Miten ihmeessä saada sosiaalista elämää jos ei omista sitä ollenkaan, kavereita ei ole ollut noin 6- 8 vuoteen ollenkaan, ja tarkoitan ihan oikeasti että ei yhtäkään.
Niin miten 22 vuotias voi saada kavereita tai edes sosiaalista elämää kun ei ole minkäänlaista verkostoa mistä sitä ehkä voisi tuurilla saada.
En ole koskaan käynyt baarissa esimerkkinä ja tuntuu että siellä ikäiseni asustavat, oon varmaan niin outo kun ei alkoholi ja juhliminen maistu, tunnen itseni vanhaksi, olen niin tylsä ihminen muutenkin ja liian ujo ja kiltti niin tuntuu että ketään ei kiinnosta.
Lisäksi, en juuri tiedä mistä ikäiseni edes puhuvat joten ajatuskin jollekin random tyypillekin juttelusta saa minut pyörtymään.
Niin miten 22 vuotias voi saada kavereita tai edes sosiaalista elämää kun ei ole minkäänlaista verkostoa mistä sitä ehkä voisi tuurilla saada.
En ole koskaan käynyt baarissa esimerkkinä ja tuntuu että siellä ikäiseni asustavat, oon varmaan niin outo kun ei alkoholi ja juhliminen maistu, tunnen itseni vanhaksi, olen niin tylsä ihminen muutenkin ja liian ujo ja kiltti niin tuntuu että ketään ei kiinnosta.
Lisäksi, en juuri tiedä mistä ikäiseni edes puhuvat joten ajatuskin jollekin random tyypillekin juttelusta saa minut pyörtymään.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Missäs sinä asut?
Joku harrastus, vaikka joku urheilulaji missä tapaat uusia ihmisiä ja liikunnan lomassa tutustutte luonnollisesti..
No kuule, ihmiset pitävät ihan kaikesta tavallisesta mitä elämässä tapahtuu. Eli juttua voi heittää ihan mistä vaan, tavallisista, arkisista asioista. se arkinen elämähän se muittenkin ihmisten elämän ympärillä pyörii.
Helpointa on tutustua ihmisiin joita kiinnostaa samat asiat kuin sinua, silloin riittää puhumistakin helpommin. Mikä sinua kiinnostaa?
Harrasta asioita mistä tykkäät, harjoittele sosiaalisuutta sanomalla vaikka kaupassa ihmisille jotain pientä ja arkipäiväistä. Sosiaalisuuttakin voi harjoitella, ja harjoitteluhan on tie tuloksiin.
Ihmiset yleensä tykkäävät kun niille vain sanoo jotain tyhjänpäiväistäkin ja arkista, ne ovat itsekin vähän ujoja.
Yhteisöllisistä harrastuksista. Kavereita ei saa sillä, että menee kuntosalille tai uimaan tai lenkille, mutta jos liittyy johonkin joukkueeseen joka pelaa/harrastaa yhdessä säännöllisesti niin on heti mukana porukassa. Ja jos urheilu ei nappaa niin sitten muuta toimintaa, mitä tehdään yhdistyksenä tai kerhona tai joukkueena tms.
Nyt ehtii vielä mukaan kevään juttuihin mutta ei kannata vitkastella, ilmoittautumis-/aloittamisajat menevät nopeasti umpeen. Oman kaupungin liikuntaviraston sivuilta voi löytää liikuntavinkkejä ja -ideoita mutta erilaista ryhmätoimintaa kannattaa etsiskellä paljon laajemmaltakin.
Itsetuntoni on niin alhainen että ei taida uskaltaa mitään harrastuksia vaikka haluaisinkin.
Ihan mahdotonta saada sosiaalista elämää kun on ollut niin kauan yksin, mietin usein että pitäisikö vaan luovuttaa ja olla yksin koko loppuikä
Nyt on hyvä vuosi lopettaa se yksinoleminen. Missä sä asut?
En ole tuo keltä kysyt mutta tässä olisi yksi kuopiolainen.
Ota yhteyttä kuntasi etsivän nuorisotyön tekijöihin.
Täällä olisi myös yksi kuopiolainen vailla kavereita.. 30 v. nainen
Sama täällä, mut asun Maaningalla. TODELLA vaikea saada uusia tuttuja ku ei ollu valmiina ketään tuttuja ku tänne muutettiin perheen kans. Välillä on kyllä tosi orpo olo täällä ku kaikki kaverit kaukana... :/
Mene vaikka uimahalliin jossa on rentoutusallas tai kuntosalille.
