Karhuvaara.

Itse palvelin v.-67 KarPr:ssä. Silloin simputuksesta jo hieman puhuttiin mutta kyllä se oli osa koulutusta. Alokasaikana patjoja tuuletettiin pitämällä niitä pään päällä ja juoksemalla kasarmia ympäri. Tehokasta oli varsinkin talvella. Alikessut repivät kaappien sisällöt lattialle jolleivät pinkat miellyttäneet. Samoin huonosti tehdyt punkat saivat saman kohtalon.
Alokkaina saimme ohjeet että naimisissa olevat alokkaat saivat pitää molemmat kätensä peiton alla, kihloissa olevat toisen. Naimattomien alokkaiden oli pidettävä kätensä näkyvillä. Kymmeneltä hiljaisuus huudettiin ja alikessut kiersivät tarkastamassa tuvat. Laittoivat valot päälle mutta siihen ei saanut reagoida. Muuten karjuttiin korvaan että mikä helv*tin fagiiri te olette kun nukutte silmät auki? Silloin teititeltiin kaikkia sekä ainoastaan sukunimiä käytettiin.
Eräänä iltana tarkastuksen aikana makasin ohjeiden mukaisesti molemmat kädet näkyvillä sekä silmät kiinni. Res. kers. tuli seisomaan viereeni kun alapunkassa olin ja sanoi että kusiluistimenne tukehtuu alok. 28x... Kusiluistimiksi sanottiin silloin nahkaisia sisäkenkiä, taidettiin niillä kesällä kai juosta ulkonakin. Noh minä että??? Kehoitti katsomaan koska nauhat olivat kusiluistimissa kiinni. Olivat kokoa 45 jotain kun oma kokoni oli 41. Nauhat piti avata ja kenkiin puhallella jolloin ne saivat väriä ja kersantin mukaan pelastuivat ripeiden elvytystoimien ansioista. Loput 19 tupakaveria olivat tietysti nukkuvinaan.

Vapaa- aikaa oli meillä alokkailla hyvinkin rajoitetusti koska alikersantit olivat mestareita keksimään tekemistä. Yhtenä iltana huudettiin tuvassamme karhuvaara! Me taas että???? Alik. kärsivällisesti selitti että komppaniaa oli lähestymässä suuri karhulauma. Ainoa keino oli piiloutua punkkansa patjan alle. Vaaran mentyä ohi oli taas puuhaa kun saimme laittaa punkan kuntoon.
Tonavan aallot taas olivat sellaisia että kerrossänkyjen välissä menimme jonomuodestelmassa patjojen alta. Vuoroin ylä- ja alapunkan välillä.

Silloin sai käytävillä polttaa tupakkaa, seinillä oli pieniä tuhkakuppeja. Eräänä iltana siinä ryhdikkäänä tupakoin. Ryhdikkäänä siksi koska alikessuja meni vähän väliä ohi ja sitä koitti olla näkymätön. Yksi kuitenkin kohdalleni pysähtyi ja kysyi kivinaamana että imetättekö alokas 28x...? Minä taas että ???
Läpsytteli sitten auki jääneen kenttäpuseron toista rintataskun läppää. Siellä olivat tupakat olleet. Taisin mokomasta huolimattomuudesta selvitä sillä x ilman rangaistusta. Meille keksittiin pientä jäynää koko ajan sekä pidettiin huoli että tekemistä riitti. Sitten hieman helpotti kun oli läpäissyt arvomerkkikokeen sekä osoittanut että osaa käyttäytyä sotilaallisesti. Kokeen läpäisseet pääsivät joskus aina sotkuun kahvimunkkipossuille. Tietysti lupa siihen piti saada ensin päivystäjältä. Lupa ei ollut itsestäänselvyys vaan ensin piti selvitä mahdollisista kompakysymyksistä.
Huumorillahan näistä selvittiin eikä paljoa nuristu koska paremmasta ei tiedetty.