Muutamissa vuosihoroskoopeissa tästä vuodesta lupailtiin aikaa, jolloin pohdimme elämän tarkoitusta ja muita henkisiä asioita. Suurta menetystä ei ollut luvassa varsinkaan rakkausrintamalla. Syksyllä aloitamme uusia asioita.
MItäs teille muille vaaoille kuuluu nyt?
Minulla on takana raskasta aikaa. Kevät meni työuupumuksen kourissa ja yksinäisyys on ollut keskeistä. Ihmissuhteissa olen etääntynyt ihmisistä ja elänyt kuoreeni käpertyneenä. Rakkaudessa on tullut suuria pettymyksiä ja kesän aikana tuli elämässäni täydellinen romahdus. Nyt kokoan elämäni sirpaleita savuavien raunioiden keskellä. Työasiat ovat hyvin, vaikka taloudellisesti olen aika ahdingossa. Ihmissuhteet ovat raunioina. Ystävät ja rakkaat ovat hyljännet ja pettäneet. Tunnelin päässä tuntuisi pilkottavan valoa ja oma elämänvoma on kuitenkin auttanut jaksamaan.
MItäs teille muille vaaoille kuuluu nyt?
Minulla on takana raskasta aikaa. Kevät meni työuupumuksen kourissa ja yksinäisyys on ollut keskeistä. Ihmissuhteissa olen etääntynyt ihmisistä ja elänyt kuoreeni käpertyneenä. Rakkaudessa on tullut suuria pettymyksiä ja kesän aikana tuli elämässäni täydellinen romahdus. Nyt kokoan elämäni sirpaleita savuavien raunioiden keskellä. Työasiat ovat hyvin, vaikka taloudellisesti olen aika ahdingossa. Ihmissuhteet ovat raunioina. Ystävät ja rakkaat ovat hyljännet ja pettäneet. Tunnelin päässä tuntuisi pilkottavan valoa ja oma elämänvoma on kuitenkin auttanut jaksamaan.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Luin itsekin samansuuntaisia ennustuksia tälle vuodelle. Oma kevääni oli äärimmäisen rankka, erosin syksyllä pitkästä suhteesta ja tämän vuoden alussa tuli totaalinen romahdus, olin sairaslomaakin pari viikkoa ja kävin säännöllisesti psykologilla toukokuun loppuun saakka.
Nyt elämä on jo helpottanut ja uusi, ihana kumppani tuli elämään kun sitä vähiten osasin odottaa. Terveysongelmien kanssa kamppailen edelleen, keväällä meni vatsa todella huonoon kuntoon, stressillä oli varmaan oma osansa tässä sopassa. Nyt toivon vain, että vatsa kuntoutuisi.
Eli minun kohdalla tuo horoskooppi piti tällä tavalla paikkansa.
Kuin olisin lukenut omia kokemuksiani tästä vuodesta. Nyt kylläkin jo näkyy pilkahdus valoa tunnelin päässä. Hyvää ja ennenkaikkea parempaa jatkoa sinulle!
samankaltaista täälläkin.
Kevät työväsymystä, kesä palautuessa, suhteet natisivat liitoksistaan eikä kavereita näkynyt..
Nyt tuntuu kuin olisi päässyt uuteen alkuun hiljalleen!
Tanhuan horoskooppi lupailee nousua jo syyskuun lopusta. Jostakin löysin myös jotakin alkavasta 12 vuoden menestyksen jaksosta.
Itse vaihdoin työpaikkaa. Totaalinen uupumus entisessä ja uudessa alkaa nyt sujua muutaman kuukauden epävarmuuden jälkeen. Kyllä 2004 on ollut raskas vuosi ilman positiivisia kokokohtia tähän mennessä.
