Toinen lahjan arvostella henkiä...

Roomalaiskirje:
12:6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on annettu.
1Kor. 12:4 Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama;
Ef. 4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
1Piet. 4:10 Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.
1Piet. 4:11 Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja; jos joku palvelee, palvelkoon sen voiman mukaan, minkä Jumala antaa, että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kunnia ja valta aina ja iankaikkisesti

""Kaikillako armolahja arvostella henkiä, vai joka toisella, vai joka kolmannella?""

Ei sitä lahjaa ole kaikilla ja näyttää siltä, että useimmilla ei ole.

Kirjoitelmista ja kannanotoista päätellen ei täällä eroteta amerikkalaista Hinniä turkulaisesta tuomiorovastista. Sokeutta, sokeutta, umpisokeutta jopa niillä, jotka evankeliumin sanaa koettavat esillä pitää, kuka milläkin perusteella.

Matteuksen evankeliumi:
13:14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
13:15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'

On "siunatumpaa" uida vastavirtaan kuin myötävirtaan eli vaeltaa kaitaa tietä pienen joukon mukana kuin leveää tietä suuren joukon mukana. Aluksi se suuri joukko näyttää ihan oikealta uskovaisten porukalta (kuten Jeesustakin seurasi suuret kansanjoukot), mutta loppupeleissä se suuri kansanjoukko huusi Jeesuksen ristille.

Hengen armolahjat ovat itselle usein lähes huomaamattomia. Pysy oikeassa suhteessa Jeesukseen ja hän johdattaa sua eteenpäin. Niilo Ylivainio sanoi eräässä kokouksessaan, että "minulla ei ole parantamisen armolahjaa eikä mitään muutakaan lahjaa". Vaikka en hyväksynyt kaikkea, mitä Niilon kokouksissa tapahtui, niin hänellä oli armolahjoja, vaikka ei kokenutkaan niitä arkielämässä. Toki joskus kokikin, mutta ei tuossa kokouksessa ja äänitteessä.

On raamatullista pyrkiä saamaan armolahjoja -Sana kehottaa siihen - mutta niitä tärkeämpää on tuntea omakohtaisesti ja sydämestä rakastuneena Jeesus, iankaikkisen elämän ja lahjojen antaja.

Armolahjoista suurin on olla armosta pelastettu. Nyt en siis enää elä minä, vaan Kristus minussa. Pyhä Henki on Jumalan Henki, joka kirkastaa kaikessa ainoastaan Kristusta. Siis minulla ei ole armolahjoja joita voisin käytellä kuin kykyjä, mutta voin huomata Jeesuksen minun kauttani toimivan joissain tilanteissa sen mukaan mitä Raamatussa on armolahjoista sanottu. Kaikki armolahjat toimivat jollain tapaa rakennukseksi. Joskus voi esimerkiksi kokea että ihminen on sidottu tai kahleissa, mutta emme me julista hänelle kahleita, vaan Jumalan suunnitelmaa, sitä, mikä päästää tuon ihmisen vapaaksi. Jos näemme että hänellä on jokin sairaus, tarkoittaa se, että Herra tahtoo hänet siitä parantaa, eihän se meille muuten kuuluisi tiettäväksi. Armolahjojen käytössä on tärkeä muistaa, että Jumala on rakkaus. Silloinkin kun on nuhteen aika, on ihminen Jumalalle rakas, eihän Hän muuten tarjoaisi mahdollisuutta parannuksen tekoon. On todella tärkeää, ettemme toimi omissa tunteissa vaan Sanan ja Hengen Totuudessa. Vain Jumalan on tuomiovalta ja arvosteluvalta. Arvioida voimme, mutta meidän arviomme tulee aina olla Sanan pohjalta Herran edessä kyselty. Tiedon ja viisauden sanat ovat sille ihmiselle avuksi, joille ne puhutaan, ei oman älyn esittelyä, ja ihminen aina ymmärtää, että puhuja ei niitä voinut osata sanoa, vaan Herra itse auttoi.
Henkien erottamisenlahjasta sanoisin, että jos kenessä Pyhä Henki on, Pyhä Henki aina tunnistaa ihmisen, vihollisen ja Pyhän Hengen. Eri asia sitten miten herkkiä me olemme Pyhän Hengen äänen kuulemiselle. Ja kuinka reagoimme. Valitettavan usein ihminen reagoi lihassa ja silloin astuu Pyhä Henki taka-alalle. Jos haluamme sotia omin asein, valitettavasti myös saamme, ja jälki on sen mukaista.
Henkienerottamisen armolahjan avain ei ole siinä kuinka osaamme tarkata ympäristömme, vaan kuinka osaamme tarkata Herramme ääntä.

Ja kyllä, anteeksi pitää pyytää silloin kun huomaa sanoneensa väärin. Yhtä tärkeää kuin pyytää anteeksi, on myös tuoda julki totuus. Joskus on paikallaan pyytää anteeksi myös silloin, kun on ollut oikeassa, mutta tuonut asiansa esiin niin, että se on toista loukannut. Näin me voimme puhdistaa tahraantuneen mielen, sillä vihollinen muutoin alkaa kasvattaa vihan ja katkeruuden taimia tuon loukkaantumisen maaperään.

