Pienimuotoinen galluppi: Kuinka vanhoilla purjeilla purjehdit.
Laitan tähän alkuun vähän omiani:
Vanhin purje on nailoninen reacher 80 -luvulta. Edelleen toimii ja täyttää tehtävänsä.
Kolmonen on paksua dacronia 90-luvulta, mutta toimii edelleen sekin.
Kakkonen on laminaattia 90 luvun lopulta ja vähäisen käytön takia vielä kuosissaan.
Ykkönen on laminaattia 90 luvulta ja jo vähän pussikas. Kevyissä tuulissa toimii, mutta täytyy ajoissa vaihtaa kakkoseen tuulen yltyessä.
Iso on dacronia 2000-luvulta ja ihan loppu, siksi tilasin juuri uuden.
Valmistajia en nyt purjekohtaisesti muista, mutta norttia ja doylea on suurin osa.
Mites muilla?
Laitan tähän alkuun vähän omiani:
Vanhin purje on nailoninen reacher 80 -luvulta. Edelleen toimii ja täyttää tehtävänsä.
Kolmonen on paksua dacronia 90-luvulta, mutta toimii edelleen sekin.
Kakkonen on laminaattia 90 luvun lopulta ja vähäisen käytön takia vielä kuosissaan.
Ykkönen on laminaattia 90 luvulta ja jo vähän pussikas. Kevyissä tuulissa toimii, mutta täytyy ajoissa vaihtaa kakkoseen tuulen yltyessä.
Iso on dacronia 2000-luvulta ja ihan loppu, siksi tilasin juuri uuden.
Valmistajia en nyt purjekohtaisesti muista, mutta norttia ja doylea on suurin osa.
Mites muilla?
Vastaukset 33
Vanhimmat
1991 valmistuneessa kutteritakiloidussa veneessäni on edelleen alkuperäiset Niinirannan purjeet, jotka ovat yhä kohtuullisesti muodossaan, koska tulin tilanneeksi vähän turhan tuhtia tavaraa. Fokka on UV-suojaa lukuunottamatta miltei uuden veroinen, koska sitä on käytetty hyvin vähän. Genuan UV-suoja on uusittu kertaalleen ja nyt olisi taas aika. Isonpurjeen takaliesma on vähän venähtänyt, mutta sen vaikutus matkanopeuteen on minimaalinen.
Joka lähdössä toki uus fokka, muuten ei ole MM kärkeen asiaa radalla. Eli 3 kierrosta muutaman mailin rataa kestää fokka kilpailukykyisenä.
Myönnetään, puhun muiden puolesta, mutta tässä on kuitenkin yksi näkökulma purjeen kestoon jos siitä on saatava tasan 100% irti.
Säilyyhän ne pitkään varastossa. Valmistusvuoden lisäksi pitäisi huomioida jotenkin paljonko purjeet ovat saaneet UV-säteilyä ja paljonko niillä on purjehdittu, ehkä jotenkin olosuhteetkin.
Vertailuksi meillä Elvströmin perusdacronit kestivät etelän auringossa noin 5 vuotta ja 25-30.000 nm, josta noin puolet valtameripurjehdusta & Karibiaa, toinen puoli Välimerellä. Saumat piti ommella uudestaan jo 2 vuoden käytön jälkeen, samoin genuan reunan aurinkosuoja.
Nyt hiukan parempilaatuiset dacronit ovat olleet samantapaisessa käytössä myös noin 5 vuotta, uusimiskunnossa nekin pian. Alkuperäiset saumat ovat kestäneet.
Hyvä! Vähän tällasta hainkin, eli käyttöolosuhteita ja niissä käyttöikää. Tuolla alussa kertomallani veneellä ajetaan vaan hupia itämerellä.
Kisakäyttö ja pitkät matkat valtamerillä on ihan eri käyttötapoja kuin hupipurjehdus itämerellä. Mutta kaikenlaisista kokemuksista olen kiinnostunut.
Ja erityisesti kyllä tästä peruskäytöstä täällä...