Mullakin kevät oli raskas, jouduin käymään terapeutin juttusilla kesään saakka. Opiskelu stressasi, parisuhde natisi hajoamispisteessä ja pojallakin oli ongelmia koulussa. Eikä ole kyllä oikeastaan helpottanut vieläkään. Toivottavasti edessä olisi valoisampia aikoja, sillä kolme huonoa vuotta peräkkäin alkavat jo vaatia veronsa...
Kauhistus miltä tuntui lukea sinun ja teidän muidenkin tekstejä. Aivan kuin olisi lukenut omaakertomusta.
Tämä kuluvavuosi on ollut todella raskas. Oikeastaan se alkoi jo viime syksynä. Poikani menetti ajokorttinsa ja koulunkäynti oli mitä oli. Koko kevät meni parisuhteeni kanssa kamppaillessa, ja kesän kynnyksellä se ero sitten tuli. Nyt olen aivan hakusessa elämäni suhteen. Taloudellinen tilanteeni on myös aivan nolla, ja joita nyt yritän mahdollisuuksieni mukaan selvitellä. Ja niin kuin nämä ei olisi riittänyt, minulle tuli vatsavaivoja, ja odotan nyt leikkaukseen pääsyä, poikani ajoi kolarin, auto täysin romuksi, MUTTA onneksi henki säilyi.
Onneksi minulla on kaksi hyvää ystävätärtä, joiden kanssa ole voinut puhua asioista, mutta kaipaan sitä miehistäkin näkökulmaa asioihin.
Nyt odotan että edes vähän "paistaisi" aurinko elämääni.
Kevät oli vaikeaa aikaa. Tuntui pahalta, mutta niin oli jo tuntunut jo jonkin aikaa. Kesällä aloin miettimään itseäni, ja nyt viimeinkin näkyy valoa. Olen miettinyt henkisiä asioita ja muuta tällaista. Nyt on kivaa :)
Minäkin olen pähkäillyt pitkin vuotta sekä elämää että elämääNI. Mitään totaalikamalaa ei ole tapahtunut, mitä nyt oli kova työ-kevät, mutta syksypä alkoikin vielä rankempana. Itse asiassa elän parhaillaan urani kovinta koetosta. Stressi puristaa joka suunnalta. Selviäisin kyllä työmäärän haasteista, mutta ymmärtämätön perhe tekee ns. vapaa-ajasta yhtä helvettiä. Pelkään, että tämä ope loputtomine ainenippuineen palaa talven mittaan loppuun.
Onneksi tai onnettomuudekseni elämääni ilmestyi keväällä yllättävä henkireikä, kakkossuhde. Olemme molemmat naimisissa, emmekä aio purkaa sitoumuksiamme toistemme takia, vaikka kuvioissa onkin paljon upeita tunteita. Autamme ja tuemme toisiamme, yhteisymmärrys on saumaton. Tilanne on minulle ainutkertainen ja ehdottomasti vastoin periaatteitani, mutta toisaalta se on - ainakin toistaiseksi - tehnyt mulle ja elämälleni pelkkää hyvää. Teen väärin, mutta sen avulla pysyn koossa... Auts!
Näen kaiken tätä nykyä ristivalaistuksessa. Moraaliset pohdinnat ovat olleet jokapäiväisiä.
Numerologinen tulkinta antaa elämälle raamit.
Siinä näkyy haasteet joista opimme, vahvuutemme, millaisia opinpaikkoja kohtaamme ja mitkä asiat tuottavat meille iloa jne. Tulkinta kertoo myös paljon persoonastamme, motiivimme, minkä vaikutelman annamme muille ja millainen todella olemme. Kaikki perustuu omaan kastenimeen ja syntymäaikaan, kuten astrologiakin. Suosittelen !
Tyhmä tapa!
huh huh aika kaameeta tekstiä kaikilta mut lohduttavaa et muillaki vaaoilla samaa ku mulla.
Uuupumusta yksinäisyyttä masennusta....sairaslomaa jo monta viikkoa takanani.
Käyntejä terapeutilla ja masennuslääkkeitä.
