On surkuhupaisaa, että yritysmaailman tai kapitalistisen yksityistalouden gurut näkevät Suomen talousongelmat julkisen sektorin syynä. Kuinkas muuten. Kun oma pesä on levinnyt kuin Jokisen eväät, niin ei kai kukaan tyypillinen ihminen suinkaan näe syytä itsessään, vaan aivan toisella taholla. Tilanne muistuttaa kovasti pistettä vaille ylioppilaan tilannetta, jossa puuttuvan pisteen selitykset ovat usein, miten sen nyt sanoisi, "psykedeelisiä".
Yksi omalaatuisimpia selityksiä ongelmille on julkisen sektorin koko suhteessa BKT:hen. Tuosta suhteestahan sitten juontaa juurensa myös huuto kestävyysvajeeksi nimetystä ilmiöstä. Toisin sanoen, jos julkinen sektori kasvaa riittävän suureksi, niin se romahtaa alas samaan tapaan kuin katto, jonka päälle on kinostunut liikaa lunta.
Kuitenkaan julkisen sektorin koolle ei ole olemassa mitään määriteltyä optimikokoa, joten syntipukin hakeminen tästä asiasta on mitä suurimmassa määrin joko tekopyhyyttä tai tietämättömyyttä tai peräti sekä että.
Suorastaan tyhmyyttä osoittaa kuvitelma, että julkista sektoria pienentämällä ongelmat jotenkin ratkeaisivat tai ongelmien esiintyminen peräti poistuisi. Ei sinne päinkään. Suuria taloudellisia katastrofeja on sattunut jo paljon meidän aikaamme varhaisempinakin aikoina, jolloin julkisen sektorin koko on ollut suorastaan mitätön nykyaikaan verrattuna. Siitä huolimatta taloudet ovat romahdelleet.
Toisin sanoen katastrofien perimmäinen lähde ei ole julkinen sektori, vaan kapitalistinen talous itsessään ja siellä toimiva "porukka", joka ei joko tyhmyyttään, osaamattomuuttaan tai jostakin muusta endogeenisesta syystä osaa toimia järkevästi, vaan joka toimillaan vaarantaa koko yhteiskuntajärjestelmän. Tästä syystä sosialismi on kapitalismia kehittyneempi vaihtoehto, koska rahamittaisia taloudellisia katastrofeja ei rahan puuttumisen vuoksi voi edes syntyä. Tosin ei hyvinvointiakaan, mutta lopputuloshan on sama kapitalismissakin, jos asiat kulminoituvat ääripisteeseensä.
Julkisen sektorin pienentäminen muka velkaantumisen hillitsemiseksi ei sekään liene mikään toimiva ratkaisu. Kun taloudella menee huonosti ja julkinen sektori on pieni, niin silloin vain yksityinen sektori velkaantuu ja säästöjä joudutaan hakemaan sieltä. Suuri julkinen sektori sitä vastoin pystyy vaimentamaan taloudellisten heilahtelujen vaikutuksia yksityisiä yrityksiä paremmin ja kenties jopa oikeudenmukaisemmin.
Valitettavasti meillä on näitä maansa ja tavaransa myyneitä talousguruja aivan liikaa, guruja, jotka ensin nauttivat täysin siemauksin julkisen sektorin koosta, mutta sitten kun tämä sektori on imetty kuiviin alkavat veisata aivan toista virttä.
Vihoviimeisiä, suorastaan inhokapitalistisia rääkäisyjä, ovat olleet kiljahdukset sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaamiseksi. Ikään kuin kerjäläisen hatun tyhjentäminen jotenkin suurkapitalisteja lämmittäisi tai oloa parantaisi, kun itse uhrikaan ei hatun tuotoilla juuri lämmittelemään pääse. Mutta käyhän köyhän ryöstämisvaatimuksista hyvin ilmi kapitalismin perusluonne, se mikä on kapitalistisen talouden menestysresepti. Sehän on tietysti ryöstö. Riisto, kuten asia on perinteisesti ilmaistu.
Viimeisimmänkin talousguruseminaarin jälkeen täytyy ihmetellä näitä ryöstövaatimusten ilmoille karkaamisia. Erityisesti täytyy ihmetellä miksi poliittisia päättäjiä taas kerran moitittiin, vaikka yhteisöverojen tuottokin oikein poliittisen päätöksen voimalla ryöstettiin kapitalistisiin tarkoituksiin. Moni varmaan näkisi ajan jo koittaneen, panna nämä kapitalistiset "lisää mouruajat" kuriin.
