En ajattele nykyään muuta kuin laihduttamista. Välillä olen syömättä tai syön mahdollisimman vähän n. Viikon ajan, mutta sitten rupeankin ahmimaan herkkuja ja ruokaa, en pysty olemaan syömättä vaikka olisinkin siinä pisteessä että oksentaisin kaiken ulos. Sitten jään katumaan ahmimistani niin paljon että viiltelen.
Voisiko tässä olla joku syömishäiriö kyseessä vai mikä mulla on? Olen kyllästynyt tähän touhuun mutta en pysty syömään normaalisti tai olemaan syömättä, vaan aina retkahdan syömään ihan hulluja määriä
Voisiko tässä olla joku syömishäiriö kyseessä vai mikä mulla on? Olen kyllästynyt tähän touhuun mutta en pysty syömään normaalisti tai olemaan syömättä, vaan aina retkahdan syömään ihan hulluja määriä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei.
Harrastin tuota tasan samaa lähes kaksi vuotta. Painoni heittelehti 48 ja 53 kilon välillä (se on minulle paljon, koska olen niin auttamattoman lyhyt). Inhosin itseäni ja olin todella ahdistunut. Laihtuminen ei ahmimiskohtauksien takia onnistunut, mutta en lihonut merkittävästikään, koska saatoin olla lähes viikon syömättä.
Täytän nyt seitsemäntoista. Tilanteeni on tasaantunut. Olen myös lihonut lähes kahdeksan kiloa, sillä en enää välitä. En välitä mistään, enkä tunne mitään.
Ahdistus syömisistä on poissa, mutta huomaan sairauteni vain siirtyneen uuteen vaiheeseen.
Olen nyt ottanut rennoman suhtautumisen syömiseen. Syön edelleenkin todella pieniä määriä, mutta tarpeen vaatiessa myös joustan syömisissäni välttääkseni todella pahat ahmimiset. Aion vielä saada haluamani vartalon.
En suhtaudu kuitenkaan syömisongelmaani vakavasti, en ole tainnut koskaan suhtautuakaan. On asenteesta kiinni kuinka omiin ongelmiinsa suhtautuu.
Tilanteesi ei kyllä ole "normaalien rajojen" sisällä, apu voisi olla paikallaan. Toisaalta, jos et jaksa kuunnella terapeuttien itsestäänselviä ruokaneuvoja, ymmärrän hyvin.
Kannattaa oikeasti miettiä rennompaa suhtautumista syömisiin. Älä rankaise ahmimisesta itseäsi, koska se ei auta mitään (itse olen viillellyt, mutta eri syistä).
Omalta kannaltani paras keino itsensä hillitsemiseen on jättää päivän ruoat siihen ajankohtaan, milloin yleensä ahmin. Koska ahmin illalla, syön nykyään ruokani illalla tv:n tai tietokoneen ääressä. Päivällä voin olla pelkän kahvin voimalla, kun tiedän, että illalla saan syödä ja rentoutua.
Minkä ikäinen muuten olet? Laihdutusseura olisi mukavaa, mutta en oikein ole sitä viitsinyt mistään hakea. Tarinasi kuulostaa kuitenkin niin entiseltä tilanteeltani, että kysynkin jos tarvitsisit dieettikaveria, itse uskon että se voisi auttaa itsehillinnässä. :3
Olen entinen anorektikko, ja nykyinen syömiseni on suurin piirtein samanlaista kuin sinun. Laihdutan, ja onnistun siinä, mutta sitten kun on pakko syödä ruokaa, niin alankin mättää hirveitä määriä. Usein elän päivän omenan voimalla, mutta kotona vanhemmat pakottavat syömään, ja eiköhän taas kalorit keräänny. Haluaisin laihtua 5-7kg. Nykyinen painoni on 39kg, olen 155cm lyhyt. Anoreksia-aikoina paino oli 24kg, mutta niin laihaksi en haluaisi. Jollain sairaalla tavalla kaipaan anoreksiaa, vaikka en ole Pro-ana. Kai.