Pääasiassa tropikissa käyttämäni dacron purjeet ovat nyt 12 v vanhoja ja uudet tarttis ostaa. Kun vene on esim. hurrikaanikauden maissa pidempään kanattaa purjeet ottaa pois ja varastoida suojaan auringon valolta. Uusiin purjeisiin kannattaa heti laittaa niin leveä reunasuojus spray hood kankaasta, että karamellikuviota ei jää näkyviin. Mulla alkoi ompeleet katkeilla 4-5 v kuluttua ja täysrepeämä 10 v kuluttua. Maileja en ole laskenut, mutta olisko arviolta vajaa 50.000? www.snoopy.fi
Spinnun lukuun ottamatta max. 2 kesää vanhat purjeet. Aikaisempi iso oli n. 10 v vanha ja dacronia. Sitä ei saanut ohjeiden mukaan trimmattua. Vanha genoa 1 oli alkuperäinen (30 v) ja toimi ihan ok 4-5 m/s tuulella. Kivasti pussikas. Blade taas oli venynyt täysin käyttökelvottomaksi.
Vanhin, enää matkakäytössä oleva purje on spectra-iso 90-luvun lopulta. Kisaiso pari vuotta vanha kevlar. Toiseksi vanhin ehkä vuodelta 2000 oleva pentex-kakkonen. Kakkoselle ei tule paljoa maileja tai tunteja. Ykkönen myös pentexiä, kolmonen kevlari ja pari spinnua hankittu sitten muutaman vuoden välein viimeisten runsaan 10 v aikana. Myrskyfokka on edelleen alkuperäinen 80-luvulta. Enimmäkseen ehjät ja kohtuullisen kuosissa olleet vanhat myyty sisarveneelle.
Spectra (=dyneema) kestää pitkään kasassa, mutta muoto hiljalleen hiipuu. Vanhin pentex-purje delaminoitui yli 10 v ahkeran käytön jälkeen.
Retkipurjeina alkuperäiset iso, genua, fokka vuodelta 87. Retkispinnu vuonna 02.
Kisoissa iso, genua ja toinen spinnu alle 5 vuotta, toinen spinnu alkuperänen 87. Fokka 02, joka on aika loppu.
Lucky Ladyssa oli 13 säkkiä purjeita ja " kevensin" ennen ARCia kahdella eli 11 kpl on nyt. Purjeiden käyttökelpoinen ikä on hankala määritellä kun purjehdimme niin erilaisissa olosuhteissa, sesonki on eripituinen, UV:n määrä vaihtelee ja käyttötapa samoin. Jos kesän purjehtii Välimerellä ja talven Karibialla sekä mennen tullen vielä vähän revittelee niin purjeiden kesto ei ole verrattavissa kesälomapurjehduksiin kotivesillä. Aina pitempään seistessä on ollut suojapussi purjeiden päällä. Tällaisessa käytössä ison, genoan ja genaakkerin käyttöikä oli lopussa 7 v ja 30000 mailin jälkeen. En puhu muodosta vaan mekaanisesta kestävyydestä. Nykyiso ja genoa ovat cruisinglaminaattia. Nämä ja 4 spinnua ovat käyttöiältään muutamia viikkoja vanhoja. Vanhin pirjeeni on staysail/ kutterifokka n 15 v. ja uusimisen tarpeessa 1-2 v kuluessa. Murskyfokat 5 ja 10 m2 ovat 7v. vanhoja mutta käyttämättömiä. 4 ja 6 v vanhat genaakkeri ja spinnu ovat niin kypsät useamman Atlantin ylityksen jälkeen, että yleensä hajoavat kun tuuletetaan.Kovin on epäyhtenäistä garderoobia.
Alkuperäinen kevyt genoa vuodelta 1979 ja toimii retkipurjehduksessa, mutta ei sillä kyllä enää kunnolla luovita. Sitten on parikymmentä purjetta tämän päivän ja tuon 1979 vuoden väliltä. Dacronit melkein kaikki käyttökelpoisia ja yllättäen myös Mylar genoa 1 jostain 80-luvulta.