Vaihdat aina vaan muutaman sanan ja puhut arkisista asioista.
Varsinkin uinnin , kuntosalin jälkeen ihmiset menevät rentoutusaltaaseen hierotuttamaan paikkojaan ja siellä on helppo jutustella.
Kunhan vaan hakeudut paikkoihin jossa on ihmisiä ja itsekkin viihdyt siellä.
Ajan myötä uskallat varmasti avautua ja jutella muille.
Punttisalille harrastamaan.
1.Ulkonäkö muuttuu ajan myötä sellaiseksi, että herättää kiinnostusta, ja ennen kaikkea...
2. Jos menet salilla kysymään joltain et kuinkas tää olis paras tehdä, niin kohta on ympärillä sellainen sakki neuvomassa kuinka mitäkin tehdään, ja kun kysäiset mitä pitäis syödä, niin kohta olet kavereiden kanssa ulkona syömässä.
Kannattaa toki tutustua alaan hiukan jo etukäteen, niin ei anna ihan torveloa kuvaa itsestään.
Toimii paremmin, mitä pienemmällä salilla käy.
Juu....Ei kuule hätää tässäkään. olen 59v "sinkkumummi. Ei ole minullakaan tässä
ihan oikeaa kaveria ollut ,,Se nyt nähdään .yrityksiä on ollut ,,useampia kertoja.
""Elämä""MIKÄ SE ON ?? HA !
Minulle se on ollut vanhempieni vahingonlaukaus kun menivät tekemään! KÖYHYYSPERHEESEEN 4 lasta.Ennen tehtiin lapsia vain saadakseen se lapsilisärahan KELASTA --joka alkoi sodan jälkeen.
Ja entäss sitten kun rahantulo loppui ? Ne raht meni kaikkia muuta kun lasten parhaaksi.
OIKEIN NAURATTAA YKSIKSENI AJATUKSINENI-KUN OPETTELEN TÄTÄ KONEENKÄYTTÖÄ..SE pitää nyt vain MUOKATA korvienväli siihen erilaiseen tilaan
1.Pärjäät joka päivä syömällä jotain.
2.Käytät itsellesi vain ne iloiset asiat. (EI vastaanota huonoja.
3.Niillä toisillakaan olijoilla maapallolla EI mene yhtään sen paremmin.
4.Huomaa kulkiessasi kuinka ympärilläsi pyörii onnettomia ihmisiä
valittamassa vaikeuksista joita joku toinen "olio" on aiheuttanut
---(löytyykö sinun läheltäsi niitä monta--EI -varmaankaan,luulisin.) minulla ei -tällähetkellä yhtäkään
SAAN KULKEA RAUHASSA!
MINULLA--Ajatus RAKKAUS----on mennyt menojaan ja muuttanut muotoaan
vanhanaikaiseksi.---Tulevassa muodossa tarvitaan nyt jotain muuta .
En vielä ole selvittänyt mitä se voisi olla.Mutta jännittävä elämä
jatkuu yksin.
Äänikirjat,kirjat---Lueppa vaikka joku hyvä mielenkiintoinen kirja--Dokumentti,mitä maapallolla tapahtuu.--ihminen on hyvin pieni kaikkiaan.
Se voi antaa paljon enemmän kuin joku kyljessä roikkuva ja valittava
----"kaveri "
No ihan sillä saisit kavereita, jos et olisi tyhmä, sä nettikiusaaja.
Hei kivaollapiilossa,
Kiitos, että rohkenit kirjoittamaan yksinäisyydestäsi tänne palstalle. Sinut on nyt nähty.
En rohkaisekaan sinua etsimään seuraa baareista tms. Tuntuisiko sinusta vieraalta mennä etsimään seuraa oman seurakuntasi tilaisuuksista tai ryhmistä? Tai tykkäisitkö harrastaa jotakin? Näin alkuvuodesta olisi hyvä tilaisuus hakeutua vaikkapa kansalaisopiston ryhmiin tai urheiluryhmiin.
Opiskeletko vai oletko työelämässä? Löytyisikö niitä kautta ihmissuhteita?
