Pääsinpä aloittamaan uuden keskustelun.
Jos ylimalkainen oletukseni kuitenkin on oikea (jos siis tulkitsen muutamat lauseet vahvasti, ja toisaalla väljästi), omaat kuitenkin väistämättä tiettyjä taitoja/hahmotuskykyä/harmoniantajua, sanoisinko tyylitajua, joista ei ainakaan haittaa ole, missään suhteissa naisiin.
Paitsi jos estoisuuteni aiheuttaa ongelmia. En tiedä.
---
Oletko koskaan suoraan jättänyt kirjoitettua viestiä naiselle, josta olet ollut kiinnostunut? Nousi vain mieleen, kun selvästi havaitsen kiistattomat kykysi ilmaista tuntemuksiasi näin.
--------------------
Olen. Kahdesti. Ensimmäisen ”täystuhon” jälkeen kyseiselle naiselle. Oli kuulemma itkenyt, mutta ei. Toisen kerran Maijulle, jonka kanssa tällä hetkellä on ”jotain” (tarkoittaen soittelen ja tekstiviestittelen, mutta eiliset tiedot taas horjuttavat uskoa mihinkään. Ensimmäinen nainen joka on ollut kiinnostunut minusta). En tiedä reaktiosta.
Niin, no, ehkä se hieman selventää kuvaa, antaa edes jotakin mihin yrittää tarttua. Toisalta onhan se myös loistava tekosyy kaikelle oireilulle.
Minä käytän tekosyynä mielisairautta.
Raivostuttaa vain, että jos se olisi korjattu jo lapsena, mitään tällaista pahaa ei olisi aivan ilmeisesti koskaan päässyt tapahtumaankaan. Se peruskokemus, että äitini (=naiset, lapsen katsanossa) liitti asiaan jotakin sellaista äärimmäisen kiusaannuttavaa, ettei siis voinut(?!) asiasta puhua lääkäreille (ja selkeästi kielsi minuakin), on fiksoutunut jonkinlaiseksi odotusarvoksi suhteessa kaikkiin naisiin. Hän valitsi oman kiusaantumisensa(??) ja minun henkisen hylkäämiseni välillä, ei hyvä lähtökohta lapselle kasvattaa omanarvontuntoa. Minulla ei selvästikään ollut tarpeeksi merkitystä. Virheellistä ajattelua varmaankin (harva vanhempi oikeasti haluaa vahingoittaa lastaan), mutta kokemus oli tuo. Ts. vähintäänkin alitajuisesti koen olevani siltä osin lähinnä inhottava, siksi hylättävä; en luullakseni odota varsinaista pilkkaa, naurua tms. Reaalisesti: virtaputken suu avutuu nyt aikuisena noin sentin alemmaksi kuin tavallisesti ja esinahka on puolittain peittävä huppu terskan yläpuolella. Hypospadikoksi olen päässyt erittäinkin vähällä, eikä vikaa varsinaisesti voi normaalitilanteissa edes havaita (seksi ei ole normaalia-kö! :-), mutta silti - mm. lapsuuden liikuntatuntien pakkosuihkut yhä jossakin takaraivossa - en mieluusti esiinny alasti edes herraseurassa. Hirtehistä tietysti (ja kuvaava esimerkki lapsen (n.5-9v) ajattelusta), että lapsena osittain paljas terskan kärki tuntui minusta jopa suuremmalta "epämuodostumalta", kuin itse poikkeuksellinen avautumiskohta, yksinkertaisesti koska ympärilläni olleilla miespuolisilla ei ollut vastaavaa näkyvissä; luulin tietysti, ilman muuta, että sen kuuluu olla tuollainen teräväkärkinen. Muistuu hämärästi kiihkeitä, mutta turhia pyrkimyksiä ja toiveita olla samanlainen kuin kaikki muutkin (näin usein elämysvoimaisia unia, joissa asia vain jotenkin korjattiin; niistä heräämiset eivät kuulu elämäni parhaimpiin hetkiin).
Joskus toiset tekevät toisille pahaa vahinkoa toimillaan, mitä eivät itse ymmärrä.
Surkuhupaisaa on, että verkosta löytyy joidenkin alakultturien piiristä "harrastajia", jotka ovat tahallisesti aiheuttaneet itselleen saman vian, joka minulle on tuottanut aika laillakin kärsimystä.
Ei ole sellaista asiaa, etteikö joku (vielä) sairaampi ihminen tee sitä itselleen tai toisille…
Noh, erektio nyt varsinkin on herkähkö asia, luultavasti sen herkempi mitä enemmän itse kunkin päässä liikkuu. Aivoja nyt vain ei oikein voi jättää narikkaan, enkä usko että se toisaalta taas olisi hyväksikään.
Ei edes alkoholilla, jos minun tapauksestani puhutaan. Kokemuksen perusteella.
Kaikista vaurioistani huolimatta, en henk.koht. osannut suhtautua ensimmäisiin seisokkeihini silloin n.12-vuotiaana juuri mitenkään, vaikka kukaan ei tietenkään ollut puhunut yhtään mitään sellaisesta. Enkä ole koskaan kokenut mitään häpeää tms. silloin alkaneesta masturbaatiosta, eikä sitä useaan vuoteen edes oikeastaan ajatellut mitenkään erityisen tietoisesti.
Itse kiinnitin jo suhteellisen aikaisin tiettyä ”vastenmielisyyttä” itsetyydytyksen jälkeen… Asia joka on viime aikoina yhä enemmän mietityttänyt miksi…
Ajan mittaan se tietysti vähitellen alkoi myös tympiä ja kun jotkut tutut parikymppisinä alkoivat löytää kumppaneita, oli täysin pakko kieltää heitä puhumasta kokemuksistaan, koska se yksinkertaisesti sattui liian paljon. En tarvinnut kuvauksia suihinoton iloista, ehkäpä saatoin muutenkin kuvitella sen miellyttävämmäksi kuin nuhjuiseksi käyneen tumputukseni. Ja varsinkin kun - jälleen viastani johtuen - en uskonut kokevani sitä koskaan. Varsinkaan sitä.
Avoin ympäristö. Omassa tuttavapiirissäni ensimmäisen kerran seksuaalisuus otettiin puheeksi käytännössä ”parhaan” kaverini saatua naisystävän joka pari kertaa heitti suoraa tekstiä ”kun juuri naiskenneltiin” joka jo silloin järkytti. Tästä on nyt … kaksi vuotta. Nyt aivan välittömässä lähimenneisyydessä on tullut lisää ”järkytyksiä”. Santran vaoimet kertomukset ”kaveriseksistä” ja Maijun ”vain seksisuhde” puheet.... En tiedä miksi olen näin estoinen. Seksi kun ei ole kuulunut elämään. Muuten kuin yksin. Ehkä sekin on selite, että olen aina pyrkinyt hakemaan mahdollisimman todentuntuista kokemusta joka on
johtanut apuvälineisiin… Kun ei ole uskaltanut lähestyä parempaa sukupuolta. Sekin nykyään aina ahdistaa ja järkyttää kun lukee deitti-ilmoituksia joissa 15 naiset korostavat hyvän seksin tarvettaan ja sitä kuinka seksi on yksi harrasteistaan…
Plarasin hieman enemmän noita muita alakategorioita ja olo jäi melko sekaiseksi. Toki olen aina tiennyt, että ainakin nuorna sitä kokee melkein kaiken ongelmalliseksi. Kyynisesti totesin, että tämä "todellinen ongelma" on - paradoksi sinänsä - tainnut säästää meikäläistä muista alueen standardiongelmista. Ei siis ole ilmeisesti koskaan pälkähtänyt esim. erityisemmin aprikoida, että onko se vehje nyt varmasti tarpeeksi iso
Ei ole tullut mieleen. Tai tiedän, että minulla on pieni (n 11-12 cm). Ei ole mennyt ”hyvä tavara” hukaan…
- hitto, kondomit sopii, joten eiköhän sen pitäisi.
En ole koskaan omistanut yhtä ilmaiskappaletta lukuun ottamatta kyseisiä esineitä. Ja senkin kokeilin miten se toimii.
Korostan nyt heti, että minä olen viimeinen pitämään juuri mitään ahdistuksen aihetta (ainakaan seksuaalisluonteista) typeränä tai käsittämättömänä.
Muuten taidan olla vähemmistössä, joka taitaisi oikeastaan suorastaan pitää kondomin käyttämisestä, koska se saa minut tuntemaan itseni täysin "ehjäksi" - ei liity edes varsinaisesti sen peittävyyteen, vaan ihan konkreettiseen fyysiseen tunteeseen.
No, se ainoa kerta oli sitten ilman, mikä on tietysti suuri moka.
Niin, ja jos keskeisenä syynä on esim. ehkäisypillereistä johtuva ympäristökuormitus, hirtehisyys on megatasoa. Väkeä on jo >6 mrd ja planeetta/biosfääri on tähänkin asti toteuttanut itsesäätelyn periaatetta.
Sota. Sairaus. Tai ehkä yhteiskunta jatkuu ns. superyhteiskunnan kehittymisenä joka romahtaa lopulta johonkin yllättävään pikkutekijään?
Tietysti ymmärsin, tosin sitten pitäisi mitä ilmeisimmin tuntea myös ympäristön tila - ei ihminen ole siitä, sen vaikutuksista erillinen - eikä sekään riittäisi, koska se ympäristökin muuttuu ajan kuluessa. Kytkös tietysti ajan ja avaruuden todelliseen olemukseen. Laajemmin: ensireaktio on tietysti: en voi uskoa mihinkään determinismiin, kohtaloon tai millä nimellä sitä halutaankin kutsua. Mikäli esmes. kristinuskon jumala todella on antanut lapsilleen vapaan tahdon, miten hänellä olisi jemmassa joku tietty elämä kullekin. Tästä en keskustele enempää.
Selvä. Itse kuulun ev.lutiin mutta en ole mikään uskovainen. Välillä jotkut asiat saavat negatiivisessa mielessä miettimään että piruko siellä ylhäällä päättää. Viimeisin elämää suurempi ”sattuma” oli lapsuuden ystävän (jonka kanssa olemme olleet äärimmäisissä riidoissa 3 luokalta asti) joka sai lapsen itseään 6 vuotta vanhemman naisen kanssa. Sama ikäero kuin romahdusihmissuhteessani….
:)
Perustetaankin TOK, tosi-ongelmaisten klubi, tunnuslauseena VTO, väistämättömän tuhon odotuksessa :-)
Vai henkilökohtaisen tuhon kokeneiden yhteisö?
Jos ylimalkainen oletukseni kuitenkin on oikea (jos siis tulkitsen muutamat lauseet vahvasti, ja toisaalla väljästi), omaat kuitenkin väistämättä tiettyjä taitoja/hahmotuskykyä/harmoniantajua, sanoisinko tyylitajua, joista ei ainakaan haittaa ole, missään suhteissa naisiin.
Paitsi jos estoisuuteni aiheuttaa ongelmia. En tiedä.
---
Oletko koskaan suoraan jättänyt kirjoitettua viestiä naiselle, josta olet ollut kiinnostunut? Nousi vain mieleen, kun selvästi havaitsen kiistattomat kykysi ilmaista tuntemuksiasi näin.
--------------------
Olen. Kahdesti. Ensimmäisen ”täystuhon” jälkeen kyseiselle naiselle. Oli kuulemma itkenyt, mutta ei. Toisen kerran Maijulle, jonka kanssa tällä hetkellä on ”jotain” (tarkoittaen soittelen ja tekstiviestittelen, mutta eiliset tiedot taas horjuttavat uskoa mihinkään. Ensimmäinen nainen joka on ollut kiinnostunut minusta). En tiedä reaktiosta.
Niin, no, ehkä se hieman selventää kuvaa, antaa edes jotakin mihin yrittää tarttua. Toisalta onhan se myös loistava tekosyy kaikelle oireilulle.
Minä käytän tekosyynä mielisairautta.
Raivostuttaa vain, että jos se olisi korjattu jo lapsena, mitään tällaista pahaa ei olisi aivan ilmeisesti koskaan päässyt tapahtumaankaan. Se peruskokemus, että äitini (=naiset, lapsen katsanossa) liitti asiaan jotakin sellaista äärimmäisen kiusaannuttavaa, ettei siis voinut(?!) asiasta puhua lääkäreille (ja selkeästi kielsi minuakin), on fiksoutunut jonkinlaiseksi odotusarvoksi suhteessa kaikkiin naisiin. Hän valitsi oman kiusaantumisensa(??) ja minun henkisen hylkäämiseni välillä, ei hyvä lähtökohta lapselle kasvattaa omanarvontuntoa. Minulla ei selvästikään ollut tarpeeksi merkitystä. Virheellistä ajattelua varmaankin (harva vanhempi oikeasti haluaa vahingoittaa lastaan), mutta kokemus oli tuo. Ts. vähintäänkin alitajuisesti koen olevani siltä osin lähinnä inhottava, siksi hylättävä; en luullakseni odota varsinaista pilkkaa, naurua tms. Reaalisesti: virtaputken suu avutuu nyt aikuisena noin sentin alemmaksi kuin tavallisesti ja esinahka on puolittain peittävä huppu terskan yläpuolella. Hypospadikoksi olen päässyt erittäinkin vähällä, eikä vikaa varsinaisesti voi normaalitilanteissa edes havaita (seksi ei ole normaalia-kö! :-), mutta silti - mm. lapsuuden liikuntatuntien pakkosuihkut yhä jossakin takaraivossa - en mieluusti esiinny alasti edes herraseurassa. Hirtehistä tietysti (ja kuvaava esimerkki lapsen (n.5-9v) ajattelusta), että lapsena osittain paljas terskan kärki tuntui minusta jopa suuremmalta "epämuodostumalta", kuin itse poikkeuksellinen avautumiskohta, yksinkertaisesti koska ympärilläni olleilla miespuolisilla ei ollut vastaavaa näkyvissä; luulin tietysti, ilman muuta, että sen kuuluu olla tuollainen teräväkärkinen. Muistuu hämärästi kiihkeitä, mutta turhia pyrkimyksiä ja toiveita olla samanlainen kuin kaikki muutkin (näin usein elämysvoimaisia unia, joissa asia vain jotenkin korjattiin; niistä heräämiset eivät kuulu elämäni parhaimpiin hetkiin).
