Siitä ettei uskota Jumalan sanaan. Kristinusko lähtee siitä, että synnit on Jumalan kanssa sovitettu Jeesuksessa Kristuksessa. Joka ei tätä SYDÄMESSÄÄN usko OMAKOHTAISESTI todeksi niin ei hän ole kristitty, vaan jokin muu uskova, - lähinnä judaistin uskonveli.
ON totta että vihollinen panee hanttiin kaikin käytettävissä olevin konstein aina kateederilta asti, eikä antaisi näin uskoa, mutta se joka ei pidä tällaista vihollisen työtä syntinä, vaan elättää, holhoaa ja ruokkii sellaista kyytä povessaan ja kauppa vielä muillekin, niin hän ei ole kristinuskossa.
ON totta että vihollinen panee hanttiin kaikin käytettävissä olevin konstein aina kateederilta asti, eikä antaisi näin uskoa, mutta se joka ei pidä tällaista vihollisen työtä syntinä, vaan elättää, holhoaa ja ruokkii sellaista kyytä povessaan ja kauppa vielä muillekin, niin hän ei ole kristinuskossa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tarkoittaako tämä sitä etttä jopa kaksireikäinen nappi voi olla pyhähousuissa ?
Ainakinjos vaan pitää sitä toista reikää varalla ihan hiljaa.
Karrikoiden sen voisi näinkin ilmaista, koskapa isältänikin ryhdyttiin repimään puseron taskuja Lammilla joskus 30-40 luvulla. Tämäkö lienee tuo muutamien kuuluttama "alkuperäinen kristillisyys" jota nyt ollaan palauttamassa?
Samasta asiasta on kysymys. Lihaa kurittamalla autuaaksi.
Odottelemme nyt rukoilen, koska kateederille nousee rohkea mies
joka kertoo esikoislestadiolaisille kuulijoille mikä on alkuperäinen kristinusko ja ilmoittaa julkisesti että nykyiset hankkeet syntiluetteloineen ja Raamatun vastaisine valtarakennelmineen
ovat tulleet tiensä päähän täällä Suomessa. Jeesus riittää, muita herroja ei kristinuskossa tunneta. Niin kauan kun tätä (muutamien peräänkuuluttamaa) sievistelyä ja mielistelyä jatkuu, se tietää paljon seurakunnasta lähtöjä.
Jeesuksesta tiedämme sen, ettei hän mielistellyt silloin kun näki vaaran ja vahingollisen tavan temppelissä, vaan hän tarttui rahanvaihtajien pöytiin kiinni ja tempaisi tavarat lattialle, että kolisi.
Pitää tietää missä kulkee raja jonka ylitse ei kenelläkään ole lupaa tulla ilman asianomaisen lupaa. Jeesuskin kunnioitti aina sen henkilön tahtoa, jolle hän apuaan tarjosi ja niiden jotka sitä häneltä pyysivät.
Mark. 10:46 Ja he tulivat Jerikoon. Ja kun hän vaelsi Jerikosta opetuslastensa ja suuren väkijoukon seuraamana, istui sokea kerjäläinen, Bartimeus, Timeuksen poika, tien vieressä.
Mark. 10:47 Ja kun hän kuuli, että se oli Jeesus Nasaretilainen, rupesi hän huutamaan ja sanomaan: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua."
Mark. 10:48 Ja monet nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan. Mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua."
Mark. 10:49 Silloin Jeesus seisahtui ja sanoi: "Kutsukaa hänet tänne." Ja he kutsuivat sokean, sanoen hänelle: "Ole turvallisella mielellä, nouse; hän kutsuu sinua."
Mark. 10:50 Niin hän heitti vaippansa päältään, kavahti seisomaan ja tuli Jeesuksen tykö.
Mark. 10:51 Ja Jeesus puhutteli häntä sanoen: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" Niin sokea sanoi hänelle: "Rabbuuni, että saisin näköni jälleen."
Mark. 10:52 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun uskosi on sinut pelastanut." Ja kohta hän sai näkönsä ja seurasi häntä tiellä.
Yksi näkökanta näiden "kristillisyyden neuvojen ja ohjeiden" syntyyn, syntiluetteloitahan ei esikoislestadiolaisuudessa virallisesti ole koskaan ollutkaan, on se, että on olemassa joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat selkeitä yksinkertaisia arkielämän ohjeita siitä, mikä on oikein ja väärin. Ja ahkerasti "Yhteisen Ymmärryksen Konklaavi" niitä ohjeita laatiikin.
Tunnen useita tällaisia henkilöitä sekä esikoislestadiolaisissa että ns. kirkkouskovaisissa. Selkeät yksityiskohtaiset säännöt tekevät näille ihmisille elämän helpommaksi, kun ei itse tarvitse asialla rasittaa pollaa.
Vinksalleen homma menee siinä, että ihmiset ovat erilaisia ja sen vuoksi sama sääntö ei sovi kaikille. Joku saattaa pitää pöntöstä puhutun ohjeen täysin Jeesuksen julistuksen vastaisena lakisääntönä ja toinen taas pitää sitä erinomaisena elämänohjeena. Helppoa ei ole "Yhteisen Ymmärryksen Konklaavilla", kun pitäisi sorvata kaikille sopivat säännöt. Samalla kun kumarrat tiukkapipoille, niin samalla pyllistät löysäpipoille, ja päinvastoin.
