Luin tuossa eilisiä kirjoituksia, joissa pohdittiin esiaviollista seksiä ja kiusauksia sekä tulleita lankeamuksia. Joku sitten saarnasi näille katuville synnit anteeksi. Minä, vl itsekin, jäin miettimään tuota, että mitenkähän mahtaa oikein olla? Eikö periaatteessa pitäisi tunnustaa syntinsä jotenkin muutoin kuin anonyymisti netissä? Vai olenko ihan väärässä?
Syntien anteeksi saarnaaminen palstalla?
Hmm
261625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
oli myös puhetta siitä tärkeimmästä asiasta, että uskomalla omakohtaisesti syntinsä anteeksi ne myös saa anteeksi ja on anteeksi Taivaassa asti. Anteeksiantamuksen ehto ei ole tunnustuksessa tai ripissä, jos haluaa omistaa omakohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen, jonka kautta kaikki synnit on sovitettu Golgatan ristillä.
Siellä ketjussa oli myös puhetta, että rippi on armoetu, ei ehto, jota saa lahjana käyttää, jos tuntee niin tarpeelliseksi. Ihmistä, myös livessä voi valmistaa kohtaamaan asioita, joista ensin kertoo ihan anonyymisti ja sitten vaikka nimellä.
Nämä kirjoitukset täällä netissä on sellaisia, että me jokainen voimme törmätä niihin asioihin myös livessä, joko omakohtaisesti tai lähimmäisen kautta ja siksi on hyvä muistaa se oikea rakkaus ja asenne, että ihmiselle on kaikki lankeemus mahdollinen. Kristus oli kaikessa kiusattu kiusattu, missä mekin olemme, mutta ilman syntiä.
Eli armolle ei ole luettu mitään ehtoa muuta kuin omakohtainen usko Vapahtajaan.
Mutta nimellinen synti pitää sanoa nimellisenä, eihän sew muuten lähde pois , kun nimeltä pantavat pitää rippiisälle sano.
No sitten se on ehdoton,,
Pitää myöskin tietää missä tilanteessa kulloinkin olleen jotan sekin ratkaisee melko paljon.
Katuvallehan saarnataan synnit anteeksi aina, mutta mihinkä se on jäänyt että toinen toisillemme tunnustaisimme rikkomuksemme ?
Luepa toinen kirjoittamani juttu otsikolla: huoruus = kuolemansynti
Muut nimelliset synnit kuin kuoleman- saa anteeksi jo etulahjana, mutta ne jäävät vaivaamaan mieltä(joutuu uskomaan tunkion päältä).
Nimellisistä synneistä mieli vapautuu, kun ne tunnustaa sellaiselle elävässä uskossa olevalle henkilölle, joka ei itse kanna sillä hetkellä mielellään kyseisen kaltaisia(esim. seksiin liittyviä) nimellisiä syntejä.
on kuolemaksi, ellei usko anteeksiantamuksen evankeliumia omakohtaisesti.
Voin olla väärässä monessakin kohtaa, enkä yritäkään olla mitenkään etevä selittämään uskomisen asioita.
Itse ymmärrän yksinkertaisesti, että ei anteeksiantamuksella ole ehtoja, vaan ne annetaan viimeistä pisaraa myöten anteeksi katuvalle sen enempää niitä erittelemättä. Sielun vihollinen on taitava eksyttämään ja kiusaamaan myös ihmistä sillä, että alkaa kiusaamaan nimellisillä asioilla uskovaista ja alkaa kuiskuttamaan uskomisen ehdoksi nimellisten syntien kautta tehtyä parannusta.
Käsitit ehkä väärin, mitä halusin ajaa takaa anonyymiydellä. En sitä, että sillä kierretään mitään kohtaamistä asian kanssa, vaan sitä, että se voi jollekin olla ensimmäinen keino saada rohkeutta yleensä puhua vaikeasta asiasta ja jos voimia saa, niin puhua siitä myös livenä jollekin.
"Itse ymmärrän yksinkertaisesti, että ei anteeksiantamuksella ole ehtoja, vaan ne annetaan viimeistä pisaraa myöten anteeksi katuvalle sen enempää niitä erittelemättä."
