Miksi minä opiskelen?

Sinä voit tehdä tahtosi mukaan. Ainoa ongelma on löytää joku, joka suostuu maksamaan urheilustasi, soittamisestasi ja tietokoneella olostasi, että voit jatkaa harrastuksiasi.

Et osaa hallita negatiivisia tunteitasi joten kiukuttelet kuin pikkuvauva. Sinun tunnekehityksesi on siis jäänyt hieman taaemmas kuin muu. Aikuisen elämä on pitkälle joskus pelkkää paskan tunteen sietokykyä ja töissäkään ei aina huvita olla. Ahdistaa ja varsin kovasti haluttaisi tehdä muuta.
Sinä haluat soittaa ja urheilla: jos aikoisit elättää itsesi kummallakaan joutuisit valitsemaan kumpaan sitoudut enemmän, treenaamaan 1-4 tuntia joka päivä, sitoutumaan koko vuodeksi jne. eli siis sinä et halua soittaa ja urheilla, mikäli et tee näin. Sinä haluat soitella ja vähän harrastaa. Totta kai leikki on hauskempaa kuin työ, mutta sinä et tule elättämään itseäsi sillä ja vaikka aikuiseksi kasvaminen ahdistaa, siitä on turhaa raivota. Pura turhautuminen siihen urheiluun, mutta koska et ole jo ammattilainen, et tule olemaankaan, joten hyväksy se, että se on pelkkä harrastus.

Opi tunnistamaan omia tunteitasi. Koska kiukuttelet, koska olet turhautunut, koska oikeasti koet olevasi väärässä paikassa ja voitko mitenkään olla oikeassa paikassa. Mieti mitä kaikkea olet saanut, vertaa keitysmaiden, muiden hyvinvoitnivaltioiden jne, elämään ja mieti, kuka saa kaiken mitä haluaa ilmaiseksi: pelata, urheilla ja soitella, edes tekemättä näistä keskittyneesti ammattiaan. Mieti siis mistä kiukuttelet.
Nyt kuulostat lapselta joka saa karkkikaupassa puolet ilmaiseksi ja kiukkuaa, koska ei saa toistakin puolta.

Kaikkia ahdistaa pakko-tekeminen, etenkin jos se ei motivoi. Pitää opetella ottamaan vastuu myös omasta priorisoinnistaan. Eli kuinka paljon panostat. Täytyykö pakkotekemiseen pistää 100-lasissa itsensä likoon, vai voiko ottaa rennommin ja vain tutustua. Toisaalta, onko siitä pakosta haittaakaan: onko todella haittaa jos joskus teet muitakin asioita kun niitä lemppariasioita, muututko tyhmemmäksi, tietämättömämmäksi, loukkaannutko...?
No, miksi opiskelet tyhmää yliopistossa on oma valintasi, itse hait. Joten jos haluat vaihtaa alaa, mieti mitä oikeasti haluat ja jos et halua yliopistoon ollenkaan, niin vaihda. Mene oppisopimuksella eläintenhoitajaksi vaikka, mutta opettele ottamaan vastuu omista valinnoistasi ja valitsemaan. Sinä valitsit, sinä olet siellä, sinä ihan itse hait ja nyt kiukuttelet.
Olet itse vastuussa siitä, miten elämän koet ja mihin reagoit. Miten asennoidut ja miten kohtaat omat tunteesi: ne lapselliset, ikävät ja ahdistavatkin.

Olet nyt kriisipisteessä sen kanssa, että kasvat lapsesta aikuiseksi. Alat ymmärtää, että pelaaminen on nyt ohi ja nyt pitäisi kasvattaa uudet kuoret. Mutta täytyykö sen olla yksinomaan tylsää? Ei, vaan sinun pitää löytää oikea tie, se missä hyvät puolet voittaa ne huonot.
Jos et halua opiskella, niin löytyy toki aloja, minne pääsee käsittääkseni joskus ilman ammattitutkintoakin, kuten siivooja, roskakuski tai autonkuljettaja B-kortilla kai joissain paikoissa yleensä, puhelinmyyjä ja meilläpäin pääsee esimerkiksi yhden tehtaan liukuhihnalle melkein aina, kun siellä on vaihtuvuus niin suuri ja kolme kautta vuodessa.
Joten on vaihtoehtoja ilman opiskeluakin.

Voit tietenkin jatkaa kitinääsikin, mutta jos ajattelit päästä tunne-elämän kehitykseltäsi aikuiselle tasolla ns. normaalissa ajassa, suosittelen että alat työstämään noita ongelmiasi nyt.

"Miksi siis opiskelen jotain tyhmää yliopisstossa?"

Siihen sun täytyy valitettavasti keksiä vastaus ihan itse. Mieti vaikka aluksi, että miksi ylipäätään hait sinne - oliko kyse vain sukulaisten tms. painostuksesta? Kai sulla oli jotain omiakin toiveita/tavoitteita, joiden vuoksi hait?

Muista, ettei sinun ole pakko osallistua näihin "talkoisiin", kaltaisiasi on paljon. He pitävät työntekoa ainoastaan pakollisena pahana, jolla mahdollistetaan ainoastaan peruselämälle välttämätön toimeentulo.

Suosittelen hakemaan googlella aiheesta lisää tietoa ja samoin ajattelevia hakusanoilla englanniksi downshifting ja suomeksi leppoistaminen.

Pähkinänkuoressa:

"Ihmiselle keskeisimpinä asioina nähdään työn sijaan olevan esimerkiksi perhe, ystävät, elämykset sekä niin henkinen kuin fyysinen terveys, joista downshiftaaja ei ole valmis luopumaan rahan tai statuksen tähden. Kyse on yksinkertaisimmillaan siis arvojärjestyksen uudistuksesta, jossa ihminen punnitsee, mitkä asiat hänelle todellisuudessa merkitsevät ja alkaa käytännössä elää arvojensa mukaisesti. Tavoitteena on mielekkäämpi elämä sekä mielenrauha."

Eli vaihda työnteko ja "maallinen mammona" harrastuksiin ja itsesi kehittämiseen, aika loppuu jokaiselta ja vähälläkin rahalla tulee toimeen. Töitä voit tietysti tehdä, vaikka pari päivää viikossa.

Voit sitten kuolinvuoteella pohtia kumpi oli tärkeämpää:

Ihmiset pitivät minua ahkerana työntekijänä vai elin itseäni varten kuten halusin.