Millainen olin 10 vuotiaana? Kerro meille

1. Pienikokoinen ja laiha omiin luokkatovereihini verrattuina.

2. Melko sosiaalinen. Burgerinomainen läpänheittäjä niinkuin nytkin.

3. Muistaakseni olin koko ala-asteen ajan kiinnostunut milloin mistäkin tytöstä lähipiirissäni mutten kertaakaan ns. palavasti. Yläasteella ihastuin ensimmäistä kertaa kunnolla.

4. Näen paljonkin. Erona 90-lukuun olen tosin paremman näköinen ja urheilullisempi. Toisaalta en väittäisi olevani verraten sosiaaisempi tai iloisempikaan. Tyttöjä en arasta samalla tavalla kuin ennen, mutta toisaalta en myöskään ole niistä samassa määrin kiinnostunut, jos nyt tuota yhtä ohimenevää tapausta ei lasketa josta hiljaittain palstalla vuodatin.

1. komea
2. oli paljon kavereita
3. olin kiinnostunut ja oltiin kiinnostuneita mustakin
4. ei niin yhtikäs mitään

1. Minkä näköinen olit?
Mä olin tuolloinkin ikätovereitani nuoremman näköinen. Oikein vaaleat hiukset, pisamia, luokan tytöistä 2. lyhyin ja hoikka.

2. Kuinka sosiaalinen olit kaveripiirissä?
Mä kotipihapiirissä toimelias ja mulle oli sama leikinkö mä naapurintyttöjen leikkejä barbeilla vai kiipeilinkö mä puissa naapurin Teron kanssa. Koulussa taas olin hiljainen eikä mulla ollut kunnollista parasta kaveria. Luokan suosituin "pikkuvanha" tyttö oli tavallaan määräytynyt mulle pariksi, mutta meillä ei oikein synkannut, koska sitä ärsytti mun lapsellinen luonne. Hän kiusasi minun herkkää luonnetta itkettämällä minua.

3. Millaista kiinnostusta oli vastakkaista sukupuolta kohtaan tai oltiinko sinusta kiinnostuneita?
No tuolla koulupuolella meillä oli discoa ym. ja niitä "alatko sä olla tuo mun kaverin kaa" juttuja. Totuutta ja tehtävää leikittiin ja pussailuakin jopa.

4. Näetkö tuosta hetkestä mitään yhteyttä nykyhetkeen?
Jo tuon ikäisenä olin sellainen ihminen, ettei mulla tarvinnut olla luokassa parasta kaveria. Riitti että sellaisia oli muualla. Opin itsenäiseksi enkä pelännyt yksinäisyyden hetkiä.

1. Minkä näköinen olit? En läski, mutta ruma kuin perse.
2. Kuinka sosiaalinen olit kaveripiirissä? Taisi yksi oikea ystävä olla, ja muutama kaverintapainen. Suurin osa luokasta kiusasi minua. Tai no, ei se kyllä oikeasti mitään kovin rankkaa kiusaamista tainnut olla, mutta silloin koin sen todella raskaana.
3. Millaista kiinnostusta oli vastakkaista sukupuolta kohtaan tai oltiinko sinusta kiinnostuneita? No ei kyllä vielä tuossa iässä ollut minkäänlaista kiinnostusta asiaa kohtaan.
4. Näetkö tuosta hetkestä mitään yhteyttä nykyhetkeen? Kyllä se “kiusaamisen” aiheuttama sosiaalinen arkuus kantoi aika pitkälle aikuisikään. Nyt kolmen kympin huonommalla puolella ollessani en enää koe sen arkuuden olevan niin hallitseva piirre, vaikka kyllä sitä tietty vieläkin jonkin verran on jäljellä.

1. Olin luokan lyhyin ja laiha rimpula, aina mustelmilla ja ruhjeilla kun putoilin puista yms. Pitkä tukka sotkuisella letillä.

