Olen kuullut kommentteja, joiden mukaan liikunnassa ei ole esimerkiksi kivaa, kun pitää mennä suihkuun, joka voi entuudestaan heikentää nuoren itsetuntoa tai sitten vastaavasti olla hikisenä loppupäivä, joka on yhtä epämukavaa. Liikuntatunneilla traumoja aiheuttavat myös se, että epäonnistuu suorituksessa koko luokan edessä tai se, että valitaan viimeisenä joukkueeseen, tai se, että on huono joukkuelajissa ja kokee pettäneensä joukkueensa.
Onko teillä vastaavia kokemuksia ja jos on ja kerrotte niistä, niin onko o.k jos viittaan negatiivisiin kokemuksiinne esseessä, käyttäen nimimerkkejänne? En lainaa viestejä suoraan, vaan kertoisin omin sanoin muutamista kokemuksista.
Kertomuksenne ja suostumuksenne olisivat mukava lisä :)
Onko teillä vastaavia kokemuksia ja jos on ja kerrotte niistä, niin onko o.k jos viittaan negatiivisiin kokemuksiinne esseessä, käyttäen nimimerkkejänne? En lainaa viestejä suoraan, vaan kertoisin omin sanoin muutamista kokemuksista.
Kertomuksenne ja suostumuksenne olisivat mukava lisä :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Liikunta on yks parhaista kouluaineista mutta täällä kaikki tuntuu vihaavan sitä. Aivan typerää
Meiän luokka oli leirikoulussa vierumäen urheiluopistolla ja yhtenä päivänä oli parkouria. Meiän piti hypätä sellasen esteen yli silleen et otetaan vauhtii ja laitetaan kädet siihen ja sit hypätä siihen kyykkyyn ja sit pois. No se meni ihan hyvin, mut seuraavaks piti tehä sama mut ilman sitä pysähystä siin esteen päällä. Mä en tosiaan halunnu mut ope sano et pakko yrittäää. En onnistunu ja muut nauro.Siis ei sillen hyväntahtosesti (paitsi kaverit). Sen jälkee istuin salin nurkassa loput 50 minuuttia. Kaiken lisäks esteitä oli yks ja jokainen hyppäs yksitellen niin et kaikki VARMASTI näki. Ei jääny hirveen kivat fiilikset. Yleensä tykkään ihan semisti liikunnasta. Paitsi vihaan koulu-uinteja.
Liikunta ei ole kovin kivaa. Mut valitaan aina viimeisten joukossa ja mä en muutenkaa oikei tykkää joukkuepeleistä enkä varsinkaan siitä kun pitää luokan edessä tehä jotai ja sitten jos epäonnistuu niin sulle nauretaan. Mun liikkaryhmäs on vaa pari mun kaverii ja iso osa ihmisistä siel vittuilee mulle. Se opettajakin on vähän seksistinen. Mutta muuten se on ihan mukava. Paitsi että meidän koulussa pojilla on korkeampi pakkasraja ku tytöillä eli pojat joutuu ulkoliikuntaan kovissakin pakkasissa mutta tytöt ei. Ja mä en tykkää ku monet ottaa sen pelaamisen niin vakavasti. Aina hirvee huuto. Mä muutenkaan en oikei osaa liikuntajuttuja. Lukuaineet on helpompia. Mulla on ysin keskiarvo.
Koululiikunnan ongelma on mun mielestä siinä et sitä arvioidaan numeroin. Ihan sama juttu kun muidenkin taito-taideaineiden kohalla. Hyväksytty-hylätty olis jo paljon parempi!
Kaikki ei vaan oo luonnostaan sporttisia. Kaikki ei välttämättä hallitse kehon koordinaatiotaan yhtä hyvin kun muut jonkun sairauden takia (itse kuulun tähän...). Vaikka parhaansa yrittää ja on positiivisella asenteella niin silti aina vaan todistuksessa on se seiska.
Ja mitä tää tekee mun motivaatiolle liikunnan suhteen? Ei se motivoi.
-----------------
poika 9-luokalta olen, voi käyttää jos tarvetta
Miksi mitään ainetta saisi arvioida?
Koska lukuaineissa
a) voi opiskella ne asiat, taito-taideaineiden lahjakkuus on synnynnäistä
b) lukuaineilla haetaan lukioihin
c) lukuaineet ovat hyödyllisiä elämässä
ja tää oli nyt vaan mun mielipide, jonka sanoin julki!
Sulla on ihan hyvä pointti. Liikunnan tarkoitus on puhtaasti kansanterveydellinen, siitä ei ole varsinaisesti tarkoitus oppia mitään, ainoastaan liikkua. Toisaalta koululiikunta ei täytä liikkumisen määritelmääkään, koska liikuntatunnista vain 12 minuuttia on liikkumista, eli enimmäkseen kyseinen tunti vain seisoskellaan.
Arviointikin on varsin kyseenalaista aineissa, joissa osaamista mitataan vain ja ainoastaan mielivaltaisesti. En kannata mitään liikkakokeita, joten hyväksytty/hylätty riittäisi minunkin mielestäni mainiosti. Hylätyn saisi jos ei ilmestyisi paikalle tai ei koskaan edes yrittäisi osallistua tekemiseen.