Yksi omalaatuisimpia selityksiä ongelmille on julkisen sektorin koko suhteessa BKT:hen. Tuosta suhteestahan sitten juontaa juurensa myös huuto kestävyysvajeeksi nimetystä ilmiöstä. Toisin sanoen, jos julkinen sektori kasvaa riittävän suureksi, niin se romahtaa alas samaan tapaan kuin katto, jonka päälle on kinostunut liikaa lunta.
Kuitenkaan julkisen sektorin koolle ei ole olemassa mitään määriteltyä optimikokoa, joten syntipukin hakeminen tästä asiasta on mitä suurimmassa määrin joko tekopyhyyttä tai tietämättömyyttä tai peräti sekä että.
Suorastaan tyhmyyttä osoittaa kuvitelma, että julkista sektoria pienentämällä ongelmat jotenkin ratkeaisivat tai ongelmien esiintyminen peräti poistuisi. Ei sinne päinkään. Suuria taloudellisia katastrofeja on sattunut jo paljon meidän aikaamme varhaisempinakin aikoina, jolloin julkisen sektorin koko on ollut suorastaan mitätön nykyaikaan verrattuna. Siitä huolimatta taloudet ovat romahdelleet.
Toisin sanoen katastrofien perimmäinen lähde ei ole julkinen sektori, vaan kapitalistinen talous itsessään ja siellä toimiva "porukka", joka ei joko tyhmyyttään, osaamattomuuttaan tai jostakin muusta endogeenisesta syystä osaa toimia järkevästi, vaan joka toimillaan vaarantaa koko yhteiskuntajärjestelmän. Tästä syystä sosialismi on kapitalismia kehittyneempi vaihtoehto, koska rahamittaisia taloudellisia katastrofeja ei rahan puuttumisen vuoksi voi edes syntyä. Tosin ei hyvinvointiakaan, mutta lopputuloshan on sama kapitalismissakin, jos asiat kulminoituvat ääripisteeseensä.
Julkisen sektorin pienentäminen muka velkaantumisen hillitsemiseksi ei sekään liene mikään toimiva ratkaisu. Kun taloudella menee huonosti ja julkinen sektori on pieni, niin silloin vain yksityinen sektori velkaantuu ja säästöjä joudutaan hakemaan sieltä. Suuri julkinen sektori sitä vastoin pystyy vaimentamaan taloudellisten heilahtelujen vaikutuksia yksityisiä yrityksiä paremmin ja kenties jopa oikeudenmukaisemmin.
Valitettavasti meillä on näitä maansa ja tavaransa myyneitä talousguruja aivan liikaa, guruja, jotka ensin nauttivat täysin siemauksin julkisen sektorin koosta, mutta sitten kun tämä sektori on imetty kuiviin alkavat veisata aivan toista virttä.
Vihoviimeisiä, suorastaan inhokapitalistisia rääkäisyjä, ovat olleet kiljahdukset sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaamiseksi. Ikään kuin kerjäläisen hatun tyhjentäminen jotenkin suurkapitalisteja lämmittäisi tai oloa parantaisi, kun itse uhrikaan ei hatun tuotoilla juuri lämmittelemään pääse. Mutta käyhän köyhän ryöstämisvaatimuksista hyvin ilmi kapitalismin perusluonne, se mikä on kapitalistisen talouden menestysresepti. Sehän on tietysti ryöstö. Riisto, kuten asia on perinteisesti ilmaistu.
Viimeisimmänkin talousguruseminaarin jälkeen täytyy ihmetellä näitä ryöstövaatimusten ilmoille karkaamisia. Erityisesti täytyy ihmetellä miksi poliittisia päättäjiä taas kerran moitittiin, vaikka yhteisöverojen tuottokin oikein poliittisen päätöksen voimalla ryöstettiin kapitalistisiin tarkoituksiin. Moni varmaan näkisi ajan jo koittaneen, panna nämä kapitalistiset "lisää mouruajat" kuriin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olet asinsakin yhdessä asiassa vbäärässä. Meill'ä on tuo "isokarhu" vieredssä jossa kävi juuri näin. "...Tästä syystä sosialismi on kapitalismia kehittyneempi vaihtoehto, koska rahamittaisia taloudellisia katastrofeja ei rahan puuttumisen vuoksi voi edes syntyä. Tosin..." Sehän oli sosialistinen järjestelmä jos mikä....
