HEI KAIKKI!
Kerron ensiksi omasta kannabiksen käyttöhistoriastani. 17 vuotiaana aloitin satunnaiset pajauttelut, metsässä kabuumia, coolin kaverin kaverin luona bongia ja siellä sun täällä maistiaisia joposta. Harmitonta hommaa oli ensimmäiset pari vuotta. Sen jälkeen muutin muijan kanssa yhteen. Tuolloinkin pajari oli harvinaista herkkua. Olin pahasti tossun alla mutta ystäväni huomasivat että minut saa hyvin houkuteltua pois kotootani paukun avulla. Eli kun jossain oli tarjolla käryä niin tasantarkkaan ei auttanut omistushaluisen muijani vikinät vaan otin jalat alle ja suuntasin kohti herkkuapajia. Ei tuossa nyt jälkeenpäinkään ajatellen mitään pahaa ollut, koska onneksi edes tuon verran pystyin tekemään itseni vuoksi. Kun suhde päättyi ja muutin ihka-omaan vuokra-luukkuuni, alkoi varsinainen hiisaukseni. Ensimmäisenä vuotena paukun käryttelypäiviä oli enemmän kuin käryttömiä päiviä. Vakio porukka suurimmaksi osaksi aikaa oli seuranani tuolloin, 2 kaiffaria ja minä. Toki randomisti myös muita tyyppejä kävi kämpässäni iltoja istumassa. Heitä yhdistävä tekijä oli se että kaikki olivat aina minua nuorempia. Tosiaan kun vuosi kärytettiin siinä huolella niin vähitellen minulle alkoi kehittyä fiilis että en jaksa enää jatkuvasti muita ihmisiä, haluan olla yksinkin. Aloin ajattelemaan että muut ihmiset eivät ole minun tasollani, minä en ole heidän tasollaan. Aloin pitämään itseäni parempana kuin muut. Siitä alkoi vähitellen polttelun väheneminen kun minun luonani ei ollutkaan enää aina "avoimet ovet". Siitä pahimman paukkuputken lopettamisesta on vuosi tähän hetkeen. Viime vuonna siis paukunpoltto vähentyi vähenemistään vain sen vuoksi etten kestänyt ihmisiä. Yksin en ole paukkua juurikaan koskaan harrastellut. Tästä niin sanotusta "kannabisriippuvuudesta" olen siis päässyt eroon koska en kestä enää ihmisiä. Nykytilanne on se että olen monesti viikon puhelin kiinni täysin kenenkään tavoittamattomissa. Väitän että kannabiksen käytön takia olen menettänyt täysin mielenkiinnon ihmisiin ja pidän itseäni Jumalana.
Ei ois varmaan pitänyt aina kieltäytyä noista kovista aineista mitä on tyrkytetty monesti niin vois olla vielä sosiaalinen elämä.
En suosittele kenellekkään pitkiä kannabiksenkäyttöputkia, lopputulos voi olla näinkin yllättävä kuten minun tapaukseni.
Kerron ensiksi omasta kannabiksen käyttöhistoriastani. 17 vuotiaana aloitin satunnaiset pajauttelut, metsässä kabuumia, coolin kaverin kaverin luona bongia ja siellä sun täällä maistiaisia joposta. Harmitonta hommaa oli ensimmäiset pari vuotta. Sen jälkeen muutin muijan kanssa yhteen. Tuolloinkin pajari oli harvinaista herkkua. Olin pahasti tossun alla mutta ystäväni huomasivat että minut saa hyvin houkuteltua pois kotootani paukun avulla. Eli kun jossain oli tarjolla käryä niin tasantarkkaan ei auttanut omistushaluisen muijani vikinät vaan otin jalat alle ja suuntasin kohti herkkuapajia. Ei tuossa nyt jälkeenpäinkään ajatellen mitään pahaa ollut, koska onneksi edes tuon verran pystyin tekemään itseni vuoksi. Kun suhde päättyi ja muutin ihka-omaan vuokra-luukkuuni, alkoi varsinainen hiisaukseni. Ensimmäisenä vuotena paukun käryttelypäiviä oli enemmän kuin käryttömiä päiviä. Vakio porukka suurimmaksi osaksi aikaa oli seuranani tuolloin, 2 kaiffaria ja minä. Toki randomisti myös muita tyyppejä kävi kämpässäni iltoja istumassa. Heitä yhdistävä tekijä oli se että kaikki olivat aina minua nuorempia. Tosiaan kun vuosi kärytettiin siinä huolella niin vähitellen minulle alkoi kehittyä fiilis että en jaksa enää jatkuvasti muita ihmisiä, haluan olla yksinkin. Aloin ajattelemaan että muut ihmiset eivät ole minun tasollani, minä en ole heidän tasollaan. Aloin pitämään itseäni parempana kuin muut. Siitä alkoi vähitellen polttelun väheneminen kun minun luonani ei ollutkaan enää aina "avoimet ovet". Siitä pahimman paukkuputken lopettamisesta on vuosi tähän hetkeen. Viime vuonna siis paukunpoltto vähentyi vähenemistään vain sen vuoksi etten kestänyt ihmisiä. Yksin en ole paukkua juurikaan koskaan harrastellut. Tästä niin sanotusta "kannabisriippuvuudesta" olen siis päässyt eroon koska en kestä enää ihmisiä. Nykytilanne on se että olen monesti viikon puhelin kiinni täysin kenenkään tavoittamattomissa. Väitän että kannabiksen käytön takia olen menettänyt täysin mielenkiinnon ihmisiin ja pidän itseäni Jumalana.
Ei ois varmaan pitänyt aina kieltäytyä noista kovista aineista mitä on tyrkytetty monesti niin vois olla vielä sosiaalinen elämä.
En suosittele kenellekkään pitkiä kannabiksenkäyttöputkia, lopputulos voi olla näinkin yllättävä kuten minun tapaukseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kenties rumpuja paukuttava mikke joka jumalana myös tunnetaan ?
Oletko kenties "Raakkuna" joka on pitkän pössyttelyn seurauksean "Suomen paras selvännäkijä ja tietäjä".
Onhan se selvää, että kannabis antaa itsetunnon kohotusta aina jumaluuteen asti.
Ei nämä ressukat muuten selviäisi edes jotenkaan elämässä, jos ei he saisi itsetunnon kohotusta huumeista....tahtoo vain mennä vähän överiksi.
Sille raakkunallehan myös muutkin hummeet ovat kovin tuttuja. Sekakäyttö ry.
Hauska palsta kun heti luullaan ties keneks ja keneks. Ihan oli eka alotuspostaus multa koskaan :)
Kyllähän mä oon eemeleitäkin koittanut, mutta vain koittanut. Kamalat morkkikset tuli kun muutuin ihan puppelipojaks. Morkkiksien takia en myöskään suosi alkoholia.
tajuat olevasi jumala. mitä vikaa siinä? jumalana voit tehdä mitä vain.
Itsestänikin kannabis tekee eräänlaisen jumalan ihan jo yksittäisillä harvoilla kerroilla - se nimittäin parantaa matemaattista hahmotuskykyäni niin eksponentiaalisesti että alan pitämään itseäni matematiikan jumalana joka ymmärtää suunnattoman paljon todellisuuden rakenteesta.
Tosin kun jälkikäteen ajattelen näitä syvällisiä "teorioitani" matematiikasta ja todellisuudesta, tajuan että ne ovat silkkaa pseudotieteellistä paskaa.