Miten nopeasti tätä eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisua (30.12.2013): http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=ereoapaa&${BASE}=ereoapaa&${THWIDS}=0.36/1389417816_427794&${TRIPPIFE}=PDF.pdf aletaan soveltaa RUK:n sisällä ja koulutuksessa koskien toimintaa RUK:n jälkeisessä palveluksessa?
Eikös ketteryys ja nopea reagointi kuulu sotilastaitoihin?
(lainaus alkaa) "Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Huolimatta aiemmasta kannanotostani käytäntö vaikuttaa edelleenkin olevan se, että tämä valinnanvapaus on vain kirkkoon kuulumattomilla. Myös Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevat
kohdat ovat edelleen yhtä tulkinnanvaraisia kuin aiemman päätöksen tekohetkellä.
Käsitykseni mukaan kysymys uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi
puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa niin, että kirkkoon kuuluva voi osallistua tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ja vastaavasti kirkkoon kuulumaton voi valita jommankumman vaihtoehdon.
Mitä tulee kirkolliseen opetukseen ja elämänkatsomustiedon opettamiseen, olennaista on, että molemmat opetusvaihtoehdot ovat aidosti tarjolla kaikissa varuskunnissa. Vastaavalla tavalla kuin aikuisopetuksessa yleensä, opetukseen osallistumisen tulisi olla valinnaista kohdassa 3.3. esitetyllä tavalla. Tällöin kirkkoon kuuluva tai siihen kuulumaton voi valita kumman
tahansa vaihtoehdon.
Kuten edellä lainatussa Maapuolustuskorkeakoulun lausunnossa todetaan, mahdolliset epäselvyydet varusmiesten kirkollisten oppituntien ja niitä korvaavan elämänkatsomuksen opetussisällöstä olisi ratkaistavissa laatimalla kyseisistä oppitunneista riittävän tarkat oppituntikuvaukset ja pedagogiset käsikirjoitukset. Lisäksi tulisi harkita sitä Maanpuolustuskorkeakoulun lausunnossa esitettyä vaihtoehtoa, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Tällöin varusmiehille suunnattujen etiikkaa, ihmissuhdetaitoja sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja toteutuksen tulisi olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voivat opetukseen osallistua.
Myös muun kirkollisen työn sisältöä ja mahdollisia muutostarpeita on syytä arvioida edellä esittämieni näkökohtien valossa." (lainaus päättyy)
Eikös ketteryys ja nopea reagointi kuulu sotilastaitoihin?
(lainaus alkaa) "Myös sotilaalla on oikeus vapautua uskonnon harjoittamisesta riippumatta siitä, kuuluuko hän kirkkoon vai ei. Huolimatta aiemmasta kannanotostani käytäntö vaikuttaa edelleenkin olevan se, että tämä valinnanvapaus on vain kirkkoon kuulumattomilla. Myös Yleisen palvelusohjesäännön jumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia sekä kenttähartautta koskevat
kohdat ovat edelleen yhtä tulkinnanvaraisia kuin aiemman päätöksen tekohetkellä.
Käsitykseni mukaan kysymys uskonnon harjoittamiseen osallistumisesta tulisi
puolustusvoimissa systemaattisesti järjestää samalla tavoin kuin sotilasvalaan ja sotilasvakuutukseen osallistuminen on jo nyt ratkaistu laissa. Eri vaihtoehtojen tulisi olla vapaasti valittavissa niin, että kirkkoon kuuluva voi osallistua tai olla osallistumatta uskonnon harjoittamiseen ja vastaavasti kirkkoon kuulumaton voi valita jommankumman vaihtoehdon.
Mitä tulee kirkolliseen opetukseen ja elämänkatsomustiedon opettamiseen, olennaista on, että molemmat opetusvaihtoehdot ovat aidosti tarjolla kaikissa varuskunnissa. Vastaavalla tavalla kuin aikuisopetuksessa yleensä, opetukseen osallistumisen tulisi olla valinnaista kohdassa 3.3. esitetyllä tavalla. Tällöin kirkkoon kuuluva tai siihen kuulumaton voi valita kumman
tahansa vaihtoehdon.
