Olin työssä joka oli miellyttävää ihmisten auttamista. Esimieheni oli johtokunta, siis useampi henkilö.
Kaikki meni loistavasti, toiminta tuossa talossa laajeni ja talous parani jopa niin, että esitettin sponsoresita luopumista. Toimintaa rahoitti useampi sponsori ja osa heistä kuului johtokuntaa.
Sitten vuosikokouksessa suorastaan kiristämällä vaadittiin puh.johtajaksi yhden sponsorin edustaja (en tiedä laillisuudesta) Ja tästä alkoi helvetti minun elämässä.
Tämä puheenjohtaja saneli mitä tehdään. Käytännössä kaikki kehittely ja rahankeruu loppui ja toiminta jäi tukien varaan - täysin mahdoton yhtälö.
Puheenjohtajalle ei käynyt mikään, kysyin johtokunnan jäseniltä miksi näin. Yhtä lukuunottamatta kukaan ei vastannut - kaikkiin kysymyksiini ei yksikään. Siis kysymykset olivat lähimmällä esimiehelleni joka oli työsopimuksessa mainittu.
Erosin tehtävästä, kiusa ei loppunu, on mennyt vuosia esim työstodistuksen saamisessa. Nyt odotan sitä erään lakimiehen kautta.
Mutta mitä tämä aiheutti. Hel_vetillisen olon ja pettymyksen hallituksen jäsenistä. Sillä ei varsinaisen kiusaajan aiheuttama tuska ollut paha, mutta se, että esimieheni kääntyi hänen pillin soittajaksi.
Tästä seurasi, että usko, uskominen toisten sanoihin hiipui. Oli mahdotonta nähdä ketään rehellisenä, avoimena.
Kouluttauduin kuljetusalalle. Kiusa jatkui kuten kerroin esim. työtodistuksen suhteen. Tämä taas aiheutti sen, ettei uskonut enään omaan itseensikään. Liikenteessä ei tahtonut uskoa omiin silmiin - tuleeko ristayksessä auto - ei uskonut näkemäänsä vaan kaartoi aina auton sivuun risteävällä tiellä, risteyksessä pelkäsi, että kohta rysähtää.
Tämä on tukalaa - auttajaa ei ole, kiusaajan kannattajia, puolustajia kyllä löytyy
Kaikki meni loistavasti, toiminta tuossa talossa laajeni ja talous parani jopa niin, että esitettin sponsoresita luopumista. Toimintaa rahoitti useampi sponsori ja osa heistä kuului johtokuntaa.
Sitten vuosikokouksessa suorastaan kiristämällä vaadittiin puh.johtajaksi yhden sponsorin edustaja (en tiedä laillisuudesta) Ja tästä alkoi helvetti minun elämässä.
Tämä puheenjohtaja saneli mitä tehdään. Käytännössä kaikki kehittely ja rahankeruu loppui ja toiminta jäi tukien varaan - täysin mahdoton yhtälö.
Puheenjohtajalle ei käynyt mikään, kysyin johtokunnan jäseniltä miksi näin. Yhtä lukuunottamatta kukaan ei vastannut - kaikkiin kysymyksiini ei yksikään. Siis kysymykset olivat lähimmällä esimiehelleni joka oli työsopimuksessa mainittu.
Erosin tehtävästä, kiusa ei loppunu, on mennyt vuosia esim työstodistuksen saamisessa. Nyt odotan sitä erään lakimiehen kautta.
Mutta mitä tämä aiheutti. Hel_vetillisen olon ja pettymyksen hallituksen jäsenistä. Sillä ei varsinaisen kiusaajan aiheuttama tuska ollut paha, mutta se, että esimieheni kääntyi hänen pillin soittajaksi.
Tästä seurasi, että usko, uskominen toisten sanoihin hiipui. Oli mahdotonta nähdä ketään rehellisenä, avoimena.
Kouluttauduin kuljetusalalle. Kiusa jatkui kuten kerroin esim. työtodistuksen suhteen. Tämä taas aiheutti sen, ettei uskonut enään omaan itseensikään. Liikenteessä ei tahtonut uskoa omiin silmiin - tuleeko ristayksessä auto - ei uskonut näkemäänsä vaan kaartoi aina auton sivuun risteävällä tiellä, risteyksessä pelkäsi, että kohta rysähtää.
Tämä on tukalaa - auttajaa ei ole, kiusaajan kannattajia, puolustajia kyllä löytyy
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.