Kisapurjeista (Kevlar) ensimmäiset iso ja ykkönen tulivat 1991 ja ne ovat jo kukkamultaa. Myös seuraavat kevlar setit ovat käyttökelvottomia. Viimeisimmät toimii, mutta on taffeeta ja uusi 3Di Genoa on tulossa 2014 kaudeksi. Nykyiset kevlarit/hiilarit kestää UV:ta paljon paremmin kuyin vanhat, mutta lepattamista eivät nekään tahdo kestää. Taffea pidentää kevlarin ikää.
Spinnut ovat Heavy 1980, All around 1991 ja S2 2004 ja kaikki ovat yllättävän hyviä. Heavya käytetään vain todella kovissa keleissä eli viimeisen päälle muoto ei ole niin tärkeää.
Mikä tuon heavy spinnun pinta-ala on suhteessa tuohon yleisspinnuun ja millä tuulilla sitä käytetään?
En tiedä tarkkaa kokoa, (n~75m2), mutta ei ole paljoa pienempi, kuin All around (~80m2). Kangas on sitten tuplasti paksumpaa. Sitä käytetään kisassa sillon, kun ollaan niillä rajoilla, että pitää miettiä vieläkö spinnulla uskaltaa ajaa (varmaan jotain 22-24 solmua ja ylöspäin) ja joskus retkipurjehduksessa. Tosin retkipurjehduksessa tulee harvoin purjehdittua todella kovalla tuulella spinnulla eli aika vähään on heavyn käyttö jäänyt. Siinä ei ole edes yhtään reikää ja purje on sentään 34 vuotta vanha. On silti tri radial leikattu eli keskipaneelit ovat kyllä vaakaan, mutta kulmapaneelit kaikki sektoreita.
70-luvun puolivälissä oli jo täystriradiali reachingspinnuja 1,5oz kankaasta ja ilman topin hartioita ja pulleutta. Saattoi ajaa n. 70 AWS ja sopi kovaan keliin.
Paljonko tuollaisella sai nopeutta lisää verrattuna pelkkään isoon? Ts. jos tavoitteena on pienentää suhteellista tuulta ja veneessä ei ole kantavaa perää.
Vaikea sanoa, mutta muistan yhden tosi kovatuulisen OW:n, kun Porkkalan kepillä suurin osa veneistä ei uskaltanut jiipata, (siis ilman spinnua tultiin strekkiä kepille ja siitä lenssille), vaan tekivät vendan kautta kepin kierron. Sitten lenssillä kun luokkamme eka spinnu nousi, (T Finell), niin mekin nostettiin samantien ja max 10-12 solmun surffit nousivat 14-15 solmuun, siis tuolla vanhalla Antillalla. Keskinopeus nousi varmaan siitä 9s tuonne 11-12 solmun korville eli arvioisinko että pari solmua saa spinnulla lisää, kunhan ei sitten kippaa venettä. Sitä kerkiää kaveri parissa minuutissa 10 solmun vauhdilla aika kauas, jos toinen on paikallaan kyljittäin tuuleen saman ajan.
Tuossa esimerkkikisassa Panasonic (silloin X-402) nosti heti spinnun ja kaatui samantien. Oli niin kauan köllöllään, että mekin kerittiin ohi. Oli muuten yksi komeimpia livenä näkemiäni kiinalaisia ;-)
Luin kysymyksen väärin. Ei me todellakaan kisassa pelkällä isolla ajettu, vaan kolmonen oli spiirattu. Olisi tuo nopeusero ollut toki suurempi, jos vertaa pelkkää isoa. Onhan neliöitäkin 33m2 sijasta 65m2 ja spinnun kanssa jotain 110m2.
On tuo nopeusero G3 vs. spinnu jo melko suuri. Valtavat voimat tuossa kun noin paljon runkonopeuden yli aletaan mennä. Peräaallon on täytynyt olla melkoisen suuri. Mutta ei kuulosta enää perhepurjehtijan jutulta.
Asiasta aidanseipääseen, mutta onko mahdollista laskea spinnun todellinen pinta-ala, kun tunnetaan ainoastaan mitat SL ja SMW?
