Kylläpäs ahdistaa. Olen viimeiset pari viikkoa nukkunut noin 12-16 tuntia joka päivä. Haluaisin oikeastaan nukkua koko ajan, mutta en voi näyttää vanhemmilleni, etten haluaisi olla hereillä. Kun he tulevat töistä, niin olen suurin piirtein herännyt puoli tuntia ennen tuloa.
Olen täysi-ikäinen, lukiosta ja ammattikoulusta valmistunut nuori ihminen. Ei kavereita. Olen etsinyt töitä tiuhaan tahtiin joka päivä kolmen viikon ajan, merkannut ylös paperille seinään, mihin haettu, jne. En ole vielä päässyt yhteenkään haastatteluun. Puhelin täysillä päällä. Kaksi Ei kiitosta on tullut sähköpostiin. Olen hakenut siivojan, kaupan kassan, kauppakeskuksien liikkeiden, pakkaajan, varastoalan, jne töihin. Oman alani töihin tietenkin myös. Cv:ni olen käynyt läpi työkkärin ja vanhempien kanssa (jos siinä olisi jotain pahasti vialla).
Minulle on alkanut tulemaan tunne, ettei minulla ole minkäänlaista arvoa työmarkkinoilla.
Saan jatkuvasti ihmettelyä vanhemmilta ja sukulaisilta, että miksen ole jo töissä. Miksen tee sitä ja tätä. Se, että näytän paperia seinälläni ei riitä. Minun on vihjailtu valehdelleen.
Olen ihan helvetin ahdistunut, terapiassa käyminenkin on muuttunut tuskaisammaksi.
Ajattelin mennä työharjoitteluun ilmaiseksi töihin (olen tehnyt sitä 6kk elämästäni jo) mutta tulisiko siitäkään mitään? Yrittäisin vaikka koko kevään käydä eri työharjoittelupaikoissa ja kesällä laitan hanskat tiskiin, jos ei oteta mihinkään? Ainakin minun pitäisi sitten saada tukea enemmän, jos oikein laskin(?). Säästyisi rahaakin sitten, niin ehkä sillä pääsisi muuttamaan pois vuoden päästä. Vuosi työharjoittelua, vuosi säästämistä, niin pääsen pois. Jee.
Haaveilen työnteosta siksi, että pääsisin muuttamaan pois, elättämään itseni ja maksamaan omat kuluni itse. Haaveilen niinkin turhasta asiasta kuin hiustenleikkuukäynnistä, uuden sukkapaketin ostosta, ruokakorin täyttämisellä omilla ruuilla, niiden laittamista omaan jääkaappiin.
Ja uskoisin, että sosiaalinen elämäni paranisi, jos pääsisin asumaan omilleni. Tehdä omat sääntöni elämälleni. Ja parantua tästä paskasta rauhassa.
Olen täysi-ikäinen, lukiosta ja ammattikoulusta valmistunut nuori ihminen. Ei kavereita. Olen etsinyt töitä tiuhaan tahtiin joka päivä kolmen viikon ajan, merkannut ylös paperille seinään, mihin haettu, jne. En ole vielä päässyt yhteenkään haastatteluun. Puhelin täysillä päällä. Kaksi Ei kiitosta on tullut sähköpostiin. Olen hakenut siivojan, kaupan kassan, kauppakeskuksien liikkeiden, pakkaajan, varastoalan, jne töihin. Oman alani töihin tietenkin myös. Cv:ni olen käynyt läpi työkkärin ja vanhempien kanssa (jos siinä olisi jotain pahasti vialla).
Minulle on alkanut tulemaan tunne, ettei minulla ole minkäänlaista arvoa työmarkkinoilla.
Saan jatkuvasti ihmettelyä vanhemmilta ja sukulaisilta, että miksen ole jo töissä. Miksen tee sitä ja tätä. Se, että näytän paperia seinälläni ei riitä. Minun on vihjailtu valehdelleen.
Olen ihan helvetin ahdistunut, terapiassa käyminenkin on muuttunut tuskaisammaksi.