Joskus toiset tekevät toisille pahaa vahinkoa toimillaan, mitä eivät itse ymmärrä.
Surkuhupaisaa on, että verkosta löytyy joidenkin alakultturien piiristä "harrastajia", jotka ovat tahallisesti aiheuttaneet itselleen saman vian, joka minulle on tuottanut aika laillakin kärsimystä.
Ei ole sellaista asiaa, etteikö joku (vielä) sairaampi ihminen tee sitä itselleen tai toisille…
Noh, erektio nyt varsinkin on herkähkö asia, luultavasti sen herkempi mitä enemmän itse kunkin päässä liikkuu. Aivoja nyt vain ei oikein voi jättää narikkaan, enkä usko että se toisaalta taas olisi hyväksikään.
Ei edes alkoholilla, jos minun tapauksestani puhutaan. Kokemuksen perusteella.
Kaikista vaurioistani huolimatta, en henk.koht. osannut suhtautua ensimmäisiin seisokkeihini silloin n.12-vuotiaana juuri mitenkään, vaikka kukaan ei tietenkään ollut puhunut yhtään mitään sellaisesta. Enkä ole koskaan kokenut mitään häpeää tms. silloin alkaneesta masturbaatiosta, eikä sitä useaan vuoteen edes oikeastaan ajatellut mitenkään erityisen tietoisesti.
Itse kiinnitin jo suhteellisen aikaisin tiettyä ”vastenmielisyyttä” itsetyydytyksen jälkeen… Asia joka on viime aikoina yhä enemmän mietityttänyt miksi…
Ajan mittaan se tietysti vähitellen alkoi myös tympiä ja kun jotkut tutut parikymppisinä alkoivat löytää kumppaneita, oli täysin pakko kieltää heitä puhumasta kokemuksistaan, koska se yksinkertaisesti sattui liian paljon. En tarvinnut kuvauksia suihinoton iloista, ehkäpä saatoin muutenkin kuvitella sen miellyttävämmäksi kuin nuhjuiseksi käyneen tumputukseni. Ja varsinkin kun - jälleen viastani johtuen - en uskonut kokevani sitä koskaan. Varsinkaan sitä.
Avoin ympäristö. Omassa tuttavapiirissäni ensimmäisen kerran seksuaalisuus otettiin puheeksi käytännössä ”parhaan” kaverini saatua naisystävän joka pari kertaa heitti suoraa tekstiä ”kun juuri naiskenneltiin” joka jo silloin järkytti. Tästä on nyt … kaksi vuotta. Nyt aivan välittömässä lähimenneisyydessä on tullut lisää ”järkytyksiä”. Santran vaoimet kertomukset ”kaveriseksistä” ja Maijun ”vain seksisuhde” puheet.... En tiedä miksi olen näin estoinen. Seksi kun ei ole kuulunut elämään. Muuten kuin yksin. Ehkä sekin on selite, että olen aina pyrkinyt hakemaan mahdollisimman todentuntuista kokemusta joka on
johtanut apuvälineisiin… Kun ei ole uskaltanut lähestyä parempaa sukupuolta. Sekin nykyään aina ahdistaa ja järkyttää kun lukee deitti-ilmoituksia joissa 15 naiset korostavat hyvän seksin tarvettaan ja sitä kuinka seksi on yksi harrasteistaan…
Plarasin hieman enemmän noita muita alakategorioita ja olo jäi melko sekaiseksi. Toki olen aina tiennyt, että ainakin nuorna sitä kokee melkein kaiken ongelmalliseksi. Kyynisesti totesin, että tämä "todellinen ongelma" on - paradoksi sinänsä - tainnut säästää meikäläistä muista alueen standardiongelmista. Ei siis ole ilmeisesti koskaan pälkähtänyt esim. erityisemmin aprikoida, että onko se vehje nyt varmasti tarpeeksi iso
Ei ole tullut mieleen. Tai tiedän, että minulla on pieni (n 11-12 cm). Ei ole mennyt ”hyvä tavara” hukaan…
- hitto, kondomit sopii, joten eiköhän sen pitäisi.
En ole koskaan omistanut yhtä ilmaiskappaletta lukuun ottamatta kyseisiä esineitä. Ja senkin kokeilin miten se toimii.
Korostan nyt heti, että minä olen viimeinen pitämään juuri mitään ahdistuksen aihetta (ainakaan seksuaalisluonteista) typeränä tai käsittämättömänä.
Muuten taidan olla vähemmistössä, joka taitaisi oikeastaan suorastaan pitää kondomin käyttämisestä, koska se saa minut tuntemaan itseni täysin "ehjäksi" - ei liity edes varsinaisesti sen peittävyyteen, vaan ihan konkreettiseen fyysiseen tunteeseen.
No, se ainoa kerta oli sitten ilman, mikä on tietysti suuri moka.
Niin, ja jos keskeisenä syynä on esim. ehkäisypillereistä johtuva ympäristökuormitus, hirtehisyys on megatasoa. Väkeä on jo >6 mrd ja planeetta/biosfääri on tähänkin asti toteuttanut itsesäätelyn periaatetta.
Sota. Sairaus. Tai ehkä yhteiskunta jatkuu ns. superyhteiskunnan kehittymisenä joka romahtaa lopulta johonkin yllättävään pikkutekijään?
Tietysti ymmärsin, tosin sitten pitäisi mitä ilmeisimmin tuntea myös ympäristön tila - ei ihminen ole siitä, sen vaikutuksista erillinen - eikä sekään riittäisi, koska se ympäristökin muuttuu ajan kuluessa. Kytkös tietysti ajan ja avaruuden todelliseen olemukseen. Laajemmin: ensireaktio on tietysti: en voi uskoa mihinkään determinismiin, kohtaloon tai millä nimellä sitä halutaankin kutsua. Mikäli esmes. kristinuskon jumala todella on antanut lapsilleen vapaan tahdon, miten hänellä olisi jemmassa joku tietty elämä kullekin. Tästä en keskustele enempää.
Selvä. Itse kuulun ev.lutiin mutta en ole mikään uskovainen. Välillä jotkut asiat saavat negatiivisessa mielessä miettimään että piruko siellä ylhäällä päättää. Viimeisin elämää suurempi ”sattuma” oli lapsuuden ystävän (jonka kanssa olemme olleet äärimmäisissä riidoissa 3 luokalta asti) joka sai lapsen itseään 6 vuotta vanhemman naisen kanssa. Sama ikäero kuin romahdusihmissuhteessani….
:)
Perustetaankin TOK, tosi-ongelmaisten klubi, tunnuslauseena VTO, väistämättömän tuhon odotuksessa :-)
Vai henkilökohtaisen tuhon kokeneiden yhteisö?
Vastaukset 17
Vanhimmat
>Pääsinpä aloittamaan uuden keskustelun.
Etsinkin ensin turhaan kirjanmerkistäni seuraavalta sivulta...
>Minä käytän tekosyynä mielisairautta.
Tuota, käytät toisinaan aika vahvoja ilmauksia. Tunnistan tämän "reippauden" omastakin toiminnastani, mutta toisinaan kannattaa varmaan hieman suodattaa, koska ihmiset eivät omaa yhteneväisiä kykyjä hahmottaa sävyeroja. Osa vieläpä inhoaa tätä reippautta, jolla ongelmistaan puhuu (tämän ei tietenkään pidä varsinaisesti olla este tehdä juuri niin).
>Joskus toiset tekevät toisille pahaa vahinkoa toimillaan, mitä eivät itse ymmärrä.
Sanopas muuta. Joku tolkku silti pitäisi olla tyhjemmässäkin päässä (ei neuvolat sentään ihan turhia juttuja lääkäreille käske näyttämään). Vähänkö olen miettinyt syitä tuolle, mutta mitään kovin kantavaa ajatusta ei ole syntynyt. Tuntuu jokseenkin myöhäiseltä (nöyryyttävältä) alkaa näitä mammalta tiukkaamaan. Tunnen vain itseni melko hölmöksi pitäessäni sisälläni sellaista kytevää raivoa tämän asian vuoksi. Varsinkin kun/jos äidilläni todellakin on ollut jotakin insesti tms.-taustaa omassa lapsuudessaan.
>Ei ole sellaista asiaa, etteikö joku (vielä) sairaampi ihminen tee sitä itselleen tai toisille…
En osaa juurikaan arvottaa tai tuomita näitä modifioijia, mutta tietenkään en henk.koht. mitenkään (helposti) ymmärrä vimmaa silpoa ruumiinosiaan. Näen silti tässä suurikokoista ironiaa.
>Ei edes alkoholilla, jos minun tapauksestani puhutaan. Kokemuksen perusteella.
Meikäläinen harvinaisessa (varsinaisessa) humalassa liitettynä seksuaaliseen tilanteeseen, jaa-a, luulenpa ettei minua siinä tilassa paljoa naiset kiinnosta, kuten ei juuri mikään sisäisiä assosiaatio-orgioita lukuun ottamatta. Enkä suinkaan edes halua olla humalassa, jos olen (olisin) likeistä läheisemmässä kontaktissa naiseen.
>Itse kiinnitin jo suhteellisen aikaisin tiettyä ”vastenmielisyyttä” itsetyydytyksen jälkeen… Asia joka on viime aikoina yhä enemmän mietityttänyt miksi…
Eihän se niin kummoinen korvike ole - arvelisin. Hurmaavahko ilmaus, muuten, tuo nyrkki-Kyllikki (kiitän ilmeisimmin trad.-lähdettä tästä).
>Santran vaoimet kertomukset ”kaveriseksistä” ja Maijun ”vain seksisuhde” puheet.... En tiedä miksi olen näin estoinen. Seksi kun ei ole kuulunut elämään. Muuten kuin yksin. Ehkä sekin on selite, että olen aina pyrkinyt hakemaan mahdollisimman todentuntuista kokemusta joka on johtanut apuvälineisiin… Kun ei ole uskaltanut lähestyä parempaa sukupuolta.
Oletkohan tosiaan aivan niin estoinen? Kirjoituksissasi et - vai onko tuo julkinen kaliiperimäärityskin vain tätä tiettyä reaktiivista avoimuutta. Mitäs muten se taannoin mainitsemasi pelkosi koskikaan, siis pelkoa ettei erektoi tarpeeksi vai tätä tavallisinta, ettei "riitä"? Ainakin se jollakin lailla kait toimi siinä inhokkikokemuksessakin, ei ihan vähän meikäläisen mittarissa.
Mikset muka voisi haluta kokonaista suhdetta, kyllä minä ainakin. "Vain seksisuhde"/"kaveriseksiä", jetsulleen, aika korkelle arvostettua aistillisuutta. Tietysti mystifioin seksiä, koska en sitä ole kokenut, mutta tällä hetkellä en usko koskaan pitäväni sitä "vain" jonakin. Harvinainen on arvokasta.
-
Tarkoittaako nuo apuvälineet näitä sen tuhannen lajin jelly-ihmeitä? Itse en tunne mitään intoa, vaikka ne voivat nk. ihmeen aidoilta tuntuakin (pirustakos minä sitäkään tietäisin).
>Sekin nykyään aina ahdistaa ja järkyttää kun lukee deitti-ilmoituksia joissa 15 naiset korostavat hyvän seksin tarvettaan ja sitä kuinka seksi on yksi harrasteistaan…
Taas lukemassa deitti-ilmoja? Hätis! Rajaat kai kohderyhmää hieman - tuskin sinä ainakaan 15v-väestöstä seuraa olet hakemassa, edes sillä plussalla varustetuista. Kaikki arvo, mutta kyllä tuolloin vielä ollaan henkisesti hieman keskeneräisiä (kukapa ei, tosin).
>En ole koskaan omistanut yhtä ilmaiskappaletta lukuun ottamatta kyseisiä esineitä. Ja senkin kokeilin miten se toimii.
Viimeisimmän yritykseni aikoihin sitä kansalainen jo riensi tutustumaan noihinkin, kun kerran näytti että ehkä jopa mahdollisesti saattaa olla... eihän niitä toisaalta karkuun päässyt kouluaikoinakaan, sen tuhannen "valistuskampanjoita" oli kouluissa ainakin vielä 80-luvulla.
>>Tästä en keskustele enempää.
>Selvä
Eipä niin muuten, mutta kun näistä ei vain ole ainoitakaan hyviä kokemuksia. Jokainen uskokoon miten parhaaksi katsoo; mutta kun se ei näytä oikein koskaan riittävän.
---
Kirottu GPRS-tili menee punaiselle ja lisäksi kone epileptoi; yritän järjestäytyä ADSL-yhteyteen viikon sisällä. Siis vaikenen piakkoin joksikin aikaa. Sama lepakkotapuli, sama kanava. I´ll be back.
Etsinkin ensin turhaan kirjanmerkistäni seuraavalta sivulta...
Ei voinut mitään. Kone ei hyväksynyt enää siihen keskusteluun vastausta siihen kohtaan. Näin pysymme taas enemmän "näkyvillä" jos jollakulla on jotain mielenkiintoista kommenttia. Yllättävän vähän meitä on vielä kommentoitu.
Tuota, käytät toisinaan aika vahvoja ilmauksia. Tunnistan tämän "reippauden" omastakin toiminnastani, mutta toisinaan kannattaa varmaan hieman suodattaa, koska ihmiset eivät omaa yhteneväisiä kykyjä hahmottaa sävyeroja. Osa vieläpä inhoaa tätä reippautta, jolla ongelmistaan puhuu (tämän ei tietenkään pidä varsinaisesti olla este tehdä juuri niin).
Internetin keskustelupalstan anonyymius tuo lisää rohkeutta puhua ongelmistaan. Olen kyllä nykyisen ahdistuskauden (viimeinen kuukausi) huomannut yhä kasvavaa avoimuutta myös puheissa ja teoissa. Onhan se totta, että tässä kärsii eräänlaisesta mielenterveyden ongelmasta, jossa yksi elämän osa-alue hallitsee hallitsemattomasti muuta elämää.
