Olen siinä käsityksessä, että merkittävä osa vanhoillislestaadiolaisista jakaa näkemyksen siitä ettei lapsen tulisi olla kaveri ei-lestaadiolaisen kanssa enää sen jälkeen kun VL-lapsi täyttää 12-vuotta. Käsitykseni mukaan ainakin osa puhujista ylläpitää ja levittää tätä `oppia`.
Toivon hartaasti, että olen väärässä. Olisi mm. ihmisarvoa alentavaa, jos tuon kaltainen `oppi` todella olisi todellisuutta Suomessa.
Omat kokemuksemme tukevät yllä mainittua väitettä. Samoin joidenkin ystäviemme kokemukset, jotka ovat osaksi omakohtaisia. Tapausten ominaispiirteet ovat yhteneväiset. Lapset ja vanhemmat ovat jääneet äimistelemään, kun yht`äkkiä lapsen kaveri ei enää ala kun haetaan ja kun lapsen kaveri lopettaa hakemasta. Ja juuri siinä elämänvaiheessa jossa kaverit ovat hyvin tärkeitä ja vanhempien sanat ovat `laiha` lohtu. Isossa perheessä ja lapsirikkaassa yhteisössä voi helposti unohtua, että ei uusia kavereita aina helposti löydy ja että yksinäisyys voi olla lapselle kova koettelemus.
Lasten ja nuorten varjeleminen huonoilta vaikutteilta on hyvin tärkeää, mutta se ei saa tapahtua ihmisoikeuksia polkemalla ja ei-lestaadiolaisia demonisoimalla. Uskoakseni kyse olisi myös rikoksesta. Rauhanyhdistyksen seinien suojassa ei saa nakertaa yhteiskuntasovun perusedellytyksiä.
Lopuksi tahdon vielä korostaa, että kukin vastaa vain omista teoistaan. Yleistäminen loukkaa sitä joka ei ole tehnyt väärin. Valtaosa ihmisistä pyrkii hyvään.
Toivon hartaasti, että olen väärässä. Olisi mm. ihmisarvoa alentavaa, jos tuon kaltainen `oppi` todella olisi todellisuutta Suomessa.
Omat kokemuksemme tukevät yllä mainittua väitettä. Samoin joidenkin ystäviemme kokemukset, jotka ovat osaksi omakohtaisia. Tapausten ominaispiirteet ovat yhteneväiset. Lapset ja vanhemmat ovat jääneet äimistelemään, kun yht`äkkiä lapsen kaveri ei enää ala kun haetaan ja kun lapsen kaveri lopettaa hakemasta. Ja juuri siinä elämänvaiheessa jossa kaverit ovat hyvin tärkeitä ja vanhempien sanat ovat `laiha` lohtu. Isossa perheessä ja lapsirikkaassa yhteisössä voi helposti unohtua, että ei uusia kavereita aina helposti löydy ja että yksinäisyys voi olla lapselle kova koettelemus.
Lasten ja nuorten varjeleminen huonoilta vaikutteilta on hyvin tärkeää, mutta se ei saa tapahtua ihmisoikeuksia polkemalla ja ei-lestaadiolaisia demonisoimalla. Uskoakseni kyse olisi myös rikoksesta. Rauhanyhdistyksen seinien suojassa ei saa nakertaa yhteiskuntasovun perusedellytyksiä.
Lopuksi tahdon vielä korostaa, että kukin vastaa vain omista teoistaan. Yleistäminen loukkaa sitä joka ei ole tehnyt väärin. Valtaosa ihmisistä pyrkii hyvään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
otit esiin tärkeän asian. jostain syystä tällainen 12-13 vuoden ikä on tosiana muodostunut rajapyykiksi jonka jälkeen lestadioalisperheiden lapset "kääntyvät sisäänpäin". he kaveeraavat siitä lähtien enää vain lestadiolaislasten ja -nuorten seurassa.