Minä olin liikassa ihan hyvä, mutta kyllä se liikka silti oli inhottavaa. Niillä tunneilla kiusaamista esiintyy enemmän kuin missään, traumoja, loukkaantumisia, riitoja... Kyllä siellä kaikki liikuntahalut menee.
Koululiikunta tarvitsee ison kuntorempan, jotta se ei traumatisoisi lapsia liikkumasta ja oikeasti täyttäisi tehtävänsä.
... ne numerot auttaa niitä kellä on potenttiaalia ja kiinnostusta terveelliseen elämän tapaan ja etenkin jos on vaikka on oppimis vaikeuksia ja kuten mulla (liikka 9 ja valinnais liikka 10) ja kaikki muut aineet meni vähän perseelle no nyt oon amiksessa haluamallani alalla ja en todellakaan olis päässy jos ei ois siitä ollu liikuntaa meinaan muut oli siitä suurin osa 7 pari kutosta joitain kaseja ja 2 ysiä ja se yks kymppi loppu tulos 7.56 ja pääsy kokeesta 3/3 mutta sinne oli 200 hakijaa (päässyt kokeisiin) 80otettiin
eikö partiolaisen pitäis tietää että liikunta on aika saatana tärkeetä elämässä katos suurimmat lääkäri kulut ja kuolinsyy tulee lihavuudesta ja sen aiheuttamista sairauksista ei esim päihteistä tai vastaavista
ja onhan se totta ja todettu itekseen moneen kertaan että urheilija ei nää tervettä päivää mutta mielummin mulla on polvi paskana asiasta jota rakastan kuin siitä että oon käyny mäkkärissä liikaa
ja vastaisin noihin vielä miinus puolina
a) entä sellaiset ihmiset joilla lukihäiriö ? vastaava ei vaan yksin kertaisesti pysty lukemaan jos lukee niin se on niin perseestä että ei helvetti (tietysti sellaset idiootit jotka hölissy koko ylä asteen jokasella tunnilla niitten huono oppiminen on sitä kiinnostuksen puutetta mutta entä nämä jotka haluaisi oppia mutta ei opi silti jaksaa yrittää?
b) mutta mitä sillä lukiolla loppujen lopuksi tekee saa muutamia paikkoja joita ei ammattiopinnoilla saa (mutta harvat lukiolaiset pääsee sinne tavotteisiinsa on tuttuja jotka lopettaneet lukion kun tajunneet että ei siitä mitää realistista hyötyä ole niin kauan kun ei johtaja koulutusta opeteta lukiossa .. mutta ammatti koulun käyneillä on ala jolle toden näköisesti pääsee töihin kaikki lukio tyyppien valloittamat kauppa hommat
c) totta kai kaikesta tiedosta on hyötyä mutta tuskin kaikkien tarvitsee tietää jokaista matemaattista kaavaa vai ? lasketaampa yhteen lukuaine ei ammatti osaamista yleensä mistään = huono palkkainen paska duuni (meillä on luokalla 3 lukion käynyttä ja juittuja on kuultu) VAI perustiedot ( kaikki mitä on jaksanut kiinnostaa itellä historia aika hyvin hallussa luen melki joka päivä jotain ) ammattitaito = PAAALJON enemmän duuni paikkoja auki ja todennäköisesti paljon parempi palkka kun on osaamista samat paska duunit ja jos loppuu alaan kiinnostus niin voi mennä opiskelemaan toista alaa
ja tää oli amíksen mielipide
Ja miks mua ei motivoi koululiikunta? Koska nyt kevätlukukaudella on ollut 6 tuntia luistelua, josta opettaja on ollut tunneilla läsnä ehkä 20min. Loput ajasta olemme olleet ilman valvontaa jätkien kanssa jäällä pelaamassa. Opettaja ei ole tarkistanu, ketkä ovat tunnilla tai tullut edes tunnin alussa paikalle.
Tää on aihe, josta tullaan puhumaan vielä pitkään ja mielipiteet tulee aina eroamaan. Mä ainakin oon sitä mieltä että koululiikunnasta pitäis tulla valinnainen, tai sitä pitäis arvostella tyyliin hyväksytty/hylätty TAI asteikolla 1-3 tai jotakin tollaista.
Lue täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9774407
Koululiikunta ei koskaan napannut. Olin huono kuntoinen enkä paljon harrastanut liikuntaa. Joissakin lajeissa olin joskus ihan ok, mutta yleisurheilussa en pärjännyt koskaan. Numero oli kasin luokkaa.
Sitten menin inttiin. Intissä on se hyvä puoli, että itse ei tarvitse ajatella mitään. Saat säännöllisesti liikuntaa, ruokaa ja nukkua. Kunto nousi kohisten ja sain kokea, miten ihanalta hyvä olo tuntuu. Armeijasta jäi lenkkeily pysyvästi elämään, ja viime vuonna kävin juoksemassa ensimmäisen maratoninin. Punttiakin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Mielestäni intissä suomalainen liikuntakasvatus saa sulkeutuman, ja itse sain sieltä valaistuksen. Nyt opiskelujen ollessa kesken ja työelämään pikku hiljaa hivuttauminen alkaa taas syömään veronsa.
