Vaikka asun kaupungin keskustassa niin jostain takaraivon sopukasta, selkärangastani nousee koko ajan kova halu salata se miten kuljen, miten ja missä ja milloin liikun, lähiympäristössäni.
Hiivin hiljaa ulko-ovelle enkä näytä kenellekään missään tapauksessa tulinko ruokakaupasta taas, teeskentelen tulevani lenkkikassin kanssa rennosti punttisalilta vaikka kävin hakemassa vain maitoa lisää, kuka kova jätkä nyt haluaisi paljastaa yhtä koville naapurinjätkille juovansa maitoa? Hekin tekevät sitä salaa vaikka päällepäin näyttelevät juovansa vain viskiä.
Kierrän mahdollisimman vaikeaa reittiä kämpälle takaisin ettei kukaan vaan pysy minun perässä enkä missään tapauksessa mene samoja jälkiä takaisin etten vaan paljastu sille joka mahdollisesti seuraa tai tarkkailee minua. Jos lumiseen maahan jää jäljet pesäkoloni lähelle, lakaisen ne nopeasti pois naureskellen ja virnuillen miten naapurien jalanjäljet taas paljastavat heidän liikkeensä. Yöllä naapurit taas paljastivat itsensä ja liikkeensä mitä he ääntä pitäen ja tavaroita kolistellen tekivät mutta minusta ja minun menoistani he eivät tiedä mitään. Näin ainakin kuvittelen.
Huomaan olevani aivan kuin eläin.
Pyrin koko ajan, kuin metsän eläin taistelemaan, pakenemaan,väijymään ja hyökkäämään muiden ihmisten suhteen.
Onko tässä mitään järkeä?
Nopeasti ajateltuna ei.
Mutta tarkemmin ajateltuna on. Koska me ihmiset olemme kasvaneet ja kehittyneet luonnossa. Luonnossa kaikki eläimet joutuvat taistelemaan elämästään ja elintilastaan koko ajan.
Nämä kertomani reaktiot ovat siis aivan luonnollisia mutta me sivistyneet ihmiset osaamme painaa primitiiviset tunteet taka-alalle. Mutta siellä ne ovat edelleen.
Mutta arvatkaapa eikö tällainen käyttäytyminen häiritse?
Olen välillä luullut olevani aivan kajahtanut, kun väsyneenä ja hikisenä on tullut raskasta kauppakassia tuoden kotiovelle, ja sitten taas, jostain takaraivosta yllättäen, tulee vanha "reaktio", ja huomaan että haluaisin tehdä maahan kaksoisjälkien tapaisia valejälkiä asuintalon korttelin lumihankeen, ja jostain tuolta sisimmästä nousee halu hypätä sivuun oven kulman taakse pimentoon kuuntelemaan vähäksi aikaa hiljaa, seuraako joku iso peto minua joka sitten tappaa ja suihinsa syöppäisee?
Uskon että kaikilla muillakin on samanlaisia tunteita ja kokemuksia, koska jokaisen ihmisen koti on pesä, ja kotipesää metsän eläimetkin puolustavat ja varjelevat ja salaavat viholliseläimiltä niin paljon kuin mahdollista, koska tällainen toiminta on luonnossa hengissäsäilymisen perusedellytys.
Tieytenkin joku voi leimata minut hulluksi ja määrätä rauhoittavia lääkkeitä ilkeyksissään, mutta tämä ei ole totuus. Olemme kaikki metsän pieniä teräviä eläimiä. Loppujen lopuksi kaikki.
Hiivin hiljaa ulko-ovelle enkä näytä kenellekään missään tapauksessa tulinko ruokakaupasta taas, teeskentelen tulevani lenkkikassin kanssa rennosti punttisalilta vaikka kävin hakemassa vain maitoa lisää, kuka kova jätkä nyt haluaisi paljastaa yhtä koville naapurinjätkille juovansa maitoa? Hekin tekevät sitä salaa vaikka päällepäin näyttelevät juovansa vain viskiä.
