Mitä mieltä ollaan? Kuuluvatko nämä kaksi yhteen, kun puhutaan psykiatrisesta hoidosta ja nimenomaan hoitajista.
Hoitajat eivät toki tee diagnooseja, eivätkä päätä lääkityksistä. Mutta potilaiden elämään sairaaloissa heillä on todella suuri vaikutusmahdollisuus ja valta. Hoitajat ovat operatiivisia terveydenhuollon toimijoita, joiden kanssa sairaalassa, tarkkailussa tai tahdonvastaisessa oleva potilas on ensisijaisesti tekemisissä.
Hoitajilla on valta vaikuttaa lukuisiin asioihin potilaan elämässä. Päivittäin. Milloin potilas syö, juo, käy wc:ssä, röökillä, saako käyttää puhelinta, tietsikkaa jne.
Ja sitten tietysti nämä rajoittamiset ja pakkokeinot. Heillä on valta käyttää niitäkin.
Hyvin usein, kun lukee potilailta kritiikkiä pakkohoidosta tai pakkokeinoista ja rajoittamisesta, niitä on käyetty väärin perustein, mielivaltaisesti, liian pitkään yms., hoitajat nousevat puolustuskannalle tai pesevät kätensä kokonaan. Vedotaan resurssipulaan tai todetaan vain: "me ollaan vaan tytöntekijöitä, ei me näitä asioita päätetä, syyttäkää niitä jotka päätökset tekee".
Eli: valtaa maistuu ja kelpaa. Mutta vastuuta ei tunnuta osata ottavan. Se vieritetään ilomielin muiden niskoille. Voiko se olla näin? Ainakin omasta mielestäni nuo kaksi asiaa kulkevat vahvasti käsi kädessä. Valtaan liittyy aina vastuu. Ilman toista ei ole toista. Ja henkilön, jolle on annettu valtaa, mutta joka ei osaa tai uskalla ottaa tekemisestään vastuuta, ei pitäisi myöskään käyttää valtaa toisia ihmisiä kohtaan.
Hoitajat eivät toki tee diagnooseja, eivätkä päätä lääkityksistä. Mutta potilaiden elämään sairaaloissa heillä on todella suuri vaikutusmahdollisuus ja valta. Hoitajat ovat operatiivisia terveydenhuollon toimijoita, joiden kanssa sairaalassa, tarkkailussa tai tahdonvastaisessa oleva potilas on ensisijaisesti tekemisissä.
Hoitajilla on valta vaikuttaa lukuisiin asioihin potilaan elämässä. Päivittäin. Milloin potilas syö, juo, käy wc:ssä, röökillä, saako käyttää puhelinta, tietsikkaa jne.
Ja sitten tietysti nämä rajoittamiset ja pakkokeinot. Heillä on valta käyttää niitäkin.
Hyvin usein, kun lukee potilailta kritiikkiä pakkohoidosta tai pakkokeinoista ja rajoittamisesta, niitä on käyetty väärin perustein, mielivaltaisesti, liian pitkään yms., hoitajat nousevat puolustuskannalle tai pesevät kätensä kokonaan. Vedotaan resurssipulaan tai todetaan vain: "me ollaan vaan tytöntekijöitä, ei me näitä asioita päätetä, syyttäkää niitä jotka päätökset tekee".
Eli: valtaa maistuu ja kelpaa. Mutta vastuuta ei tunnuta osata ottavan. Se vieritetään ilomielin muiden niskoille. Voiko se olla näin? Ainakin omasta mielestäni nuo kaksi asiaa kulkevat vahvasti käsi kädessä. Valtaan liittyy aina vastuu. Ilman toista ei ole toista. Ja henkilön, jolle on annettu valtaa, mutta joka ei osaa tai uskalla ottaa tekemisestään vastuuta, ei pitäisi myöskään käyttää valtaa toisia ihmisiä kohtaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hoitajien pitäisi tajuta rajansa. Minkä yli he eivät saa kulkea. Ja todellakin vastuu omista tekemisistään pitää ottaa 100%:sesti. Tosin sitä eivät monet muutkaan osaa tehdä.
Olen tehnyt adressin pakkokeinojen vähentämisestä psykiatrisessa hoidossa:
http://www.adressit.com/pakkokeinoja_psykiatrisessa_hoidossa_vahennettava
Pitäisi kuulua mutta ei kuulu. Ei terveydenhuollossa eikä sosiaalityössä. Jostain kumman syystä kehtavat ruikuttaa lisää palkkaa vastuullisesta työstä. Mistä vastuullisesta pitäisi vastakysymys kuulua.