Onko täällä muita, joiden riesaksi tuntuu koituneen puolet mahdollisista mielenterveysongelmista? Enkä nyt tarkoita vain sitä, että pari tai muutama mielenterveyden häiriö kulkee yleensäkin käsi kädessä, vaan todella pahanlaista kimppua eri ongelmia.
Minulla on diagnosoitu ensin masennus, välillä dystymia, yleensä ihan vain keskivaikea masennus. Sen jälkeen kuvioon tuli mukaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka on varsin pahana päällä tällä hetkellä. Uni on levotonta ja katkonaista. Kärsin voimakkaasta uupumuksesta.
Lisäksi minulla on jonkin verran pakkoneurooseja ja pakkoajatuksia. Onneksi ei kovin hallitsevana ja vain kausittain. Sitkeimpänä on vahingoittumiseen liittyvät pakkoajatukset. Kun näen puukon, kuvittelen, että kaivaisin yhtäkkiä sillä polvilumpioni irti (minulla on polvien vahingoittumiseen liittyviä kammoja) ja kun näen virkkuukoukun, mietin, että yhtäkkiä työntäisinkin sen silmääni. Näitä on päivittäin.
Likakin on viime vuosina alkanut inhottaa minua niin, että arjesta ja ihmisten parissa liikkumisesta on tullut vaikeaa. Kun näen jonkun klimppaavan kadulle, meinaan oikeasti oksentaa ja joudun tosissani taistelemaan sitä vastaan. Olen alkanut pelätä myös kemikaaleja, pesuaineita, kosmetiikkaa ja lisäaineita.
Persoonallisuushäiriöistä tunnistan itsessäni estyneen persoonallisuuden, välttelevän persoonallisuuden, riippuvaisen ja pakko-oireisen persoonallisuuden. Nämä ilmenevät aika vahvoina eikä mitään sosiaalista elämää enää ole. Parisuhteessa olin voimakkaasti läheisriippuvainen.
Tunnelukkotestissä saan kahta lukuunottamatta korkeat pisteet jokaisen tunnelukon osalta.
Miten ihmisen pää voi olla näin sekaisin? Väistämättä tulee mieleen, että olen saanut jo syntymässä vialliset aivot. Ja miksi nämä pirulliset ongelmat pahenevat vuosi vuodelta?
Minulla on diagnosoitu ensin masennus, välillä dystymia, yleensä ihan vain keskivaikea masennus. Sen jälkeen kuvioon tuli mukaan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, joka on varsin pahana päällä tällä hetkellä. Uni on levotonta ja katkonaista. Kärsin voimakkaasta uupumuksesta.
Lisäksi minulla on jonkin verran pakkoneurooseja ja pakkoajatuksia. Onneksi ei kovin hallitsevana ja vain kausittain. Sitkeimpänä on vahingoittumiseen liittyvät pakkoajatukset. Kun näen puukon, kuvittelen, että kaivaisin yhtäkkiä sillä polvilumpioni irti (minulla on polvien vahingoittumiseen liittyviä kammoja) ja kun näen virkkuukoukun, mietin, että yhtäkkiä työntäisinkin sen silmääni. Näitä on päivittäin.
Likakin on viime vuosina alkanut inhottaa minua niin, että arjesta ja ihmisten parissa liikkumisesta on tullut vaikeaa. Kun näen jonkun klimppaavan kadulle, meinaan oikeasti oksentaa ja joudun tosissani taistelemaan sitä vastaan. Olen alkanut pelätä myös kemikaaleja, pesuaineita, kosmetiikkaa ja lisäaineita.
Persoonallisuushäiriöistä tunnistan itsessäni estyneen persoonallisuuden, välttelevän persoonallisuuden, riippuvaisen ja pakko-oireisen persoonallisuuden. Nämä ilmenevät aika vahvoina eikä mitään sosiaalista elämää enää ole. Parisuhteessa olin voimakkaasti läheisriippuvainen.
Tunnelukkotestissä saan kahta lukuunottamatta korkeat pisteet jokaisen tunnelukon osalta.
Miten ihmisen pää voi olla näin sekaisin? Väistämättä tulee mieleen, että olen saanut jo syntymässä vialliset aivot. Ja miksi nämä pirulliset ongelmat pahenevat vuosi vuodelta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.