Olen 16v tyttö. Minulla on epäilty kauan paniikkihäiriötä, olisiko 2vuotta, koska saan isoissa julkisissa paikoissa epätodellisen olon, huimaa ja tuntuu kuin en olisi läsnä. Ahdistaakin. Tänään minulla oli ratsastustunti ja hevoseni ei osannut tehdä niinkuin pyysin. Se säikähtikin tunnilla. En tajunnut yhtään mitään mitä kouluttaja sanoi! Hän yritti neuvoa ja minä itkin ja tärisin satulassa. Olin TODELLA ahdistunut. Hengitin kuulemma raskaasti. Voiko mulla oikeasti olla paniikkihäiriö kun oireet täsmää niin hyvin? :/ Hevonen kenkkuilee kyllä muutenki ettei se vaan sen takia ahdistanut...
Paniikkihäiriökö? Mihin nyt?
ahdistunut :(
4119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on sellainen että hengittää väärin. Sisään happea liikaa ja kovaa, ulos ei juuri ollenkaan. Jos on jännittynyt tai keskittyy johonkin kovasti hegittää helposti väärin tai jopa pidättää hengitystä liian pitkään ja kaikki alkaa pimenemään silmissä ja huimaa ja pistelee iholla ja ei oikein ymmärrä mitä muut puhivat ja ei pysty ottamaan viestejä vastaan ja reagoimaan niihin. onko tuttua?
Hengitä rauhallisesti sisään ja laske neljään, ulos ja laske neljään, toista ja toista.Helpottaa.
Sinun tarttee mennä juttelemaan psykologin kanssa. Kerrot tilanteesi ja hän ammatti-ihmisenä tietää. Turha on jäädä noin nuorena tuohon tilaan!
Sinulla on nähtävästi ongelmia.
Jos on ongelmia, niin ne pitää selvittää ja sillähän siitä selviää.
Voisit käydä myös yleislääkärintarkastuksessa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Mulle tulee vastaavanlainen olo avarissa paikoissa. Sydän muljuaa, hyperventiloin, huimaa ja näkökenttä sumentuu. Olokin on kamalan epätodellinen. Tuntuu jotenkin sellaiselta kuin mulla ei olisi kehoa ollenkaan, tai en jotenkaan tunne sitä, ja paniikki vain kasvaa. Sitten kun pääsen "turvaan" johonkin sisätiloihin, niin olo tasaantuu pikkuhiljaa.
no moi oon 48v ja kärsinyt 12v asti tästä paniikkihäiriöstä aluksi lääkäri sanoi mulle että noi sydämenhakkaaamiset hengenahdistus kehon tunnotomuus ym ovat vaan nuoren tytön vaivoja jotka liittyvät murrosikään ja siihen ns aikuistumiseen kyl ne vähän helpotti kunnes yo-kirjoituksissa tuli kunnon kohtaus oli pakko päästä urheilusalista pois oli liian avara tila sain tehdä kokeen pinessä huoneessa mul on ollu jos jonkinlaita lääkitystä välis on ollu ihan ilmankin tänä syksynä paha tilanne iski taas en uskaltanut lähtee kotoa mihinkään ees postilaatikolle johon on matkaa ehkä 30metriä alotettiin xanor depot ja cipralex koitan nyt jos ne auttais kävelyä ei voi harrastaa ku tuntuu et on pakko kävellä ihan niin tien reunas kun voi ja mieheni pitää olla ihan vieres jalat on kuin juopuneella eivät tottele aukeet paikat torit peltoaukeat sillat kirkko isot ostoskeskukset ei kiitos en vaan pysty menemään yksin kotona olo pelottaa kuolemanpelko on taas nostanut voimakkasti päätään ajattelen et mulla on vaix mitä sairauksii mut yritän pärjäillä en oo yksin vaix se ei aina lohdutakkaan tsemppii vaa kaikille