Olen samaa mieltä, jos kyseessä on henkilö, jonka usko on vilpitön. Mutta usko ei voi olla vilpitön, jos salailee Baabelin porton mekkoa.
Vilpillisellä uskolla ei kukaan peri Jumalan valtakuntaa.
saa sydämen uskolla uskoa anteeksi.
Kuka meistä on näkevä kenenkään sydäntä ja siksi vilppi on oman sydämen petosta, eikä toisen ihmisen petosta. Älkäämme siis vaatiko keneltäkään enempää kuin mitä Jumalan sana opettaa.
Meistä jokainen on arka tuomaan asioita valkeuteen omin voimin ja jos autuus on on siinä, että asiat on tuotava valkeuteen, niin minä olen ainakin jo epäonnistunut siinä monesti.
Ehkä autuus ei sitten ole minua varten, koska en ole saanut voimia kaikista asioista asioista ihan nimeltä puhua, joista joidenkin mielestä olisi pitänyt puhua. Silti olen halunnut uskoa nekin teot anteeksi kaiken muun ohella.
Aivan. Esiaviollinen seksi, eli huorin tekeminen on kuoleman syntiä, koska sellaista tekevät eivät Raamatun mukaan peri Jumalan valtakuntaa.
Kuolemansynti on kuin se baabelin porton mekko, jota Aakan, Karmin poika piilotteli ja sai vahingon.
Jos joku kertoo anonyymisti tehneensä kuolemansyntiä, hänelle ei tulisi saarnata synninpäästöä vaikka hän sitä pyytäisi.
Kuolemansynnin tehneen pitäisi tuoda tekonsa valkeuteen jollekin oikealle uskovaiselle ja pyytää sitten synninpäästöä.
Tämä ei ole pakkorippi-oppia eikä tässä ole kysymys totuus-armo-opista. Kuolemansynti täytyy tuoda valkeuteen, koska sen tehnyt ei muuten voi uskoa vilpittömästi, vaan hän joutuu uskomaan vilpillisellä Aakanin uskolla joka vie tuhoon.
Eikä kysymyksessä ole myöskään totuus-armo hommeli, vaan se, että ilman rippiä kuolemansynnin tehnyt ei voi uskoa vilpittömästi.
Lisäksi yhteiskunnallisista rikoksista on tehtävä yhteiskunnallinen parannus(tunnustaa tekonsa viranomaisille) ja kärsiä yht.kunnallinen rangaistus.
Huoruutta vaan HAIREUTTA huoruun on vallan jotakin muuta ja vakavampaa.
Ihan on höpö höpöä tuo sun juttu. Ei edes hymyilytä. Ihan kun et kestäisi sitä että ei se niin "hullua" olekkaan. Väkisten pitää vääntää sekoja tekstejä.
Oikeassa olet, vasta veljen/siskon äänellinen synninpäästö vapauttaa ja tuo varmuuden.
Jokaiselle anovaiselle tulee antaa antteksi, ennenkaikkea sille jota tekee rippiä jollekulle uskovaiselle, jos häneltä uskova kieltää synninpäästön niin Se olisi Juuri se mistä yleensä käytetään perusteena sille että pitäisi automaattisesti antaa anteeksi, elikkä jos ei veljelleen tai sisarelleen anna sydämmestään anteeksi niin
että tämä henkilö (nimim. "käppäilijä") on feikki. Verratkaa myös hänen kommenttiinsa http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000004727119
Eivät uskovaiset noin ajattele (kuolemansynti? niitähän on vain yksi, eikä se todellakaan ole huorin tekeminen). Tekstin tyylikin on vierasta. Voin olla väärässäkin, luonnollisesti.
Nuoruuden kiihko menee vain liian pitkälle. Kun jotain käsittää niin on paisumisvaarassa.
Teologisessa mielessä ei kuulemma olekaan kuolemansyntiä. Mutta jos ei elä anteeksi antamuksesta niin on kuolee synteihinsä.
Milloin sitten usko menee. Kyllä johanneksen kirjeessä lukee että on syntiä joka on kuolemaksi. ehdoin tahsoin syntiä tekeminen on hepr kirj mukaan kuolemaksi.