Perusasia "kestävyysvaje" ei tosiaankaan ole julkisen sektorin liian suuri koko, poikkeusia lukuunottamattaa, vaan BkT:n liian alhainen taso. Siihenkin poliittinen järjersterlmä voisi vaikuttaa mutta joskus poliittikkojen putkinäkö ja poliittiset ideologiat estää oikean suuntaiset toimet.
Nyt niiden toimien suurin jarru Vasemmitso tietyistä syistä, ja Oikeisto toisista syistä mutta seurausket ovat täysin yhteneväiset.Varsinkin sitä putkinäköä aiheuttaa "naapurin" ehdottamat toimet, joita ei poliittisen kateuden vuoksi voi suorittaa.
Yhteinen seuraus noista toimista on Keksittämisvimma jota vasemmisto ja oikeisto kumpikin halajaa omista ideologisista syistä. Vasemmisto valtapoliittisista "keskuskomitea-hallinon " nimessä ja oikeisto "suuruuden" hegemonian vuoksi.
Älä Sepolle selitä.
Ei se muista eikä ymmärrä että se ihannemaansa meni konkurssiin. Lisäksi Seppo menetti ihannemaansa kun sen konkurssin seurauskena hajosi koko ihannemaa.
Neuvostoliitost tuli puolikapitalistinen Venäjä. Tuosta iskusta Seppo ei ole vieläkään selvinnyt. Elää vielä unelmiensa Neusostoliittoaikaa.
Joo ei niin, eihän Venäjäkään ole tuoreimpien käsitysten mukaan suurvalta. Mutta ihmeen iso se kumminkin on.
"Kuitenkaan julkisen sektorin koolle ei ole olemassa mitään määriteltyä optimikokoa, joten syntipukin hakeminen tästä asiasta on mitä suurimmassa määrin joko tekopyhyyttä tai tietämättömyyttä tai peräti sekä että."
Punikkien tapana on painaa lisää ruplia kun veronmaksajien elättien palkkarahat loppuvat. ilmarinen on samanlainen talousnero. Ei muuta kuin lisää ruplia painamaan jotta saadaan miljoonat kaikille. Kyllä se siitä.
Ruplien painaminen? Mistä ihmeestä sinä horiset? Ei sosialismi mitään ruplia tarvitse. Kyllä raha on ihan kapitalistinen keksintö. Sitä paitsi ennen vanhaan vaihdon välineenä käytettiin maataloustuotteita. Verotkin maksettiin viljana tai muuna tarvittavana. Oravannahkoja on niin ikään käytetty kaupankäynnin välineenä ja ties mitä muuta. Kyllä sinä ruplinesi olet nyt jotenkin eksyksissä.
Sitten kun Riisikon pakkotyö tulee voimaan, niin mihinkäs me enää rahaa tarvitaankaan? Sittenhan meillä onkin ihan optimi kapitalistinen pakkotalous. Ja kun kuorman päälle heitetään porvarilliset pakkoliitokset, niin ties mihin koalitioon, porukkaan, sitä vielä pitää kuuluakaan. Ja ihan pakolla kaiken muun hyvän lisäksi.
Punikeille riittää, kun työn vastikkeeksi ne päästetään vapaasti tonkimaan kauppojen roskalaatikoita...
Sosialismissahan tuo julkinen talous on lähes100% kokonaistaloudesta, mitäköhän näille sinun ihannemaillesi on käynyt, Neuvostoliitolle ja muille kommunismin näyteikkunoille?
Julkisen sektorin koko on arvovalinta. Turvallisuus ja tulevaisuuden panostukset ovat suomalaisille tärkeitä asioita. Niitä arvostetaan. Nämä arvot selittävät julkisen sektorin kokoa. Julkisen sektorin koko ja rakenne voivat kuitenkin ylipainottuneina tai rakenteeltaan ykispuolisena muuttua ongelmaksi, joka häiritsee koko talouselämää ja pahimmassa tapauksessa lamauttaa koko yhteiskunnan.
Viime vuosikymmenten tunnettu esimerkki romahduttamisvaikutuksesta on NL:n hajoaminen. Se hajosi ennen muuta ylimitoitettuun ja yksipuolisesti painottuneeseen julkiseen sektoriin eli sotilasmenojen paisumiseen yli äyräiden.