Siinä se nykyisen leveäperäisen ja vanhan designin ero juuri näkyykin kun peräaalto ei yhtälailla kasva. Eikä veneen heilunta lisäänny vaan loppuu kun pulkkaan saa vauhtia spinnulla. Peräsimenkin teho lisääntyy ja ohjaaminen helpottuu. Ei broutsaa. Suurinpiirtein myötäistä voi ajaa 2x runkonopeudella. Ei ollut ior- veneillä mitenkään mahdollista.
Noin 0.8*leveys*korkeus
Eli onko SL = korkeus ja SMW = maksimileveys? Ajattelin, että SMW olisi joku ovela "keskileveys", joka huomioisi muodon. Ilmeisesti ei ole.
Siinä tapauksessa tuo 0.8 lienee aika karkea, riippuu varmaan paljon spinnutyypistä. Omani on 70-luvulta, ja melko kapeilla harteilla varustettu, leikkaus muistuttaa jotain "super flankeria", jos joku sattuu tietämään mikä se on (esim. blue water sailing manualissa on tällainen esitelty). Kulmissa on radiaalit leikkaukset, mutta keskellä vaakapaneleita. Vaikuttaa siis kovan tuulen spinnulta. Kankaan paksuudesta ei ole havaintoa, millähän sitä arvioisi?
Ja jotta pysyttäisiin aiheessa, ko. purje on täysin ehjä, vuodelta -77 tai jotain. Mitä se sitten kertoo purjeiden kestävyydestä käytössä, vai säilytyksessä, en tiedä...
Sl on korkeus ja smw leveys keskikohdalta. Spinnu voi kaventua vähän alaspäin, mutta ei aina. Ei hartioihin kuitenkaan kovin leveästi kangasta saada. Joakim tietää asian tarkemmin
Sekään ei mene ihan noin. Asymmetrisessä runner spinnussa kangasta on juuri hartioissa valtavasti. Jos vaikka vertailukohtana on symmetrinen reaching spinnu.
Siis symmetrisestä tässä olen nyt kysymässä...
No, pitihän se purje mitata. Mittasin ensin purjeen keskisauman pituuden. Jaoin ko. mitan neljään osaan, ja jokaisen neljänneksen kohdalta mittasin purjeen leveyden, alaliikki mukaanlukien. Jaoin vielä viimeisen ylimmän neljäsosan kahtia, ja siitä leveys. Integroin kunkin puolisuunnikkaan pinta-alan ja lopuksi yläkolmion päälle. Pinta-alaksi sain kyseisellä menetelmällä 0.93 * SL * SMW.
En tosin saanut mittauksessa ihan SMW:n leveyttä, mutta 1.2% sisään se kuitenkin meni. Mittaustarkkuuden rajoissa varmaankin.
Spinnu lienee tosiaan joku kovantuulen malli, leveys oli sama alareunasta aina puoliväliin asti.
Iso on vuodelta 2008. Genua pari vuotta vanhempi ja todellinen vanhus on tuo veneen mukana tullut ei-alkuperäinen spinnu vuodelta 1964.
Alkuperäiset purjeet vuodelta 2005 iso fokka Elvströmin cruising-laminaattia taffetalla radiaalileikattuna, purjehdittu n. 10 000 M, joista n. 6000 M minun aikana kolmen viimeisen kauden aikana. Isosta repesi skuuttikulmahela irti ekana minun ekana kautena, mutta se korjattuna on edelleen OK ja muita korjauksia ei ole tehty. Fokassa on ollut ongelmia pystylattojen kanssa. Yksi lattatasku puuttui ostettaessa ja viime kesän reissussa se korjattuna ja kaksi alkuperäistä taskua hajosi totaalisesti. Muoto on outo takaliikistä, mutta muuten purje on ehjä. Näillä mennään lomareissut vielä 5-10 vuotta.
Edellisen omistajan 2008 hankkima UK-tapedive laminaattifokka toispuoleisella taffetalla on loistokunnossa, mutta ilmeisen vähän käytetty. Ainoa vika on rullalatat, jotka eivät enää suoristu aivan kokonaan. Samoin edellisen omistajan ostama genaakkeri on uudenveroinen eikä edellisen omistajan käytetteny ostama alimittainen spinnu (90-luvulta luultavasti) ole sen huonompi.