Lähde rohkeasti mukaan sinne, missä muitakin on. Tosiasia on, ettei kukaan nouda kotonta meitä. Tsemppiä!
t. Maarit-pappi
Kirkko iskee aina ensimmäisenä helpoiten hyväksikäytettäviin, heikko-osaisiin, lapsiin, vanhuksiin, vaikeuksissa oleviin.
Ainoana tarkoituksena saada lisää taikauskolleen maksajia ja tukijoita.
Tiesittekö muuten että kirkko käyttää digoniaan alle prosentin ( 1% ) liikevaihdostaan?
Huomaatteko, kommentoijat, että valtaosa teistä vastaa väärään kysymykseen. Kysymys ei ollut, missä potentiaaliia kavereita on, vaan MITEN kavereita saadaan.
Oma tilanteeni ei ole aivan sama - mutta... Niin opiskeluissa, työpaikalla kuin harrastuksissakin tunnen pärjääväni ihan kohtalaisesti siinä porukassa. Opinnoissa ja myöhemmin töissä istuin esim. syömässä muun porukan kanssa, osallistuin jutteluun ruokapöydässä ja kahvilla, harrastuksissa olen toiminut muiden kanssa yhdessä. Seurakunnassakin olen yrittänyt käydä monissa tilaisuuksissa ja joissain ryhmissäkin.
Mutta minulla ei ole ketään, ketä tapaisin näiden ulkopuolella enkä tiedä, miten sellaisia kavereita saisi. MITEN työkaverista saisi kaverin, jota tapaa työn ulkopuolella? MITEN jollain työväenopiston kurssilla tai seurakunnan piirissä olevista ihmisistä saisi kaverin, jota tapaisi muuallakin?
No, joku varmaan sanoo, että mikäs ongelma toi on - pyydät vaan jonnekin. Niin... Olen aina joskus pyytänytkin: lähdettäiskö kahville tai syömään tai jotain. Joskus joku on lähtenytkin, jotkut jopa useammankin kerran. Mutta kukaan ei koskaan itse pyydä minua minnekään. "Ei kukaan tule kotoa hakemaan" - ei varmaan tulekaan, mutta jos minä voin pyytää kahville tai leffaan jonkun, niin miksi joku muu ei voisi vastavuoroisesti pyytää minua?
Oon aatellu itse ihan samaa.
Mikä siinä on, että hyvin tullaan juttuun kampuksella ja töissä, mutta sitte ku pitäs keksiä jotain vapaa-ajan hommaa niin ei oikeen tunnu nappaavan. Jälleen kerran se olen minä, joka yrittää järkätä seuraaville viikoille, eri porukoiden kanssa, jotain mukavaa hommaa. Sinänsä, tapahtumien isännöinti ei minulle ole ongelma, mutta tunnistan juurikin tämän saman "kaipuun" itsessäni. Kaipuu siitä, että joku muu tekisi vaihteeksi sen "aloituksen".
Toisaalta, näin sinkkuna on hyvä valittaa. Suurinosa omasta ikäluokasta (oon reilu 20-kymppinen) seurustelevat enemmän tai vähemmän vakaassa suhteessa, joten ymmärtäneehän sen jos ei aikaa ole. Tai ainakin väitän, että ymmärrän, vaikka todellisuudessa asia ei aina näin olisikaan =)
En tiiä lohduttaako ketään kuulla, mutta on meitä aika monta samanlaisessa tilanteessa. Kovasti tsemiä kaikille =)
itse olin tosi yksinäinen ei ollut yhtäkään kaveria ja sitten yhtäkkiä kun tutustuin yhteen ja itsetunto nousi rohkaistuin ja aloin saamaan lisää ystäviä ja nyt niitä on jo aika liuta, elämä on kyllä niin paljon parempaa nyt kuin silloin kun oli ihan yksin, se on hirveetä jos joku. mulla asiaan kyllä varmaan vaikuttaa se että käyn baareissa ja tykkään istuskella siellä ja jutella ihmisille vähän alkoholin rohkaisemana, monia hyviä ystäviäni olen löytänyt juhlimasta. jos sellainen ei kiinnosta en osaa sanoa miten kavereita saa. ja voihan baariin lähteä vaikkei joisikaan??? itsekin olin eilen baarissa ja join vain vettä ja silti oli kivaa ja tuntemattomat tuli juttelemaan ja juttelin takaisin
Irkistä löytää ystäviä !! Helposti pääset irkkiin tästä: www.mirc.fi
Oletko minä?