Ajattelin mennä työharjoitteluun ilmaiseksi töihin (olen tehnyt sitä 6kk elämästäni jo) mutta tulisiko siitäkään mitään? Yrittäisin vaikka koko kevään käydä eri työharjoittelupaikoissa ja kesällä laitan hanskat tiskiin, jos ei oteta mihinkään? Ainakin minun pitäisi sitten saada tukea enemmän, jos oikein laskin(?). Säästyisi rahaakin sitten, niin ehkä sillä pääsisi muuttamaan pois vuoden päästä. Vuosi työharjoittelua, vuosi säästämistä, niin pääsen pois. Jee.
Haaveilen työnteosta siksi, että pääsisin muuttamaan pois, elättämään itseni ja maksamaan omat kuluni itse. Haaveilen niinkin turhasta asiasta kuin hiustenleikkuukäynnistä, uuden sukkapaketin ostosta, ruokakorin täyttämisellä omilla ruuilla, niiden laittamista omaan jääkaappiin.
Ja uskoisin, että sosiaalinen elämäni paranisi, jos pääsisin asumaan omilleni. Tehdä omat sääntöni elämälleni. Ja parantua tästä paskasta rauhassa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei tod kannata mennä ilmaiseksi töihin, itse en tekisi mitään alle 10e/h.
Työkokeilu (ei siis työharjoittelu vaan -kokeilu) on hyvä tapa saada työkokemusta, kontakteja työnantajiin, sisältöä päiviin ja uusia tuttavuuksia, suosittelen ehdottomasti. Huom. työkokeilua ei saa nykyisin käyttää pelkästään työkokemuksen hankkimiseksi, joten kun ehdotat sitä te-toimistossa niin kerro, että haluat mennä työkokeiluun tutustuaksesi uuteen alaan.
Palkkatyön haussa muista ehdottomasti myös ns. vuokrafirmat!
TE-toimiston suuntaan kannattaa itse olla aktiivinen ja kysellä muita mahdollisia vaihtoehtoja, en tiedä voiko ammattikoulutuksen käynyt hakeutua esimerkiksi työpajoille, mutta tarjolla voi olla myös erilaisia työllistämisprojekteja ja työvoimakoulutuksia. Jos sinulla on käynnit 3 kk tai jopa 6 kk välein niin voi olla että missaat monia mahdollisuuksia, ole siis väliaikoinakin yhteydessä omaan virkailijaasi.
Nuo muiden kommentit ilmaisesta työstä kannattaa jättää omaan arvoonsa, kyse on SINUN haaveestasi ja sinun tavoitteestasi.
Tsemppiä, älä anna periksi.
Voi vain kuvitella sitä vitutusta aamuisin kun joutuu uhraamaan kunnolliset pitkät unet ja olemaan orjana 8h päivästä eikä saa siitä edes palkkaa.
Senpä takia aloittajan kannattaakin pitää katse tavoitteessaan ja ajatella sitä päivää, kun hänellä on oma koti, oma jääkaappi, omat valinnat, oma elämä. Kun aloittaja on jaksanut suorittaa lukion ja ammattikoulun, vaikka ilmeisesti on ollut raskasta (terapian tarve) niin hän jaksaa ottaa seuraavatkin askeleet päästäkseen itsenäiseen elämään.
Hatunnosto hänelle.
Työttömän on nykytilanteessa lähes mahdoton löytää työpaikkaa Suomesta. Ehkä sinun kannattaa hakeutua lisäkoulutukseen (AMK/yliopisto). Pääset itsenäistymään sitä kautta - saat opintotuen ja lainaoikeuden, pääset hakemaan opiskelijakämppää jne. Neljän-viiden vuoden päästä kun valmistut saattaa tilanne työmarkkinoilla olla parantunut - tai sitten ei. Joka tapauksessa mahdollisuudet työllistyä ovat paremmat korkeakoulututkinnon kanssa.
Nuo työkokeilut ovat tosiaan ihan haistapaskahommia. Ihan sama teetkö niitä vai et, tuskin niistä kukaan mitään kostuu.