Sanopas muuta. Joku tolkku silti pitäisi olla tyhjemmässäkin päässä (ei neuvolat sentään ihan turhia juttuja lääkäreille käske näyttämään). Vähänkö olen miettinyt syitä tuolle, mutta mitään kovin kantavaa ajatusta ei ole syntynyt. Tuntuu jokseenkin myöhäiseltä (nöyryyttävältä) alkaa näitä mammalta tiukkaamaan. Tunnen vain itseni melko hölmöksi pitäessäni sisälläni sellaista kytevää raivoa tämän asian vuoksi. Varsinkin kun/jos äidilläni todellakin on ollut jotakin insesti tms.-taustaa omassa lapsuudessaan.
Se olisi hyvä, jos asiasta voisi puhuta. Toisaalta puheella ei pysty muuttamaan menneisyyttä.
En osaa juurikaan arvottaa tai tuomita näitä modifioijia, mutta tietenkään en henk.koht. mitenkään (helposti) ymmärrä vimmaa silpoa ruumiinosiaan. Näen silti tässä suurikokoista ironiaa.
Elämä tuntuu joskus tekevän selvästi ei-satunnaisia tekoja. Ja tiedän, että vainoharha on myöskin voimakas psyykkisen puolen "hälytysmerkki". Mutta, eikö joskus tunnu siltä että elämä tekee suuren mittakaavan "vitsejä" jotka koskettavat sinua henkilökohtaisesti?
Eihän se niin kummoinen korvike ole - arvelisin. Hurmaavahko ilmaus, muuten, tuo nyrkki-Kyllikki (kiitän ilmeisimmin trad.-lähdettä tästä).
Ihmisillä on tapa kaunistella kaikkia asioita.
Oletkohan tosiaan aivan niin estoinen?
Ainakin aloitteen ja lähestymisen tekemisessä.
Kirjoituksissasi et - vai onko tuo julkinen kaliiperimäärityskin vain tätä tiettyä reaktiivista avoimuutta.
Hyvin mahdollista. Vaivaako avoimuuteni sinua?
Mitäs muten se taannoin mainitsemasi pelkosi koskikaan, siis pelkoa ettei erektoi tarpeeksi vai tätä tavallisinta, ettei "riitä"? Ainakin se jollakin lailla kait toimi siinä inhokkikokemuksessakin, ei ihan vähän meikäläisen mittarissa.
Ei minua koko ole koskaan haitannut. Siis enkö ole aiemmin maininnut, että minullahan ei ole poikuus tallella (periaatteessa)? Vaikka koko touhu oli katastrofaalista, niin eniten minua jo silloin haittasi se etten osannut mitenkään toimia tilanteessa. Tiedän, ettei ole mitään oikeaa tai väärää toimintatapaa, mutta olin täysin lahna koska en uskaltanut/osannut/halunnut tehdä muuta. Sitä minä periaatteessa pelkään, että jos joskus olisi tilaisuus jossa olisi tunteetkin mukana, ei välttämättä pystyisi tekemään toisen mielihyvän hyväksi mitään.
Mikset muka voisi haluta kokonaista suhdetta, kyllä minä ainakin.
Sisäistä ristiriitaisuutta. Aiemmin olen aina yhdistänyt, että seksiä voi(pitäisi) harrastaa vain tunteen pohjalta, mutta olen huomannut omissa "syvemmissä" motiiveissa ristiriitaisuutta. Ja kun nyt en ole enää kyennyt tuntemaan mitään rakastumisen/ihastumisen tunteita. Paitsi Virpin kaltaisessa katastrofitilanteessa pelin ollessa jo menetetty. Enkä oikeastaan silloinkaan muuta sure, kuin että menetin tilaisuuden että joku olisi voinut rakastaa minua. Ja olisin voinut oppia rakastamaan häntä.
"Vain seksisuhde"/"kaveriseksiä", jetsulleen, aika korkelle arvostettua aistillisuutta. Tietysti mystifioin seksiä, koska en sitä ole kokenut, mutta tällä hetkellä en usko koskaan pitäväni sitä "vain" jonakin. Harvinainen on arvokasta.
Eilen luin opiskelupaikassa koko päivän (oli perus ATK:ta, ei olisi tarvinnut olla edes paikalla) nettiklinikka.com ahdistusta, masennusta ja seksiin liittyviä aihepiirejä. Parin tunnin lukemisen jälkeen jotenkin tuli valtava keveyden ja helpotuksen tunne. Jotenkin sisäistin lääkärien peruskannan eri ongelmiin, että periaatteessa seksi ja seksuaalisuushan on itsestä kiinni. Mitä haluaa, kuinka usein ja missä. Jotenkin vain "tiedosti" että pitäisi vain rohkeasti tarjota itseään jollekin jota kohtaan voisi tuntea kiinnostusta silloin kun olisi sopiva tilaisuus. Eli ehkä jopa hetken harhautin itseänikin siinä, että ei se seksi ole jotain jota satutaan tuurilla saamaan, vaan sen eteen pitäisi olla valmis myös antamaan osan itseään. En osaa selittää koska en ymmärrä itsekään "seesteisyytäni" ja "tietoutta" jonka tajusin. Hetken oli hyvä olla. Sitten yöllä Maijun kanssa pari tekstiviestiä. Hän kysyi, että tiedostanko että hän haluaa olla vain ystävä? Vastasin, että yritän tiedostaa ja ymmärtää. Olisi pitänyt lisätä kyllä, että olen valmis menemään pitemmällekin. Onneksi hän oli valmis jatkaaman suunnitelmiamme tulevaisuuden suhteen (pitkään pitänyt käydä syömässä ja elokuvissa ja keilaamassa). Täytyy vain hillitä omaa "ei-tietoista" toimintaa jonka pyrkimyksenä olisi seksi. Sitten äsken kun tulin kotiin, koko matkan ahdisti että tuleeko Virpi vastaan. Eli seesteinen tila oli hyvinkin ohimenevää laatua. Olen koko päivän harkinnut vakavasti, että pitäisikö ensi viikolla aloittaa psykologilla käydessä taas psyykelääkitys (Seronil). Sen verran levotonta tämä kulunut kuukausi on ollut...
Tarkoittaako nuo apuvälineet näitä sen tuhannen lajin jelly-ihmeitä? Itse en tunne mitään intoa, vaikka ne voivat nk. ihmeen aidoilta tuntuakin (pirustakos minä sitäkään tietäisin).
Aikoinani ostin nuken. No, en suosittele kenellekään. Sitten mitä cyberskin-tuoteperheeseen kuuluvan keinovaginan. Ainoan kertani perusteella mieluummin keinovagina. Se ainoa kerta (ne kymmenen sekuntia minkä nainen ratsasti minulla ennenkuin totesi, ettei voi raiskata minua (sen verran "lahna" oltiin)) oli täysin tunnoton. Ei tuntunut _yhtään_ miltään. Cyberskin tuntuu, mutta tietysti mikä lienee ero todelliseen, on suuri kysymysmerkki. Mutta kuten totesin, yksi oire omassa elämässäni on ollut tuo tunteen ja kokemuksen todenmukaisuuden hakuisuus.
Taas lukemassa deitti-ilmoja?
Salainen pahe? Onhan minulla ollut sinkut.netissä kauan ilmoitus. Kolme vastausta. Yksi joka olisi halunnut tavata vakavalla mielellä, mutta löysi kesällä Joutsan Joutopäiviltä itselleen kumppanin ennenkuin ehditiin tavata. Pari muuta joiden kanssa ollaan vain tämänkaltaisessa teoreettisessä sähköpostiviestityksessä... Vai kerroinkos jo tämän kaiken? (Ei jaksa avata toista ikkunaa ja tarkistaa vanhoista viesteistä).
Hätis! Rajaat kai kohderyhmää hieman - tuskin sinä ainakaan 15v-väestöstä seuraa olet hakemassa, edes sillä plussalla varustetuista.
No kyllä minä periaatteessa aloitan 18 Tuo 15 oli pieni "kärjistys", mutta sinkut netistäkin löytyy yksi 19 vuotias joka ilmoituksessaan korosti seksin tarvettaan... 3 - 5 kertaa. Tässä ikärajauksessa on sellainen seikka, että tämänkaltaiselle ihmiselle (tällä kokemattomuudella) olisi paras vaihtoehto toinen kokematon. Tuosta iästä jos jostain niitä voisi löytyä. Mutta kyllä ne kaikki ilmoitukset jäävät vastaamatta, koska se mitä he hakevat eivät ole minä. Hyvä itsetunto on tosi hyvä kriteeri, sillä ainakin minut saa heti pudotettua.
Kaikki arvo, mutta kyllä tuolloin vielä ollaan henkisesti hieman keskeneräisiä (kukapa ei, tosin).
Valmiita ihmisiä on vain hautausmaalla.
Kirottu GPRS-tili menee punaiselle ja lisäksi kone epileptoi; yritän järjestäytyä ADSL-yhteyteen viikon sisällä. Siis vaikenen piakkoin joksikin aikaa. Sama lepakkotapuli, sama kanava. I´ll be back.
Täällähän olen hengaillut jo muutaman vuoden. Nimimerkillä löytyy myös sähköpostiosoite tältä sivustolta. Toivottavasti saat koneesi kuntoon ja GPRS laskukaan ei ole kamala. Ja onnea, näissä ihmissuhdeasioissa voi joskus tapahtua ihan puskasta tulevia positiivisia yllätyksiä.
>Mutta, eikö joskus tunnu siltä että elämä tekee suuren mittakaavan "vitsejä" jotka koskettavat sinua henkilökohtaisesti?
Omaan aika heikon minätietoisuuden. Nuorna ajattelin kyllä tiuhemmallakin frekvenssillä, että kun minä olin jumalan piirustuspöydällä, äijää vitutti (anteeksi vain uskovat ja varsinkin naiset; näistä lauseista en löydy).
>olen huomannut omissa "syvemmissä" motiiveissa ristiriitaisuutta
Tietysti. Patoutunut seksuaalisuus ei varsinaisesti ole mikään hempeä tunne. Hävetä suorasukaistakin haluaan naista kohtaan tarkoittaa viime kädessä häpeää omasta miehuudestaan. Näin ei kyllä pitäisiolla.
>>Kirjoituksissasi et (ole estoinen) - vai onko tuo julkinen kaliiperimäärityskin vain tätä tiettyä reaktiivista avoimuutta.
>Hyvin mahdollista. Vaivaako avoimuuteni sinua?
Ei. Se monimutkaistaa kuvaasi merkittävästi, olen hieman ymmälläni.
...
Ajatus seksuaalisesta tilanteesta, jossa pelmuilisin tietysti ennen pitkää kalsarit kintuissa tuntuu nyt - hetkellisesti - jopa omituisen vaikealta. Olen ilmeisimmin yrittänyt ohittaa tämän itseinhon... tai eksyn taas teoretisoimaan. Neoreetikko, kuten kaverivainajani keksi. Siis neurootikko ja teoreetikko.
---
Kävellessäni tänään paikallisilla kirpputoreilla, kirjastossa ja kaupoissa, olin havaitsevinaan joissakin naisissa jotakin merkillistä lämpöä tai uteliaisuutta. Ja sitten vilkaistessani itseäni peilistä, äkillisesti palasin takaisin n.17v tilanteeseen, jolloin tietyssä mielessä hajosin, ymmärsin tai koin miten äärimmäisen epätodennäköistä olisi, että naisseuraa löytyisi. Näiden vaikutelmien ristiriidasta oli löytyvinään jokin oivallus, jonka saman tien hukkasin. Yleensäkin elän niin suurelta osin ajatuksissani... ihmisten keskellä oleminen tuntuu raskaalta, olen piinallisen tietoinen kaikista suhtautumisista, todella voimakkaasti. Ruumiinkuvani on todellakin negatiivinen, erittäin negatiivinen. Negatiivisempi kuin haluan edes itselleni tunnustaa. Eikä ruumis vanhetessaan varsinaisesti hehkeämmäksi ole muuttumassa. Olin rehellisesti sanoen lihava aina tuonne 16v-ikään, jolloin keksin laihduttaa melko rajusti. Hämmentävää oli, etten oikein tunnistanut itseäni sen syksyn koulukuvista - siis järjen tasolla kyllä tiedän miten ruumiinkuva voi temppuilla.. Tämä ei nyt selkene enempää, nukkumatta.
>>Kärkkäästi sitä minäkin vastasin tutulleni, joka epäonnekseen meni toteamaan, että eiköhän naisia tositilanteessa enemmänkin kiinnosta se erektio sinänsä, sen aste, siis merkkinä omasta puoleensavetävyydestään.
>Tuota viimeistä on aina hävennyt, ja pelännyt että tosiasiassa asia on juuri noin kuin tuttusi ilmaisi
Tuota kohtaa tarkoitin kun utelin peloistasi.
>Sitä minä periaatteessa pelkään, että jos joskus olisi tilaisuus jossa olisi tunteetkin mukana, ei välttämättä pystyisi tekemään toisen mielihyvän hyväksi mitään
Hmm, eiköhän sentään. Minä muuten kysyin mistä (millaisesta kosketuksesta ja minne) toinen pitäisi. Ei romanttista, mutta kun en voinut tietämällä tietää. Vastaus alkoi: no jos olet tosissasi... en tehnyt itsestäni pelleä, vaikka niin koinkin. Hänen ruumistaan oli käytetty, henkisesti ei annettu/saatu mitään. Se vähensi merkittävästi ahdistustani hänen kokeneisuudestaan ja omasta kokemattomuudestani.
>Eilen luin opiskelupaikassa koko päivän ...
Jaha, olen ilmeisesti hakoteillä ammattisi suhteen, tai muuten vain tuvan ulkopuolella.
>Tässä ikärajauksessa on sellainen seikka, että tämänkaltaiselle ihmiselle (tällä kokemattomuudella) olisi paras vaihtoehto toinen kokematon.
Itse yritän olla ajattelematta tätä, mutta kuten vastasin "angelille"... Voisin harkita aselepoa jumalien kanssa jos joskus tapaisin jonkun ja tämä joku sanoisi taikasanat...
>Hyvä itsetunto on tosi hyvä kriteeri, sillä ainakin minut saa heti pudotettua.
Kyllä tässä nyt koko ajan jokin kiusaa minua, klikkaa...
>Valmiita ihmisiä on vain hautausmaalla
Tiedät kyllä mitä tarkoitan tällä 15v-väestön kohdalla
>Toivottavasti saat koneesi kuntoon ja GPRS laskukaan ei ole kamala
Ei vielä ja pian kiinteä.