Mietin jatkuvasti samoja asioita. Ja ikää on 22 täälläkin. En ole kertaakaan käynyt baarissa eikä se kiinnosta jatkossakaan, ellei ole hyvää, älykästä seuraa ja humalahakuisesta juomisesta en pidä yhtään.
Voisin kuvailla itseänikin "kiltiksi", mutta ujona en ole koskaan itseäni oikeen pitänyt, sen sijaan kärsin jonkun sortin estyneestä persoonallisuudesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Kai se näyttää ujoudelta ulospäin. Mitä tylsyyteen tulee niin mielestäni kaikista tylsimpiä ovat nimenomaan ns. massaihmiset.
Olen aloittamassa psykoterapiakäynnit lähiaikoina mutta lisäksi on tullut ajateltua että voisi osallistua johonkin tapaamiseen missä käy paljon samanhenkisiä ihmisiä. Sellasia vaan ei tunnu olevan enkä välttämättä saisi mitään sanottua. Toinen asia mitä olen ajatellut on jonkin sortin vapaaehtoistyö.
APUA HUHUU! ...KERTOKAA...Kuinka täältä saa poistetuksi kommenttinsa???
....... EN OSAA En löytänyt ohjeestakaan..
KIITOS !
Kirjautumattomana ei kai pysty poistamaan kommentteja jos ei ota ylläpitoon yhteyttä. Kirjautuneena onnistuu viesteihin jotka on kirjoitettu omalla nimimerkillä.
Uskon että jotkut on vaan tuomittu olemaan yksin, en tiedä miksi, minä olen yksi niistä, ehkä minun geeneissäni on jotain vikaa ja sosiaalisuus puuttuu kokonaan
tuskin ketään muuta kuin vankeja eristysselleissä on tuomittu olemaan yksin.
Yksinäiseksi vain ajautuu koska Suomessa on melko vaikea tutustua uusiin ihmisiin, vaikeampaa kuin ulkomailla.
Suomalaiset ovat jotenkin vaikeasti lähestyttäviä, vaikea keksiä mitään puhuttavaa ventovieraan kanssa ja tilanteita niihin harvemmin järjestyy.
Kuka ny kaupan kassa jonossa tai bussipysäkillä kenenkään kanssa juttelee.
Itellä ne ihmissuhteet on lähinnä niitä perhetuttuja tai sukulaisia joita on tuntenu lapsesta asti..
ja sitten kaikki entiset kaverit ovat jossain missä kukakin , eipä sitä ny niitä koskaan tuntenutkaan.
Koulussa tai töissä harvemmin tutustuu mihinkään ihmiseen kunnolla.
Ei minulla ainakaan ainuttakaan kaveria ole tullut töistä tai kouluista..
Sitte ollaan yksin ,jos olosuhde on se.
Onneksi on muitakin maita kuin Suomi. Taidan muuttaa ulkomaille josko töitä ja vaimo löytyis sieltä helpommin.:)
Israeliin siis...moikka.
Samaa olen miettinyt jo 27 vuotta et mistähän vitusta niitä kavereita saisi, yksin ole ikäni joutunut olemaan, teeskenteleviä kavereita mulla on muutama ollut mut heivasin ne vittuun kun huomasin teeskentelyn.
Kunnon kaveri on mahdotonta saada nyky Suomessa, eteenkin jos et oo mikään komistus naamastas, mä olen ruma ja sosiaaliset taidot ihan kuusen latvassa, en tiiä mistä nyky nuoriso puhuu tai mikä niitä kiinnostaa, en käy kapakassa enkä leffassa enkä lätkää kattomassa, en juo enkä polta, viihdyn kotona koska siellä ei kulu rahaa mihinkään turhaan, enkä kato telkkaria, nettiä selainen kyl, enkä kuuntele musaakaan.
Työttömänä olen tällä hetkellä. Olen mukava ja todella kiltti ja symppis ihminen, melko ujo ja hiljainen kylläkin, puhun kyllä mukavan ihmisen kanssa paljonkin jos semmonen kävelee vastaan.
Mut ei köyhänä kandee edes alkaa hakemaan kavereita, olis ihan kiva harrastaa jotain urheilua vaikka mut ne maksaa ihan pimeesti, ja ruman on turha haaveilla kavereista sen olen tullut huomaamaan.