Uskovalla sen sijaan ei ole oikeutta loukkaantua. Kuulostaa kovalta, mutta niin se vain on. Ne asiat, joissa meitä vastaan on rikottu hoidetaan kuntoon ihan maallisella tasolla jos on kyse asiasta joka vaatii maallisen oikaisun. Vihastua saa ja olla surullinen, mutta loukkaantumiseen ja katkeruuteen ei ole oikeutta. Sellaiset asiat viedään Herran eteen, ja niiden kanssa painitaan siinä alttarilla niin kauan, että on löytänyt Jumalan mielen itseä ja tuota loukannutta osapuolta kohtaan. Meidän tehtävä on rakastaa vihamiestä ja siunata niitä jotka kiroavat. Ei hampaat irvessä, vaan siksi, että me olemme aidosti päässeet kokemaan sen Herran kasvojen edessä.
Joka nöyrtyy pyytämään anteeksi, tunnustaa Jumalan auktoriteetin itsensä yli, joka rikkomuksensa salaa, ei Herran tielläkään menesty. Joka ei osaa antaa anteeksi, on sidottu, joka on antanut anteeksi, on vapaa.

Arvostella kenkiä. Lahja tämäkin eikä mikään vähäpätöinen.

Jumalan armolahjat voivat toimia vain levosta ja rauhasta käsin, kuin myöskin anteeksiantmuksen pohjalta. Jumala ei voi käyttää meitä armoituksensa välikappaleina,jos meillä on anteeksiantamattomuutta, kaunaa ja ritaisuutta omallatunnollamme ja siksi Hän neuvoo mm. seuraavasti:

Luuk. 6
26. Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää!
Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
27. Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa
vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat,
28. siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden
edestä, jotka teitä parjaavat.

Matt. 5
43. Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi
ja vihaa vihollistasi.'
44. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja
rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45. että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän
antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja
antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä
palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?

Jeesus tuli avatakseen ja osoittaakseen meille "uuden ja elävän tien".

Hebr. 10
19. Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20. jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21. ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",

Vaikeuksia, herjausta, pilkkaa ja parjaamista kohdatessamme ensimmäinen kiusauksemme on menettää malttimme, antaa tunteillemme vallan ja sitten antaa samalla mitalla takaisin.

Mutta se ei ole Jeesuksen osoittama tie, eikä se tie koidu meille voitoksi.

Hän osoitti meille anteeksiantamuksen tien, jolla voimme vaeltaa rauha sydämessämme ja paholainen käyttää tällaisia tilanteita viedäkseen meiltä tämän Hänen antamansa rauhan ja levon ja että unohtaisimme Jumalan antaman lupauksen meille, että Herra sotii meidän puolestamme ja me saamme olla hiljaa. 2 Moos. 14:13-14

Me voimme säilyttää rauhamme ja lepomme, uskomalla Jumalan lupauksiin ja Hänen Sanaansa ja pysymällä uskollisina Hänen ohjeilleen, neuvoilleen ja kehoituksilleen.

Filip. 1 sanotaan seuraavasti:
27. Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti,
että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin
tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä
ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon
puolesta,
28. vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille
kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.
29. Sillä teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan
uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä,

Muista, että Jumalallisen rauhan ja levon säilyttäminen vihollisen hyökkäysten aikana tekee paholaisen aseettomaksi.

Kuten Jes.41 sanoo:
10. älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana
pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua,
minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.
11. Katso, häpeän ja pilkan saavat kaikki, jotka palavat
vihasta sinua vastaan; tyhjiin raukeavat ja hukkuvat, jotka sinun
kanssasi riitelevät.
12. Hakemallakaan et löydä niitä, jotka sinua vastaan taistelivat;
tyhjiin raukeavat ja lopun saavat, jotka sinun kanssasi sotivat.
13. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi,
minä sanon sinulle: "Älä pelkää, minä autan sinua".
14. Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki:
minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.
15. Katso, minä panen sinut raastavaksi puimaäkeeksi, uudeksi, monihampaiseksi. Sinä puit ja rouhennat vuoret, muutat kukkulat
akanoiksi;
16. sinä ne viskaat, ja tuuli ne vie ja myrsky ne hajottaa. Mutta
sinä iloitset Herrassa, Israelin Pyhä on sinun kerskauksesi.

Seuraavan kerra,kun uhkaa viedä rauhasi ja lepisi, älä anna hänen tehdä sitä, vaan anna Jumalan astua rinnallesi, sillä Hän huolehtii tilanteista Sinun puolestasi ja näin säilytät sydämesi rauhan ja levon ja näin Hän voi käyttää meitä antamiensa armolahjojen mukaisesti.

Joku vuosi sitten istuin kaverini kanssa ravintolassa iltaa oluen ääressä ja keskustelimme Jumalasta (olemme kummatkin elävässä uskossa). Paikalle pelmahti tuntematon mies, joka sai heti hälytyskelloni soimaan; tuossa on riivaajan vallassa oleva ihminen. Ns. hullun kiilto silmissään, kasvot vääristyneet pahanilkisen näköiseksi ja alkoi pilkata Jumalaa. Käskin vaikenemaan ja poistumaan, ja poistuikin. En voinut aloittaa riivaajan ulosajamista, koska se olisi ravintolaympäristössä herättänyt pahennusta ja olisimme kaikki kolme joutuneet lähtemään.

Kyllä sen ihmisen erottaa uskova. Itse ajattelin ennen, että kuinka ihmisen kasvoilla voi olla "sellainen" ilme. Nyt sen tiedän ja tunnistan. Ilme on sellainen, että uskova ei saa sitä kasvoilleen.