Kierrän mahdollisimman vaikeaa reittiä kämpälle takaisin ettei kukaan vaan pysy minun perässä enkä missään tapauksessa mene samoja jälkiä takaisin etten vaan paljastu sille joka mahdollisesti seuraa tai tarkkailee minua. Jos lumiseen maahan jää jäljet pesäkoloni lähelle, lakaisen ne nopeasti pois naureskellen ja virnuillen miten naapurien jalanjäljet taas paljastavat heidän liikkeensä. Yöllä naapurit taas paljastivat itsensä ja liikkeensä mitä he ääntä pitäen ja tavaroita kolistellen tekivät mutta minusta ja minun menoistani he eivät tiedä mitään. Näin ainakin kuvittelen.
Huomaan olevani aivan kuin eläin.
Pyrin koko ajan, kuin metsän eläin taistelemaan, pakenemaan,väijymään ja hyökkäämään muiden ihmisten suhteen.
Onko tässä mitään järkeä?
Nopeasti ajateltuna ei.
Mutta tarkemmin ajateltuna on. Koska me ihmiset olemme kasvaneet ja kehittyneet luonnossa. Luonnossa kaikki eläimet joutuvat taistelemaan elämästään ja elintilastaan koko ajan.
Nämä kertomani reaktiot ovat siis aivan luonnollisia mutta me sivistyneet ihmiset osaamme painaa primitiiviset tunteet taka-alalle. Mutta siellä ne ovat edelleen.
Mutta arvatkaapa eikö tällainen käyttäytyminen häiritse?
Olen välillä luullut olevani aivan kajahtanut, kun väsyneenä ja hikisenä on tullut raskasta kauppakassia tuoden kotiovelle, ja sitten taas, jostain takaraivosta yllättäen, tulee vanha "reaktio", ja huomaan että haluaisin tehdä maahan kaksoisjälkien tapaisia valejälkiä asuintalon korttelin lumihankeen, ja jostain tuolta sisimmästä nousee halu hypätä sivuun oven kulman taakse pimentoon kuuntelemaan vähäksi aikaa hiljaa, seuraako joku iso peto minua joka sitten tappaa ja suihinsa syöppäisee?
Uskon että kaikilla muillakin on samanlaisia tunteita ja kokemuksia, koska jokaisen ihmisen koti on pesä, ja kotipesää metsän eläimetkin puolustavat ja varjelevat ja salaavat viholliseläimiltä niin paljon kuin mahdollista, koska tällainen toiminta on luonnossa hengissäsäilymisen perusedellytys.
Tieytenkin joku voi leimata minut hulluksi ja määrätä rauhoittavia lääkkeitä ilkeyksissään, mutta tämä ei ole totuus. Olemme kaikki metsän pieniä teräviä eläimiä. Loppujen lopuksi kaikki.
Vastaukset 5
Vanhimmat
:D
Mahtava mielikuva maisema tuli lukiessasi viestiäsi. Hiiviskelemässä ja väijymässä muita asfaltti viidakon asukkeja.
Ei tuossa mitään vikaa ole. On turha ajatella: "olenko normaali?" Olemme kaikki - joka ikinen ihminen - erillainen kuin muut. Osa enemmän kuin toiset, ehkä, mutta jokainen on omalla tavallaan erityinen (=unique)
Käyttäytyminen joka on haitaksi sinulle tai ympäristöllesi on väärin, mutta sinun käyttäytymisestäsi ei ole mitään väärää. Pikemminkin hauskaa :)
Eikö totta! Huomaan että sama väijy-hyökkää ja piiloudu- kuvio toistuu täälläkin sosiaalisessa mediassa eri nikeillä kirjoittaessa. Keskusteluketjun edetessä tuntuu että on helpompi jatkaa kirjoittamista, kun ei profiloidu ollenkaan omalle nimimerkille saatikka omalle nimelleen.
Samat väijymiset, samat valejälkien tekemiset, olit sitten ulkona liikkeessä tai täällä kirjoittamassa, näille takaraivossa vaikuttaville primitiivisyyksille ihminen ei näytä mahtavan mitään.
Mutta kiitos kannustuksesta ja hyvää hiipivää ja väijyvää jatkoa!
http://www.youtube.com/watch?v=WANNqr-vcx0
hyvä nikki aloittajalla. :)
skitsofrenia
trolli
http://www.youtube.com/watch?v=ak7J3AOElXk