Olen miettinyt ja miettinyt ja miettinyt, että olenko traumatisoitunut abortistani... Itse en osaa sanoa, mutta en usko. Jos jotain sanoisin että aiemmat traumat johtivat aborttiin.
Koulukiusaaminen, mitättömyyden ja huonouden tunne, tunne etten kelpaa, etten osaa, en ole tarpeeksi hyvä enkä kykene mihinkään.
Hyväksikäyttö, vääristynyt kuva seksistä ja tunteista.
Mt-ongelmat, osastoilla vietetyt ajat itsemurhayritysten jälkeen. (Ennen aborttia)
Abortista on 5v. aikaa.
Johtuukohan tän hetken ongelmat, ahdistus jne siis siihen aborttiin, vai voiko kenties olla että abortista ei ole jäänyt traumaa mutta sitä edeltävät kokemukset vaivaa yhä?
Mitä sanoo palstan trauma-asiantuntija?
Koulukiusaaminen, mitättömyyden ja huonouden tunne, tunne etten kelpaa, etten osaa, en ole tarpeeksi hyvä enkä kykene mihinkään.
Hyväksikäyttö, vääristynyt kuva seksistä ja tunteista.
Mt-ongelmat, osastoilla vietetyt ajat itsemurhayritysten jälkeen. (Ennen aborttia)
Abortista on 5v. aikaa.
Johtuukohan tän hetken ongelmat, ahdistus jne siis siihen aborttiin, vai voiko kenties olla että abortista ei ole jäänyt traumaa mutta sitä edeltävät kokemukset vaivaa yhä?
Mitä sanoo palstan trauma-asiantuntija?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miinusta voi laittaa, mutta ei voi mitään kommentoida? Miksi?
Kyllähän tuon tiedät:)
Kaikki vaikeutesi johtuvat hänen mielestään abortistasi, ennen ja jälkeen abortin olleet. Jaksamista sinulle.
ja lisää näitä suosijasakin lapsellisia riidanhaasto-trolleja ...onko noin tylsää taas? :) ei näistä jaksa enää edes provoutua :DD että sori vaan..
Ookoo, eli kun et pysty vastaamaan mitään kuittaat elämäni ja kokemukseni provona?
Hyppäsin itse vain tämän aikakoneen kyytiin, jos kaivat arkistoa löydät tekstejäni varmaan v.2008 kohdalla.
Nyt vain vähän tiivistin ja heitin tänne taas.
Traumaliina, kirjoitin hetki sitten tälle palstalle avauksen otsikolla "Minäkin tein abortin". Se käsittelee tätä aihetta ja omaa polkuani abortista ja traumasta vapauteen.
Olen kyllä uskovainen, mutta kirjoitukseni ei ole tuomitseva eikä saarnaava. Eikä se oikeastaan voisikaan olla tuomitseva, koska olen itsekin tehnyt abortin.
Minuakin ahdisti kaikennäköiset asiat heti abortin jälkeen, ilmeisesti johtuivat hormonimuutoksista, koska oloni koheni muutamassa viikossa, ja nykyään oloni on helpottunut, minusta ei olisi ollut äidiksi.
Minua ei ahdistanut abortin jälkeen yhtään mikään mutta sitä ennen vallan vietävästi ja syy oli se että saanko abortin vai en. Kun sen sain olin maailman onnellisin ihminen.
"Minua ei ahdistanut abortin jälkeen yhtään"
Kaikki normaalijärkiset näkee kyllä että ahdistaa niin pirusti ja vielä vuosikymmnetenkin jälkeen :)))
"Kun sen sain olin maailman onnellisin ihminen."
