Jotakin on täytynyt kristillisyydessä olla pahasti pielessä viime vuosikymmeninä. Miten muuten on mahdollista että näin monet johtohenkilöistä ovat toimineet väärin pedofilia-asioissa. Osittain olen median ja suomi24:n tietojen varassa mutta monesta esillä olleesta jutusta olen kuullut uskovaisilta luotettavaa tietoa. Kun kerää mielessään kaikki esillä olleet nimet, ei voi kuin hämmästellä että niin monet nokkamiehet ovat noita asioita hoitaneet huonosti. Tuntuu pahalta. Minä, rivi-vl, olisin tiennyt miten pitää toimia.
Mikä vl:ssä meni pieleen?
Rivimies
5145
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tavallisella uskovaisella on aina ollut selvää että jos joku tekee tuollaista pahaa niin se on rikos.
Ja rikos asia kuuluuu ilmoittaa poliisille. Silloinkin kkun rikollinen olisi vaikka puhuja.
Ylätasolla on veljillä menneet kaikki arvot ja järjestykset täysin sekaisin. Muuta ei voi enää sanoa. Nöyrtykää johtokunnan veljet nyt pienen paikalle ja luopukaa asemistanne.
Samaa jatkumoa kuin taannoinen homorukoilusotku. Kuka tahansa tavallinen uskovainen olisi äänestänyt kielteisesti, silti siitä kiihkoilematta tai homoseksuaaleja halventamatta. Joukko silmäntekeviäpä meni ja äänesti homoliittoja puolustavan kannan historiankirjoihin.
Alan vähitellen uskoa että tämä on todellakin 1970-luvun peruja. Silloinko meijin istutettiin puhumisen ja omien ajatusten julkituomisen pelko? Vaikka noklamieheksi päässyt olisi puhunut kuinka hulluja, ei kyseenalaistajaa tahtonut löytyä.
Konservatiivisena uskovaisena, hitaana osallistumaan nettikeskusteluihin, tuntuu pahalta että näin on käynyt ja joudun näin kirjoittamaan. Silti on pakko sanoa. Nimittäin monta kertaa viime vuosina joitakin seurakunnan enkeleitä kuunnellessa on tullut olo että he tuomitsevat omaan persoonaansa tai toimintaansa kohdistetun kritiikin helposti kritiikiksi Jumalan valtakuntaa vastaan. Kun itse mietin sitä että minun toimintaani vaikkapa rauhanyhdistyksen työssä arvosteltaisiin, niin luulenpa että tutkisin oman toimintani hyvin tarkasti ennen kuin uskaltaisin samaa sanoa. Mihin on jäänyt joidenkin kaitsijoidemme nöyryys?
Minä ainakin olisin äänestänyt homosuhteille rukoilemisen puolesta.
SRKn johtomiehet ja rauhanyhdistysten johtokunnat ovat sekoittaneet politiikan seurapuheisiin ja muuhun opetukseen. Porvaripuolueiden kannattamisesta on muodostettu oppirakennelma.
Politiikan sontarattaat ovat saastuttaneet uskonelämän ja rauhanyhdistysten seuratoiminnan henkisen ilmapiirin. Itsekin kannatan Keskusta-puoluetta mutta en näe hyväksyttävänä sitä että puoluepolitiikkaa opetetaan elävän kristillisyyden kaavulla varsinkin Päivämiehessä mutta myös seurapuheissa ja 80-luvulla myös hoitokokouksissa.
Näin on SRKn ja rauhanyhdistysten johtohenkilöiltä omakohtainen usko kuollut ja jäljelle on jäänyt vain uskon ulkokohtainen tunnustaminen jossa tärkeintä osaa pitelee puoluepolitikointi.
Saman tapaisesti Amerikassa kävi kun useimmat ihmiset liittyivät johonkin kirkkoon (tai pysyivät kirkoissa sukunsa perintönä) vain siksi että voisivat uskonnolla vastustaa kommunismia, tai ettei heitä itseään ainakaan epäiltäisi kommunistiksi. Uskonasioista ja seuroista tuli pelkkää teatteria. Tuollainen sydämentila oli valmista satoa 20-luvun ja 70-luvun eriseuroille.
Kun ihminen teeskentelee uskovaista pelkän politiikan vuoksi (lisäksi SRKssa ja rauhanyhdistyksessä saadun egoa pönkittävän asemansa vuoksi), ei ihmisen aidolle moraalille ja omalletunnolle jää enää mitään sijaa sydämessä. Tuollaisella sydämentilalla ei erota keskipäivää pilkkopimeästä.
Niinkuin on heidän touhuistaan nähty, että siinä ei ole mitään sydäntä miten he ovat kohdelleet pedofilian uhreja kyseenalaistamalla heidän uskoaan, pilkkaamalla heitä katkeriksi, uhkailemalla heitä etteivät ilmoita poliisille, sekä itse tietenkin jättämällä niinikään rikokset ilmoittamatta poliisille.
Tärkein asia politiikan lisäksi heille tuntuu olevan rauhanyhdistysten toimitalojen porvarillinen kiilto. Köyhillä ihmisillä heille ei ole mitään arvoa. Toisen maailmansodan aikana he ylistivät Saksan natsien tointaa, mutta heidän harmikseen natsit hävisivät sodan ja niin muuttui äänikin kellossa. Kehitysvammaisia he piilottelivat kahleissa perunakellareissa, odottaen heistä eroon pääsyä kunhan Hitlerin saksa voittaa sodan.
Tuollaisen saastan keskellä vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa on vielä Jumalalle kiitos, säilynyt muutamia sydämen uskovaisia, jotka eivät ole saastuttaneet uskonelämäänsä poliittisella kiihotuksella, rikostensalailulla tms, ainoassa oikeassa uskossa.
Ilm. 22:15
Mutta ulkona ovat koirat ja velhot, ja huorintekiät ja murhaajat, ja epäjumalan palveliat, ja kaikki ne, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
Hyvin kuvailtu SRKn ja rauhanyhdistysten moraalirappiokehitys.