Mitä kaikkea pitäisi tietää ja ottaa huomioon...

Listaan sinulle nyt jotain, mitä kannattaa ennen hankimista miettiä:
-kilpikonna on pitkäikäinen (elää 60-100v), eli vastuu voi kestää loppuelämän...
-kannattaa valvoa, ettei lapset koske konnaan ja häiritse sitä, saatikka vahingossa pudota
-salmonellavaara
-kilpikonna on vaativa lemmikki, vaatii tietyn ruokavalion (Jarmo Perälän kirjoissa niistä enemmän)
-kannatta lukea miten konna horrostaa (jos kyseinen laji tarvii horrostamisen)
-miettiä onko tarpeeksi aikaa hoitoon
-kilpikonna sotkee lattialla ollessaan pahemmin kuin koiranpentu, eikä opi koskaan sisäsiistiksi
-Matelijoihin erikoistuneet eläinlääkärit ovat tosi harvassa (olisko muutama koko Suomessa.)Parhaaksi sanottu lääkäri on Vantaalla
-Kilpikonna voi aiheuttaa allergiaa, yleensä sen ulosteet, tai heinät mitä niille syötetään. Meillä ollaan mieheni kanssa allergisia kaikille karvaisille eläimille, mutta kilpikonna ei ole onneksi aiheuttanut mitään. Lehdet joita keräsin ja kuivatin konnalle aiheuttivat kyllä oireita.

Varusteet riippuu konnan lajista, mutta yleensä terraario, lämpölamppu, uvb-valo,terraarion sisutus tarvikkeet...

Tässä nyt jotain ajateltavaa. Hienoa, että harkitset huolella kilpikonnan ottamista.
Olisi mukava kuulla sitten mihin päätökseen tulet, voitko vaikka ilmoitella sitten täällä palstalla?

Eli alla teksti, jonka kirjoitin jokin aika sitten tänne:
(aina on hyvä uusia..)

Yritän vastata
Kirjoittanut: asiantuntija monien vuosien..., 5.9.2004 klo 01.12

Eli...

Jos kertoisin kaikista lajeista, niiden erilaisista vaatimuksista eri olosuhteiden suhteen niin siinä menisi monta päivää.
Tämä palstatilakaan ei riittäisi alkuunkaan.
Mutta jos nyt vähän yritän.

Ja lupaathan käydä lukemassa hoito-ohjeita
seuraavilta sivuilta:
* WWW.HERPPI.NET
* www.faunatar.fi
* http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/
* www.maakonna.com
* www.konnamaa.fi
ja niistä löytyvistä linkeistä, kuten Taru Saikkosen sivuilta.

Kannattaa myöskin haalia vanhoja Herpetomania-lehtiä iso nippu ja lukea ja lukea ja lukea...

Ja JARMO PERÄLÄN MAAKILPIKONNA- ja PUNAKORVAKILPIKONNA-kirjat on ehdottomasti luettava ennen kilpikonnan hankintaa!

Muissa kilpikonna kirjoissa on paljon virheitä ainakin ruokinnan suhteen.

Lisäksi Suomen herpetologisella yhdistyksellä on omat kilpikonnaneuvojansa. Sekä jonkinlaisia paikallisia yhdyshenkilöitä joilta varmaankin saa apua. Tavalla tai toisella.

Ja sitten kysymyksiisi:

1. Itse kilpikonnat eivät haise.
Eivätkä niiden terraariot/akvaariotkaan haise mikäli perushygieniasta huolehditaan (eli kerätään kakat, ruoantähtäät ja muut jätteet aina kun niitä ilmaantuu.
Vesikilpikonnilla puhdistetaan vesiallas ja suodatin säännöllisesti.

2. Mikään konna ei ole varsinaisesti halpa.
Tosin muunmuassa punakorvakilpikonnia lahjoitellaan ilmaiseksi vähän joka palstalla.
Mutta niiden varusteet maksavat paljon.
Ja kannattaa miettiä MIKSI niitä niin kovasti lahjoitellaan.

3. Tähän ei oikein voi antaa yksiselitteistä vastausta. Se kun ei riipu konnasta vaan konnan omistajasta.
Mikä nyt kenellekkin sopii.
Kannattaa tutustua mahdollisimman hyvin eri lajeihin niin se oma suosikki varmasti löytyy ennen pitkää.

4. Punakorvilla maksaa varusteet todella paljon (niitä ei tosin tarvitse montaa kertaa ostaa, mutta ALKUSIJOITUS on hintava).
Lisäksi pitää ostaa erilaisia ruokia, kalkkijauhetta, seepiansuomu, varalle UV-lamppuja, jne. Lista on aika loputon.
Joissakin tapauksissa pitää huomioida myös vesilasku, sähkölasku...

Maakilpikonnilla taas monipuolinen kasvisravinto tulee todella kalliiksi, erityisesti talvella.
Myöskin näille pitää hankkia kalkkijauhetta, lämpölamppuja ja paljon muuta. Ja jälleen vesi- ja sähkölaskut..

5. En tiedä onko sukupuolella niinkään merkitystä. Yleensä urokset ovat huomattavasti pienempiä kuin naaraat, mutta se ei vaikuta ratkaisevasti mihinkään.

Urokset myös tulevat yleensä keväällä kauhean levottomiksi ja mellastavat koko ajan.
Vesikilpikonnat pärskyttävät vettä
ja maakilpikonnat rymyttävät menemään minkä pääsevät.