2. Melko sosiaalinen, johtaja ja ideoija sellaisissa pienissä ryhmissä, mutta tarkkailija isommissa ryhmissä, kuten luokassa. Jouduin kyllä usein ”erityisopetukseen” (tekemään omia tehtäviä pieneen koppiin) koska minulla oli tunneilla tylsää ja aloin höpöttelemään ja touhuamaan omiani.

3. Ei minkäänlaista puolin eikä toisin, vaikka poikia oli jonkun verran kavereina. Olin ihan kakara, kehityin myöhään. Isoveljen kaverit kyllä vetivät letistä yms. Jos se oli kiinnostusta, en tajunnut. Naapurustossa oli yksi tosi outo hiukan vanhempi poika, joka aina olisi halunnut pippeliään esitellä, mutta hänet tiesin kiertää kaukaa. Hän oli oikeasti pelottava.

4. Jonkun verran, 1 ja 2 kohta eivät ihan hirveästi muuttuneet.

1. Minkä näköinen olit?
-Kaikkea muuta kuin hyvännäköinen. En välittänyt ulkonäöstäni juuri ollenkaan ja sekös innosti tuleviä ytmejä kiusaamaan minua. Pukeuduin yleensä verkkareihin, sillä en jostain syystä suostunut käyttämään farkkuja. En muista koinko ne jotenkin epämiellyttävinä yllä vai oliko kyse jostain periaatteesta. Pidin myös erilaisia villapaitoja, ruudullisia kauluspaitoja yms. hirvityksiä jotka eivät sopineet varsinkaan niiden verkkarien ja tuulihousujen kanssa yhteen ollenkaan. Hiukset minulla oli 10-vuotiaana yleensä lyhyehköt, mutta jonkinlaisena otsatukkana enimmäkseen. Olin myös tosi pienikokoinen, ehkä noin 140cm ja todella kevyt. Laiminlöin myös hampaidenpesua ja siksi minulla onkin nykyisin aika paljon paikkoja suussa.

2. Kuinka sosiaalinen olit kaveripiirissä?
-Jostain syystä minulla oli 10-vuotiaana kavereita ja olin vielä noihin aikoihin melko sosiaalinen. Monet pitivät minua aivan friikkinä, mutta osa koulukavereista viihtyi kanssani. Ehkä asiaan vaikutti se että minulla oli mopo, jolla myös kaverini saivat ajaa pellolla ja metsätiellä. Äitini tarjosi myös monesti limpparia ja leipomaansa omenapiirakkaa kavereilleni. Kaverisuhteeni olivat kuitenkin melko pintapuolisia ja yleensä olin vain yhden kaverin kanssa kerrallaan. En ollut juuri koskaan isossa porukassa enkä viettänyt heidän kanssa aikaa esim. urheilukentillä tai lähikaupan pihalla.

3. Millaista kiinnostusta oli vastakkaista sukupuolta kohtaan tai oltiinko sinusta kiinnostuneita?
-Olin ihastunut joihinkin kouluni tyttöihin, mutta en uskaltanut tehdä asialle koskaan mitään. Seurasin sivusta kun sosiaaliset tulevat ytm:t tutustuivat vastakkaiseen sukupuoleen ja rakensivat tulevaa p/s onneaan jo tuolloin. Valitin ja kiukuttelin monesti äidilleni asiasta, mutta hän vain jauhoi jotain "ole oma itsesi" yms. hevonpaskaa.

4. Näetkö tuosta hetkestä mitään yhteyttä nykyhetkeen?
-Näen kyllä. Jos olisin ollut ikävuosina 10-15 edes hieman normaalimpi, nykyinen tilanne voisi olla parempi. Ulkonäöllisesti tein suuren ryhtiliikkeen 16-vuotiaana ja kun ammattikoulussa minua ei juurikaan enää kiusattu, muutuin myös vähitellen sosiaalisemmaksi. Silti minulta jäi ne tärkeimmät nuoruusvuodet elämättä ja siksi haikailen edelleen vuosien 2002-2006 perään. Ehkä juuri siksi minua kiinnostaa lähinnä teini-ikäiset naiset, että haluaisin elää nuo vuodet uudelleen. Muutenkin minua kiusattiin niin paljon itseni ikäisten toimesta, että en varmasti koskaan kykene täysin luottamaan 1989-1993 syntyneisiin henkilöihin.