Koululiikunnassa on se vika, että siinä vain tutustaan eri lajeihin, jolloin kongreettista hyötyä ei ole, koska fyysinen rasitus ei pääse maksimeihin. Koululiikunnasta puuttuu jatkuvuus. Lisäksi ohjaus oman kehon hallintaan tai kehittämiseen on ala-arvoista. Esimerkiksi koulun kuntotestin "vatsalihakset" ovat kyllä istumaannousuja (sit-up), eikä kukaan kyllä tehnyt mitään liikkeistä puhtaasti. Toisaalta tasapainoa vaativat lajit ovat tärkeimpiä varsinkin ala-asteella, koska sitä on vaikea ellei mahdoton opetella vanhemmalla iällä. Lisäksi ohjaus, miten voit kehittää itseäsi pärjäämään paremmin esim. kuntotestissä, puuttui kokonaan.
Otetaan nyt esimerkiksi leuanveto (chin-up). Selväähän on se, että siinä vaaditaan jonkin verran käsilihaksia, mutta eihän nyt sellainen pikku pirpana ymmärrä, että liike kohdistuu yläselkään. Vaikka kuinka teet hauiskääntöjä, niin leukojen veto tuskin paranee. Huomaa että ihmisille on jäänyt paljon sellaista taikauskoa koulun liikuntatunneilta, ja sitä sitten välitetään eteenpäin.
Lainaa vapaasti.
On se suurimman osan ajasta ihan mukavaa, mutta koulu-uinti on ahdistavaa.
Ja samoin toki ne tilanteet joissa mokaa jotain joukkueen puolesta...
Suihkussa käyminen ei meillä ole pakollista ja vaikka olisikin, en silti menisi. En myöskään mikään varsinainen joukkuepelaaja ole...
Parhaani oon kuitenkin aina yrittäny, ei se paljoo oo mut edes jotain :D
Onnistumisen tunteet on tosi mukavia silloin harvoin kun niistä saa nauttia, eikä mun kohdalle opettajat oo ollu kusipäisiä tai piittaamattomia yms.
Koululiikunta on siedettävää :D
Oon samaa mieltä niiden kanssa jotka sanoo et koululiikunnan suurimpia virheitä on numeroarviointi. Numeroin arviointi johtaa yleensä aina vertailuun nuorten välillä ja lannistaa, toki hyvä numero voi kannustaakkin... Luulisi liikunnassa (ja taideaineissa) numeroarvioinnin olevan muutenkin vaikeaa. Niin liikunnassa kuin taideaineissa vaikuttavat usein monet ulkoiset tekijät.
Liikunnan numero perustuu yleensä aktiivisuuteen,testeihin, huolellisuuteen ja tuloksiin (usein lisätään myös open lellikki lisä...). Liikunnassa aktiivisuutta on hankala arvioida, kaikki lajit eivät vain sovi kaikille ja aktiivisuus voi ilmetä monilla tavoilla se mikä yhden kohdalla on jo huimaa aktiivisuutta voi toisen kohdalla olla normaalia toimintaa. Testeihinkin kuten kuntotestiin tai cooperiin vaikuttavat loppujen lopuksi monet seikat (minkä verran liikkuu (ja miten) vapaa-ajalla, fysiologiset rakenteet) Jos et harrasta juoksua/muuta anaerobista liikuntaa niin miten hyvin voit juosta cooperin? Saavutuksesi voi olla jo todella hyvä mutta määritetyssä rajassa huono. Liikunnan arvioinnissa tulisi siis arvioida jokaista oppilasta yksilönä ja ottaa huomioon monia asioita, tämä ei kuitenkaan ole realistista koska oppilaita on niin paljon ja arviointi olisi todella hankalaa edelleen. Miksei siis suoraan luovuta numeroarvostelusta?
Itse pidin kyllä liikunnasta, mutta koululiikunnassa ahdisti ulkopuolelle jääminen. Juurikin se kun on vika joka valitaan tai kuulee syyttä ilkeileviä kommentteja tai ettei kukaan syötä palloa vaikka olisit kuinka hyvässä paikassa. Yritin kuitenkin jättää huomiotta ilkeät ihmiset ja keskittyä liikkumiseen. Mielestäni pärjäsin hyvin koululiikunnassa, ainoastaan juokseminen oli heikkouteni. Jaksoin kyllä juoksennella esim pallopeleissä yms vaikka kuinka paljon mutta ratajuoksu ei vain sujunut koskaan.. Numerotkin oli sen mukaisia, vaikka kuinka olin huolellinen varusteideni kanssa ja pyrin osallistumaan ja kokeilin epäonnistumisen uhallakin, olin jopa oma-alotteinen niin silti numeroni olivat juuri juuri kasin luokkaa.