Miksiköhän Schmalkalden opi kohdissa sanotaan näin:
Siksi on tärkeätä tietää ja opettaa, että jos pyhät ihmiset, joissa tosin on perisynti, jotka sitä tuntevat ja sitä vastaan parannusta tehden taistelevat, jos he sitten kuitenkin lankeavat julkiseen syntiin, niin kuin Daavid lankesi (2. Sam. 11) aviorikokseen, murhaan ja jumalanpilkkaan, he sillä kertaa ovat vailla uskoa ja Henkeä. Sillä Pyhä Henki ei anna synnin hallita eikä päästä voitolle, niin että se toteutuisi, vaan Henki pitää sen kurissa ja estää sitä toteuttamasta tahtoaan. Jos se onnistuu toteuttamaan tahtonsa, silloin ovat Pyhä Henki ja usko poissa, sillä näin sanoo pyhä Johannes: (1 Joh. 3:9,1 Joh. 5:18) "Se joka on Jumalasta syntynyt, ei tee syntiä eikä voi syntiä tehdä." Samalla on kuitenkin totta, mitä sama pyhä Johannes kirjoittaa: (1 Joh. 1:8) "Jos sanomme, että meissä ei ole syntiä, niin me valehtelemme, eikä Jumalan totuus ole meissä."
Ei netissä voi tehdä parannusta. Jos elämä on mennyt väärille teille jo kauan eli on teoillaan kieltänyt uskon niin ainoa vaihtoehto on tehdä parannus jos haluaa olla uskovainen.
Parannusta ei voi tehdä netissä. Eikä syntejä voi saada netissä anteeksi. Virtuaalielämä ei ole se jossa asioita korjataan Jeesuksen nimessä ja veressä...
Mutta kiusauksia voi antaa anteeksi.
Julkisynnit pitää Korjata niin lavealta kuin ne on tehtykkin.
Eräa nainen pyysi minulta syntejään anteeksi, minulla oli luulo että hän olisi seurakuntamme jäsen ja elävästi uskomassa, niin saarnasin hänelle Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki anteeksi Iloon rauhaan ja kun tulin sanaan vapauteen niin kuului vain suuri KLONKS kun kieli paukahti kitalakeen ja kun olin vastasyntynyt niin vähän ihmettelin, mutta sanoin hänelle kuitenkin että hänen pitää menä Seurakuntaan.'
Tätä naista ei ole sittemminkään nakynyt , siitä on jo 25 vuotta, hän oli muutaman muun kanssa lähteneet ovet paukkuen ja sillä tiellä ovat.
Ei näitten asioiden kanssa ole leikkiminen.
Vikka itellänikin on köydenveto koko siionin kanssa niin en ole vielä seurakunnasta lähtenyt, vaara tosin on että Seurakunta jättää minut,, uniakin olen sellaisia nähnyt että laitimmaista tuupittaisiin pois että itselle tulisi laajemmat tilat istuskella leveällä ahterilla.
OLen minäkin vl ja oikein vastasi kirjoituksesi sisäpuoleen. Ehkä nämä kirjoittajat ovat nuoria ja vielä epäkypsiä henkilöitä vielä... Kyllä Jumalan sana aikanaan kirkastaa heille tämänkin asian oikein jos uskomassa haluavat olla.
Mehän erehdymme joskus itsekukin, vai mitä :)
Tämä uskohan on Jumalan työ alusta loppuun, mutta Jumala on järjestyksen Jumala....Ja parannuksentekokin vastaa uskovaiseen sydämmeen amenta jos se tapahtuu oikein...
Siis ymmärsin mieheni kanssa oikein kirjoituksesi. Kyllä sinulla on oikea näkemys asiasta:)
Ei parannusta synnistä voi siis tehdä täällä nimettömänä...vaan siihen tarvitaan enemmän. Tarvitsee itse tekoineen tulla valkeuteen ja korjata niinkuin usko oikein opettaa.
Helppohan se olisi jos täällä saisi sen tehdä:)
eikä siinä tarvis nöyrtymistä....