Tähän johtaa hyvin tiivis lapsi- ja nuorisotyö, jossa pyhäkklu jatkuu raamattuluokkana ja on paljon erilaisia leirejä joissa perheet käyvät , tai isä-poik ja äiti-tytär leirit. Sitten viimeistään rippikoulu vaiheessa lestadioalisnuori eristäytyy ei-lestadioalisista eikä "ulkopulisia" hyviä ystäviä enää ole.
Tällä tavoin saadaan aikaan tilanne että nuoren on erittäin vaikeaa irtaantua herätysliikkeestä.
helpoiinta se kuitenkin on juuri nuorena.
Kun on kolme-nelikymppinen, naimisisa lestadioalisen kanssa ja 8-10 lasta, ja kummankin suku on lestadioalinen, silloin ei ole edes aikaa pohtia uskon asioita.
Viisikymppisenä ei enää pysty irtaantumaan, lapset ja lasten kaverit, puolisto, lastenlapset... kaikki hajoaisi jos kiltäisi uskon.
Kiitos tästä:
"Lopuksi tahdon vielä korostaa, että kukin vastaa vain omista teoistaan. Yleistäminen loukkaa sitä joka ei ole tehnyt väärin. Valtaosa ihmisistä pyrkii hyvään. "
Näin se on!!
10-vuotiaat tuomitsee ei uskovaisten jälkeläiset pelottelemalla kadotuksella eli helvetillä mm. sanomalla etkö sinä pelkää menettäväsi taivas-osuutta kun katsot sitä telkkua.
Miksi kirjoitat "12-vuotta"?
Meillä tyttärien lestadiolaiset kaverit "katosivat" kaverina olosta muistaakseni 13-14 vuoden iässä. Katosivat vailla syyn ilmoitusta. Johan sitä äimisteltiin kun kuitenkin samaa tietä kulkivat ja samaa koulua kävivät.
Omat tyttäremme eivät ainakaan olleet "vaarallisia maailman lapsia" sillä sen verran taustoitimme heitä että esimerkiksi television ääreen ei (toisen vakaumusta kunnioitettaessa) sopinut mennä kun lestadiolaisia kylässä.
Olen asiasta keskustellut paljonkin. Ja pohtinut. En voi kuin hämmästellä. Pidän muidenkin kokemusten valossa todennäköisenä että, liike vähintäänkin hiljiaisesti opettaa kavereista irtaantumisen tärkeyttä. Sellainen on kyllä surullinen juttu.
Kiitos, kerrankin asiallisia kysymyksiä, joihin ihan selvästi haluat vastauksia. Meillä ja tuttavapiirissämme, kuten myös lapsuudenkodissani ei koskaan kielletty olemasta ei-lestojen kanssa. Ei 12-vuotiaana eikä myöhemminkään. Itsellänikin on kaverina edelleen ei-lestoja joihin tutustuin 13-16-vuotiaana. Ei kummankaan vakaumukset tai elämän tavat ole vaikuttaneet siihen voimmeko olla kavereita. Tosin pitkät välimatkat on jonkun verran vaikuttaneet. Olen myös aikuisena tutustunut ei-lestoihin, miksi en tutustuisi? Mukavia ihmisiä kuuluu sekä lestoihin että ei-lestoihin, joten en tee siinä rajaa.
Omilla lapsillani on edelleen (yli 15v.) ei-lestoja kavereina. Se ei ole kiellettyä. Enempikin se, että ei enää tule oltua ei-lestojen kanssa niin paljon, johtuu erilaisista ajanviettotavoista. Esim lestanuoret itse eivät halua käydä discoissa, baareissa jne. joten se tapahtuu tavallaan luonnostaan että kanssakäyminen vähenee. Ja kyllä se niin menee että nuoret ihan itse päättävät kenen kanssa aikaa viettävät, näin se on yleisimmin. (Poikkeuksia on aina porukassa kuin porukassa.) Toisaalta taas lestadiolaiset voi olla arkoja kysymään ei-lestoja omiin menoihinsa, koska emme halua tyrkyttää uskoamme. Kunnioitamme sitä, että ei-lestat ei halua tyrkytystä, joten monet on sen asian kanssa arkoina, että ei tule sanomista ja arvostelua. Sillain sitten herkästi ne ajanviettopaikat eroaa luonnostaan.
