Ja ilman häntä on elettävä, niin lähtisitpä itsekäs ikäväni pois...en jaksa sitä, enkä kyyneliä. Miksei vaan voi rakastaa perheellistä ihmistä niin, että ei tuntisi surua tai ikävää?
pitää olla niin
Jos tämän
8244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikeaa se rakkaus on puolin jos toisinkin. Samaa olen miettinyt toisinpäin. Kovasti haluaisin löytää hänelle paikan tässä kuviossa, mutta ehkä se tie on liian raskas nyt tällä hetkellä kuljettavaksi. Elämä koettelee muutenkin jo ihan tarpeeksi.
ja minä kun haluasin tavata
en vielä miettiä niin pitkälle asioita eteenpäin
Sitä en hänen puolestaan voi valitettavasti sanoa. Yhteyden luominen lienee se vaikein vaihe..
Itse pakahdun tähän tunteeseen. Nyt on niin valtavan kova ahdistus tästä ikävästä ja rakastumisesta, että en tiedä mitä tekisin. Haluan vain hänen luokseen, vaikka tiedän, että se ei käy. Haluaisin niin painautua häntä vasten ja suudella.... ei tästä ikävästä selviä. Rakastan sitä miestä niin paljon
Kyllä mä haluaisin edes nähdä, jos hänkin haluaisi. Mut sekin taitaa olla toiveajattelua tai mahdotonta:( Elämä on raskasta, jos olen hänelle taakka, niin sitten koitan jaksaa ilman edes näkemistä.
minävain70: Ymmärrän täysin. Ahdistaa niin paljon, että kurkkua kuristaa. Pakko päästä nyt vaikka ulos tai johonkin että kestää. Pois palstalta.
http://www.youtube.com/watch?v=R9Xoulxa59Q&list=PLB4F85BEB4607E31B
Rakastan varattua miestä.Hän saa minut elämään joka solullani.
Kaipaan valtavasti häntä.
sinuna tekisin jotain koska elämä on liian lyhyt tekemättömiksi jääneiden tekojen surkutteluun ja mistä sitä koskaan tietää mitä kaunista ja hyvää siitä voisikaan seurata... Jo sen mahdollisuuden onneen kuuluisi olla riskin arvoinen.