Meille suomalaisille turvallisuuspainotteisia arvoja ovat ulkoinen ja sisäinen turvallisuus väkivaltaa ja rikollisuutta kohtaan, lapsuuden ja vanhuuden turva sekä turva sairastumista ja muunkinlaisia onnettomuuksia vastaan. Meillä perusturvallisuudesta huolehtiminen on katsottu julkisen vallan tehtäväksi. Jos tässä tingitään, se tarkoittaa yleensä samalla turvallisuudesta tinkimistä. Sama koskee tulevaisuutéen panostamista kuten koulutusta ja yleistä terveydenhuoltoa. Kun siis julkista sektoria halutaan pienentää, olisi rehellisyyden nimissä sanottava samalla, että suomalaiset ovat ylimitoittaneet odotuksensa turvallisuuden ja tulevaisuuspanosten suhteen. Olen kullut harvan kehdanneen lausuvan näitä ääneen. Yleensä puhutaan vain hallintomenoista, jotka ovat mitättömän pieni osuus julkisesta sektorista. Esim. kirjanpitoa ja palkanmaksua varten on hallintoa myös yksityisellä sektorilla, koska jonkun pitää näistäkin asioista kantaa huolta.
Tietysti voidaan aina löytää rajapintoja siitä, mikä kuuluu julkiseen sektoriin ja mikä ei. Nytkin tällaista rajapintakeskustelua esiintyy esim. sen suhteen keken kuuluisi rahoittaa Guggenheim-museo ja lastensairaala. Nämä asiat on asetettu vastakkain, mikä on minusta hyvä, koska silloin tulee nimenomaan esille julkisen sektorin koon ja tehtävien liitos arvoihimme. Hallintoeliitillä on aina ollut taipumusta koota varoja myös hovin ylläpitoon ja eliitin ilonpitoon. Tässä kohdin onkin syytä olla aina tarkkana, ettei mennä liiallisuuksiin. Kauhuseknaario löytyy tässäkin kohdin itäisestä naapurista, missä on arvioitu Sotshin olympialaisten maksavan 50 miljardia euroa, joista jopa 20 miljardia olisi kulunut korruptioon ja suuri osa muuhun sellaiseen, josta ei ole mitään pitempiaikaista hyötyä.
Vanhan eli jo reilun sadan vuoden aikaisen perinteen ja ajattelutavan mukaan demokratian politiikka ja julkinen sektori ovat sinällään köyhän turva. Muuta keinoa puolustaa oikeuksiaan köyhillä ei ole ollut. Vaihtoehtona on toki rikollisuus, mikä rehoittaakin silloin, kun demokratia on olematonta. Demokratia ja julkinen sektori aikaansaavat siis myös tasa-arvoa. Ei ole sen vuoksi kovin suuri ihme, että vasemmisto on aina niitä puolustanut ja oikeisto inhonnut. Oikeistohan ei tarvitse politiikkaa ja demokratiaa, koska sillä on taloudellinen valta. Oikeistohan ei ollut tsaarivallan aikana edes kiinnostunut ajamaan Suomen itsenäisyyttä, koska se ymmärsi sellaisen vahvistavan demokratiaa eli olevan tuhoisaa itselleen. Ja niinhän siinä sitten kävikin, mitä oikeisto pelkäsi. Eliitin etujen turvaajat ovat aina kaihtaneet demokratiaa ja hyvinvointivaltiotyyppistä julkista sektoria, jolla on taipumus uusintaa demokraattista kehitystä esim. kaikille kuuluvan perusopetuksen avulla.
Mitä sinulla oli asiaa? Tiivistä ydin kahteen lauseeseen.
Epäilen, että julkisen sektorin koko olisi jokin arvovalinta. Ei. Pikemminkin julkisen sektorin kokoa kasvattamalla voidaan luoda lisää hyvinvointia. Sehän sen perimmäinen idea on. Ilman julkista sektoria valtakunta ei olisi valtakunta, vaan epämääräinen revohka pienimuotoista näpertelyä ja täysin koordinoimatonta säntäilyä sinne tänne, kuten aina silloin, kun hallitukselta on näkemykset ja visiot hukassa eikä osaamisessakaan ole hurraamista.
Julkisen sektorin koko on myös mitä suurimmassa määrin kapitalistisen talousjärjestelmän etu. Johan nytkin hallitus ja presidentti kepin nenässä säntäilee maita ja mantuja kauppaamassa milloin mitäkin. Varmaan jopa kaakeliuuneja vessanpöntöistä nyt puhumattkaan.