Mitään sääntöjä siinä ei todellakaan ole. Toivottavasti tämän uskotte, kun kerrankin tuntuu että kysymyksesikin ovat asiallisia. Monesti tällaiset asialliset vastaukset tyrmätään näillä palstoilla, valitettavasti. Kiitos teidän näkemyksistä. Ja itse ymmärrän että se voi tuntua pahalta tai kummalliselta jos toiset ei sitten kaikkeen lähdekään mukaan, mutta puolin ja toisin annetaan jokaisen elää ja harrastaa sitä mikä hyvältä tuntuu. On monia harrastuksia joita nuoretkin voi tehdä yhdessä, ei-lestat ja lestat. Meidän lapset ainakin harrastavat kavereidensa kanssa sellaisia, urheilu, eläinharrastukset yms.
Jos "mitään sääntöjä ei ole", mikä oli syynä että m,eidän lapsilta lähti vl perheistä tulevat kaverit juuri tuossa iässä?
Juuri murrosiän kynnyksellä uskosta muodostuu ns. "omakohtainen"( =valinta uskon ja maailman välillä konkretisoituu), jos on muodostuakseen. Kun valinta/tahto on VL-uskon puolesta, valitsemalla uskovaisen kaveripiirin elämä mutkattomampaa ja myös vaikeita tilanteita, joissa uskoa "joutuisi" tunnustamaan/häpeämään poikkeavilla valinnoilla on vähempi...jne.
Miten niin usko on ihmisen oma valinta?
Onko sinun lestadioalisuus "ratkaisuhengellisyyttä"?
Raamatun mukaan usko on yksin Jumalan antama lahja. ihmien ei itse voi vaikuttaa siihen antaako Jumala hänelle uskon lahjan vai ei.
Edellä joku "vastaaja" kirjoittaa että se, että vl-lapsilla ei enää tule oltua ei-lestojen kanssa niin paljon, johtuu erilaisista ajanviettotavoista. Että kun lestanuoret itse eivät halua käydä discoissa, baareissa jne. se tapahtuu tavallaan luonnostaan että kanssakäyminen vähenee....
Voi olla noinkin. Mutta meidän tapauksessamme taatusti harrastukset olivat samaa leikkiä ja muuta mitä terveintä varhaisnuorten kanssaoloa. Mutta se katkesi "kuin kanan lento". Lestadiolaistytöt kiersivät tyttäremme kaukaa ja nimenomaan kimpassa muiden vl-tyttjöen kanssa.
On ihan täyttä humpuukia ainakin meidän tyttöjen tapauksessa esittää että muuttuneet ajanvietetavat olisivat kaveraamisen lopettaneet. Sytöt tulivat ihan muualta!
Se on eri aia mitä sanotaan ja mikä on asiassa oikea totuus.
Varmasti ikävä hylkäämiskokemus tyttärellenne.
Yksittäisistä tapauksista on vaikea sanoa. Ja voihan olla että teidän kohdalle on sattunut niin ikävä tapaus, että vl-tytöt ovat jättäneet lapsesi kanssa olemisen ihan omista syistään. Siis liittymättä mitenkään uskoon tms. Ja kyllähän vl:t ovat ihan normaali ihmisiä, eli samanlailla tulee huonosti kohtelua muita ihmisiä kohtaan kuin kenellä tahansa muullakin. Valitettavasti vaikka olemmekin armosta uskomassa, olemme inhimillisiä ihmisiä virheinemme. Se on todella kurjaa että teille on sattunut tuollainen tapaus. Sama olisi voinut käydä ja on monesti käynytkin myös toisin päin eri ihmisten kohdalla. Silti emme leimaa KAIKKIA ei-lestoja kaverin hylkääjäksi. Toivottavasti sinäkään et leimaa kaikkia lestoja tuon kokemuksenne takia. Minkä ikäisillä lapsilla tai aikuisilla vaan voi tulla eri mielisyyksiä (joista ei aina vanhemmille kerrota) tai muuten (väärääkin) eriytymistä kavereista. Se ei kerro silti mitään yhteisön yleisistä tavoista ja opeista.