>Ja onnea, näissä ihmissuhdeasioissa voi joskus tapahtua ihan puskasta tulevia positiivisia yllätyksiä.
Kuulostaa baibailta, en minä aio kokonaan poistua.
Omaan aika heikon minätietoisuuden. Nuorna ajattelin kyllä tiuhemmallakin frekvenssillä, että kun minä olin jumalan piirustuspöydällä, äijää vitutti (anteeksi vain uskovat ja varsinkin naiset; näistä lauseista en löydy).
:) Hmm.. tietysti tässä on nyt kyseessä fyysinen tekijä. Minusta on aina tuntunut siltä, että elämäni on tämänkaltaista siksi, että minua rangaistaan jostain (jos uskoisi uudellensyntymään, vastaisin että menneestä (tai miksei tulevasta?) elämästä).
Tietysti. Patoutunut seksuaalisuus ei varsinaisesti ole mikään hempeä tunne. Hävetä suorasukaistakin haluaan naista kohtaan tarkoittaa viime kädessä häpeää omasta miehuudestaan. Näin ei kyllä pitäisiolla.
Bingo. Tuo on sitä mistä kärsin. En ole ennen vain kuullut noin selkeään ilmausta asiasta.
Ei. Se monimutkaistaa kuvaasi merkittävästi, olen hieman ymmälläni.
Se ei ole tarkoituksellista (että saataisiin hämättyä). Itse epäilen, että kyseessä on todellakin netin mahdollistama "anonyymius" (vaikka periaatteessa nimien ja nimimerkin (käytän sitä muuallakin, ystäväpiiri tietää) periaatteella joku jolla olisi resursseja voisi "kolmiomitata" minut (ja muut mainitut) esiin) ja viimeaikojen "tunteettomuus"/"väliinpitämättömyys" saavat aikaan tälläistä ylikäyvää avoimuutta.
Ajatus seksuaalisesta tilanteesta, jossa pelmuilisin tietysti ennen pitkää kalsarit kintuissa tuntuu nyt - hetkellisesti - jopa omituisen vaikealta. Olen ilmeisimmin yrittänyt ohittaa tämän itseinhon... tai eksyn taas teoretisoimaan. Neoreetikko, kuten kaverivainajani keksi. Siis neurootikko ja teoreetikko.
Hyvin samankaltaisia tuntemuksia. En ole koskaan oikein kyennyt visualisoimaan ihastukseni/rakkauteni kohteita seksuaalisiin haaveisiin. Paitsi sitten kun on liian myöhäistä, jolloin se vain lisää suolaa haavoihin.
Kävellessäni tänään paikallisilla kirpputoreilla, kirjastossa ja kaupoissa, olin havaitsevinaan joissakin naisissa jotakin merkillistä lämpöä tai uteliaisuutta. Ja sitten vilkaistessani itseäni peilistä, äkillisesti palasin takaisin n.17v tilanteeseen, jolloin tietyssä mielessä hajosin, ymmärsin tai koin miten äärimmäisen epätodennäköistä olisi, että naisseuraa löytyisi. Näiden vaikutelmien ristiriidasta oli löytyvinään jokin oivallus, jonka saman tien hukkasin. Yleensäkin elän niin suurelta osin ajatuksissani... ihmisten keskellä oleminen tuntuu raskaalta, olen piinallisen tietoinen kaikista suhtautumisista, todella voimakkaasti. Ruumiinkuvani on todellakin negatiivinen, erittäin negatiivinen. Negatiivisempi kuin haluan edes itselleni tunnustaa. Eikä ruumis vanhetessaan varsinaisesti hehkeämmäksi ole muuttumassa. Olin rehellisesti sanoen lihava aina tuonne 16v-ikään, jolloin keksin laihduttaa melko rajusti. Hämmentävää oli, etten oikein tunnistanut itseäni sen syksyn koulukuvista - siis järjen tasolla kyllä tiedän miten ruumiinkuva voi temppuilla.. Tämä ei nyt selkene enempää, nukkumatta.
Itse olen ollut aina lihava (nyt 107 kg, 187 cm). Tuolloin neljä vuotta sitten laihdutin 20 kiloa kolmessa kuukaudessa, ja pääsin 88 kilon painoon parhaimmillaan. Siihen se loppui. Muistan, että Ninan (suuren romahduksen kohde) vuoksi aloitin laihduttamisen, aiemmin en hyväksynyt laihduttamista koska yrittäisin keinotekoisesti muuttaa itseäni muita miellyttävämmäksi. Siitä asti ollaan yritetty pitää kiloja alhaalla, mutta eivät ne pysy. Kuitenkin nyt istumatyön vuoksi liikunnan laajamittainen aloittaminen jo ammattiin koulutettaessa on varmasti ollut hyvä idea. Olen usein miettinyt tätä ulkonäkö-asiaa omalta kohdaltani. En pidä itseäni rumana, mutta en komeanakaan. Ihan viimea-aikoina olen jopa Maijun kanssa puhuessani viitannut siihen (hänelläkin ulkonäkökompleksi) että loppujen lopuksi ulkonäkömmehän on muiden "silmässä".
>>Kärkkäästi sitä minäkin vastasin tutulleni, joka epäonnekseen meni toteamaan, että eiköhän naisia tositilanteessa enemmänkin kiinnosta se erektio sinänsä, sen aste, siis merkkinä omasta puoleensavetävyydestään.
>Tuota viimeistä on aina hävennyt, ja pelännyt että tosiasiassa asia on juuri noin kuin tuttusi ilmaisi
Tuota kohtaa tarkoitin kun utelin peloistasi.
Että naiset mittaavat maailmaa noin kylmästi. Kaverilla seisoo seurassani, olen siis haluttava. Tietysti naisilla on tässä asiassa helpommin suoritettava mittaus, mutta toisaalta ns. "normaalimiehenhän" saa osoittamaan kyseistä mittaustulosta vilauttamalla hieman paljasta pintaa. Kait? Itse olin yllättynyt kun kesällä Santran kanssa oltiin pari kertaa saunassa ja huomasin että en reagoinut oikestaan mitenkään siihen, että kerrankin olin alasti alastoman naisen kanssa, joka oli vielä kaiken lisäksi erittäin mukava ja ystävällinen mutta (silloin) syystä tai toisesta ei seksuaalisessa mielessä mieltä kaatava.
Hmm, eiköhän sentään. Minä muuten kysyin mistä (millaisesta kosketuksesta ja minne) toinen pitäisi. Ei romanttista, mutta kun en voinut tietämällä tietää. Vastaus alkoi: no jos olet tosissasi... en tehnyt itsestäni pelleä, vaikka niin koinkin. Hänen ruumistaan oli käytetty, henkisesti ei annettu/saatu mitään. Se vähensi merkittävästi ahdistustani hänen kokeneisuudestaan ja omasta kokemattomuudestani.
Hetkonen. Nyt muistelen kirjoittamisiasi. Siis onko sinullakin ollut intiimi kohtaaminen naisen kanssa, vai onko kyse ollut pelkästään pettingistä?
Jaha, olen ilmeisesti hakoteillä ammattisi suhteen, tai muuten vain tuvan ulkopuolella.
Jatko-opiskelen oppisopimuksella työnjohtotasolle (erikoisammattitutkinto), mutta kyllä taitaa tutkinto jäädä suorittamatta. Malliesimerkki byrokratiasta. Oppisopimus tehtiin ja hain erääseen aikuiskoulutuskekukseen. Olisin päässyt peruskoulutukseen, mutta hinta pompsahti 10 kertaiseksi (oppisopimuskeskus, eli valtio maksajana). No eihän se keskukselle kelvannut ja ne saivat minut toisen aikuiskoulutuskeskuksen kurssille, joka on syventävä (ts. ko. ammattia jo tekeville).
Kyllä tässä nyt koko ajan jokin kiusaa minua, klikkaa...
? Nyt ei aukea. Tarkoitin sillä sitä, että monessa sinkut.netinkin ilmoituksessa miehen täytyy olla "itsetietoinen, joka tietää mitä haluaa". En minä tiedä kuin osan mitä haluan. Ja siitäkin olen hieman epävarma (että onko minulla resursseja saada sitä). Sitten tietysti ovat ulkonäkövaatimukset joilla tälläinen harmaa "tusinakasvo" hieman pönäkkä ei kannata lähteä eteenpäin. Ja sitten on yllättävän paljon näitä "asuu pois kotoa" vaatimuksia (edelleen, kun asuu maalla vanhempien (äiti) kanssa).
Tiedät kyllä mitä tarkoitan tällä 15v-väestön kohdalla
Ymmärrän ymmärrän. Älä nyt takerru tuohon 15v. kohtaan. Tämän ikäryhmän asiakkaat ovat parhaimmillaankin hankalia, joten ei. Kiitos. Luulevat tietävänsä kaiken, puhuvat paskaa enemmän kuin mikään jätelaitos pystyy käsittelemään ja ovat ylimielisiä. Mutta silti joissain osa-alueissa uskon heidän elävän onnellisempaa ja "todellisempaa" elämää kuin itse. Ei sen puoleen, tätä yhtä elämän suurta osa-aluetta lukuunottamatta olen suhtkoht tyytyväinen elämääni.
>Ja onnea, näissä ihmissuhdeasioissa voi joskus tapahtua ihan puskasta tulevia positiivisia yllätyksiä.
Kuulostaa baibailta, en minä aio kokonaan poistua.
Ei ollut baibai. Käsitin vain että aiot pitää pitemmän (viikon) tauon keskustelussa... Tästä voi tulla näiden keskustelupalstojen erikoisimpia ketjuja... Pisimpiä?
Palaamme asiaan.
>:) Hmm.. tietysti tässä on nyt kyseessä fyysinen tekijä
Monikossa. Tutti frutti. Kaik. Maallinen tomumaja. I sin helhet.
(Jos olen epäillyttävän hilpeä, johtuu se lasillisesta retsinaa, jota keksin hankkia feta-väännökseni seuraksi. Melkoisen etäinen seurustelusuhde alkoholiin tekee päihtymisen kovin halvaksi)
>että elämäni on tämänkaltaista siksi, että minua rangaistaan jostain
Ajoittainen versioni: elämäni on. Jälleensyntymä: APUA, uudestaanko!!??
>tai miksei tulevasta?) elämästä
Se D.Adamsin (Linnunradan käsikirja...) idea jostakin rodusta, joka näki kaikki olennot valtaisina, matomaisina aikajatkumoina, oli hauska ynnä kiinnostava.
>>Hävetä suorasukaistakin haluaan naista kohtaan tarkoittaa viime kädessä häpeää omasta miehuudestaan
>Bingo
#Yleisö riehaantuu# Vakavammin, minusta tuo todellakin on ihan keskeisiä ongelmia itsellänikin. Ja sitten kun jotakin läikähtää kontrollin ohi, mikä raivokas mielihyvä, kuitenkin. Isänikin suhde seksuaalisuuteen on omituisen "kehittymätön", kuten aiemmin totesin. En ole päässyt perille sen todellisista vaikutuksista omaan toimintaani.
>Se ei ole tarkoituksellista (että saataisiin hämättyä).
Hämmennys ei ole pahasta, varsinkaan tietyllä tavalla älyllisluonteinen hämmennys/ymmällään olo.
Tässä se liittyi lauseisiisi omasta estoisuudestasi, joka toisaalta sallii - omassa asteikossani - aika paljonkin.
>Hetkonen. Nyt muistelen kirjoittamisiasi. Siis onko sinullakin ollut intiimi kohtaaminen naisen kanssa, vai onko kyse ollut pelkästään pettingistä?
Sanoi Putkonen. Kohtaamisia oli kyllä, niin, intensiivisiäkin, mutta - sanotaanko - silmäpuoli seikkailija ei koskaan päässyt El Doradoon, harhautunut Idän pikajuna ei tavoittanut Pönttövuorta; hömpötin pysyi seitsemännen hunnun suojissa (proosallisemmin verkkarit), eikä torilla tavattu; fillarin kelloa rimpautettiin, mutta sat... hmm... Vieläkö tarkemmin. Lemmenvaltikkani ei ole käväissyt naisen sisätiloissa. Ei. Ei mikään osa. Ei edes katse paljaalla navanaluspinnalla. Vartaloa on likistelty moniaalta, rintoja suudeltu innokkaasti ja pimpsaa sivelty hartaasti - siitä pöksyjen läpi. Siinäpä se, omia kapineitani ei vieras naiskäsi ole kohdannut. Jaa no, lukion terveydenhoitaja kerran, vuonna nolla, joka keksi "lohduttaa", että opiskellessaan näki paljon vakavampia tapauksia, joissa avautuma oli jopa kivespussin juuressa jne.).
(Tältä foorumilta omaksuin tuon hömpöttimen, kiitos vain; kirjoittaja kuvaili hömpötintään ja piti sitä epäviehättävänä. Varjelkoon, kuvauksen perusteella aivan ensiluokkainen hömpötin!).
>Itse olen ollut aina lihava (nyt 107 kg, 187 cm).
Selvä kuin pläkki, ei noilla raameilla olla koskaan samassa tilanteessa kuin eräskin MustaValtias. Tämä taisikin olla se kuvasta puuttuva lenkki, täydennysosa ja karttaliite.
...
Itseltä lähti tuolloin 17kg alle kahdessa kuukaudessa (lomalla) - ei aivan fiksu tahti, vaikka suunnasta pidinkin. Painoa on nyttemmin paljon enemmän kuin päältä arvaisi, en tiedä mikä meissä (isäukon kanssa) painaa; epäilen jonnekin kätkettyä supertiheää materiaa. Pituudesta en viitsisi hirveästi puhua; sanotaan nyt vaikka niin, että viimeistään 175cm nainen on kutakuinkin hirmuisan kastroiva amatsoni (hieman liioittelua, eräskin tuttu aivan ihastuttava).
>Että naiset mittaavat maailmaa noin kylmästi. Kaverilla seisoo seurassani, olen siis haluttava.