Olin atm 10 vuotiaana kuten nyt.

Tää oli hauska!:) Mukava muistella,katotaanpas,hmm..

1.Olin poikatyttö. Melkein valkoiset hiukset,aika kuikelo,luiseva,paljon harrastuksia joten olin ulkona usein. Vaatteina sportti kamaa,parit camot mutta myös heppa-paitoja:)

2.Mulla oli aika paljon kavereita,tutustuin helposti muihin ihmisiin,paras kaveri oli poika:) Me oltiin muutettu Joensuusta joten murteen kanssa oli ongelmia aluksi. "sä puhut ihan juntisti!" lol.

3. En ymmärrä miksi 10 vuotias olisi NIIN kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta,tolla tavoin mutta mähän olenkin 80-luvulta..Me oltiin pentuja vielä kaikki,varmaan muutamia viattomia ihastuksia.

4.Jaa-a..kaipa vielä jotain samaa on,toivon mukaan hah hah:D

Kiitos kaikille tähän viestiin vastanneille ja edelleenkin ketjua voi pitää hengissä.
Laitan kohta vastaavan 15. ikävuodelle.
Katsotaan mitä on tapahtunut viidessä vuodessa.

1. Vähän muita isompi ja rujompi kait.
2. En ollut mikään sosiaalisuuden ilmentymä en. Se oma pieni piiri.
3. Olin kyllä jatkuvasti ihastunut johonkin tyttöön. Tytöt eivät minusta olleet kiinnostuneita.
4. En kovin paljoa. En minä mikään sosiaalinen ihme ole nykyäänkään tosin.

Mielenkiintoinen aihe aikana jolloin kaikki halajavat elää lapsuutensa uudelleen.

1. Mustavalkoluokkakuvakin on jossa pitkät 70-luvun hiukset ja virne naamalla. Voisi sanoa jopa tyttömäinen, omasta mielestä Mona-Lisamainen. Kaverin mukaan Ronnie Österbergin näköinen.

2. 2-3 hyvää kaveria erikielisessä koulussa. Lähiössä kirkon liepeillä muutama muukin. Sanoisin että erittäin sosiaalinen ja osallistuvainen muutenkin.

3. Erittäin kiinnostunutta ja kohtuullista kiinnostusta luulisin. Voitin jopa lastenjuhlien missikisan hameineni ja meikkeineni jotka tytöt pukivat minulle. Terveisiä vain jos muistuu mieleen.

4. Kuvittelin silloin että se yksi jonka kanssa viattomasti pussasin kotonaan sängyssä vaatteet päällä maaten olisi tuleva vaimoni. Joku toinen vei neitsyensä teininä, mutta otti henkensäkin myöhemmin kuulin. Tapahtumalla ei minkäänlaista yhteyttä tyttöön tosin. Haikailen yhä miksi ei niin tapahtunut.

En ole nettivihaaja kiinnostunut laatimastasi asiattomasta aiheesta. Olen myöhemmin katsonut lapsuuskuviani ja tajuan, että olin oikeasti todella kaunis lapsi, todella kaunis pikkutyttö. Ei ollut kivaa 10-vuotiaana duunaripaikkakunnalla - olin vihattu ja kepeilä perään kasvattamattomien kusipääkakaroiden toimesta heitelty siksi, että sattui sukulainen olemaan SKDL:n kansanedustajaehdokas - ja muuten oli sekin vihaamansa, joka maksoi sossutuet puolelle kylälle veroista. Minua sai muka vapaasti haukkua ja jopa aikuiset tuntemattomat ja pelotella minua, poliittisesta syistä. Naapurit ei kaikki tervehtineet ja sitä rataa. Inhoni leveänenäisiä ja matalataposkipäisiä rumia ihmisiä kohtaan juontaa lapsuudesta: vihaan pallinaamaisia rumia siankärsiä Timo Soini-neniä ja rumia ihmisiä, jotka äänestää demareita alisivistysperheistä tai kokoomusta.