Sehän se on harmillista että jos joku vl tekee jotain väärin, sen perusteella leimataan koko yhteisö ja yleistetään. Ei me mitään pyhimyksiä olla. Mutta me saamme, kuten kaikki katuvat synnit ja virheet anteeksi. Sen jälkeen emme halua samaa enää tehdä uudestaan. Voi olla että nuokin tytöt ovat jälkeenpäin katuneet lapsena/nuorena tekemäänsä teidän lastanne kohtaan. Lapset ja nuoret, sekä vl että ei-vl tekevät tuon tyyppistä, eikä siinä aina tarvitse edes olla sen isompaa syytä.
Muistan itsekin kuinka tunsin itseni joskus ulkopuoliseksi luokkakavereideni kanssa ollessani, koska he eivät kaikkia valintojani ymmärtäneet. Jos olisi ollut joku toinen vl luokassa, olisi hänen kanssa ollut paljon helpompi olla kuin niiden toisten jotka jättivät ehkä huomaamattaan minut ulkopuolelle monissa jutuissa. En silti syytä kaikkia ei-vl:iä samanlaisiksi. Tämä nyt sattui minun kohdalle näin ja yritän sen ymmärtää ja olen sen kanssa pystynyt elämään.
Kulttuurin kehto.
Luin ketjun ja siinä yleisesti todettiin, ettei pidä yleistää.
Joidenkin mielestä rajoituksia tuli jossain iässä eri syistä, joidenkin mielestä rajoitusta tuli, vaikka mitään uutta ei ollut tullut eteen joka rajoittaisi, kuten esim. Diskoa.
Tuolle jälkimmäiselle sanon, ettet ymmärrä lestadiolaisuutta, se on myös kulttuuri. Vaikka uskonnollista syytä kaveruuden lopettamiseksi ei ollutkaan, kuten diskoa tms. niin sellainen sisäinen kulttuurinkello jo raksuttaa. Se ottaa ennakkoa. Kulttuurissa ihmisillä on erilaisia intuitioita. Joillekin kello raksuttaa ajoissa, joillekin sillä hetkellä kun esim. disko on jo ovella ja joillekin vasta sitten kun on "myöhäistä" ja äiti huomaakin että joku on pielessä kun tyttö meikkaa.
Kuka meistä, tai tietenkin Teistä, pystyy määrittelemään oikean ajankohdan, jotta toivottuun lopputulokseen päästäisiin? Ei voi sanoa, että viittä vaille, tasalta tai kymmenen yli.
Sinä kommentoija, joka kerroit että kaveruus loppui ilman syytä, niin mikä sun mielestä on se oikea ajankohta? Diskon lippuluukullako vasta? Oletko varma, että intuitiosi tunnistaa lapsesi kaverin itsehillinnän rajat? Se raja voi olla hänellä paljon aiemmin, vaikka jo vuotta aiemmin. Yleensä äiti tuntee tyttärensä, harvemmin kaverin äiti.
Ei ole mistään muusta kysymys, kuin siitä kuuluisasta "pikkusormesta". Ja se vie koko käden tarinasta!!