Pikkuhiljaa kuitenkin alkaa helpottaa,jospa se tästä
taas elämä voittaa kun ei luovuta.
Paistaa se päivä vielä risukasaankin...joskus.
Hyvää ja parempaa jatkoa teille muille vaaoille jotka vaikeuksienne keskellä kamppailette,emme anna periksi...emmehän!!!
Mitä myös muut ovat päivitelleet.. aika samanlaista ollut joo.
Suhteeni loppu maaliskuussa, rakas kotieläimeni Pupujussi kuoli yllättäen maaliskuun lopussa, tammikuussa sain tietää sairastavani tautia, jota ei ehkä ikinä saa hoidettua ja tein ylipitkää työpäivää aina tammikuusta toukokuuhun. parhaimmillaan oli 7 viikkoa putkeen duunissa 12-16 tuntisia päiviä.. viikonloppusin en tehnyt ku 25 tuntia koko viikonloppuna. Näin ollen, 24 vuotiaana ensimmäinen vatsahaava. toukokuu kun hellitti töitten suhteen, oli pikkusiskon häät heinäkuun alussa, mitkä työllisti kesäkuun niin, että en aio ikinä järjestää itselleni hääjuhlia.
Heinäkuun otin takas rentoutumalla, juhlimalla ja elokuun alussa tapasin aivan ihanan neitsytmiehen! :) nyt elämä alkaa taas olla raiteillaan. ..tai no, nyt olen pähkäillyt halaunko todella viettää elämäni näin ja olenko onnellinen.. pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkaa, tai mahdollisesti ottaa vapaata vuos ja painella ulkomaille töihin.. no, näitä pähkäillessa..
Mukavaa loppuvuotta kaikille!
nunnu
Tuttuakin tutumpaa
KUULOSTIPAS TUTULTA NUNNUKKA!
Alkuvuotena uuvutin itseni töiden paljouteen. Toukokuussa vaihdoin työpaikkaa ja sitä kautta työpainnet helpottivat.
Kesäkuussa veljen häät. Kivat juhlat, mutta en ala ikinä kaasoksi! Aivan saatanan raskas homma!
Kesän aikana kuvioissa tiiviisti neitsyt- mies, johon omalta puoleltani rakastuin syvästi. Nyt olemme kyllä eronneet ja kitkerissä merkeissä. Miten sulla sujuu neitsyt-miehen kans nyt?
neljä vuotta tuuliajolla, olen sahannut terveyden ja sairauden välimaastossa. tällä hetkellä olen sairaslomalla. minulla todettiin vakava sairaus vuonna -99. saan tällä hetkellä eläkettä ja se riittää ruokaan mut ei uusiin hankintoihin.
jos ei olisi miestä joutuisin sossun luukulle.
yhdestä asiasta olen onnelinen ja se on ,se että nyt minulla on aikaa itselle. voin vaikka vielä kirjoittaa sen elämänkerran!
Hassua - minäkin sairastuin vuonna 99. Vakavasti.
Mutta nyt alkaa elämä luonnistumaan. Opiskelua on nyt vuosi takana - kyllä on rankkaa. Kahdeksaksi lähdin koululle ja hyvä oli, jos olin kahdeksalta kotona takaisin. Tästä vuodesta tulee helpompi - Luojan kiitos.
Kirjoita elämänkerta!
Tsemppiä!
Vaaka -79
Kiitos, meillä menee hyvin. Ikinä en oo näin syvästi ihastunut (ehkä jopa rakastunut?) kehenkään. Ja me ollaan pyöritty vasta elokuun alusta yhessä.
Kun oltiin tunnettu viikko, varattiin yhteinen matka ens tammikuulle sveitsiin... voi hurja. Ikinä en oo näin nopeesti tehny mitään pidemmälle kantavia suunnitelmia näin lyhyen tuttavuuden jälkeen. Mutta, olen onnellinen. Onnellisempi, mitä moneen vuoteen.