Valitettavasti vain jotkut kapitalistiset yritystason mesoajat eivät tätä tohkeissaan ymmärrä, vaan päästelevät kitusistaan ääniä, joiden kuvittelevat kirvoittavan vertaistensa joukossa jos ei nyt vallan kippuranauruja niin kumminkin. Tosin myös autuas tietämättömyys ja suoranainen ymmärryksen puute selittää monet käsittämättömät lausahdukset ja kannanotot.
Sitä paitsi poliittisen päätöksenteon tasolla pystytään vaikuttamaan koko kapitalistisen järjestelmän logiikkaan. Siihen mitä yritykset ylipäätään puuhastelevat. Perinteisesti esimerkiksi sodat ovat syttyneet valtiotason päätöksillä ja sen seurauksena talous tekee sitä mitä sota vaatii. Ja jos päättäjät sanovat, että ilmasto lämpenee, niin kyllä siinä talouden on silloin ryhdyttävä tekemään vaikka uimahousuja, jos kompetenssi ei muuhun riitä.
Niin että kannattaa seuraavissa vaaleissakin miettiä, ketä äänestää. Sillä äänestämisellä on merkittävästi suurempi vaikutus hyvinvoinnin tulevaan kehitykseen kuin sillä, että nyhrää kuuliaisena käskyläisenä jonkin ihmisoikeuksia polkevan verstaan nurkassa. Verstaalla tarkoitan tietysti etupäässä monikansallista suuryritystä. Tuo verstas -termi kuvaa ainoastaan eräänlaista henkisen kehityksen astetta.
Ja punikki työllistää kaikki työttömät ja suojatyöpaikan tarvitsevat julkiseen sektoriin.
Ja julkisen sektorin palkanmaksajat olivatkaan????
Julkinen sektori tietysti siinä missä yksityinen sektori omille työläisilleen. Mitähän varten arvelet julkisen sektorin olevan olemassa? No kerrottakoon, koska moni hurukapitalistikin uskoo vielä tosissaan, että julkiset palkat maksaa jokin peltipöntön tekijä.
Julkinen sektori tuottaa yhteiskuntaan lisäarvoa, joka taas tuottaa julkisen sektorin työntekijöille palkaksi sanotun korvauksen. Siis ilman julkista sektoria yhteiskuntaan syntyisi hyvinvointivaje. Toisinsanoen kapitalistikaan ei saisi sitäkään vertaa ryöstösaalista kuin mitä saa julkisen sektorin olemassa ollessa.
Verot toisin sanoen ovat vain korvaus julkisen sektorin tuottamista palveluista.
Vastakkainasetteluja...
Maataloustuet - 20 kpl lastensairaaloita
Kepukuntien tukeminen - 128 syöpäsairaalaa
Maatalouslomitus verorahoilla - vammaisten hoitopalvelut
Puoluetuet - opojen ja sairaiden lasten tuet
Nuorisosäätiön tuet - sotaveteraanien kuntoutus
ei tällaisia asioita voi verrata kuin guggis vs lastensairaala... mieti vähän
Jos verrattaisiin niin meillä ei olisi yhtään museota, ei yhtään teatteria tai muutakaan kulttuuritoimintaa, ei musiikkiorkestereita, ei oopperajuhlia ei mitään.
Kun otsikossa on mainittu kattopäre, muuta asiaahan avauksessa ja sitä seuranneessa "keskustelussa" ei olekkaan, niin pitää kysyä Seppo Ilmariselta osaatko tehdä kunnon päreitä ja niistä kunnon pärekaton?
Tuollaisten perinnetaitojen osaaminen, siis oikeanlaisen pärepuun löytäminen, siitä päreiden höylääminen, ja edelleen vuosikymmeniä kestävän katon tekeminen olisi sinulle paikallaan, kun näyttää tuo intellektuellipuoli olevan kovin pahasti metsässä.
Kun metsässä siis jo olet, niin katseleppa ympärillesi löytyykö sieltä sellaista hitaasti kasvanutta (esim suon laitamilla) suoraa oksatonta halkaisijaltaan n. 25 senttistä mäntyä. Yhdestä rungosta tulee jopa 5 m2 kattoa, sen mukaan siis sopiva määrä puita nurin. Siitä sitten pätkimään 45 senttisiä pärepuita, joita voit ihan käsivoimin höylätä, tai jos maamoottori löytyy niin voithan sen laittaa käymään ja ihan konevoimalla höylää eestaas liikuttaa. Vanha Fordson Majorikin käy pyörityskoneeksi. Muista merkitä se höyläyssuunta esim kastamalla pöllin pää punamultamaaliin. Varo sormiasi siinä höylän terässä, ja muista kääntää sitä pölliä aina välillä että saat tarkkaan häylättyä. Jäljelle jäävä ydinpuu on kuivuttuaan oivaa polttopuuta.