Ei ihme, että moni loukkaantuu, kun ei ymmärrä kulttuuria. Moni ajattelee, että "ollaampa sitä pahoja, kun ei voi olla kavereita, vaikkei VIELÄ olla diskoon edes menossakaan"
Joku mainitsi, että kaveruus loppui ilmoittamatta. Se on taas sosiaalinen kysymys ja jota ei pitäisi yleistää. Kieltämättä siinä perheessä on sosiaaliset taidot köykäsen oloiset. Onhan se tylyä ja kertoo paljon ihmisistä, siinä perheessä, ei muissa. Tai no sukuvika voi olla :D
Sit se "myöhässä olijan" tapaus, se ei päädy automaattisesti meikkaamiseen ja diskoon, mutta totuuden nimessä on sanottava, että seura tekee kaltaisekseen. Tiedän toki tapauksia, joissa on käynyt toisinkinpäin ja kavereista on tullutkin lestadiolaisia. Ja vielä semmosiakin tiedän, jossa vl-kodista lähtöisin ollut on jättänyt liikkeen myöhemmässä nuoruudessa, mutta ei-vl-kodista lähtöisin ollut kaveri on liikkeen piirissä tänäpäivänäkin.
Te ette yleistäneet, mutta minä yleistän. Yleensä en sitä tee, mutta kulttuurin kohdalla se on selviö. Kyllä lestadiolainen kulttuuri enemmistönä siihen pyrkii, että lapsuuden jälkeen kaverit tulisivat uskonnon sisältä ja parhaiten se onnistuu kun kulttuuri on yhteinen.
Kaikissa kulttuurissakin on omat sisäisetkin poikkeavuutensa, kuten mm. tällä palstalla oksentavat välivaiheeseen jääneet narsistit.
Itse en ole vl, mutta arvostan lestadiolaisten arvomaailmaa ja osin myös kulttuuria. Uskonto on minulle täysin sivuseikka ja turha!
Jumala on linnani ja Rakkaus!
Miksi nuo vl-lapset pitäisi epätoivoisesti saada pitää kaverina?
Tätä palstaa lukiessa luulisi päinvastoin.
Suoraan sanoen...on teillä kans huolet. Päättäkää jo!!
Tuo on tosi, että meidän, vl:en, mukuloita yritetään väkisin saada pitää kaverina.
Aikoinaan, kun meilläkin oli vielä puolenkymmentä leikki-ikäistä tenavaa kotona, yleensä koko korttelin vekarat pyöri mukana. Yleensä vieraita oli porukassa enemmän, kuin omia.
Miksi ihmeessä niitä ei tahtonut saada viihtymään isin ja äitin ja sen mahdollisen ainoan 5v. vanhemman sisaruksensa seurassa kotona pleikkaamassa, vaan aina olivat tulossa altistumaan tälle vl-hapatukselle.
Vastuuntuntoa vanhemmat. Järjestäkää pennuillenne ajankulua, ettei tarvi vl-altistua.
Kysynkö liian vaikeita?
Kysyit aivan asiaa.Vl-opetus on että juuri yläasteelle mennessä viimeistään pitää olla ainoastaan uskovaisia kavereita.Mutta jos sinulla on ei uskovaisia kavereita joiden kanssa vietät arki iltoja jne. vapaa aikaa niin siitä tulee heti eripura. Uskovaisten lapsien kaverien äidit rupeaa pitämään sinua huonona seurana. Siinä on sitten harmin paikka monelle nuorelle.Ei ole helppoa luopua uskosta ja uskon kavereista. Helpompi luopua pienen pakon edessä ihanasta uskottomasta kaverista ja kärsiä vaan itse viiltona sydämmessä ehkä lopun elämän. Itse olen henkilökohtaisesti kokenut tämän. Sitten kielsin uskon ja koko perheeni ja 95 prosenttia uskovaisista ystävistä jätti aktiivisen kaveruuden sen jälkeen. Minulle merkitsee nykypäivänä kaikkein eniten oikeat ystävät ja rakkaat ihmiset jotka eivät hylkää ja jätä yksin jos nooan arkista otetaan pohjaroppu pois.Kerroin hiukan totuutta uskovaisten juurrutetuista tavoista. Ei millään pahalla mutta hiukan jäi kyllä pettynyt mieli tästä rauhanyhdistysten kavereista.