Piti viel mainita, pidän hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, huutaminen ja ylenpalttinen puhuminen tekee vaan migreenin, voin olla puhumatta viikkoja sanaakaan se ei tuota ongelmia, pidän pimeydestä koska siinä on jotain maagisen jännittävää koska koskaan ei tiiä mikä siellä pimeydessä vaanii saalista.
Taidan itekkin olla hiukan pimee persoona, mut tykkään siitä. :D
Olen kuka olen, pidän siitä mikä olen, sitä en tule toisen ihmisen takia muuttamaan.
Ja viel pieni lisäys, en mene valtaväestön mukana, pukeudun niin kuin mielieni tahtoo, kuljen omia teitä.
En todellakaan ymmärrä aivopestyä valtaväestöä, onko ihan pakko mennä niin kuin kaikki muutkin, eikö teissä enää ole sen vertaa selkärankaa et osaatte viimein sanoa EI, mä teen nyt niin kuin mä tahdon ja jos se ei teille käy niin haistakaa vittu.
Esimerkki:
Mun on pakko syljeskellä kaupan edusta täyteen sylkeä, ja mun on pakko polttaa tupakkaa ja käydä kapakassa ja vandalisoida katukuvaa ja haukkua muita ihmisiä rumilla sanoilla ja muuta idioottimaisuutta ihan vaan sen takia koska muuten suljetaan pois kaveriporukasta.
Konkluusio:
Vitun säälittävää selkärangatonta käyttäytymistä, tästä päästään seuraavaan analyysiin et ennemmin olen ikäni yksin kun liityn aivopestyyn valtaväestöön.
Ehkä tämä tekee musta jonkun kammottavan friikin jonka päälle kustaan ja jota haukutaan vuodesta toiseen, ja joka olisi parempi kuolleena, mutta olen onnellinen siitä mikä olen ja mikä mun persoona on, minä kun en ole vielä kadottanut selkärankaani enkä miehisyyttäni.
ThePredator oon osittain samaa mieltä, tosin itse käyn esim kapakassa kun tylsistyn tarpeeksi - Ei sillä ettei mulla olisi ollenkaan kavereita, mutta liian vähän on - Tai ainakaan sellaisia keiden kanssa tuntisin todellisesti voivani keskustella asioista... Ja paikat mistä näitä kavereita juuri yleensä ihminen saisi, on aika täynnä tuollaista "massa" porukkaa, että pitää olla tietyllä tavalla trendikäs tai muuta. Joten neuvoisin itse yksinäisille ihmisille, että juuri täältä netistä niitä kavereita löytää - Se on nykyään ihan normaalia tavata ihmisiä netistä, jos nyt sattuu asumaan tarpeeksi lähellä... Sehän tässä ongelma onkin, kun on kavereita vähän ympäri suomea, tulisi kalliiksi nähdä kaikkia riittävän usein.
Valtaväestön mukana ei pidä missää nimessä mennä, itelläniki on vaikka mitä mielipiteitä/ajatuksia/tapoja mitkä on joidenki mielestä varmaan erittäin vääränlaisia - mutta olempahan millanen olen.
Olen parikymppinen henkilö pk-seudulta itse.
Mutta pointti oli sitä että samaistuin ThePredatorin viestiin siinä mielessä, että ihmisten pitäis olla ärsyttävän samanlaisia tässä maailmassa :D
varmaan jos et käy missään vähän vaikeaa, ehkä voisit mennä harrastuksiin ja opetella juttelemaan ihmisille.oletko kasvanut pullossa, hanki jotain lääkkeitä jos et uskalla puhua mitään kenellekään!
Kavereita saa niitä hankkimalla
" Joku harrastus, vaikka joku urheilulaji missä tapaat uusia ihmisiä ja liikunnan lomassa tutustutte luonnollisesti.. "
Joukkueharrastuksiin ei kannata mennä, ellei ole taitava ja osaa pelata. Sillä ei saa kavereita, jos oman mokailun seurauksena peli hävitään. Mutta jos on hyvä maalintekijä, kavereitakin riittää.
En uskaltaisi naurunalaiseksi vaan joutuu
"Olen niin tylsä ihminen muutenkin ja liian ujo ja kiltti niin tuntuu että ketään ei kiinnosta."
Eppu Normaali - Tuhansien murheellisten laulujen maa
Ei muuta :)