Hehheh,... muhohahhhah,,,a hhahhah,... buhoha hohhhohhhooooo ooh oijoi joooojhh aijai... huh.. tirsk :'DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
>Surun ensimmäinen vaihe on usein helpotus. Lyhyen ajan kuluttua ensimmäiset helpotuksen tunteet haihtuvat ja tuntuu vaikealta ajatella, mitä on oikeasti tapahtunut. Tässä vaiheessa moni kieltää koko asian ja siihen liittyvät tunteet. Kieltäminen saattaa kestää muutamasta tunnista jopa vuosikymmeniin asti.
Naiset reagoivat hyvin eri tavoin.
Lakattuaan kieltämästä tosiasioita naiset usein ahdistuvat ja vihastuvat. Joskus tunteiden vahvuus voi olla yllättävän suuri. He saattavat olla vihaisia itselleen ja/tai toisille. Vihan ilmaiseminen on tärkeää, koska sisäänpäin kääntyessään se saattaa aiheuttaa psykosomaattisia oireita mm. masennusta ja itsetuhoisuutta. Syyllisyys, häpeä ja itsesääli ovat myös usein esiin tulevia tunteita.>
http://ituprojekti.net/index.php?option=com_content&view=article&id=1&Itemid=7
Se helpotukses olikin vaan tilapäistä ja nyt olet sitten juuttunu noin 40 vuodeks tohon paaduttavan kiivaaseen kieltämisvaiheeseen... Niin surullista.
Et sinä voi määrittää kenenkään toisen ihmisen tuntemuksia aborttinsa jälkeen.
Jos joku väittää olevansa onnellinen ja huojentunut, että on pelastanut itsensä lisääntymiseltään, niin et sinä määrittele yhdenkään toisen ihmisen onnellisuutta siinä suhteessa.
"et sinä määrittele yhdenkään toisen ihmisen onnellisuutta"
Sinäkös sen kiellät?? Mihin se sananvapaus taas unohtu?
Ei kuule tartte olla maallikkopsykolgia kummempikaan ne jylläävät defenssit ja syyllisyystraumat täällä eräistä huomatakseen...
Kyllä saan määritellä oman onnellisuuteni, et sinä sitä tee ainakaan.
Mistä ihmeen syyllisyystraumoista ja defensseistä sä täällä jauhat päivät pitkät?
Olet todellakin outo tyyppi.
Abortti on kuules ihan naisen oma ja henk.kohtainen asia, eikä sun juttus.
""et sinä määrittele yhdenkään toisen ihmisen onnellisuutta"
Sinäkös sen kiellät?? Mihin se sananvapaus taas unohtu?"
Miten sananvapaus siihen liittyy, kuka saa määritellä sen, kuka tässä maailmassa on onnellinen ja kuka ei? Tekeekö sinusta onnettoman se, jos joku nettimutuilija sananvapauteensa vedoten sinut onnettomaksi määrittelee? Niinkö sinä luulet onnellisuuden kokemusten kunkin yksilön elämässä määräytyvän, tuntemattomien, psykologia leikkivien maallikoiden nettianalyysien perusteella?
Turha lässyttää. Toisen ihmisen tappaminen ei ole KOSKAAN mikään murhaajan "oma henk.kohtanen" asia!
...ei toisen ihmisen, jo täällä olemassa olevan ja jo synnytetyn ihmisen tappaminen olekkaan...., mutta abortti ei ole sellainen, vaan abortti eli raskauden keskeytys on aivan eri asia.
"pielessä pahasti"
Kyllä se abortti on vaan ihan henkilökohtainen asia, ei sitä sinulta kysytä vaikka sitähän sinä toivoisit että saisit jokaisen pakottaa synnyttämään. Mutta onneksi se ei ole mahdollista.
"Kyllä se abortti on vaan ihan henkilökohtainen asia, ei sitä sinulta kysytä" jne.
samat jargonit aina vaan ja joka ketjussa tuppaa olemaan..... kohta ei mee enää edes viihteestä.
"abortti ei ole sellainen"
Onks kuristaminenkin sit iiiihan eri juttu ku tappaminen, tai ampuminen? Eihän sitä sanota tappamiseks, joten se ei ole sitä?