Mies seuraa jännittäjälle

Niin näyttää siltä että ei koko Eteläisestä Suomesta löydy yhtään samassa tilanteessa olevaa miestä. Minne olette kadonneet?? Jos joku sielunkumppani vastaisi olisin onnellinen. Vai miten ratkotte ongelmaa?

Nuorempia miehiä löytyy ainakin, minkälaista seuraa etsit?

Tietysti heti suoro oikosena voi pässi. Ehkä aloittaja etsii normaalia seuraa eikä pervoja.

Haluaisin tutustua samanlaisesta pulmasta kärsivään noin ikäiseeni mieheen. Toinen jännittäjä ymmärtää helpommin kumppaninsa pulmat ja voidaan olla toistemme tukena niin arjessa kuin juhlassakin. Uskon, että muitakin jännittäjiä on pilvinpimein myös Eteläisemmässä Suomessa. Minne olette kadonneet, vai oletteko luopuneet läheisestä suhteesta/kumppanista kokonaan? Niin tiedän, että nuoret ovat vielä innokkaita ongelmasta huolimatta, mutta missä on noin ikäiseni miehet? Niin ja ei se nyt ihan niin täsmälleen iästä ole edes kiinni, mutta jotakuinkin sinnepäin.

En ole etsimäsi mies, mutta minullakin on jännityksen oireita, jotka estävät kumppanin löytämistä.
Olen jo 36-vuotias nainen, sosiaalinen etc, mutta minun on äärettömän vaikea tutustua miehiin. Mene ihan lukkoon ja jännitän. Joskus yritän käydä esim. Baarissa, mutta jännityksen on niin kova, että käännyn pois ovelta, koska en oikein edes tiedä mitä siellä tehdään. Lisäksi en tiedä miten selviäisin mahdollisista lukuisista deittailusta, joita suositellaan. Minulle riittäisi yksi minulle sopiva mies. En uskalla kuitenkaan haaveilla, koska jos ne ei toteudukaan, elämäni on vielä kurjempaa. Olen nyt ihastunut erääseen mieheen ja hän minuun, mutta asumme niin etäällä, ettei tätä ole mahdollista jatkaa pitempää suhdetta ajatellen.
Olin jo ajatellut että elän lopun elämää yksin, mutta olen huomannut josko sittenkin voisin löytää kumppanin)
Tämä on vain hirveän stressaavaa, en oikeasti tiedä mitä pitää tehdä.

En huomaa miesten lähestymisyrityksiä, jos niitä on . Saa vääntää rautalangasta. Olen oppinut suhtautumaan neutraalisti miehiin työni takia( olen miehisellä alalla), olen ystävällinen ja asiallinen. Tiedän että olisin hyvä vaimo, mutta en tiedä miten olla kenenkään tyttöystävä. Minulla olisi paljon sellaista rakkautta jakaa, joita ei voi jakaa esimerkiksi ystäville.
Perheestäni ja tuttavapiirissäni ei ole deittailijoita vaan kaikilla jo pitkään kestäneet suhteet ja suhteisiin ollaan sitouduttu.

Voi herran jestas sentään. 50 vuotias eikä ole elämänkokemusta sen vertaa kertynyt, ettäkö jännittäminen olisi lakannut!
Sitäpaitsi tämä ei ole seuranhaku palsta, vaan mielenterveyspalsta. Sinulla tuskin on mitään oikeita oireita, kerta pystyt seuraakin hakemaan.

Niin sinulle 12.11 Ei kannata vastata palstoihin, joista ei ole itsellä mitään kokemusta. Jännittäminen on tosi vaikeaa, jopa sairaus pahimmillaan, eikä ikä ole siinä mikään apu tai helpotus. Tämä on ilman muuta mielenterveyspalsta ja jännittäjille juuri se oikea. Itse en voi laittaa seuranhaku palsoille viestiä, sieltä voi toki löytää hetken seuraa, mutta jännittäjä kaipaa vertaistaan kumppania joka ymmärtää mitä jännittäminen on ja miten se arjessa näkyy. Samaa kokenut mies tai nainen voi ymmärtää kumppania, voidaan jakaa kokemuksia ja kannustaa ja jopa elää ihan normaalia elämää, ja toipuakin jännittämisen paineista sitä kautta. Asiattomat viestit eivät kyllä auta jännittäjiä eikä yleensä ketään muutakaan jolla on jokin muu mielenterveyden ongelmia. Jos Sinulla ei ole muuta harrastusta, voisit mennä vaikka chat sivuille, siellä paskan jauhaminen on ihan ok, eikä kukaan kärsi.

Ymmärrän sinua hyvin nimimerkillä `jänskää` et ole yksin ja vielä vaikeampaakin elämä voi olla, riippuu ihan tukiverkostosta ja jännittämisen laadusta. Tsemppiä!

Mikä sinä olet sanomaan mikä on todellista jännittämistä, ihmiset on yksilöitä. Jännittäminen on todellista sille ihmiselle joka kokee jännittämisen. Minullakin on noita fobioita, oon ihmisten ilmoilla kuin haavalehti joka värisee tuulessa. En uskalla sanoa mitään, jos yritän, en saa sanoja suusta. Koko hetki pyörii vaan siinä jännittämisessä ja omassa kuplassa. Olen kuitenki silti aina uskaltanut hakea seuraa, oon kuiten tarvinnu siihen jotain kemiallista apua. Mutta en taida olla sitten todellinen jännittäjä, vaikka todelliselta se aina tuntuu.