Kaudelle 2012 käytettynä ostamani 2008 kisapurjesetti Northin Kevlar 3DL 2 spinnua on vielä jotenkuten käyttökelpoinen, mutta MH-fokka on todella kokoon kursittu tuhon jäljiltä, iso jo varsin hapero, LM-fokka ja H-fokka vielä kohtuullinen, toinen spinnu oikein hyvä ja toinen tuhosta kokoonkursittu. Noissa 3DL:ssä ei yhtään kuitua ole vielä poikki, mutta kalvo on reikiä/repeämiä täynnä ja hyvin heikosti/ei ollenkaan kiinni kuiduissa. Hajoaminen on hyvin erilainen kuin aiemman veneen laminaattikisapurjeissa, joissa laminaatti näytti uudenveroiselta, mutta alkoi menemään irtipoikki kovassa kelissä.
Otsikon aihe: purjeiden käyttökelpoinen ikä. Ja aikaisemmin pähkäilty seisovan takilan käyttökelpoinen ikä. Kummassakaan aihepiirissä kalenteri- ikä ei kerro juuri mitään. Ei ole parasta ennen päivämäärää koska veneiden käyttö on niin epäyhtenäistä.
Juuri näin. Lisätään tähän sekin, että purjeiden käyttökelpoisuus näyttää joillekin tarkoittavan säilymistä ehjänä tai korjauskelpoisina, joillekin muodon säilymistä tms. Jotkut purjehtivat heinäkuussa saaristossa, jotkut ratakisoissa, joillekin avomerikisat on pääasia, jotkut valtamerillä. Purjemateriaalitkin ovat erilaisia. Keskutelu purjeen iästä onkin lähinnä viihteellistä purjehdustapahtuminen muisteloa kevättä odotellessa. Oma trysailini on priimakunnossa, vaikka on tosi vanha…ja spinnussa on 47 paikkaa, vaikka on vasta kymmenvuotias...
Tässä jotain konkreettisia lukuja North Sailsiltä 3DL-purjeista huipputasolta:
http://www.uk.northsails.com/TECHNOLOGY/3DLTechnology/3DLQA/tabid/6909/language/en-US/Default.aspx
Siis 150-400 tuntia (1000-3000 mailia) isopurjeella ja ratapurjehduksessa 20 tuntia fokalla (vain ~100 mailia! ). Fokalla siis laskettuna juuri ko. fokka vedossa eli kolmen fokan setillä voisi ajaa 3*20*2 (kerroin 2 lenssistä) eli 120 tuntia (500-1000 M) ratapurjehdusta eli toistasataa lähtöä olettaen, että kaikki saavat sopivasti käyttöä.
Tuossa purjeen kuluminen tulee pitkälti vendoista ja purjeenvaihdoista. Purje kestää moninkertaisesti pelkkää yhden halssin ajoa, jota pidempien reissujen tunnit/mailit ovat pääosin.
Minusta näytti, että uusi laminaatti-iso vanheni silminnähden ensimmäisenä päivänä kun jouduin vetämään ykkös- ja kakkosreivin. Muodon kestoaika 1 vrk?
Itse huomannut hieman samansuuntaista; kun uudella laminaatti-isolla ajaa reivattuna, näkyy muodossa reivin purkamisen jälkeen käytetyn reivin "jälki". Jonkin ajan jälkeen reivaamattoman purjeen muoto näyttää kuitenkin palautuvan, esim. takaliikkiin reivin skuuttipisteen kohdalle jäävä ryppy tasoittuu pois.
Edellinen omistaja ei paljon purjehtinut, joten purjeet on uudenveroisessa kunnossa, vaikka on parikymmentä vuotta vanhat. Vanhassa veneessä mukana tuli käyttämätön varaisopurje, jonka otin käyttöön alkuperäisen hajottua. Varaisopurje (dacron) oli myös uudenveroinen, vaikka oli maannut varastossa lähemmäs 30 vuotta.