Muistan ikuisesti, kuinka joku sian näköinen nainen ei morjestanut minua, siis sian näköinen. Hänellekään en ollut mitään tehnyt, mutta oli todella ilkeä ämmä.

Minua aina haukuttiin rumaksi: no mistähän syystä olisin kuitenkin millä tahansa objektiivisella
ulkonäkömittareilla mitattuna yksi kauneimmista, mitä koskaan luokassani oli, vakika kaikki toki lyhytjalkaisia ja rumia, mutta tosi harvalla edes kauniit kasvot (ja miehetkin niin s*tanan rumia jos katsoo ala-asteen luokakuvaa ,että kukaan ainakaan esteetikkoi ei ottaisi yhtäkään niistä avioliittoon).

Olin kaikin puolin täydellinen. Nyt ei kyllä uskoisi.

1. luokan pienimpiä olin.
2. Todella sosiaalinen. Melkein ylivilkas luokan pelle
3. Tuon ikäisenä aloin jo runkkailemaan. Olin ihastunut joihinkin tyttöihin, mutta en koskaan uskaltanut lähestyä ketään.
4. enpä juuri

Kerro tarinassasi aikakin seuraavat:
1. Minkä näköinen olit?
-Kymmenen vuotiaana olin aika lihava

2. Kuinka sosiaalinen olit kaveripiirissä?
- Oli mulla muutamia kavereita, mutta porukat vaihteli aika paljon. En ollut suosittu.

3. Millaista kiinnostusta oli vastakkaista sukupuolta kohtaan tai oltiinko sinusta kiinnostuneita?
-Ei

4. Näetkö tuosta hetkestä mitään yhteyttä nykyhetkeen?
-Epävarmuus jäi pitkäksi aikaa ja olen vieläkin ujo. Osittain uskon vastakkaiseen sukupuoleen kontaktin ottamisen olevan vaikeaa koska en nuorellla iällä/teininä saanut luotua ihmissuhteita (ei sillä että deittailu pitäisi aloittaa ala-asteella). Olin vähän hylkiö, ei kutsuttu esimerkiksi bileisiin. Välillä pidän itseäni vieläkin hylkiönä vaikka tiedän etten ole.

1. Opettajien kauhu oikeastaan. Jatkuvia jälki-istuntoja, tekemättömiä läksyjä, huonoja numeroita kokeista, riehuja, läpänheittäjä, toisten häiritsijä, joskus jopa kiusaaja. Olin kyseisessä koulussa pisimpiä poikia, kun otetaan huomioon kolme luokkaa kustakin ikäluokasta. Opettajat monesti suorastaan pelkäsivät, kun tein kaikenlaisia hurjia temppuja ja extremejuttuja. Vedin myöskin oikeasti toisia oppilaita turpaan ja haastoin riitaa. Monesti se vastapuoli itki, kun sattui.

2. Olin sosiaalinen ja omasin paljon kavereita lähipiiristä ja koulusta. Välitunneilla leikittiin mellakkapoliisia, leikkitappeluita, jne. Joskus leikit piti lopettaa opettajien ja rehtorin toimesta, koska ne näyttivät liian hurjilta.

3. Olinhan minä kiinnostunut monestakin tytöstä, mutta niitä vain ei ikinä löytynyt lähipiiriin, eivätkä tytöt ikinä olleet minusta kiinnostuneita. Tytöt suorastaan vihasivat minua, koska olin hurja, ärsyttäjä -ja jollakin tapaa jopa kiusaajatyyppinen, tappelu -ja painihaluinen, jne. He eivät ikinä halunneet olla minun kanssani. Olin jo polttanut 10-vuotiaana tupakkaa, mitä monet muut ikäiseni halveksuivat. Ja tytöt myöskin.