Erikoinen aihe. Mietin ihan samaa tuota eilen lukiessani. Yhtäältä se on niin kuin Kameli sanoi. Toisaalta kuitenkin niin, että tuntuisi turvallisemmalta asioistaan puhua "oikeasti". Samassa ketjussahan myöskin yksi, ilmeisestikin uskovainen, kirjoittaja, antoi oikeat yhteystietonsa ja oli valmis keskustelemaan asiasta puhelimessa.
Ihan totta! Usko tulee kuulosta, kuulo Jumalan sanan kautta... Ei siis kirjoittamalla, vaan kuulemalla evankeliumia.
Onko tässä kuuleminen ymmärrettävä kirjaimellisesti? Voi olla että saa ymmärtää niinkin että kun lukee (mailista tai kirjeestä) ja uskoo mitä lukee niin se on kuulemista. Tekstiviesti on luonteeltaan vielä lähempänä tuota kuulemista, siinä on jopa piippaus mukana ;)
Raamatun aikana ja raamatun ensimmäisten suomentamisten aikana ei ollut sähköisiä välineitä joten silloin ei ollut (suomen kielessä) tälle asialle sopivaa kattotermiä.
Netissäkin voidaan toki luonnollisesti informoida siitä kenen puoleen voi kääntyä synteineen.
Vastaus on Jeesus.
Miksei anonyymisti???
Kun menet ulkopaikkakunnalle seuroihin ja kukaan ei tunne sinua, niin pitääkö sinun kertoa puhujalle kuka olet, kun pyydät syntejäsi anteeksi?
Eihän niitä syntejä edes tarvitse toisille ihmisille luetella...sitähän sanotaan, että ...kaikki synnit on anteeksi...
On aivan totta, että täällä netissä tuollaisten asioiden hoitaminen on ongelmallista. Synninpäästön uskominen on vaikeaa jo siitäkin syystä, ettei tiedä minkälainen feikki on kirjoituksen takana, meille on tärkeää tietää kuka evankeliumin saarnaa. Sitä emme täällä anonyymeina mitenkään tiedä. Samasta syystä omiin murheisiinsa vastausten kysely tuottaa ongelman, ei koskaan voi tietää kuka vastauksen antaa ja väärän neuvon uskominen vie vain pahempaan suuntaan.
Mutta jos joku hätääntynyt ystävä täältä kysyy neuvoja, on paikallaan, että myös me uskovaiset neuvomme häntä, emmekä jätä tätä ystävää susien revittäväksi. Noita susia täällä tuntuu riittävän. Emme siis voi jättää lähimmäistämme täälläkään auttamatta, vaan kertokaamme, omien lahjojemme mukaisesti, mistä kulkee tie Taivaaseen. Neuvokaamme ystäväämme muiden Jumalan lasten luokse kuulemaan ja uskomaan synninpäästön evankeliumin omalle kohdalleen. Ja kokemaan sen yhteyden, joka uskovaisilla toinen toisiinsa on.
Meitä, jokaista uskovaista, saattaa sielunvihollinen joskus onnistua niin pahoin repimään, että Taivastie tuntuu olevan hukassa. Silloin me tarvitsemme toistemme neuvoja, tukea ja hoitoa.
_
Aloitin sen keskustelun esiaviollisesta seksistä. Tiedän että syntejä ei voi pyytää eikä antaa anteeksi netin kautta, enkä kirjoittanut sitä sen takia, vaan kysyäkseni neuvoja että mitä pitäisi tehdä. Olen vl oikeasti ja haluan uskoa syntini anteeksi, enkä voi unohtaa asiaa ennen kuin olen puhunut jonkun uskovaisen ihmisen kanssa henkilökohtaisesti ja pyytänyt tältä syntejäni anteeksi. Minua helpotti suunnattomasti se, että tekoa ei tuomittu suoralta kädeltä vaan annettiin toivoa siihen että minulla on mahdollisuus saada syntini anteeksi, se on vain minusta kiinni. Minun on vain vaikea luottaa ihmisiin, joten se vaikeuttaa puhumistani. Mutta toivon että saisin rohkeutta ja löytäisin ihmisen jolle voisin asioistani puhua. Kiitän kaikkia jotka auttoivat minua asiassa!
voiko toiselta ihmiseltä (ei siis papilta) saada synnit anteeksi?!
miksi pitäisi olla pappi?