Naaraille taas pitää järjestää oikeanlainen paikka johon pääsevät munimaan.
Kyllä ne naaraatkin mellastavat.

6. Tätä sinun pitää katsoa eri lajien omista hoito-ohjeista.

Punakorvakilpikonna vaatii vähintään 250-litraisen akvaarion jossa on VÄHINTÄÄN runsas sata litraa vettä ja kunnon maa-alue.
Luonnossa se ui satoja metrejä = kilometrejä päivän aikana, joten mikään akvaario ei voi olla sille liian suuri.

Maakilpikonnista taas leopardikilpikonna vaatii ihan oman huoneen!
Maakilpikonnathan tallustavat päivän aikana hehtaarin kokoisella alueella, joten terraario tuntuu surullisen pieneltä.

Joillekin lajeille (hiilikilpikonnat) tarvitaan ehdottomasti umpinainen terraario koska ne vaativat niin korkean ilmankosteuden.
Huoneilmaa ei voi pitkään pitää tarpeeksi korkealla ilman homevaurioita...

Joka tapauksessa suosittelen aivan ehdottomasti kaikille kilpikonnille terraariota, jossa on oikeanlaiset olosuhteet.
Paitsi sille leopardikilpikonnalle joka tarvitsee oman huoneen alhaisella ilmankosteudella.

Tässä nyt oli ihan oikeasti vain VÄHÄN näitä vastauksia.
PALJON jäi vielä kertomatta kun sitä tärkeää tietoa olisi niin hirvittävästi.
Kilpikonnista ei koskaan voi tietää liikaa ja kukaan ei vielä tiedä kaikkea.


ps. MAAKILPIKONNAT SYÖVÄT VAIN KASVIKSIA, joista ainoastaan 20% on hedelmiä
(kaikkia hedelmiä EI saa antaa, niitä en nyt ehdi tässä luettelemaan, mutta ehkä myöhemmin?)


Ja esim. leipää, puuroa, lihaa EI saa antaa!
Siitä tulee kilpikonnan sisällekin pahaa jälkeä!
Voisin vaikka lähettää kuvia väärän ruokinnan aiheuttamista kilvistä yms.

Itselläni on neljä nelivarvaskilpikonnaa ja kolme pientä lasta (8kk, 2v ja 4v). Koska pikkuinen on lattialla eivätkä 2 ja 4 vuotiaatkaan aina muista pestä käsiään kilpikonnia koskettuaan asia on ratkaistu siten että kilpikonnat saavat olla vapaana aidatulla alueella jonne lapsilla ei ole asiaa.

Kesäaikaan 2- ja 4-vuotiaat saivat ulkoiluttaa isompia kilpikonnia ja tykkäsivät puuhasta kovasti. Lisäksi perheemme yhteinen harrastus on edelleen käydä kävelyretkillä keräämässä kilpikonnille luonnonkasveja ruoaksi - mukava tapa opettaa lapsille kasvien nimiä ja lemmikeistä huolehtimista.

Nelivarvaskilpikonnillani on terraariot joissa on pohjamateriaalina hiekka/turveseosta. Laitan sitä kerrallaan 65 l turvetta ja 25 kg hiekaa jolloin tuollaiseen 150 60cm kokoiseen terraaan saa aikaiseksi sellaisen paksuhkon kerroksen (nelivarvaskilpikonnat pitävät kaivautumisesta joten tätä pohjamateriaalia tulee olla riittävästi).

Nelivarvaskilpikonnien uloste on (oikein ruokittuna) kiinteää ja helppo korjata terraariosta - pissa imeytyy pohjamateriaaliin. Terran pohjamateriaalia ei tarvitse vaihtaa kovinkaan usein, noin 3-4 kk välein riippuen vähän siitä alkaako haista.

Lapsiperheessä suosittelen tuota vapaana pitoa rajatulla alueella tai vaihtoehtoisesti esim. yhdessä huoneessa jolloin on helpompi kontrolloida lasten ja lemmikkien kohtaamista - ja kuten jo mainittiinkin kilpikonna ei opi sisäsiistiksi.

Maakilpikonnaa ei voi varsinaisesti kehua ihannelemmikiksi lapsille siinä mielessä että ne nukkuvat suuren osan päivästä jolloin lapsille saattaa olla pettymys kun eivät konnaa näekään aina halutessaan.

Vesikilpikonnista ei itselläni ole kokemusta mutta olen huomannut että meillä esim. akvaterraariossa olevat sammakot ovat osoittautuneet mielenkiintoisiksi koska niitä voi lasin läpi käydä seurailemassa aina halutessaan - eikä ole ongelmaa salmonellan kanssa...

Nelivarvaskilpikonnat ovat kyllä varastaneet sydämeni joten suosittelen niitä lämpimästi mutta kannattaa myös ottaa huomioon nuo rajoitukset lapsiin liittyen - käsien pesu on ehdoton salmonellan vuoksi joten lasten pitäisi olla sen verran isoja että ymmärtävät ja muistavat tämän.

Hyvä että perehdyt asiaan etukäteen...

ai niin unohdin mainita että koira saattaa raadella kilpikonnan (etenkin poikasen) joten myös se asia tulee ottaa huomioon - olen yhdestä tämmöisestä tapauksesta kuullut. Konna jäi henkiin mutta sen kilpi vaurioitui todella pahasti - ja kilpihän ei koskaan korjaudu ennalleen.

IMEKÄÄ MUNAA!!!