Olen jatkuvasti saanut työpaikallani vastailla erilaisiin uteluihin koskiessani hengellistä kotiani vanhoillislestadiolaisuutta. Synnyin vanhoillislestadiolaiseen kotiin ja elänyt koko elämän vanhoillislestadiolaisena. Nyt olen viime aikoina todella ruvennut häpeämään vanhoillislestadiolaisuuttani. Silmäni ovat avautuneet sille, että olen todella ollut aivopesty.. Kaikki ajatukset, jotka luulin lähteväni itestä, olikin minuun koko elämäni aikana istutettu. Uskoani on kritisoitu laajasti työyhteisössämme. Ennen pystyin pitämään puoliani ja perustelemaan erilaiset päätökseni. Enää ei olekkaan niin helppoa. Usein, kun sanon, että en halua toimia noin, niin saan kuulla, että onko tuo varmasti ihan sinun oma päätöksesi. Ettei vain olisi aivopesun tulosta.
Vaihdoin työpaikkaani. Sielläkin jouduin uskoni tunnustamaan, mutta kohtasin samanlaisen vastaanoton, kuin aiemmassakin paikassa. Ihan oikeastikko olet itse uskosi valinnut ja ihan oikeastikko itse olet ruvennut noin ajattelemaan. Olen oikeasti ruvennut pitämään itteäni aivopestynä. Etenkin tällaisena aikana, kun SRK:kin on erittäin pahassa uskottavuuskriisissä, on äärimmäisen vaikeaa kantaa rintarottingilla ns. elävää uskoa. Enää en jaksa puolustella omia näkemyksiäni, jotka eivät ehkä olleetkaan oikeita näkemyksiäni. Olen harkinnut vakavasti ottavani pesäeroa hengelliseen kotiini, joka ei enää kodilta edes tunnu.
Olen toki myöntänyt työkavereillekin, että minä en enää oikein jaksa seistä niiden ajatusten takana, joiden takana olen sanonut seisovani. Olen käynyt työkavereiden kanssa nyt mm. teatterissa. Tällaisena aikana ei todellakaan ole helppo olla vl. Varsinkaan, jos on olo kuin nenästä vedetyllä.
Vaihdoin työpaikkaani. Sielläkin jouduin uskoni tunnustamaan, mutta kohtasin samanlaisen vastaanoton, kuin aiemmassakin paikassa. Ihan oikeastikko olet itse uskosi valinnut ja ihan oikeastikko itse olet ruvennut noin ajattelemaan. Olen oikeasti ruvennut pitämään itteäni aivopestynä. Etenkin tällaisena aikana, kun SRK:kin on erittäin pahassa uskottavuuskriisissä, on äärimmäisen vaikeaa kantaa rintarottingilla ns. elävää uskoa. Enää en jaksa puolustella omia näkemyksiäni, jotka eivät ehkä olleetkaan oikeita näkemyksiäni. Olen harkinnut vakavasti ottavani pesäeroa hengelliseen kotiini, joka ei enää kodilta edes tunnu.
Olen toki myöntänyt työkavereillekin, että minä en enää oikein jaksa seistä niiden ajatusten takana, joiden takana olen sanonut seisovani. Olen käynyt työkavereiden kanssa nyt mm. teatterissa. Tällaisena aikana ei todellakaan ole helppo olla vl. Varsinkaan, jos on olo kuin nenästä vedetyllä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suhteellisen hyvin meni siihen asti työpaikalla, kunnes vl-pedofila paljastui. Senkin olisi vielä kestänyt, mutta sitten tuli ilmi vl-pedofilian salailuyritykset ja salailuyrityksien paljastuminen. SRK vielä heitti lisää soppaa myllyyn mitätöimällä sisäistä selvitystä ja siten pitkittämällä pedofiiliskandaalin selvittämistä. En ole itse yhtään pedofiilitaipuvainen, mutta työssäni olen paljon lasten kanssa tekemisissä. Että kiitos vaan SRK!!!!!
Ei kannata siinä uskossa olla. Sitä ei voi perustella enää millään. Kaikkien silmät ovat avautuneet siihen, että se liike on puhdasta aivopesun tulosta. Ulkopuolelta äärimmäisen harvat ovat tehneet parannuksia. Ja nekin, jotka ovat, ovat entisiä narkkareita, tms hörhöjä. Keskiverto normaali-ihminen ei lahkouskoihin helpolla hurahda.
Olavilla on tyhjä, tuijottava katse
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/lestadiolaistutkija_srk_tarvitsee_radikaalin_muutoksen_6724717.html
Miettiikö mitä tuli tehtyä tai jäi tekemättä, vai tulevaa pitkävetokierrosta.
Monesko sadas sepitetty narsismisi tuotos tämä oli tällä teidän foorumilla?
Voisitko kertoa mielikuvitustraumasi järjestysnumeron?
Kiitos etukäteen!
Kyllä puhutaan jo tuhansista.
1 369 Keskusteluketjua ja 16 094 viestiä