Ikävää, että teillä ei sitten toiminut. Toivottavasti voit jo paremmin..? Mä oon just sellanen, että ihastun kovasti ja satutan itseni hyvin usein. toivottavasti en enää..
Meillä oli kanssa ihan älyttömät ne häät. Vieraita 127 kadetit. ja ekan kerran menetin kokonaan hermot, kun suunniteltiin ruokaa ja sain kuulla, että ruokaa ja juomaa varten budjetoitu 240 e. Noin 140 henkee ja 240 eruoa! en voinu muuta ku itkeä. sitten kolehti pystyyn, sukulaisille soittoja, että ei anna lahjaa vaan rahaa ruokaan.. heh. Ite tehtiin kaikki, kakut, ruuat, salaatit. kaikki. Mutta, oli semmoinen kokemus, mitä en ikinä unohta. Onneksi kaikki meni hyvin loppujen lopuksi ja vaikka hääpäivänä vettä tuli ku Esterin pe...stä, juhlat olivat Todella onnistuneet. :)
Voi hyvin "Vaaka"!
t. nuunu
toimiiko teidän vaakanainen-neitsytmies suhde?
itselläni on huonoja kokemuksia neitsytmiehistä.alku meilläkin oli mahtavaa mutta se loppui lyhyeen. poikkeuksiakin kuitenkin ehkä on.
Intohimoinen alku ja totaalinen mahalasku. Neitsyt vaan kyllästyy. Kun haluaa naisesta eroon,voi olla todella julma ja ilkeä. Alussa kyllä olin suuri rakkaus ja hänen elämänsä nainen. Voi itku...Ikuiset arvet jää siitä siasta.
joopa joo.... tää mun juttu ei ollutkaan sitten mikään uniikkijuttu. alussa olin hänelle se elämän suurin rakkaus ja joka käänteessä vannoi rakastavansa minua! pyysi jopa muuttamaan kanssaan toiseen kaupunkiin. mutta loppujen lopulta koko suhde oli ollut miehen puolelta koko loppuajan valehtelua.ja sen opin että avautua eivät neitsytmiehet osaa. vaativat sitä toiselta mutta itse eivät vaivaudu.tunnevammaisia tavallaan. erottuamme sanoi ettei halua että menetetään välejä kokonaan vaan pidetään tiiviisti yhteyttä,hän ei halunnut sellaisia välejä ettei kadulla edes voi tervehtiä. no mutta kuulin tässä juuri että oli viime viikonloppuna ollut käymässä täällä kaupungissa(hän muutti siis toiselle puolelle suomea opiskelemaan)mutta ei sanallakaan ilmoittanut mulle että oli tulossa. nyt olen päättänyt että paskat koko jätkästä, en jaksa pilata terveyttäni miettimällä häntä enää! älä siis pilaa sinäkään! me tulemme löytämään vielä sen täydellisen ihmisen!
Suunnittelimme lapsia ja yhteistä elämää. Hän oli suhteen aktiivinen osapuoli...KUNNES: Jotenkin nousi kusi päähän kun ystäviltäni saiposiitiivisia kommentteja mukavuudestaan ym. Sanoi, että kaverini kiinnostaisi ja heitti minut syrjään. Eihän ystäväni tietenkään häntä halunnut. Piti rumana mutta kivana, koska mies kohteli alussa minua hyvin. No, sepäs oli sille neisyt-miehelle oikein! Heh heh...Jotakin viitteitä tuli matkan varrella erittäin heikosta itsetunnosta ja epävarmuudesta monissa asoissa.
