Olen nuori, 16-vuotias tyttö. Olen viime aikoina huomannut, tai itseasiassa kuullut asioita. Lauon tähän nyt pari esimerkkiä:
Olin mummolassa yötä ja nukuin heidän pehmeässä parisängyssään. Juuri kun olin saanut pääni tyynyyn olin erottavani nauramista. Pienen, noin kymmenvuotiaan pojan naurua. En jäänyt sitä enempää ihmettelemään, joten aloin nukkumaan.
Toinen kerta oli hieman karmivampi. Kello oli jo yli keskiyön, ja olin menossa vessaan. Huoneeni on käytävän päässä vessan ja kylppärin vastapäätä. Kylpyhuoneessa ei ole tällä hetkellä ovea, vaan suihkuverho suojana. Se verho oli jäänyt raolleen, ja olin erottani siellä kiinalaisen vanhuksen kasvot. Säikähdin kamalasti, vaikka näky haihtuikin heti vilauksessa. Lukittauduin vessaan ja lopuksi jäin vielä pesemään käsiäni. Jähmetyin, kun kuulin oven takaa ääntä. Ihankuin joku olisi kävellyt puukengillä käytävässä. Kolme askelta, sen muistan tarkasti. Tuon jälkeen olin jo niin hermona ja pelästynyt, että aloin itkeä. Menin huoneeseeni enkä uskaltanut enää sammuttaa valoja.
Kertokaahan, olinko minä vain väsynyt vai tulossa hulluksi? Tuossa ei ollut vielä kaikkea, vain eniten mieleenpainuneet harhaäänet(ja tietty ne kasvot)... Olen ottanut huomioon, että kuulen noita ääniä yleensä illan/yön aikana. Epäilen, että se olisi vain väsymystä ja omaa mielikuvitustani, mutta kertokaahan onko minulla jokin vakavampi "sairaus"
Olin mummolassa yötä ja nukuin heidän pehmeässä parisängyssään. Juuri kun olin saanut pääni tyynyyn olin erottavani nauramista. Pienen, noin kymmenvuotiaan pojan naurua. En jäänyt sitä enempää ihmettelemään, joten aloin nukkumaan.
Toinen kerta oli hieman karmivampi. Kello oli jo yli keskiyön, ja olin menossa vessaan. Huoneeni on käytävän päässä vessan ja kylppärin vastapäätä. Kylpyhuoneessa ei ole tällä hetkellä ovea, vaan suihkuverho suojana. Se verho oli jäänyt raolleen, ja olin erottani siellä kiinalaisen vanhuksen kasvot. Säikähdin kamalasti, vaikka näky haihtuikin heti vilauksessa. Lukittauduin vessaan ja lopuksi jäin vielä pesemään käsiäni. Jähmetyin, kun kuulin oven takaa ääntä. Ihankuin joku olisi kävellyt puukengillä käytävässä. Kolme askelta, sen muistan tarkasti. Tuon jälkeen olin jo niin hermona ja pelästynyt, että aloin itkeä. Menin huoneeseeni enkä uskaltanut enää sammuttaa valoja.
Kertokaahan, olinko minä vain väsynyt vai tulossa hulluksi? Tuossa ei ollut vielä kaikkea, vain eniten mieleenpainuneet harhaäänet(ja tietty ne kasvot)... Olen ottanut huomioon, että kuulen noita ääniä yleensä illan/yön aikana. Epäilen, että se olisi vain väsymystä ja omaa mielikuvitustani, mutta kertokaahan onko minulla jokin vakavampi "sairaus"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotain pelkotiloja, jotka tavallaan ruokkii tuollaisilla tuntemuksilla niitä lisää. Kierre, joka ruokkii itseään. Eli pelko voi aiheuttaa kummallisia harhauttavia havaintoja.
Annan neuvon: turvaudu Jeesukseen noissa tilanteissa! Jos et usko lainkaan Jumalan olemassaoloon, niin ymmärrän, että neuvoni on aika - vastenmielinen (?). Omat pelkoni kuitenkin loppui siihen, kun tajusin Jeesuksen olevan KAIKEN yläpuolella, suurin hallitsija ja kaiken lisäksi rakastavan mua (ja sua!) aivan mielettömästi! Hän pitää huolen Sinusta! On siis supermegaihcu kamu!!! Voit sanoo hiljaa rukouksessa, että "Jeesus, auta mua! Ole mua lähellä nyt!" kun tuollaisia seuraavan kerran koet. Luota Häneen! Raamattu sanoo, että kaikki vallat ja voimat ovat Jeesukselle alamaisia! Jos on sellainen suojelija, niin kyllä siinä möröt väistyy!
Siukkuja sulle!
Ehkä koit 'ilmiön'. Mulle kerran naapuri soitti lenkiltä tultuaan ja kysyi kuka meillä on kylässä. Joku mies oli hänelle ja vaimolleen vilkuttanut ja hymyillyt meidän keittiön ikkunasta. Olin päivän maannut sohvalla lukemassa, yksin. Kyllä niitä sattuu, mutta ei ne mitään ihmiselle tee.
Niin, ja yksityiskohtana mainitsen, että naapurit loukkaantui kun sanoin olleeni yksin. Luulivat että salailen jotain uutta tuttua niiltä. Nyt(vissiin)uskovat, kun samassa talossa muillekin on vastaavaa sattunut.