Seuraavalla kerralla sitten itse katon tekoon.
Jätä tosiaan nuo talousopit muille, siellä metsässä kun voi tehdä paljon hyödyllisempää kuin pohtia julkisen sektorin kokoa. Muutaman vuosikymmenen kuluttua meillä kun ei ole kuitenkaan varaa muuhun kuin pärekattoihin, niin tuhlaavasti tämä nykyinen hallitus heittää rahaa sinne julkiselle puolelle
Itse asiassa alunperäinen termi käytetylle päreelle olisi malka, mutta koska se on vielä tuntemattomampi kuin päre, niin jätinpä tuon termin asiantuntijoiden käytettäväksi enkä ottanut sitä palstalle ihmeteltäväksi. Sinällään malka tosin ei ole sama asia kuin päre, mutta pärettä on tässä käytetty malkan korvikkeena sananlaskussa, jossa malka törröttää omassa silmänreiässä sen sijaan, että se nähdään jossakin muualla.
Totta mooses jokainen täysijärkinen ihminen osaa pärekattoa tehdä, jopa päreitä. Eihän tuo ole konsti eikä mikään. Ainoa ongelma on se, että osaa laittaa päreet katolle oikein päin, ettei vesi pääse niitä turmelemaan. Fordson Major on tietysti yksi vaihtoehto höylän pyörittämiseen, mutta kyllä Zetorillakin onnistuu. Zetor on sitä paitsi tsekkiläistä tekoa, kuten tietääkseni myös yksi parhaista virustutkista, Avast.
Mitä sitten talousoppeihin, niin tottakai nekin täytyy jokaisen vähänkään ihmisen kirjoissa kulkevan osata. Valitettavasti vain harvalla on edes jonkinlainen aavistus mistä on kysymys, kun puhe kääntyy talouteen ja siinä vallitseviin ilmiöihin.
Niin malkaa käytettiin ennen päreiden aikaa. Malka tosin ei millään tapaa muistuta pärettä, se laitetaan tuohikaton päälle suojaamaan tuohta auringonpaahteelta, se on halkaistu lappeen mittainen kuusiriuku, joka laitetaan katolle halaspuoli alaspäin.
Niin, Zetorin kone pitkäiskuisena kaksipyttyisenä putputtajana oli kyllä sitkeä ja silläkin pärehöylä pyöri, mutta ei siinä ole sitä Majorin murinaa ja voiman tuntua. Tosin eihän tuo pärehöylä paljoa voimaa vaadi. Majorin kone oli kuitenkin ihan muuta kuin kolmepyttyiset fergun perkins tai valmetin kone. Sitä kuunteli ihan huonon musiikin korvikkeena.
Jatkakaa ihmeessä vasemmistomaalaisliittoLOISET samaan mallin - olette "kunniaksi" talikkokommunismillenne :)))
Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
HSn kirja-arvostelusta (Unto Hämäläinen):
- - -
Sankareita olivat tavalliset suomalaiset, jotka torjuivat neuvostomyötäilijöiden pyrkimykset.
”Suomen kansan enemmistö osoitti suuntansa jo heti 1990-luvun alussa. Se osoitti halunsa pysyä länsimaisena kansakuntana. Venäläinen tulevaisuus ei sitä kiinnostanut sen enempää nyt kuin autonomian aikana. Suomen EU-ratkaisu on linjassa viimeisen tuhannen vuoden pääsuuntien kanssa.”
Sdp:n Seppinen ruotii moneen kertaan. Paavo Lipposen linjaan hän lienee tyytyväinen, mutta edellinen armon saanut taitaa olla 1950-luvulta.
”Länsimielinen Tannerin aikainen Sdp oli erittäin tärkeä tekijä Suomen selviytymisessä, porvarillisen Suomen rinnalla. Neuvostoliiton nyreä suhtautuminen sosialidemokraatteihin liittyi syvimmillään juuri Tannerin kestävyyteen: hän oli etenemisen este.”