Miksi kylmä? Eipä kai se suottakaan seiso. (Assosioitu sivulause: pyrin kehumaan tuttujakin naisia, koska naisen mieli on ilmeisesti jotenkin sillä viisiin rakennettu, että aivan erityinen hehku nousee mm. juuri kehumisen kautta. Minusta se on hellyttävää; kehuttu nainen on aina moniulotteisesti viehättävämpi kuin ei-kehuttu. Tämän voi hyvin tehdä ei-imelästikin, ja - sanoisinko - täysin rehellisenä, puhtaasta sydämestä.)
>"normaalimiehenhän" saa osoittamaan kyseistä mittaustulosta vilauttamalla hieman paljasta pintaa. Kait?
Ai. #Gnäää#... tisssssi... (Jos siirtyisi digitaaliseen esitysmuotoon, numerotauluihin vaikka :-)
Eiköhän paljon riipu myös itse kunkin tarvetilasta, ts. onko tuota viheliäistä itsesaastutusta, joka selkärangan mädättääpi ja varsinkin kuulon vie, tullut viljeltyä paljonkin/vähänkin viime aikoina. Minä, muuten, ainakin nautin siitä useammankin päivän suurenmoisesta rauhasta, joka seuraa kun on tiristänyt em. metodilla ja vaihtelevalla kertoimella itsestään vihonviimeisetkin ajatukset seksistä.
>Itse olin yllättynyt kun kesällä Santran kanssa oltiin pari kertaa saunassa ja huomasin että en reagoinut oikestaan mitenkään siihen, että kerrankin olin alasti alastoman naisen kanssa
Sinä se ehdit. Mutta mitäs jos tämä vanha hokema saunan epäeroottisuudesta kulttuurissamme olisi ihan jopa mahdollinen ajatus. Minusta olisi kyllä aika mahtavaa (voida)olla alasti jonkun tutun nuorehkon naisen kanssa, vaikkapa juuri saunassa, laittaisi asioita hieman perspektiiviin, hmmm.., inhimillistäisi. Olisi terapiaa.
>>Kyllä tässä nyt koko ajan jokin kiusaa minua, klikkaa...
>? Nyt ei aukea
Älä takerru, tämä selvisi jo yllä.
>Ja sitten on yllättävän paljon näitä "asuu pois kotoa" vaatimuksia (edelleen, kun asuu maalla vanhempien (äiti) kanssa).
Olisikohan jotakin Norman B.-kammoa. M. johon rakastuin (käytän tahallani voimakasta sanaa) ihmetteli jo sitä kun tapasin vanhempiani viikottain(!). No, hän oli hieman... hmmm. Itse häivyin lapsuudenkodistani vasta n.27-vuotiaana, joten olen jäävi sanomaan mitään. Mikään ei muuttunut merkittävästi. Kulttuurikysymys-kin. (Jos teillä on hiljainen ympäristö siellä kotona, olen kade).
>Tästä voi tulla näiden keskustelupalstojen erikoisimpia ketjuja... Pisimpiä?
Ei meikäläistä ainakaan haittaisi asiantila tuollainen. Näihin vain on ilmeisen hankalaa ulkopuolelta kommentoida. Näemmä.
(Jos olen epäillyttävän hilpeä, johtuu se lasillisesta retsinaa, jota keksin hankkia feta-väännökseni seuraksi. Melkoisen etäinen seurustelusuhde alkoholiin tekee päihtymisen kovin halvaksi)
Fetaa? Retsina on jotenkin tuttu sana, mutta en nyt muista mitä alkoholiainetta se on?
Ajoittainen versioni: elämäni on. Jälleensyntymä: APUA, uudestaanko!!??
Teletappityyliin: uudestaan! Eikös joku valopää ole joskus sanonut, että kärsimys ylentää?
Se D.Adamsin (Linnunradan käsikirja...) idea jostakin rodusta, joka näki kaikki olennot valtaisina, matomaisina aikajatkumoina, oli hauska ynnä kiinnostava.
Itseasiassa joskus ajattelin, että jospa tämä on rangaistus tulevasta teostani. Jos se on raiskaus joka johtuu elämästäni ollaan aikaparadoksissa... Ei sen puoleen, vaikka nyt on monet vanhat raja-aidat ylittyneet, raiskariksi minusta (toivottavasti) ei ole nyt eikä tulevaisuudessa.
#Yleisö riehaantuu# Vakavammin, minusta tuo todellakin on ihan keskeisiä ongelmia itsellänikin. Ja sitten kun jotakin läikähtää kontrollin ohi, mikä raivokas mielihyvä, kuitenkin. Isänikin suhde seksuaalisuuteen on omituisen "kehittymätön", kuten aiemmin totesin. En ole päässyt perille sen todellisista vaikutuksista omaan toimintaani.
Kyllä minä olen ainakin "vakuuttunut" siitä, että isähahmojen heikko seksuaalinen "kuva" ja näkyvä toiminta vaikuttavat negatiivisesti lapsen seksuaaliseen kehitykseen.
Hämmennys ei ole pahasta, varsinkaan tietyllä tavalla älyllisluonteinen hämmennys/ymmällään olo.
Mutta pitkitettynä ei se ole mitään kivaa.
Tässä se liittyi lauseisiisi omasta estoisuudestasi, joka toisaalta sallii - omassa asteikossani - aika paljonkin.
Tottakai. Tuskin voi olla kahta samalla lailla estoista ihmistä, ellei kyseessä ole identtiset kaksoset jotka ovat eläneet yhdessä (samassa ympäristössä).
Sanoi Putkonen. Kohtaamisia oli kyllä, niin, intensiivisiäkin, mutta - sanotaanko - silmäpuoli seikkailija ei koskaan päässyt El Doradoon, harhautunut Idän pikajuna ei tavoittanut Pönttövuorta; hömpötin pysyi seitsemännen hunnun suojissa (proosallisemmin verkkarit), eikä torilla tavattu; fillarin kelloa rimpautettiin, mutta sat... hmm... Vieläkö tarkemmin. Lemmenvaltikkani ei ole käväissyt naisen sisätiloissa. Ei. Ei mikään osa. Ei edes katse paljaalla navanaluspinnalla.
Loistava määrä proosaa esittämään yksinkertaista asiaa, ettei ole koskaan ollut yhdynnässä. Anteeksi, olen joskus inhorealisti ja tosikko. Itse pyrin välttämään vertauskuvien käyttöä, koska silloin on aina suurempi mahdollisuus väärinkäsityksiin.
Vartaloa on likistelty moniaalta, rintoja suudeltu innokkaasti ja pimpsaa sivelty hartaasti - siitä pöksyjen läpi.
Huvittavaa sinänsä, että minulla tuo puoli on ollut hyvinkin vähäistä (jopa siinä yhden yön suhteessa). Toisaalta ei se minun kokemus tosiaan ollut mikään kummoinen. Tuli väistämättä mieleen, että yhdistelemällä molempien kokemuksia ja fyysisiä ominaisuuksia saataisiin ehkä kasaan yksi "ehjä" ihminen? Ja sitten Jekyllin vastapainoksi vieläkin hirvittävämpi herra Hyde? (minä oli se, joka sai aivot. Sinä sait suvun ulkonäön... )
Siinäpä se, omia kapineitani ei vieras naiskäsi ole kohdannut. Jaa no, lukion terveydenhoitaja kerran, vuonna nolla, joka keksi "lohduttaa", että opiskellessaan näki paljon vakavampia tapauksia, joissa avautuma oli jopa kivespussin juuressa jne.).
Se ei lohduta, että on muita joilla menee huonommin. Se ei muuta omaa kohtaloa.
(Tältä foorumilta omaksuin tuon hömpöttimen, kiitos vain; kirjoittaja kuvaili hömpötintään ja piti sitä epäviehättävänä. Varjelkoon, kuvauksen perusteella aivan ensiluokkainen hömpötin!).
Hömpötin... =)
Selvä kuin pläkki, ei noilla raameilla olla koskaan samassa tilanteessa kuin eräskin MustaValtias. Tämä taisikin olla se kuvasta puuttuva lenkki, täydennysosa ja karttaliite.
Totta. Pituus on plussaa, mutta painoa saisi olla 10 - 20 kiloakin vähemmän. Ja se kun ei lähde.
Itseltä lähti tuolloin 17kg alle kahdessa kuukaudessa (lomalla) - ei aivan fiksu tahti, vaikka suunnasta pidinkin. Painoa on nyttemmin paljon enemmän kuin päältä arvaisi, en tiedä mikä meissä (isäukon kanssa) painaa; epäilen jonnekin kätkettyä supertiheää materiaa.
Se maailmankaikkeuden kadonnut pimeä materia?
Pituudesta en viitsisi hirveästi puhua; sanotaan nyt vaikka niin, että viimeistään 175cm nainen on kutakuinkin hirmuisan kastroiva amatsoni (hieman liioittelua, eräskin tuttu aivan ihastuttava).
Lyhyttä sukua?
Miksi kylmä? Eipä kai se suottakaan seiso.
Eipä kai. Vrt. geeniemme ainoat päämäärät. Ihan biologisen kellon normaalia toimintaa. Nykyisessä yhteiskunnassa vain "noloa" tietyissä olosuhteissa.
(Assosioitu sivulause: pyrin kehumaan tuttujakin naisia, koska naisen mieli on ilmeisesti jotenkin sillä viisiin rakennettu, että aivan erityinen hehku nousee mm. juuri kehumisen kautta. Minusta se on hellyttävää; kehuttu nainen on aina moniulotteisesti viehättävämpi kuin ei-kehuttu. Tämän voi hyvin tehdä ei-imelästikin, ja - sanoisinko - täysin rehellisenä, puhtaasta sydämestä.)
Tässä minulla on empatiaongelmat.
Ai. #Gnäää#... tisssssi... (Jos siirtyisi digitaaliseen esitysmuotoon, numerotauluihin vaikka :-)
Beavis & Butthead.
Eiköhän paljon riipu myös itse kunkin tarvetilasta, ts. onko tuota viheliäistä itsesaastutusta, joka selkärangan mädättääpi ja varsinkin kuulon vie, tullut viljeltyä paljonkin/vähänkin viime aikoina. Minä, muuten, ainakin nautin siitä useammankin päivän suurenmoisesta rauhasta, joka seuraa kun on tiristänyt em. metodilla ja vaihtelevalla kertoimella itsestään vihonviimeisetkin ajatukset seksistä.
Tässä tämän viimeisimmän romahduksen jälkeen olen huomannut huolestuttavan seikan. Nettipornon kulutus on noussut huippuunsa. Ja se sen "keinotekoisuus". Ei yhtään haluta, mutta hetken aikaa kun antaa visuaalisen simulaation tehdä työnsä, tapahtuu kyseinen teko. Mietin, että koskahan viimeksi olisi ollut spontaani erektio? Lisäksi näin aktiivisesta kaudesta on pitkä aika. Vapauttaisikin se ajatukset seksistä. Tai, enhän minä seksiä itseään paljoa ajattele. Parisuhdetta ja yksinoloa enemmän. Sitten jos sattuu ajatukset ajautumaan fyysiselle tasolle, se on kipeää. Varsinkin kun ajatus osui Virpiin ja hänen uuteensa... Se sattuu, kun tuntee molemmat. Hassua, ystäviä ja heidän kumppanien välistä seksiä ei osaa kuvitella.
Sinä se ehdit.
No, eihän tässä kohta kahteen kuukauteen olla nukuttu maksimissaan 7 tunnin yöunia enempää...
Mutta mitäs jos tämä vanha hokema saunan epäeroottisuudesta kulttuurissamme olisi ihan jopa mahdollinen ajatus.
Mahdollisesti. Tosin Santraa kohtaan ei ole ollut juurikaan seksuaalisia ajatuksia. Tai paskaahan tuossa puhun. Oli, mutta jostain syystä määrä oli maltillinen eikä kulminoitunut pintaan. En pitänyt häntä naismakuni (ulkonäöllisistä seikoista) mukaisena. Muuten pirun mukava nainen.
Minusta olisi kyllä aika mahtavaa (voida)olla alasti jonkun tutun nuorehkon naisen kanssa, vaikkapa juuri saunassa, laittaisi asioita hieman perspektiiviin, hmmm.., inhimillistäisi. Olisi terapiaa.
Mahdollisesti.
Älä takerru, tämä selvisi jo yllä.
Aijaa?
Olisikohan jotakin Norman B.-kammoa.
Niin, motelliini tuleekin hyvin paljon nuoria naisasiakkaita jotka katoavat mystisesti. Suihkuverhoja tulee ostettua useampikin kappale kuukaudessa...
M. johon rakastuin (käytän tahallani voimakasta sanaa)
Itse olen ollut aina sitä mieltä, että sanat rakastuminen ja ihastuminen tarkoittavat samaa. Kyse on vain vakavuuskaalasta.
ihmetteli jo sitä kun tapasin vanhempiani viikottain(!). No, hän oli hieman... hmmm. Itse häivyin lapsuudenkodistani vasta n.27-vuotiaana, joten olen jäävi sanomaan mitään. Mikään ei muuttunut merkittävästi. Kulttuurikysymys-kin. (Jos teillä on hiljainen ympäristö siellä kotona, olen kade).
Hiljainen ympäristö missä mielessä? Fyysisesti vaiko riitelyn suhteen?
Ei meikäläistä ainakaan haittaisi asiantila tuollainen. Näihin vain on ilmeisen hankalaa ulkopuolelta kommentoida. Näemmä.
Ihme, etteivät mitkään "panomiehet" tms. ole heittäneet vielä mitään "fiksua". Olisi mielenkiintoista kuulla muitakin näkemysiä. Ja mahdollisesti kauniimman sukupuolen...
Muuten, mitä teet vai teetkö mitään? Ajattelin vain noita viestitysaikojasi... Erikoinen päivärytmi?
No oikeasti: kunjos mainitsemani 25%-elämä on tuosta kaventumassa. Jos fysiikka on pettämässä, vaikkapa. Mahdollista. Hermotkin vähän heikossa kunnossa taas. Kuvaavaa: tiuskaisin juuri tylyjä puolihumalaislle teineille, joilla oli elämää suurempi kysymys: onko makkara pahaa?
>Fetaa?
No juusto; sitä mitä nyt täällä tuoksi nimitetään.
>Eikös joku valopää ole joskus sanonut, että kärsimys ylentää?
