Olen sairaslomalla masennuksesta, joka on työnantajani mukaan vain tekosyy sille, että saan makoilla sängynpohjalla!
Olen kuitenkin nyt yli neljän vuoden ajan piiskannut itseäni työllä, joka on vaatinut tuskaa, hikeä, ylitöitä.... Unettomia öitä, ahdistuneisuutta, väsymystä, muistin heikentymistä, ruokahaluttomuutta, miinuskiloja yms.
Tunnollisena ja ehkä hieman perfektionisminä se ei todellakaan ollut helppo paikka todeta, että nyt ei enää pysty. En ole juuri ikinä ollut sairaslomalla. Kuumeessakin aina menin töihin ja tarjouduin tekemään viikonloppuja tai muiden työkavereiden poissaoloja muutaman tunnin varoitusajalla.
Nyt olen saanut sitten hitler pomoni vihat niskaan 'laiskuudestani' olen kuullut, että hän puhuu p*skaa minusta pitkin kyliä...
Olen kuitenkin nyt yli neljän vuoden ajan piiskannut itseäni työllä, joka on vaatinut tuskaa, hikeä, ylitöitä.... Unettomia öitä, ahdistuneisuutta, väsymystä, muistin heikentymistä, ruokahaluttomuutta, miinuskiloja yms.
Tunnollisena ja ehkä hieman perfektionisminä se ei todellakaan ollut helppo paikka todeta, että nyt ei enää pysty. En ole juuri ikinä ollut sairaslomalla. Kuumeessakin aina menin töihin ja tarjouduin tekemään viikonloppuja tai muiden työkavereiden poissaoloja muutaman tunnin varoitusajalla.
Nyt olen saanut sitten hitler pomoni vihat niskaan 'laiskuudestani' olen kuullut, että hän puhuu p*skaa minusta pitkin kyliä...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Normaalia.. mulla on niin opiskelussa työssä kuin joskus myös vapaa ajalla tullut vastaan tämä että ei ymmärretä. laiskaksi, huomiohakuiseksi tai teeskentelijäksi väitetään.. Masennusta kun ei missäänoikein ymmärretä että se on ihan oikea sairaus.
Työssä ja opiskeluissa olen ihan riitaan asti joutunut itseäni ja oikeuksiani puolustamaan. Lyömään sairaslomatodistusta pöytään ja käskeen lukeen kuinka pitkiä sairasloma jaksoja on määrätty. Kysyny sen jälkeen että eikö tuo s.loman pituus jo kerro että vähän on vakavampi sairaus nyt kyseessä kun pelkkä nuhakuume tai lorvikatari ja kyselly että ette kai kyseenalaista lääkärini ammattitaitoa..
Tuohon olen jo tottunut että aina törmään tuollaisiiin väitteisiin kuin kuvasit. samalla tavalla olen yrittänyt myöskin sinnitellä työelämässä aina pahimman yli päästyäni (olen sairastanut vakavaa/keskivaikeaa masennusta 9 vuotta jolla ajalla välillä on mennyt paremmin ja välilä taas huonommin.)
Jos sulle on diagnosoitu keskivaikea/vaikea masennus niin silloin tuohon ei pitäisi kyllä olla mitään sanomista, vaikka eihän ihmiset sitä ymmärrä.. Ja vaikka masennus olisikin vain lievää niin kyllä tuossa sun tilanteessa on silti aivan ymmärrettävää että tarvitset lepoa.
Niin ja sitten vielä, olet ihana ja rakastettava ihminen, toivottavasti pystyisit voittamaan masennuksesi vielä joskus. Sitä toivon itsellenikin, ja haluan uskoa että se on voitettavissa vaikka se joskus tuntuukin enemmänkin vain toiveajattelulta.