Seppisen näkökulmasta katsottuna ei ole suuri yllätys, että Suomen puolueista parhaan arvosanan saa Kokoomus. Se ei sentään taittunut, vaikka taipuikin puuhastelemaan suhteita Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa ja kaikenlaiseen muuhun turhanaikaiseen ystävyystoimintaan.
Kokoomuksen päästyä hallitukseen 1987 se ryhtyi nopeasti kääntämään linjaansa takaisin länsimieliseksi ja edistämään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi. Kokoomus ja keskusta ovat avanneet puoluearkistonsa Seppisen käyttöön, eikä turhaan. Varsinkin Kokoomuksen ahkerointia EU-jäsenyyden puolesta dokumentoidaan tarkasti.
Kokoomuksen kohdalla hän paikkaa historiankirjoituksen aukkoa. Sen historia on huonosti tunnettu, sillä puolueen historiankirjoitushankkeet laahustavat vielä viime vuosisadan alkupuolella.”
Vuonna 1977 Väyrynen Kokoomuksesta:
”Tutkimusten mukaan nimittäin keskustapuolueen kannattajat ovat keskimäärin kaikkein pienituloisinta väkeä… Sen sijaan Kokoomukseen taas lukeutuvat kaikkein suurituloisimmat ihmiset.” Muutoin Väyrynen ennusti Kokoomukselle ohdakkeisia aikoja: sen kupla puhkeaa ja kannattajat hajoavat keskustaan, sosiaalidemokraatteihin ja nuoret – kommunisteihin”.
Vuoden 1983 hallitusratkaisusta:
”Kepu oli aluksi ilmoittanut, että se halusi tutkia Kokoomusvaihtoehdon ”mahdollisimman tarkkaan”. Oli tärkeää osoittaa kansalaisille, että Kokoomusta ei syrjitty. Kuitenkaan eduskuntaryhmäkään ei halunnut tosissaan hallitusyhteistyöhön Kokoomuksen kanssa, minkä pj. Matti Ruokola ilmaisi näin: ”Kokoomuksen mukaan ottamista jatkossa meidän on turha jankuttaa”. Edustaja Heimo Linna säesti: ”Yhdyn puheenjohtajaan. Koivisto ei tärvele Paasikiven-Kekkosen perintöä”.
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Mikähän mahtaa olla tuon litanian varsinainen pointti? Nyt on vuosi 2014!
Pointti on se, että kommunismi - talkoilla tahi ilman - kuuluu menneisyyteen.
t. Suomen kansa :)))
Miten niin? Kyllä vasemmistolainen politiikka on ihan voimissaan. Vielä tänäkin päivänä. Sitä paitsi porvarillisten pakkojen vastapainoksi voisi meilläkin olla vahvempi vasemmisto. Muuten porvarillinen komentotalous vain kiristää otettaan. Kohta meidän pitää seistä asennossa ja fiiliksenkin pitää olla sellainen, jonka pääministeri presidenttiä korkeampana valtaherrana käskee. Niin että jos vaikka olisi kuinka kurjaa, niin pitää olla POSITIIVINEN.
.."voisi".. kepu rouge varmaan vaihtaisi Suomen kansan, kun ei tule "tarpeeksi" talikkokommunistinen vaalitulos. :)))
Seppo_Ilmarinen
16.1.2014 17:12
0
Sulje
Julkinen sektori tietysti siinä missä yksityinen sektori omille työläisilleen. Mitähän varten arvelet julkisen sektorin olevan olemassa? No kerrottakoon, koska moni hurukapitalistikin uskoo vielä tosissaan, että julkiset palkat maksaa jokin peltipöntön tekijä.
Julkinen sektori tuottaa yhteiskuntaan lisäarvoa, joka taas tuottaa julkisen sektorin työntekijöille palkaksi sanotun korvauksen. Siis ilman julkista sektoria yhteiskuntaan syntyisi hyvinvointivaje. Toisinsanoen kapitalistikaan ei saisi sitäkään vertaa ryöstösaalista kuin mitä saa julkisen sektorin olemassa ollessa.
Verot toisin sanoen ovat vain korvaus julkisen sektorin tuottamista palveluista."
"Henkeä kohti suhteutettuna julkiset menot ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvun alkuun verrattuna. Vuonna 1990 julkiset menot olivat jokaista suomalaista kohden noin 8600 euroa, kun taas vuonna 2012 ne olivat kasvaneet noin 20100 euroon. "
https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Julkiset-menot/Julkisten-menojen-kehitys/
Niin? Mitäs tällä tahdotaan sanoa? Julkisten menojen kasvuhan palautuu kansalaisille ja parantaa heidän toimeentulomahdollisuuksiaan mikä samalla on myös yritysten etu, kun kysyntää riittää.