Ja totuus tekee vapaaksi (vähän kuin työkin?) Lähinnä huonovointiseksi, sanoisin. Usein.
>Mutta pitkitettynä ei se ole mitään kivaa.
Ei, mutta kai juuri siksi agitoi ratkomaan ongelmaa.
>Loistava määrä proosaa esittämään yksinkertaista asiaa..
Tuut tuut tuut? Retsina. Onko joku väärässä kategoriassa.
>Tuli väistämättä mieleen, että yhdistelemällä molempien kokemuksia ja fyysisiä ominaisuuksia saataisiin ehkä kasaan yksi "ehjä" ihminen?
Julmia ihmiskokeita. Minulla on (elämyksellisesti) aivot, silmät ja jalat, mitä sinä koet omaavasi.
>Ja sitten Jekyllin vastapainoksi vieläkin hirvittävämpi herra Hyde? (minä oli se, joka sai aivot. Sinä sait suvun ulkonäön... )
Tästä kieltämättä syntyi hauskoja mielikuvia.
>Se maailmankaikkeuden kadonnut pimeä materia?
Tiedeuutisia: pimeän aineen mysteeri ratkennut, se löytyi kokonaisuudessaan eläkeläinen Viljam Kähäräisen sappirakosta. Viljam (86v) oli jo pitkään valitellut raskasta oloaan. Ihmeellistä! - kommentoi erikoislääkäri Vottonen. Kosmologi Koistinen: Ja minä kun olin aina veikannut braanimaailmoja (Ja taas tuli paha mieli kun ei olla vakavia. Minä tuskin olisin enää elossa, jos suhtautuisin kaikkeen kuten koko 90-luvun).
>Aijaa?
Kyllä vain. Savanniapinoille on oleellista olla pitkä kuin kaksi davidbowieta liimattuna päällekäin. Ainakin niin kauan kun ei ole älyä rakentaa näkötornia.
>Lyhyttä sukua?
Muut ihmiset vain ovat usein kumman pitkiä. Mikä niitä vaivaa?!
>Tässä minulla on empatiaongelmat.
Etkö näe viehättävyyttä, joka herää ja manifestoituu uutena eloisuutena. Ellei kehuunikaan reagoitaisi, voisin hävittää itseni vaikka heti. Mutta kun reagoidaan.
>...Vapauttaisikin se ajatukset seksistä
Kyllähän vapautuu, jos väkisin tumputtaa sellaiset 5-6 kertaa. Taattu.
Plarasin kirpputorilla 70-luvun alun Cocktail-lehteä ja todensin taas vanhan havaintoni, että mallien ilmeet olivat tuolloin avoimia ja inhimillisiä, ei mitään naurettavaa mukahimokkuutta, kuten nykyisin. Se vetoaa ainakin minuun.
Nettipornosta pitää tukevasti erillään gprs-yhteys. Saa nähdä sitten miten laajakaistan kanssa käy. Porno on mitätöntä, ei-vakavaa (tai vain masentavaa jos vahingoittaa jotakuta).
>Ihme, etteivät mitkään "panomiehet" tms. ole heittäneet vielä mitään "fiksua". Olisi mielenkiintoista kuulla muitakin näkemysiä. Ja mahdollisesti kauniimman sukupuolen...
Oletkos masokisti. Mitä nämä täällä edes tekisivät(Olen muuten jo immuuni täystyperyksille). Panomies? Panoauto, panoasema, metsäpanovaroitus...
Aloita uusi ketju ja laita IS-otsikko, sillä se yleisö täälläkin ohjautuu.
>Hiljainen ympäristö missä mielessä? Fyysisesti vaiko riitelyn suhteen?
Mitä jos vaikka molemmissa. Tarkoitin kyllä melusaasteen mahdollista vähäisyyttä.
>Erikoinen päivärytmi?
Kiistän kaiken, ihan tavallinen. Herlokki.
No oikeasti: kunjos mainitsemani 25%-elämä on tuosta kaventumassa. Jos fysiikka on pettämässä, vaikkapa. Mahdollista. Hermotkin vähän heikossa kunnossa taas. Kuvaavaa: tiuskaisin juuri tylyjä puolihumalaislle teineille, joilla oli elämää suurempi kysymys: onko makkara pahaa?
Makkara pahaa maultaan vai mukamoraalisesi?
Ja totuus tekee vapaaksi (vähän kuin työkin?) Lähinnä huonovointiseksi, sanoisin. Usein.
Kuulostaa pravdan jutuilta.
Tuut tuut tuut? Retsina. Onko joku väärässä kategoriassa.
? Nyt minä en ymmärrä. Se ei tietysti ole mitään uutta, mutta...
Julmia ihmiskokeita. Minulla on (elämyksellisesti) aivot, silmät ja jalat, mitä sinä koet omaavasi.
No kertomasi perusteella minulta löytyisi kenties sitten pituus ja genitaalialueen eheys (joskin koon hinnalla?)? Ja mahdollisesti aineettomalta puolelta tiettyjä kokemuksia sekä työura yms?
Tästä kieltämättä syntyi hauskoja mielikuvia.
Oli tarkoituskin.
Etkö näe viehättävyyttä, joka herää ja manifestoituu uutena eloisuutena. Ellei kehuunikaan reagoitaisi, voisin hävittää itseni vaikka heti. Mutta kun reagoidaan.
Ehkä keskusteluni naisten kanssa ovat sitten niin väkinäisiä että kaikki huomio kiinnittyy sihen, ettei mokaa sen pahemmin?
Kyllähän vapautuu, jos väkisin tumputtaa sellaiset 5-6 kertaa. Taattu.
Väkisin sana kuulostaa ikävältä.
Plarasin kirpputorilla 70-luvun alun Cocktail-lehteä ja todensin taas vanhan havaintoni, että mallien ilmeet olivat tuolloin avoimia ja inhimillisiä, ei mitään naurettavaa mukahimokkuutta, kuten nykyisin. Se vetoaa ainakin minuun.
Aina on huvittanut nettipornon (ja yleensäkin) kiihkon huutaminen. No, kokemuksen perusteella vastapuoli piti ääntä kun hieman kädellä kokeiltiin, mutta aika vaikea on uskoa, että itse olisi missään vaiheessa mitään ääntä pitänyt. Sen verran tunnotonta homma oli. Mikä lienee totuus.
Nettipornosta pitää tukevasti erillään gprs-yhteys. Saa nähdä sitten miten laajakaistan kanssa käy. Porno on mitätöntä, ei-vakavaa (tai vain masentavaa jos vahingoittaa jotakuta).
Pornossa on tiettyjä "ihmeellisyyksiä" jotka ovat "aina" läsnä ja johon ei ole koskaan saanut selitystä miksi.
Oletkos masokisti.
Eikö tämä elämä jo osoita sen?
Mitä nämä täällä edes tekisivät(Olen muuten jo immuuni täystyperyksille).
Nauramassa toisten ongelmille? Tai ainakin niin silloin tällöin poikkeavat valopäät tekevät...
Panomies? Panoauto, panoasema, metsäpanovaroitus...
HallanPANOvaara koko maassa...
Aloita uusi ketju ja laita IS-otsikko, sillä se yleisö täälläkin ohjautuu.
Jep. Kun vertaa lukijämääriä esimerkiksi tämän viestiketjun "alla" olevaan viestiin...
Mitä jos vaikka molemmissa. Tarkoitin kyllä melusaasteen mahdollista vähäisyyttä.
On tuossa teollisuuslaitoksia alle 4 kilometrin päässä. Ja valtatie ja iso silta näkyy ikkunasta (noin kilometrin päässä). Eli siinä mielessä ei mikään hiljaisin vaihtoehto.
Kiistän kaiken, ihan tavallinen. Herlokki.
Kellon ajat ovat vain erikoisempia. No, vastauksien suhteen on alkanut tulla erikoisia vastauksia. Tietysti tämä aihepiiri loppuu jossain välissä kun sitä tarpeeksi käsittelee...
Unohdetaan se sausake, oleellista oli ärtyisyyteni. En ilmeisesti voi fyysisesti(kään) aivan hyvin. Harhaoletus on, että joskus varmaan helpottaa. Ei helpota. Ei ainakaan erityisen todennäköisesti.
>Kuulostaa pravdan jutuilta
Oikeastaan tarkoitin kyllä Freudia ja arbeit macht freita
>>Tuut...
a)Hilpeys aineesta. b)Alagategoria an sich selittää kirjoittajien pääasiallisen statuksen.
Näin puolueiden vähemmistösiivet muodostuvat :-) Suksi suolle sinä naissankari.
>Väkisin sana kuulostaa ikävältä
Väkisin kertoimen 3 jälkeen. Ikävää tai ei, joskus toimii. Onhan ne 4-8 kerran aivastukset psykofyysisesti kummallisia.
>Mikä lienee totuus.
Eiköhän metelöinti nyt trad. kuulu naisväelle; en koe mahdolliseksi tehdä katugallupia aiheesta. Sen verran heikot seinät kombinaatissamme, että kaikkien touhut kuuluu iloisesti kaikkialle. Lähinnä ärsyttävää. Ottakaa edes se sänky irti patterista perkele! Muutenkin tuo saa pahimmillaan menemään hieman nk. ympäri seiniä.
>Ehkä keskusteluni naisten kanssa ovat sitten niin väkinäisiä että kaikki huomio kiinnittyy sihen, ettei mokaa sen pahemmin?
Tuttujakin voi kehua, sukulaisia... ei tarkoitus ole imarrella suostuvaiseksi jne. Vaikututksista voi iloita laajemminkin.
>Pornossa on tiettyjä "ihmeellisyyksiä" jotka ovat "aina" läsnä ja johon ei ole koskaan saanut selitystä miksi
Ach, ach, Shnell! Oooooh aaaah mngh hngh iiih uuh yyh. Mitä tarkoitat?
>>Oletkos masokisti.
>Eikö tämä elämä jo osoita sen?
Kaikissa on masokismia. Tuo vain näytti räikeästi siltä kuin olisit suorastaan halunnut suolaa haavoihin. Masokismi ärsyttää, se kai on tunnettua (ei vähiten itsessä; ja sitten ärsyttää se että se ärsyttää muissa - liippaa turhan läheltä koulukiusauskokemuksia, joista näin unta viime yönäkin jne.).
>Kellon ajat ovat vain erikoisempia...
En omaa mitään tarvetta paljastaa itsestäni tällä näkyvyystasolla muuta kuin keskeiset ongelmani (joihin kyllä rankat unihäiriötkin kuuluvat). Ja kenties pyöritellä niitä ongelmia jotenkin. Ulkopuolisia kommentteja tämä ketju ei saa, enkä ymmärrä miten se olisi mahdollistakaan. Ehkä juuri laventamalla/muuttamalla omaa ilmaisua. Harhaa.
Uusi otsake vain: Raiskasin mummovainajani ja viettelin neitsyt-serkkuni. Poliisit tulivat kimppaan.
Mahdollisesti joku tulkkasi jkv. pieleen viimeisen viestini. Noh, sellaista se, aina.
Kysyin kyllä tosissani, mitä oikeastaan tarkoitit pornon säännönmukaisilla ihmeellisyyksillä. Huvittelen usein ajattelemalla näyttelijöiden tilalle erilaisia (muita) eläimiä ja kas, ilmiön koomiset piirteet kummasti taas selkenevät.
En siis oikein osaa pitää niin vakavana uhkana taannoin mainitsemiasi pornon vääriä malleja. Siis itselleni, muista en tiedä mitään - pelkään pahinta. Isäukon "kätköistä" (jos keittiökaapin ylähylly nyt on kätkö) löysin jo siinä reilut kymmenvuotiaana 70-luvun loppupuolen seksilehden ja sitä selailemalla se naisenkin anatomia valkeni. En koe vaurioituneeni, vaikka koinkin mm. kaikkien niiden kuvien miesten vehkeet ahdistavan valtaisina (se vertailu, tietysti) jne. Heräävä seksuaalisuus sai lisää vettä myllyynsä, kun löysin erään sukulaisen kotoa pornolehtikätkön (perheen aikuistumassa ollut nuoriherra) ja sitä sitten vierailuilla salaa pengoin. Nyt muistankin, että joissakin niistä lehdistä taisin törmätä ensi kertaa myös hypospadian käsitteeseen ja siis nimenomaan sen kautta myös sain tietooni, etten suinkaan ollutkaan ainoa (melko väistämätön kuvitelma, joka oli tietysti riivaavimpia tähänkin liittyviä yksityiskohtia). Artikkelissa taisi myös olla jokin yksiselitteinen maininta, vieläpä aivan itsestäänselvyydeksi muotoiltuna, että H:lla ei ole seksin kannalta mitään fyysistä merkitystä - vaikeissa tapauksissa korjausleikkauksiakin tehdään, mutta lievissä tilanteissa se ei ole mitenkään välttämätöntä. Voisi siis jopa sanoa, että sain niistä lehdistä henkisen terveyteni kannalta korvaamattoman tärkeätä tietoa. Se ei todellakaan poistanut kysymyksiä, mutta antoi sentään vähän perspektiiviä asian vakavuuteen.
---------------------
Uteliaisuudesta (tietysti vain marginaalikysymyksenä): miten sinä koet - jos mitenkään erityisesti - todella pienet ja sirot naiset, siis pituudeltaan luokkaa n.150-154cm? Oma kokemukseni on, että tuon kaliiperin naisia tuntuu jkv. kummalta esim. halata, koskapa kädet saa luontevasti ympärille oikeastaan vain olkapäiden yli jne. Näin siis jopa #meikäläisellä#, joten mitenkäs kun teikäläistä tuollainen ylettyisi korkeintaan rintalastan tienoille? Tarkennettakoon: kyllähän minä siis ehdottomasti nautin (-ttisin) - ehkäpä varsinkin - tuollaisten hyvin kompaktien naisten seurasta, havaitsin vain erästäkin puolitoistametristä halaillessani, miten siinä mieli nyrjähti, kun koki itsensä - vähintäänkin yllättävästi - oikeastaan jkv. turhan pitkäksi tilanteeseen. Jäljitän tuolla - tietysti täysin toivottomasti - yleisempää säännönmukaisuutta siinä miten tietty fyysinen "eriparisuus" miehen puolelta koetaan, siis toisin päin kuin klassisessa "lyhyen miehen syndroomassa". (Todella pienten naisten itsetuntoa ovat omiaan nakertamaan moninaiset mekanistiset seikat, kuten käytännön pakko ostaa vähintäänkin osa vaatteistaan lastenosastoilta jne. - mikä noin ajatuksena tuntuisi itselle pahuksen inhottavalta - riepoo jo se kun oma mono on pituuteenkin suhteutettuna pieni (39-40) ja vaihtoehdot siten usein vähissä). Siis, onko naismaussasi fyysisiä vähimmäismittoja? Itselleni tämä olisi melko outo kysymys, koska olen tuntenut vetoa suhteellisen monenlaisiin naisiin - "tyyppi" vaihtuu sen mukaan mihin kulloinkin onnistuu kiintymään. Toisaalta juuri siksi voinkin siitä kysyä ja puhua näin vaivatta (siis jatkamatta moniaalle levinnyttä "ehtojen" latelua, joka on räikeätä rakkauden halveksimista - näin jonkin sortin romantikkona ajateltuna).