4. En näe muuta kuin sen, että homma on sama kuin silloinkin: Silloin eivät tytöt olleet lainkaan kiinnostuneita, nykyään paljon fiksumpana ja aikuismaisempana koulussa työskentelevänä miehenä eivät naiset koskaan kiinnostu millään lailla. Nykyään olen tietysti paljon hiljaisempi ja asiallisempi, en möläyttele asioita, enkä tietenkään kiusaa muita. Sanon asiat niin kuin ne ovat minun mielestäni, ottamalla kuitenkin muiden mielipiteet huomioon. Mutta ei se näytä naisia miellyttävän, että omaa omat mielipiteet. Naiset vittuuntuvat siitä vieläkin enemmän, jos kerron oman mielipiteeni. Aina joku loukkaantuu jostakin.

Jännä juttu, kun aina sanotaan, että tuollainen mies tai poika, jonkalainen olin 10-vuotiaana, saa naisia vaikka millä mitalla. Mutta minun kohdallani on aina ollut niin, että kaikki naiset ovat pitäneet sitä halveksittavana, tyhmänä, vastuuttomana ja niin kuvottavalta, että tytöt karttoivat minua aina. Ei minulla ollut missään piireissä mitään tyttöjä, kun kerran he eivät olleet minusta kiinnostuneita.

Nykyäänkin aina sama laulu: tekee sitä sitten mitä hyvänsä, niin naiset eivät kiinnostu. Enhän minä tuolloinkaan yrittänyt tyttöihin niin vaikutusta tehdä, paitsi silloin tällöin. Mutta ei se silloinkaan onnistunut. Nykyään ikää 25 vuotta, eikä minkäänlaisia kokemuksia naisista, koska homma on aina ollutkin negatiivista. Eivät vain kiinnostu, piste.

Mutta kuitenkin, 10-vuotiaana olin tuollainen, 25-vuotiaana taas toisenlainen. Tilanne naisten kohdalla ei ole muuttunut mihinkään, vaan olen aivan yhtä kokematon, yhdistävänä tekijänä naispuolisten kiinnostuksen puute.

Miksi sun olisi muka pitänyt joskus 10-vuotiaana tyttöystävää itsellesi löytää? Tossa iässä kun sitä kuuluu vain käydä koulua ja leikkiä lasten leikkejä, eikä siihen ikään kuulu mitkään seurusteluasiat.

Kyllä sä varmaan tänä päivänä voisit naisseuraa itsellesi löytää, mutta itsehän sä oot niin sanonut, ettei sua edes kiinnosta mikään yhden naisen seura tai parisuhde, kun sä haluaisit sitä, että kaikki naiset tai ainakin valtaosa heistä olisi susta kiinnostuneita.

Eli oot pelkästään noiden omien turhien pakkomielteidesi vanki, etkä varmaan pääse koskaan noista pakkomielteistä eroon, ellet hae niihin jotain ammattiapua.

"Hienoa kuitenkin että olet muuttunut ihmisenä reiluksi muita kohtaan ja tiedostat toimineesi vastuuttomasti nuorempana. Läheskään kaikki eivät tähän kykene."

Totta, mutta pointti tässä on kuitenkin se, että aina väitetään tälläkin palstalla, että tuollainen mies/poika, jonkalainen olin tuolloin, saa sitä naisseuraa vaikka ja millä mitalla. Mutta ei se minun kohdallani vain mennyt todellakaan niin. Jännä juttu, miten monet tuollaiset miehet sitten niitä naisia saavat. Syy on tietenkin siinä, että he viehättävät niitä tyttöjä/naisia. Minä en viehättänyt.