Mullakin on ollut todella kauhea vuosi. Kumma että kaikilla Vaaoilla menee samallalailla, tuo aloitus puheenvuoro oli kuin omasta elämästäni. Raha-huolia ja työ-uupumus. Nuo häät kesällä olivat OMANI ja hirveä stressi. Nyt ollaan sitten pidetty tämä viikonloppu miehen kanssa erillään miettien että miten tästä eteenpäin vai onko tässä enää mitään järkeä jatkaa koko liittoa. NYYH....Kaikki ystävät olen menettänyt tänä vuonna (ei niitä nyt kolmea enepää ollut mutta rakkaita kuitenkin) ja sukulaiset jopa oma äiti on lakannut käymästä kylässä. Mun puhelin ei ole soinut enää kuukausiin muutakuin työasioissa. Eli kaikki mahdollinen on menyt päin prinkkalaa. Jos nyt ei ala vaaleneen elämä loppuvuodesta niin en ole niinkään varma olenko ensi vuotta edes näkemässä.
joo, kyllä kuulostaa ihmeellisen tutulta! no, positiivista on että olen ollut terve, eikä raha-asioistakaan ole tarvinnut huolehtia.. mutta mutta.. todellakin koko vuosi on mennyt "elämän tarkoitusta ja muita henkisiä asioita" pohtiessa.. tuntuu että on pohtinut elämää enemmän kuin elänyt sitä! kaikki ennen niin läheiset ystävätkin ovat tuntuneet kaukaisemmilta ja mieli on ollut useammin maassa kuin koskaan aikaisemmin.. toivottavasti asiat alkaisivat kirkastua!.. eihän minusta ole kohta iloa kenellekään jos asiat jatkuvat tähän malliin.. onneksi olen tavannut pari uutta hauskaa ja ymmärtäväistä ystävää :)
tahdon entisen optimistisen itseni takaisin! (vaikka jälkeenpäin ajatellen tällaisesta elämänarvojen pohdiskelusta on ehkä ollut hyötyäkin.)
Aivan niinkuin minä olisin tuon viestin kirjoittanut :O Paitsi etteivät ystävät ole onneksi hylänneet!
On ollut tosi vaikea vuosi ja vieläkään ei valoa ole näkyvissä :(
Olen mielenkiinnolla lukenut tätä viestiketjua. Olen miettinyt, että onko tämä tosiaan vain vaaoille kohdistuvaa epäonnea vaiko vain sattumaa.... Päätin silti kertoa oman tarinanikin.
Minulle on osunut vuoden aikana avio-ero, sen jälkeen sairastuin vakavasti ja pisteeksi i:in päälle sain työpaikan yt-neuvottelujen myötä lopputilin. Olen 36-vuotias ja ensimäistä kertaa elämässäni tiedän mitä on miettiä elämän perusasioita. Miksi tämä kaikki tapahtuu minulle ja miksi näin lyhyen ajan sisällä. Olen henkisesti ihan loppu ja aamulla hoen itselleni syitä miksi minun elämä on kuitenkin hyvä; minulla on lapset, minulla on siskot, minulla on mielenterveys...
Mitään muuta en niin paljoa toivo, kuin että tämä vaihe elämässäni olisi pian vain taakse jäänyt painajainen. Että voisin joku aamu herätä ja olla taas onnellinen; niinkuin olin ennen.
Voimia teille kaikille, joilla on nyt vaikeaa, toivottavasti ne onnen päivät meille vielä koittaa.
Halauksin, -s-
Eipä ois uskonut että samalla lailla kaikki vaa'at ryvetetään.. tämä vuosi ei ole ollut missään mielessä hyvä. Kaikki mennyt päin mäntyä ja tuntuu että kaikki paineet varsinkin yksityiselämän saralla kärjistyy ja joku kauhea loppujysäys on vielä tulossa. Taloudellisesti en vielä koskaan ole ollu näin tukalassa tilanteessa varmaan. Tuntuu että ei ole mitään suuntaa mihin pitäisi mennä, niin tuuliajolla kuin ihminen voi olla. Kaikki tuntuu niin turhalta..
No onpas teillä vaaka-paroilla rankkaa. Tulee vain mieleeni, onko teillä omaa osuutta asioiden kulkuun lainkaan, vai niinkö se vain on tuuli purtta puhaltanut, että haaksirikkoon on jouduttu??