-------------------
Unihäiriöistä. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole kovin pitkiä jaksoja nukkunut normaalisti. Pahimpina jaksoina se todellakin käy raskaaksi ja yritin aikoinaan lievittää tilannetta nukahtamislääkkeillä, joita sitten söinkin 4-5 vuotta ja todnäk. enemmän kuin kotikortteli yhteensä. Jossakin vaiheessa järki voitti ja lopetin sen, ne eivät ensinnäkään toimineet kovinkaan hyvin ja toisaalta ensisijaiset ongelmani olivat jossakin aivan muualla. Paha unihäiriö on helvetillinen juttu, sellaisen aikana kaikki romuttuu niin kovin helposti. Nukkuminen on kaikkea muuta kuin passiivista toimintaa - ilmeisen elintärkeää sisäistä käsittelyä, luokittelua ja organisointia.
"Keksin" joskus paradoksilliseksi ratkaisuksi ongelmaan - unilääkkeiden sijasta - erilaiset piristeet (en nyt tarkoita kofeiinia tms. banaalia). Kun ihminen ei saa elämästään juuri pienintäkään mielihyvää, hän masentuu. Kun ihminen on masentunut, hän ei jaksa nukkua. Kun ei jaksa nukkua, mielenterveys alkaa ennen pitkää horjua. Nämä oireilut yhdistettynä hyvin voimakkaaseen tarpeeseen saada edes jonkinlaista fyysistä kosketusta saivat minutkin silloin joskus ammattiapuun. Sieltähän sitä ei tietenkään(?) ollut mahdollista saada (korostettakoon, että enhän minä nyt odottanutkaan muuta kuin kukaties pientä hipaisua selkään, hartioille, käteen...), mutta siihen ajanjaksoon kuitenkin liittyi yksi tapaus, joka antoi tiettyä lohdunsävyistä toivoaan. Olin kerran tietynlaisessa vapaassa "terapia"-ryhmässä, jossa eräällä henkilöllä X. oli ilmeisesti jonkinlainen omahoitaja tukemassa paluuta suljetummasta psykiatrisesta hoidosta. Tämä omahoitaja totisesti kosketteli potilastaan. Ei merkkiäkään vaivautuneisuudesta, hoitajaroolin taakse kätkeytymisestä tms., vain luontevia ja päivänselvästi potilasta eheyttäviä, toistuvia, pieniä kosketuksia. Olin ylpeä tämän ihmisen puolesta, hän tiesi täsmälleen mitä teki, eikä normaaleista transferenssipeloista voinut olla puhettakaan. Ymmärsin siis sen periaatteessa mahdolliseksi ja se väistämättä toi tiettyä valoa maailmaani. Summa summarum, pahat unihäiriöt tuskin ovat mahdollisia, jos ihminen kokee itsensä jollakin tavalla hyväksytyksi ja voi saada ja/tai antaa yksinkertaistakin inhimillistä kosketusta toiselle.
Julkislaitoksen jono estää nyt jatkamasta.
Mahdollisesti joku tulkkasi jkv. pieleen viimeisen viestini. Noh, sellaista se, aina.
Totta. Minusta tuntui kovin epästabiililta ja jopa feikkimäiseltä viestiltä. Pahoittelen erehdystäni.
Kysyin kyllä tosissani, mitä oikeastaan tarkoitit pornon säännönmukaisilla ihmeellisyyksillä. Huvittelen usein ajattelemalla näyttelijöiden tilalle erilaisia (muita) eläimiä ja kas, ilmiön koomiset piirteet kummasti taas selkenevät.
Säännöllinen kolmen reiän hoito (aina välillä jotenkin hämmästelee täällä naisten kommentteja suuseksiä?ei ikinä-kommentteja. Ei tosin itsekään siihen pystynyt) sekä ainakin jenkkipornon laukeaminen kasvoille, rinnoille, vatsalle tai perseelle. Ei koskaan sisään? Ja mitä rajoituksia vielä nykyään suomessa on, kun joskus oli juttua että sandwitch-kuvatkin olivat kiellettyjä suomessa vielä 95?
En siis oikein osaa pitää niin vakavana uhkana taannoin mainitsemiasi pornon vääriä malleja. Siis itselleni, muista en tiedä mitään - pelkään pahinta. Isäukon "kätköistä" (jos keittiökaapin ylähylly nyt on kätkö) löysin jo siinä reilut kymmenvuotiaana 70-luvun loppupuolen seksilehden ja sitä selailemalla se naisenkin anatomia valkeni. En koe vaurioituneeni, vaikka koinkin mm. kaikkien niiden kuvien miesten vehkeet ahdistavan valtaisina (se vertailu, tietysti) jne. Heräävä seksuaalisuus sai lisää vettä myllyynsä, kun löysin erään sukulaisen kotoa pornolehtikätkön (perheen aikuistumassa ollut nuoriherra) ja sitä sitten vierailuilla salaa pengoin. Nyt muistankin, että joissakin niistä lehdistä taisin törmätä ensi kertaa myös hypospadian käsitteeseen ja siis nimenomaan sen kautta myös sain tietooni, etten suinkaan ollutkaan ainoa (melko väistämätön kuvitelma, joka oli tietysti riivaavimpia tähänkin liittyviä yksityiskohtia). Artikkelissa taisi myös olla jokin yksiselitteinen maininta, vieläpä aivan itsestäänselvyydeksi muotoiltuna, että H:lla ei ole seksin kannalta mitään fyysistä merkitystä - vaikeissa tapauksissa korjausleikkauksiakin tehdään, mutta lievissä tilanteissa se ei ole mitenkään välttämätöntä. Voisi siis jopa sanoa, että sain niistä lehdistä henkisen terveyteni kannalta korvaamattoman tärkeätä tietoa. Se ei todellakaan poistanut kysymyksiä, mutta antoi sentään vähän perspektiiviä asian vakavuuteen.
Positiivista, että sieltä löytyi jotain hyödyllistä. Itselläni ei koskaan ole ollut tuota vertailuaspektia. Ehkä olen sisäistänyt kokoni? Anatomia on edelleen hukassa, kaikesta huolimatta.
Uteliaisuudesta (tietysti vain marginaalikysymyksenä): miten sinä koet - jos mitenkään erityisesti - todella pienet ja sirot naiset, siis pituudeltaan luokkaa n.150-154cm?
No jos vertailen ihastuksiani, niin kyllähän he pienempiä ovat (eipä paljoa tämän kokoisia naisia ole) yhtä poikkeusta lukuunottamatta. En itseasiassa kyllä tunne juurikaan noin lyhyitä, joten aika vaikea vastata. Onhan kaverini (195 cm) ja hänen tyttöystävänsä (165? 170?) suuteleminen hassun näköistä, kun toinen saa miltei polvistua...
Oma kokemukseni on, että tuon kaliiperin naisia tuntuu jkv. kummalta esim. halata, koskapa kädet saa luontevasti ympärille oikeastaan vain olkapäiden yli jne. Näin siis jopa #meikäläisellä#, joten mitenkäs kun teikäläistä tuollainen ylettyisi korkeintaan rintalastan tienoille?
No Santraa "halatessa" oli tälläinen katse suoraan alas silmiin jotka katsovat rinnan kohdalta takaisin...
Tarkennettakoon: kyllähän minä siis ehdottomasti nautin (-ttisin) - ehkäpä varsinkin - tuollaisten hyvin kompaktien naisten seurasta, havaitsin vain erästäkin puolitoistametristä halaillessani, miten siinä mieli nyrjähti, kun koki itsensä - vähintäänkin yllättävästi - oikeastaan jkv. turhan pitkäksi tilanteeseen.
Halaat kovin paljon. Itse olen viimeksi halannut "puhtaasti" joskus 2002... Romahduksen jälkeen huomasi kaipaavansa tuota halaamistakin hirvittävän paljon...
Jäljitän tuolla - tietysti täysin toivottomasti - yleisempää säännönmukaisuutta siinä miten tietty fyysinen "eriparisuus" miehen puolelta koetaan, siis toisin päin kuin klassisessa "lyhyen miehen syndroomassa". (Todella pienten naisten itsetuntoa ovat omiaan nakertamaan moninaiset mekanistiset seikat, kuten käytännön pakko ostaa vähintäänkin osa vaatteistaan lastenosastoilta jne. - mikä noin ajatuksena tuntuisi itselle pahuksen inhottavalta - riepoo jo se kun oma mono on pituuteenkin suhteutettuna pieni (39-40)
Lucky you. Tämän 49 siron jalan peittäminen kengällä on joskus työtä.
ja vaihtoehdot siten usein vähissä). Siis, onko naismaussasi fyysisiä vähimmäismittoja?
En ainakaan tiedosta että olisi. Varmaankin tuossa ns. normimitassa eli 160-170...
Itselleni tämä olisi melko outo kysymys, koska olen tuntenut vetoa suhteellisen monenlaisiin naisiin - "tyyppi" vaihtuu sen mukaan mihin kulloinkin onnistuu kiintymään. Toisaalta juuri siksi voinkin siitä kysyä ja puhua näin vaivatta (siis jatkamatta moniaalle levinnyttä "ehtojen" latelua, joka on räikeätä rakkauden halveksimista - näin jonkin sortin romantikkona ajateltuna).
Unihäiriöistä. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole kovin pitkiä jaksoja nukkunut normaalisti. Pahimpina jaksoina se todellakin käy raskaaksi ja yritin aikoinaan lievittää tilannetta nukahtamislääkkeillä, joita sitten söinkin 4-5 vuotta ja todnäk. enemmän kuin kotikortteli yhteensä.
Tänään sovittiin psykologin kanssa, että aloitan psyykelääkkeiden syönnin uudelleen. Käytyäni ensin työpaikkalääkärin puheilla. Ennakoivaa, ennenkuin kaikki taas romahtaa.
Jossakin vaiheessa järki voitti ja lopetin sen, ne eivät ensinnäkään toimineet kovinkaan hyvin ja toisaalta ensisijaiset ongelmani olivat jossakin aivan muualla. Paha unihäiriö on helvetillinen juttu, sellaisen aikana kaikki romuttuu niin kovin helposti. Nukkuminen on kaikkea muuta kuin passiivista toimintaa - ilmeisen elintärkeää sisäistä käsittelyä, luokittelua ja organisointia.
"Keksin" joskus paradoksilliseksi ratkaisuksi ongelmaan - unilääkkeiden sijasta - erilaiset piristeet (en nyt tarkoita kofeiinia tms. banaalia).
Tarkoitatko kenties jotkin laittomat ainekset?
Kun ihminen ei saa elämästään juuri pienintäkään mielihyvää, hän masentuu. Kun ihminen on masentunut, hän ei jaksa nukkua. Kun ei jaksa nukkua, mielenterveys alkaa ennen pitkää horjua. Nämä oireilut yhdistettynä hyvin voimakkaaseen tarpeeseen saada edes jonkinlaista fyysistä kosketusta saivat minutkin silloin joskus ammattiapuun. Sieltähän sitä ei tietenkään(?) ollut mahdollista saada (korostettakoon, että enhän minä nyt odottanutkaan muuta kuin kukaties pientä hipaisua selkään, hartioille, käteen...), mutta siihen ajanjaksoon kuitenkin liittyi yksi tapaus, joka antoi tiettyä lohdunsävyistä toivoaan. Olin kerran tietynlaisessa vapaassa "terapia"-ryhmässä, jossa eräällä henkilöllä X. oli ilmeisesti jonkinlainen omahoitaja tukemassa paluuta suljetummasta psykiatrisesta hoidosta. Tämä omahoitaja totisesti kosketteli potilastaan. Ei merkkiäkään vaivautuneisuudesta, hoitajaroolin taakse kätkeytymisestä tms., vain luontevia ja päivänselvästi potilasta eheyttäviä, toistuvia, pieniä kosketuksia. Olin ylpeä tämän ihmisen puolesta, hän tiesi täsmälleen mitä teki, eikä normaaleista transferenssipeloista voinut olla puhettakaan. Ymmärsin siis sen periaatteessa mahdolliseksi ja se väistämättä toi tiettyä valoa maailmaani. Summa summarum, pahat unihäiriöt tuskin ovat mahdollisia, jos ihminen kokee itsensä jollakin tavalla hyväksytyksi ja voi saada ja/tai antaa yksinkertaistakin inhimillistä kosketusta toiselle.
Itse koen satunnaiset kosketuksen (naisten kanssa) ... epämiellyttäväksi? (ei ehkä tarkin ilmaisu, mutta epätoivottavaksi?). Tietysti työn puolesta sormet ja kädet koskevat, mutta eipä juuri muuten...
Julkislaitoksen jono estää nyt jatkamasta.
:)
>epästabiililta
Mitenkäs Homer sanookaan: (foneettinen asu) Daa-ah!
>ja jopa feikkimäiseltä
Feikkaan, mitä? Että elämä se lystiä on.
>Ei koskaan sisään?
Tjaa, kuinkas tämä yksi kaveri täällä kuvasikaan (mutta ei sitten tykännyt kommentistani): "
Eihän se voi olla todellista, että joku nauttii metrin "halosta" perseessään tai haluuaa
väkisin spermat naamalle". Siinähän tuo on laittamattomasti sanottuna.