Jako ei ole löysä ja tiukkapipot, vaan
- Kristukseen uskovat
- ja kristillisyyteen uskovat
Kenelläkään ei ole sitä vastaan mitään, vaikka toisen omatunto tarvitsee tiukat raja ja hän pyrkii elämään omaa tuntoaan loukkaamatta.
Raja tulee siinä kun joku alkaa vaatimaan toisia hänen oman tuntonsa ahtaisiin raameihin.
On päivänselvää että ihmisten psyykessä on erilaisia herkkyyuasteita. Neurootikoista alkaen, aina sellaisiin henkilöihin
asti joilla esimerkiksi miestappo ei hetkauta tuntoa millään tavalla.
Persoonallisuushäiriöitä on suuntaan ja toiseen. JUmalan sana on kuitenkin kaikille sama, Joka uskoo Jeesuksen uhrin tumaan sovintoon JUmalan kanssa, hän pelastuu. Siksi on niin tärkeätä pysyä uskolla Jumalan sanassa kiinni, eikä sotkea syntisen luontonsa sairauksia autuutensa perustaksi. Tunne harhaisia ihmisiä joille omassa mielessä syntyneet harhat on Jumalan ääni.
Nimim. "Harhat vai Kristus ?"
Tällä palstalla on esitetty myös jakoa:
- Omavanhurskaat
- Lahjavanhurskaat
ja
- Lakihenkiset
- Evankeeliset
"Tunne harhaisia ihmisiä joille omassa mielessä syntyneet harhat on Jumalan ääni."
Tällaisia henkilöitä tunnen minäkin. Mihinkähän lokeroon ne laitettaisiin, kun tottelevat vain omassa kaalissaan kuulemaansa ääntä ?
Mikähän siinäkin muuten on, kun ihmisillä on kyltymätön tarve (ainakin minulla) lokeroida toisiaan !
Lokeroimisella ja lokeroimisella on ero. On luonnollista arvottaa kohtaamamme ihmiset johonkin kategoriaan. Jokaisella ihmisellä on nimittäin oma identiteettinä, jota meidän tulee kunniottaa.
Kunnioittamiseen kuuluu, että vakaumuksensa vuoksi tälle palstalle kuulumattomia kehoitamme poistumaan välittömästi sellaisille palstoille, joka vastaa heidän vakaumustaan. Lestadiolaisuuteen on perehdyttävä vähintään 50 vuoden ajan liikkeen aktiivijäsenenä, voidakseen keskustella tästä aiheesta.
Mutta sitten kun puhumme HENGELLISESTÄ lokeroimisesta, silloin olemme hieman sivuraiteella. Koska meidän kristittyjen tehtävänä on talutella erilaisissa lokeiroissaan kyyhöttäviä ihmisiä Jeesuksen luokse, saamaan häneltä synnit anteeksi ja Jumalan lapsioikeuden, niin pysykäämme siinä tehtävässä horjumatta.
Otanpa kantaa luotsin ominaisuudessa.
Lainaus: "Lestadiolaisuuteen on perehdyttävä vähintään 50 vuoden ajan liikkeen aktiivijäsenenä, voidakseen keskustella tästä aiheesta."
Mietin tässä, että eiköhän vähempikin kokemus riitä.
Toinen asia: tällä foorumilla jokainen kirjoittaa vain omasta puolestaan, jollei joku ole erikseen antanut lupaa kirjoittaa toisen nimissä.
Foorumin sääntöjen mukaan ei tarvitse olla vakaumuksellinen lestadiolainen eikä myöskään vakaumuksellinen lestadiolaisuuden vastustaja. Se riittää, että keskustelee lestadiolaisuudesta asiallisesti.
Palstan luonteen vuoksi nasevaa asioiden kärjistystäkään ei toki katsota pahalla, kunhan pysytään hyvän maun puitteissa.
Mielestäni tämän palstan tärkein etu on se, että täällä jokainen saa sanoa sanottavansa: sellaisetkin tavalliset ja yksinäiset lestadiolaiset voivat esiintyä nimettömänä joiden suut on tukittu ja heidät on alaspainettu.
Se johtuu liikkeen alkulinjasta L, L, Lestadius 20 jälkilahkon isästä.
Tuota minkä sanoit ei voi kokonaan sulkea pois.
On kuitenkin syytä muistaa, että tuolloin "maailman tapojen" merkitykset olivat toisenlaiset. Maalatuista hevosen reistä ei sovi saarnata syntinä enää nykypäivänä. Vävykin käyttää hiilikuidusta valmistettuja kalliita ravikärryjä hevosiensa perässä.
Emmekä me voi oikein syyttää vuonna 1861 kuollutta miestäkään liikkeen nykytilasta, varsinkin kun liikkeen johto oli jo pitkään ennen hajaannuksia maallikoiden käsissä.
Tarkoitan sitä, että jos haluja olisi ollut niin mahdolliset Lestadiuksen tekemät väärinarviot olisi ollut hyvää aikaa korjata jo tähän mennessä. Jokin tähän päivään liittyvä tarve siis ohjaa edelleen tällaista käyttäytymistä. Kun synnit nimetään, ja esneellistetään joihinkin sopiviin kohteisiin pois itsestä, niin koetaan että ne ovat paremmin hallittavissa ja välteltävissä.