Kolme tosi syvätlä olevaa vaaka-ämmää oon viimeisen parin vuoden aikana tavannut, ja voin sanoa, että pelastitte päiväni. Ei harmita, vaikka hieman joudutte saturnuksen puristuksessa kärsimään. Olette saaneet sitä, mitä olette kerjänneetkin, kateelliset selkäänpuukottajat!
kuulostipa tylyltä, vaikka kai sitä omaa turhautumistaan voi tännekin ventovieraille purkaa.
Tämän ketjun tarkoitus oli tehdä katsaus vuosihoroskooppien paikkaansa pitävyydestä. Nimittäin vuodelle 2004 lupaitiin vaakojen tähtitaivaalle jokaisessa horoskoopissa kovia aikoja. Kukaan ei ole vielä eriävää vuosikatsausta ketjuun lähettänyt. Vaakojen luonneanalyysit on erikseen. Superihmisiä ei olla ja ansaittu kai sitten monenkin mielestä kaikki tämä murhe. Silti pointti on kuule just se, että tämä oli jo vuosihoroskoopeista vuoden alussa luettavissa.
Ja kas, meille lupaillaan tulevassa huimaa menestystä. Seuraavat 12 vuotta on vaakojen onnen aikaa! Harmittakos?
Kaikkien vastauksissa tuntuu olevan niin paljon samaa: hankaluuksia, epäonnea, alamäkeä..
Minun alamäkeni alkoi syksyllä 2002. Se ei ole päättynyt vieläkään. Ihmissuhteet menivät helvetillisiksi, yritin sen vuoksi itsemurhaa vaikka minussa ei mitään syytä ollutkaan. Mies oli pornoriippuvainen eikä edes ymmärtänyt sitä. Asiasta riideltiin 1.5v, kunnes hän yritti kuristaa minut. Jätin tyypin. Aloitin uuden suhteen kesällä, ja tämä tyyppi onkin toisella tapaa pakkomielteinen: pitää kolmea eri ilmoitusta aktiivisesti treffisivuilla ja tapailee seksin merkeissä lukuisia naisia. Enkä tiennyt mitään. Hänet dumppasin tänään.
Taistelen parhaillani saadakseni edes lopputyöni tehtyä, saa nähdä jaksanko alkaa edes töitä hakemaan. Ystävät ovat välillä tukeneet, toisinaan hävinneet maisemista. Omaisillekaan ei kehtaa kaikesta kertoa.
Olen vasta 23 vuotias, ja jo ihan loppuunpalanut. Ei elämänhalua, ei mitään. Ei jaksa hymyilläkään. Koska minä saan olla onnellinen?
Jatketaan yllä olevaa ketjua kun alkaa helpottaa,eikös vaan! Tsemppiä kaikille meille!
Kyllähän se tuntuu siltä että astrologit on meidän kohdalla olleet todellisia astraalimatkaajia heh, on joo tutun oloista kirjoitusta kuin yhdestä ja samasta päiväkirjasta jos näin voi sanoa. Paskaa on lentänyt suuntaan jos toiseenkin ja toivon että se loppuu pian koska huumori kyllä loppuu tätä menoa.Taitaa olla tervat ja naulat meikäläisen suksissa taiten tehty,mutta uskon kuitenkin että sitkeä kun on niin kyllä tästä yli päästään.ja lopuksi annan pontta sanoille suomalaiseen tyyliin=perkele ;)
alkuvuosi meni lujaa työssä, työ oli aika kuluttavaa mutta kuitenkin ERITTÄIN antoisaa ei voi valittaa...heinäkuusta alkaen rakkausrintamalla alkoi puhaltamaan oikein kunnon puhuri ja myötätuuleen.........jotenka minun vuosi 2004 oli ainakin todella hyvä...ehkä osasyy että olen aika sinut itseni kanssa ikääkin jo pian 40 v