Tietoisuus kamerasta on kai pahinta mitä tuohon materiaaliin liittyy - jos oletetaan, että
sillä vedotaan tiettyyn tirkistelyviettiin. Eritteitä pitää näkyä, koska muuten se ponteva
ähellys ei jotenkin saavuttaisi visuaalista kliimaksiaan. Olisinkohan nähnyt ihan kokonaista
kymmenen-viisitoista pornoelokuvaa, joten en kai tiedä tarpeeksi asiasta lausuakseni enempiä.
Kaikki on ollut kutakuinkin yhtä kurjaa ja innotonta. Italiaksi on ilmeisen mahdotonta esittää juuri mitään, mikä tuntuisi erityisen "perverssiltä" (jopa Sodoman 120 päivää, joka tietysti on joiltakin osin muuten vastenmielinen), saksaksi kaikki tuntuu "perverssiltä".
Jossakin Bergmanin laatuleffassa (ehkä Hiljaisuus) oli 50-luvulla muutaman sekunnin pätkä elokuvateatterin hämärässä ankarasti naivasta pariskunnasta ja pidän sitä lataukseltaan edelleen huomattavan vaikuttavana, tai vaikka Almodovarin Matadorin alkua, tai Oshiman Aistien valtakunnan joitakin jaksoja - ilmankos sekin oli kielletty ainakin vielä 90-luvulla; alkupuoleltaan suorastaan herttainen rakkaustarina, jossa tosin mm. napataan poskeen oikeasti. Hui.
>sandwitch-kuvatkin olivat kiellettyjä suomessa vielä 95?
Termi nyt ei ole varsinaisesti tuttu, mutta oletan, että kait siinä ollaan yhden naisen
kimpussa samaan aikaan iestä ja takaa. Niin, kai se on hirmuista - tosin onhan se irvokasta
(aika masentavaakin) jos pitää paikkaansa, että nuortenpalstoilla on jo nyt viljalti
hätääntyneitä nuoria neitoja, jotka kokevat itsensä oudoiksi kun eivät halua anaaliseksiä.
Mistähän muualta tuo "idea" olisi peräisin kuin pornosta.
En tiedä edes sitä, saako erektiota näyttää edelleenkään "normaalielokuvissa". Vai onko se heti kategorisesti pornoa. Ketähän se seisova vehje nyt sitten sekoittaisi? Miehille harvinaisen vähän eksotiikkaa, naisille kai sentään luonnollista (arvelen yleensäkin naiset pohjimmiltaan paljon vähemmän "hienohelmaisiksi" tai kursaileviksi kuin trad.käsitykset antavat ymmärtää), tai jopa tavallaan toivottavaa, lapsille hassua tai vain käsittämätöntä... Olen tietysti idealisti. En tarkalleen muista mitä siitä Donnerin (jo muinaisesta) elokuvaseisokista seurasi. Paitsi hälyä.
>Lucky you.
Niinpä tietysti, kovin miellyttävää kun kerrankin naismyyjä ehdotti naisten pehmiksiä, "eihän sitä eroa huomaa" - mutta kun yksikin on liikkaa ja minähän sisällyn näkökenttääni. Enkä siis vain ole lenkkarityyppiä. No, joskus harvoin hyötyäkin, poistokenkiä saa halvalla kun tuon kokoiset eivät aina suinkaan mene. Myönnetään, helpompaa tietysti noin, kun aina jotakin löytyy, jos ei muualta niin juniorihyllystä, vaikka kuinka - anteeksi taas - vituttaisi (en ole viehättynyt v-sanan käyttöön negatiivisessa merkityksessä, kuinka minä sitä naisen paikkaa vihaisin, oikeastaan sama kuin sanoisin "käsi"...). Asia ei silti ole henkisesti ollenkaan sama, vaikeus löytää kenkiä koska a) koipeni on liian iso ja ryhmyinen vs. b) taas pikkujalka pilkahtaa...
>Tarkoitatko kenties jotkin laittomat ainekset?
En. En tarkoita mitään konkreettista, vain pohdiskelujani. En pidä kemiallisten tajunnanmuuntajien ajatuksestakaan, jopa kammoan niitä. Alkoholi vielä menee, vaikken sitäkään
- tottumatomana - erityisemmin kestä, enkä oikeastaan haluakaan kestää. Pidän nousuhumalasta, erittäinkin paljon, mutta siltikin krapula iskee suhteettoman lujaa. Moraalista krapulaa en kyllä tunne ollenkaan. Viina ei yleensäkään vaikuta minuun "kokonaisena", vaan aina tuntuisi
olevan jokin osa ihmeteltävän selvänä - en tiedä onko tuo ymmärrettävissä. Myöskään moraaliini
tuolla aineella ei tunnu olevan mitään vaikutusta. Seksuaalisuuteen sen sijaan selvästi
giljotiiniefekti, heti muutaman ryypyn jälkeen. Sinänsä se ei ole edes paha. En tosin haikaile
totaaliseen haluttomuuteen, vaikka luulenkin - ehkä valitettavasti - ymmärtäväni Bunuelin
(jonka elämänkertaa juuri luen) kuvausta siitä miten hänen tullessa tarpeeksi vanhaksi (so.
>70v), halut vain kokonaan katosivat, mikä tuntui siltä kuin olisi päässyt eroon
sietämättömästä tyrannista.
>Halaat kovin paljon
Hahhah. Vain muutamia koko elämäni aikana. Puhun niistä päättymättömässä luupissa. Mainitsemani
ensirakastumani kysyi asioiden "ratkettua", olisinko halunnut vaikka vähän halata häntä ja minä - ylimoraalisena/kunniallisena - totesin sen olevan sentään jo liian rankaa kamaa (toisen
nainen jne.). Pyysin kuitenkin saada silitellä vähän hänen hiuksiaan ja käsivarttaan...
Verkostapa löytyi eräänkin AO:n mainitsemana neljän eri naisen suuteleminen ja tässäkin
ensikosketus kuusi vuotta ennen meikäläisen vastaavaa. Marttyyriys ainakaan ei tehoa.
>Itse koen satunnaiset kosketuksen (naisten kanssa) ... epämiellyttäväksi? (ei ehkä tarkin
ilmaisu, mutta epätoivottavaksi?)
Väliaikaista?!
------------
Parin päivän tauko - taloudelliset syyt. Ja L-kaistaa saa odottaa 2 viikkoa. Phah.
Eritteitä pitää näkyä, koska muuten se ponteva
ähellys ei jotenkin saavuttaisi visuaalista kliimaksiaan.
En ole koskaan ajatellut sitä tuolta kannalta. Erite kuin erite vain... tekee epämiellyttävän olon...
Italiaksi on ilmeisen mahdotonta esittää juuri mitään, mikä tuntuisi erityisen "perverssiltä" (jopa Sodoman 120 päivää, joka tietysti on joiltakin osin muuten vastenmielinen), saksaksi kaikki tuntuu "perverssiltä".
Muistuu mieleen, kun joku kertoi nähneensä jotain 70 luvun sakalaista pornoa Venäjäksi dubattuna kiinalaisilla/japanilaisilla/korealaisella tekstityksellä...
Termi nyt ei ole varsinaisesti tuttu, mutta oletan, että kait siinä ollaan yhden naisen
kimpussa samaan aikaan iestä ja takaa.
Aivan oikein. Tai niin minä olen ymmärtänyt. Voihan siinäkin olla jotain "vivahde-eroja".
Niin, kai se on hirmuista - tosin onhan se irvokasta (aika masentavaakin) jos pitää paikkaansa, että nuortenpalstoilla on jo nyt viljalti hätääntyneitä nuoria neitoja, jotka kokevat itsensä oudoiksi kun eivät halua anaaliseksiä. Mistähän muualta tuo "idea" olisi peräisin kuin pornosta.
Niinpä.
En tiedä edes sitä, saako erektiota näyttää edelleenkään "normaalielokuvissa".
Eipä tule leffaa mieleen. Jos miehen elin näkyy (harvinaista) ollaa turvallisesti lerpussa...
Niinpä tietysti, kovin miellyttävää kun kerrankin naismyyjä ehdotti naisten pehmiksiä, "eihän sitä eroa huomaa" - mutta kun yksikin on liikkaa ja minähän sisällyn näkökenttääni.
Aivot narikassa. Kesti liian kauan ennenkuin ymmärsin tuon sisällön.
vituttaisi (en ole viehättynyt v-sanan käyttöön negatiivisessa merkityksessä, kuinka minä sitä naisen paikkaa vihaisin, oikeastaan sama kuin sanoisin "käsi"...).
Itse en ole juuri koskaan käyttänyt v-sanaa. Ja aina kun nainen sitä käytttää, tuntuu se... väärältä?
Verkostapa löytyi eräänkin AO:n mainitsemana neljän eri naisen suuteleminen ja tässäkin
ensikosketus kuusi vuotta ennen meikäläisen vastaavaa. Marttyyriys ainakaan ei tehoa.
Pahoitteluni, mikäli lisäsin tuskaa.
Palaamme asiaan kun ehdit.
>En ole koskaan ajatellut sitä tuolta kannalta. Erite kuin erite vain... tekee epämiellyttävän olon...
En lausunut mielipidettäni, jota ei oikeastaan edes ole, vaan lähinnä vain jonkinlaisen oletuksen. Olisi kyllä hauskaa, tosiaan, jos yht´äkkiä ne aineet pysyisivätkin kokonaisuudessaan naisessa ja tämä se vain hymyilisi kuin monalisa. Se varmaankin toteuttaisi jonkinlaisen "kauniimman hahmon". Olen ymmärtänyt, että nämä enemmän tai vähemmän aidot "kotivideot" ovat saavuttaneet lisääntyvää suosiota. Ristiriitaista ajateltavaa: sekä terveempää että sairaampaa, tylsempää ja kiinnostavampaa (jos rehellisiä ollaan). Sub-tv:lta tuli joskus tässä sarjaa 7 lives exposed, jossa porukka nuoria henkilöitä oli toistensa kimpussa kaiken aikaa ja hommaa keuhkottiin tosi-tv:n viimeisimpänä vaiheena. Varsin kummallinen väännös ällöttävää muka-todellisuutta ja puolikovaa pornoa.
Pornosta vielä. Arvostelmani: "innotonta", koski siis pornoelokuvia edes jonkinlaisina "elokuvina". Tarkkaan ottaen kysehän ei tietenkään edes ole mistään elokuvasta, eikä välttämättä ole kai tarkoituskaan. Enkä siis väittänyt, etteikö se toimisi siinä varsinaisessa tarkoituksessaan. Onko se edes mikään saavutus, miehen halu ei kai sittenkään ole niin kovin vaikeasti manipuloitavissa. Eihän siihen tarvita kuin yksi ronskimpi pyllistys paljasta peff...
>70 luvun sakalaista pornoa Venäjäksi dubattuna kiinalaisilla/japanilaisilla/korealaisella tekstityksellä
Eittämättä kinkyä :-) Aina parempi kun/jos mikään noista ei ollut hallinnassa. Mitä jos vielä viitottuna (viittomatulkkien ilmeikkyys olisi väistämättä lystiä tässä).
> Kesti liian kauan ennenkuin ymmärsin tuon sisällön.
Koko aihe nyt oli muutenkin yhtä suurta sivulausetta
>Pahoitteluni, mikäli lisäsin tuskaa
Joka tietoa lisää se tuskaa lisää, sanoi jo Saarnaajakin. Nääh, jos muistan oikein, se oli jouluna kirjoitettu pätkä ja pakkojuhlat ovat meikäläiselle(kin) inhottavia. Sellaisia henkisiä inventaarioita tulee tehtyä, joissa lopputulemaksi aina muotoutuu, että elämä on selvästi pilalla.
>Palaamme asiaan kun ehdit.
Näillä näkymin säännöllisemmin n. kymmenen päivän kuluttua. En kylläkään ole aivan varma foorumin "oikeellisuudesta". Henk. koht. varmaan tietysti haluaisin lukea edes yhden hypospadikon selviytymistarinan (hätätilassa negatiivinenkin tarina käy). Kuulin tosin jokin aikaa sitten sen vanhemman s-postituttuni kertomana, miten sattumalta hänen naispuolisen tuttunsa puolisollakin oli hypospadia, jota tosin jouduttiin hieman operoimaan, koska yhdyntä oli kivulias (toisinaan esiintyvä käyristymä/chordee); lapsia tosin oli jo parikin. Tietysti näiden kyselemisessä on riskinsäkin ja onhan noita maailman mittakaavassa jo tullut lueskeltu
Sub-tv:lta tuli joskus tässä sarjaa 7 lives exposed, jossa porukka nuoria henkilöitä oli toistensa kimpussa kaiken aikaa ja hommaa keuhkottiin tosi-tv:n viimeisimpänä vaiheena. Varsin kummallinen väännös ällöttävää muka-todellisuutta ja puolikovaa pornoa.
Näin yhden jakson Himoksella V8 summer meetissä... Kavereiden kanssa ihmeteltiin hetki, että onko tämä "todellinen" tosi-tv vai hieman normaalia "vakavammalla" tyylillä tuotettua pornoa. Aivan käsittämätöntä. Ei toiminut kumpanakaan (tai no, eikös pornona toimi lähes mikä tahansa?).
Eittämättä kinkyä :-) Aina parempi kun/jos mikään noista ei ollut hallinnassa. Mitä jos vielä viitottuna (viittomatulkkien ilmeikkyys olisi väistämättä lystiä tässä).
Pornoelokuvaa viittomakielisesti käännettynä? :) Ne harvat "vuorosanat"? Vai riittääkö klassinen etusormen ja peukalon reikä johon työnnetään toisen käden etusormea?
Näillä näkymin säännöllisemmin n. kymmenen päivän kuluttua. En kylläkään ole aivan varma foorumin "oikeellisuudesta".
Jep. Aika vähän meidän kaltaisillamme kokemuksilla varustettuja ihmisiä täällä näyttää olevan. Tai sitten kaikki ovat muuten vain hiljaa...
Palaamme asiaan.
Jaa-a, eipä kansalaisen siirtyminen l-kaistaan olekaan niin helppoa. Täällä. Pah. Katsotaan.
Ok.
Aloita sitten uusi keskustelu, kun pystyt.