Myöskin tällä palstalla väitetään, että mies, joka sanoo omat mielipiteensä rehellisesti, pitää oman puolensa, jne. kiinnostaa naisia. Mutta en minä vain kiinnosta, vaikka kuinka ilmaisen oman mielipiteeni ja pidän puoleni. En mielistele naisia, enkä ketään muitakaan ihmisiä.

Mutta ei tuokaan ole lisännyt naisten kiinnostusta yhtään.

On tietysti ihan kiva, että olen muuttunut rehellisemmäksi ja reilummaksi toisia kohtaan, mutta ei sekään ole sitä naisten kiinnostusta lisännyt. Tällä palstalla väitetään, että rehellinen ja tunnollinen mies jää ilman naisten seuraa, no niinhän se juuri meneekin. Mutta kun sitten sellainen päinvastainenkaan juttu ei sitä naisten mielenkiintoa tuo.

Oman mielipiteen ilmaiseminen, mielistelyn poisjättäminen, jne. Nekään eivät naisten mielenkiintoa minua kohtaan tuo, vaikka tällä palstalla niin muka sitkeästi väitetään.

Tämäkin palsta on niin paljon kaikenlaisia turhia neuvoja miehille, että suorastaan hävettää. Mitä järkeä postaa minkäänlaisia neuvoja naisettomille miehille, jos niillä ei kerran ole minkäänlaista tehoa?

"Miksi sun olisi muka pitänyt joskus 10-vuotiaana tyttöystävää itsellesi löytää? Tossa iässä kun sitä kuuluu vain käydä koulua ja leikkiä lasten leikkejä, eikä siihen ikään kuulu mitkään seurusteluasiat."

Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, mitä olisi pitänyt saada ja mitä ei. Vetosin vain siihen pointtiin, että tällä palstalla aina väitetään tuollaisten poikien ja miesten saavan niitä naisia. Aina kiltit miehet valittavat, kun tuollaiset pojat ja miehet vievät naiset. No, ei se ainakaan minun kohdallani niin mennyt todellakaan. Kun ilmaisen oman mielipiteeni ja olen sellainen ollut aina, niin ei se mitään naisia ole tuonut.

Sanottakoon aluksi, että itse olin peruskoulun kolmannella luokalla silloin kun olin 10-vuotias (menin vasta 8-vuotiaana kouluun). Kyseessä oli siis vuoden 1998 syksy ja vuoden 1999-kevät - välinen aika/lukuvuosi.

1. Olin melko hoikka silloin, niinkuin nykypäivänäkin.

2. Siihen aikaan olin melko villi ja sitä kautta (kaketi) melko ulospäinsuuntautunut tyyppi. Todennäkäisesti olin sillisen luokkani silmissä tietynläisen showmiehen ja viihdyttäjän roolissa, koska minulla oli silloin outo tapa ruveta joskus puhumaan kimeällä vauvaäänellä, jolle opettajakin tosinaan nauroi. Meidän luokassa ei myöskään ollut minkäänlaisa kuppikuntia, elkä ketän kiusattu, joten kaikki meidän välillä tapahtunut huuenheitto oli pelkkää huumoria. Näin ollen olin ns. kaikkien kaveri. Meitä oli luokalla yhteensä kymmenen oppilasta joista minun lisäksi 2 muuta olivat 3-luokkalaista, loput 4-luokkalaisia.