Sanoppas mistä se julkinen sektori saa ne rahansa joita se jakaa kansalaisille?
Kansalaiset kun kuluttaa myös sellaisiin tavaroihin joita tuodaan ulkomailta, vaikkapa nyt vaatteisiin ja bensaan. Osa noista rahoista menee siis vääjäämättä ulos maasta, joten julkiselle sektorille pitää saada jostain kassaan täydennystä jotta jakaminen voi jatkua. Kerroppa mistä se tulee
Periaatteessa julkisen sektorin tehtävän pitäisi olla hyvinvoinnin tasaaminen siten, että kaikille riittää. Valitettavasti kapitalisti koko ajan pyrkii siihen, että tämän kaiken pitäisi tulla vain kapitalistille itselleen. Tähänhän tähtää esimerkiksi pyrkimys vängätä veroja tasaveroksi.
Mitä taas rahan hassaamisen ulkomaille tulee, niin kyllä tätä rahaa maailman tuuliin töhläävät mittavasti enemmän kapitalistiset liikeyritykset kuin köyhät kansalaiset. Esimerkiksi kammottavan tappiollisia yrityskauppoja on Suomi väärällään.
Todettakoon lopuksi, etteivät verorahat suinkaan ole kapitalistin rahoja, kuten kapitalisti pienessä mielessään kuvittelee, vaan verorahat ovat ihan yhteisiä rahoja, joiden käytöstä sitten myös yhteisesti päätetään siinä määrin kuin nyt on ylipäätään mahdollista, koska erinäköisiä kapitalistinpoikasia on päätöksentekijöiden enemmistö. Siksi äänestäjän kannattaisi panostaa enemmän kommunismiin, jotta köyhyydeksi mainittu ilmiö saataisiin valtakunnasssamme edes vähenemään.
Näinä porvarillisen kapitalismin aikoina on valitettavasti käynyt niin, että köyhiä on syntynyt mittavasti enemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. Vanhat hyvät ajat sijoittuvat jonnekin 1980 -luvun loppuun, josta lähtien olemmekin eläneet lähinnä porvarillisen diktatuurin aikaa kaikkine leikkauksineen, säästöineen kaikkineen.
Et sinä vieläkään kertonut mistä ne julkisen sektorin rahat tulevat ja mistä niitä otetaan lisää kun osa väistämättä valuu tuontitavaroiden kautta ulkomaille.
Verorahat ovat yhteisiä rahoja aivan kuten toteat, ja niiden käytöstä päätetään poliitikkojen toimesta, ja niinhän sen olla pitää. Rahaa on kuitenkin rajallinen määrä ja jos väitettäsi julkisen rahan taloutta ylläpitävästä voimasta pitää paikkansa, niin rahaa pitää systeemiin saada koko ajan lisää, muutoin velkaannumme tuhlaajapojan lailla.
Siis kerroppa nyt miten systeemi pidetään tasapainossa ettemme joudu Kreikan tavoin muiden rahoittajamaiden armoille
Oletko Kokkare vai Demari?
Muutenhan tässä iolisi sitä jaettavaa mutta kun miellä on saamaton hallitus. Näpertelee säästöjen ja rakenneuudistusten kanssa sen sijaan etträ rakentaisi yhteiskuntaa jossa jaettavaa saataisi lisää.
Ei säästämällä ole koskaan taloutta saatu kuntoon. Se vaatii investointeja tulevaisuuteen. Sitä tämä nykyinen hallitus ei ole osannut eikä halunnut. Aika on mennyt kuntakarttaharjoituksessa.
Tuosta sinä voit rivien välistä lukea vastauksen kysymykseesi!!
Jos nyt vain yksi patenttilääke sallitaan, niin rahan kylväminen ulkomaille kun lopetetaan, nin meille syntyy täysin toimiva kansallinen talous. Velkaantuminenhan aiheutuu siitä, että järjestelmä vuotaa jostakin kohti suhteessa sisään virtaaviin asioihin.
Esimerkiksi vientiponnistelujen painottaminen politiikassa johtaa helposti siihen, että talous tulee vain entistä riippuvaisemmiksi ulkomaankaupasta. Siksi jokin tolkku pitäisi olla tässäkin asiassa.