Kuten edellä lainatussa Maapuolustuskorkeakoulun lausunnossa todetaan, mahdolliset epäselvyydet varusmiesten kirkollisten oppituntien ja niitä korvaavan elämänkatsomuksen opetussisällöstä olisi ratkaistavissa laatimalla kyseisistä oppitunneista riittävän tarkat oppituntikuvaukset ja pedagogiset käsikirjoitukset. Lisäksi tulisi harkita sitä Maanpuolustuskorkeakoulun lausunnossa esitettyä vaihtoehtoa, että erillisistä kirkollisen alan ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Tällöin varusmiehille suunnattujen etiikkaa, ihmissuhdetaitoja sekä psyykkistä hyvinvointia käsittelevien oppituntien sisällön ja toteutuksen tulisi olla sellainen, että kaikki varusmiehet uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta voivat opetukseen osallistua.
Myös muun kirkollisen työn sisältöä ja mahdollisia muutostarpeita on syytä arvioida edellä esittämieni näkökohtien valossa." (lainaus päättyy)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oikeudenvalvoja on tuossa alussa selvästi närkästynyt siitä, että hänen aiemmat kannanottonsa eivät ole aiheuttaneet mitään muutoksia. Armeijan piruntorjuntapatteristo on saanut vapaasti jatkaa siilipuolustustaan. Sotilasjohto on tehnyt strategisen tai ainakin taktisen virheen, kun on jättänyt asian sotilaspapiston hoitoon, jolloin ilmaisu "pukit kalimaan vartijoina" on aika osuva.
Puolustusministerin kirje - http://www.vapaa-ajattelijat.fi/node/156 - osoittaa, että kansliapäällikkö Arto Räty ei ollut huomannut, että oikeusasiamies on jo aiemminkin ottanut kantaa, joka armeijan johdon olisi tullut ottaa huomioon.
Hitaasti mutta epävarmasti?
Armeijassa uusi asento uskonnonvapauteen!
Maanantaina 7.7. varusmiespalvelukseen menevät saavat toimia pioneereina, kun uskonnonvapaus astuu tunnustelevan askeleen eteenpäin Puolustusvoimissa. Tosin uudistuksen virallisen, vielä syksyllä kehitettävän ohjeistuksen on tarkoitus astua voimaan vasta tammikuussa 2015.
Eduskunnan oikeusasiamies antoi joulukuussa 2013 päätöksen, jonka mukaan kaikki, myös ev.lut. kirkkoon kuuluvat varusmiehet ja sotilaat saavat valita vapaasti, osallistuvatko uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, vai osallistuvatko vaihtoehtoiseen uskonnollisesti tunnustuksettomaan ohjelmaan. Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonharjoitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille.
Tästä uudesta valinnan vapaudesta on tarkoitus informoida alokkaita jo nyt heinäkuussa. Oikeusasiamies myös patistaa tarjoamaan kaikille aidon ja hyvin järjestetyn vaihtoehdon uskonnollisille tilaisuuksille. Tähän asti vaihtoehtoinen ohjelma on ollut käytännössä heikonpuoleista, koska myös sen hoitovastuu on ollut sotilaspapistolla, vaikka he ovat toisaalla hartautta pitämässä.
Virallisen ohjeen mukaiset uusitut järjestelyt toteutunevat vasta tammikuussa, mutta jo nyt vuonna 2014 joukko-osastoissa kokeiltaneen uusia tapoja. Kun toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa, voisi ajatella, että sen vaihtoehtoonkin voisi kuulua laulua, musiikkia ja puhetta, vaikkapa myös keskustelevasti.
Uuden asennon opettelun voi aloittaa alusta eli koko asian tiedottamisesta alokkaille. Tähän asti uskonnonvapauden toteuttamisen sekä sotilasvakuutuksen/sotilasvalan vapaan valitsemisen selostaminen on uskottu sotilaspapeille, jotka ovat tehneet sen ”kirkollisen työn” kaikille pakollisella ensimmäisellä oppitunnilla. Niinpä asiassa on tapahtunut ”kotiin päin" vetämistä, jonka tuloksena osa kirkkoon kuulumattomista on osallistunut ”perinteisiin” hartauksiin ja jumalanpalveluksiin kirkon jäseninä pakolla osallistuvien seurana.
Vielä vanhan koulutuksen saaneilla koksuilla on ainakin moraalinen velvoite opetella uutta, tarvittessa myös omaehtoisesti
Jos ajatellaan, miten vähän nuoret siviilissä ennen ja jälkeen varusmiesaikaansa osallistuvat kirkon jumalanpalveluksiin, on mielenkiintoista nähdä, miten porukka aidon valinnan vapauden koittaessa varusmiespalveluksessa jakaantuu uskonnollisesti tunnustuksettomaan ja tunnustukselliseen ohjelmaan. Nyt kokeilukierroksella paljon riippuu myös siitä, miten asiaa alokkaille selostetaan.