3. Näiden 4-luokkalaisten joukossa oli yksi sellainen tyttö, jonka kanssa ystävystyin todella hyvin. Esim. välituntisin ja leirikouluissa olimme todella paljon yhdessä. Muistan myös esim. kuinka hän koulujen liikuntatunneilla halusi esim. koripalloa pelatessa aina samaan joukkueeseen minun kanssani. Seuravaalle vuosiluokalle siirtyessämmie tiemme ikävä kyllä erkanivat, sillä 5 luokalle siirtyessään kyseinen tyttö siirtyi toiseen kouluun. Hän kävi kyllä edelleen "minunkin koulussani" n. pari päivää viikossa, mutta en kuitenkaan enää nähnyt häntä niin useasti kuin, aikaisemmin. Vasta tuolloin huomasin olevani ihastunut häneen voimakkaasti.
Kun sitten siirryin 7:lle luokalle ja hän 8:lle, hän palasi kokonaan takaisin samaan kouluun, kuin minä, mutta en häntä, kuitenkaan silloinkaan enää nähnyt niin useasti, koska välituntimme olivat usein eri aikaan, hän oli aina sen aikaisten luokkakaveriensa kanssa. Silloin kun satuimme välillä, esim. ruokalassa ta jossain ulkona näkemään, hän aina hymyili minulle ja tervehti hyvin ystävälliseen sävyyn. Olin kuitenkin silloin niin ujo, etten yksinkertaisesti uskaltanut kertoa hänelle tunteistani. Kärsinkin näistä tunteista sitten neljänneltä luokalta kahdeksannen luokan loppuun saakka, eli yhteensä n. 5 vuoden ajan. Silloin siirryin peruskoulun viimeiselle luokalle ja kyseinen tyttö pääsi pois, enkä sen jälkeen olekkaan häntä enää koskaa nähnytkään. Tällöin ihastuminenkin pikkuhiljaa hälveni. Siitä tulee tänä keväänä kuluneeksi 10 vuotta.
Nyt jälkikäteen vanhempana asiaa ajatellessani olen monesti katunut sitä, etten silloin uskaltanut kertoa hänelle tunteistani, koska hän selkeästi oli ollut minusta jossain määrin kiinnostunut. Sekin kaduttaa, että huomaisin tunteeni vasta silloin, kun emme enää olleet samalla luokalla. Ja vaikka nyt tunteet häntä kohtaan ovatkin jo hälvenneet, niin siltikin häntä tulee vielä joskus haikella mielellä muisteltua. Olen ehkä hieman katkera sille neurologille, joka aikoinaan päätti etten muka voi mennä vielä 7-vuotiaana kouluun, koska jos olisni mennyt silloin olisin todennäköisesti päässyt samaan luokkaan tämän tytön kanssa.

4. En oikeastaan, jossei noita aikaisemmin mainittuja aisioita luokitella sellaisiksi.

Sanottakoon näin yhteenvetona, että itselleni kyseinen ikävuosi oli varsin hienoa aikaa, jota muistelen kaiholla.

.

1. Minkä näköinen olit?
laiha ja kalpea, en kovin erikoisen näköinen hyvässä enkä pahassa.
2. Kuinka sosiaalinen olit kaveripiirissä?
minulla oli joitakin hyviä ystäviä. koulussa en ollut suosittu vaan enemmänkin kiusattu.
3. Millaista kiinnostusta oli vastakkaista sukupuolta kohtaan tai oltiinko sinusta kiinnostuneita?
olin kiinnostunut jostain kovispojasta kun hän kerran osoitti jotain huomiota minua kohtaan joka ei ollut epäystävällistä. jäi vain siihen yhteen kertaan, en olisi itse uskaltanut lähestyä vaan katselin vain. toinen kovispoika häiritsi minua seksuaalisesti, jos sellaisesta voi puhua tekijänkin ollessa alle murrosikäinen. rusettiluistelutapahtumassa joku kaksi vuotta nuorempi poika sanoi "en olisi sun kaa halunnutkaan vitun homo"
4. Näetkö tuosta hetkestä mitään yhteyttä nykyhetkeen?
nykyään entiset kovispojat eivät osoita minuun mitään huomiota, sen enempää positiivista kuin negatiivista. olen tyytyväinen tilanteeseen. olen jonkun mielestä viehättävä mutta en nytkään kaunein tai rumin. homoksi ei ole haukuttu mutta olen joskus miettinyt epäilevätkö ihmiset minua lesboksi seurustelemattomuuteni takia.