Olen 17 tyttö ja kaipaisin ystävää, juttukaveria. Olen todella yksinäinen ja se saa minut tosi masentuneeksi. Toivoisin että voisin saada jonkun ystävän joka auttaisi minua jaksamaan tai edes juttukaverin jonka kanssa vaihtaa ajatuksia. Yksin on liian raskasta jatkaa, toivoisin että sinä voisin jakaa minun kanssani tämän taakan, se alkaa käydä liian suureksi yksinkannettavaksi. Olen yrittänyt etsiä kaikkialta sinua, mutta en ole vielä löytänyt. Toivottavasti sinä löydät luokseni kun minä en löytänyt sinua. Minä odottelen sinua toivoen että olet olemassa jossakin, vaikka sisälläni pelkään ettei sinua olekaan tai että sinä et halua minua. Ehkä unohdit tien luokseni se on [email protected]. Toivon että se olisit sinä juuri sinä.
Ole juuri sinä!!
Angel
71332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläni on sinun ikäisesi tytär siksi kirjoitan!
Jos sinä tahdot ystäviä niin sinun pitää myös se osoittaa. Kuka uskaltaa kirjoitaa osoitteeseen kuolemanenkeli.Ei taida olla kovin houkuttelevaa.
Ymmärrän kyllä että sinun iässäsi synkät asiat pyörivät mielessä mutta on niitä hauskoja asioitakin.Ja niillä hankitaan ystäviä.
On hyvä merkki etsit ystäviä vaikka näin netin välityksellä, minäkin olen niin tehnyt, mutta tuollainen synkistely ei innosta kirjoittamaan, tuli jotenkin mieleen että onko masennus päässyt jo liian syvälle. Sähköpostiosoite ainakin epäilyttää eikä houkuttele kirjoittamaan.
Opettele ajattelmaan yksinäisyydestä huolimatta aurinkoisesti ja unohda masentavat asiat ja myös sanat... Ihmeesti sitä oppii muuttamaan ajatusmaailmaansa kun oikein yrittää ja opettaa itseään näkemään pilvessä sen hopeareunan, ei vain sitä pimeää puolta.
Kyllä sinä pärjäät, osaat kirjoittaa herkästi ja kauniisti... Luota itseesi!
Sehän on vaan maili osote. En mä aatellu et muut ajattelis siit noin. Eihän kuolemassa ole mitään pahaa sehän on aivan luonnollinen asia ja mä vaa satun uskoo enkeleihin. Must on kiva ajatella et niit kulkee turvana, se auttaa myös lievittämään yksinäisyyttäni.
Oli pakko vastata. Ihan terveellinen asenne sinulla kuolemaan (monilla aikuisillakin on heikompi suhtautuminen), mutta silti hieman hämmästyttää nimivalinta. Etkö tiedä miten muut suhtautuvat asiaan? Lisäksi kuolemanenkeli sikäli paradoksi että uskonnollisessa mielessä enkeliä ei suoranaisesti yhdistetä kuolemaan, jolla itsellään on hyvinkin negatiivinen arvostus. Kaiken lisäksi olen ainakin joskus kuullut käytettävän moottoripyöräjengiläisistä kyseistä ilmausta (helvetin enkelit).
Suosittelen että teet uuden sähköpostiosoitteen (tietysti enkeli on aika käytetty nimierkki...) ja yrität uudelleen. Olettaen että sinulla ei todella ole tosi paha olla, jota haluat ilmaista käyttämällä terminologiaa joka voi "pelästyttää" herkempiä ihmisiä. Oletko muuten sama Angel joka sai vastauksen mm. SynkMasterilta tuolla toisella keskustelualueella?
"Kuolemanenkeli" ja sanat "kuolema" ja "enkeli" ovat merkitykseltään aivan erilaisia. Kyllä kuolemanenkeli käsitetään enkeliksi, joka niittää kuolemaa, on musta ja paha. Mutta taas kuolema voi joissakin tapauksissa olla hyvinkin kaunis tapahtuma ja helpottava. Enkelit ( ne valkoiset) ovat asia erikseen eikä varmaan kukaan niissä mitään pahaa näe.
Kuolema ei ole paha asia kuolevalle. Kuolema ei ole paha kun sitä käsitellään oikeassa asiayhteydessä. Mutta tuskin kovin moni haluaa puhua kuolemasta yhtäkkiä vastatessaan sinulle. mutta voiko sitä välttää, kun sp.osoitteesi on tuollainen. Aika synkkä alku, sanoisin.
Kyllä valoisat puheenaiheet, valoisa ilme kaiken kaikkiaan voisi johtaa parempaan tulokseen.
Minä olen ollut kuoleman kanssa tekemisissä puolet elämästäni ja tiedän, että vaikka usein sanotaan kuinka luonnollista se kuolema on ja ettei siinä mitään pahaa ole,kyllä se loppupeleissä lähes kaikkia pelottaa ja varsinkin surettaa.Kyllä lähes kaikki haluavat elää, ovat he sitten vanhoja tai nuoria. Sekavuus onenksi helpottaa toisilla elämänhalua ja vähentää kuolemanpelkoa. Yleensä kun ihminen katsoo kuolemaa silmästä silmään, hän vasta huomaa kuinka tärkeää on elää. Toiset jopa harmittelevat mennyttä elämäänsä, kun eivät ole eläneet paremmin ja murehtimatta turhia.
Hyvin usea tapaamani ihminen, joka selviää kamppailustaan kuolemaa vastaan, ei sen jälkeen toden totta halua kuolemaa muistella, siitä puhua. Hän kyllä tietää, että se tulee ja voi olla vastassa hyvinkin yllättäen.Pääasia on elää. Turha kuolemaaa on miettiä ja etukäteen suunnitellatai sillä "maalailla" traagisuutta elämäänsä. On nimittäin AIKA TRAAGISTA, kun se oikeesti kohdalle sattuu.
Nuorille kuoleman käsittely ja sen ajatteleminen on jotain tramaattista, niin kuin on nuoruus itsessään. Asiat nähdään niin kovin mustavalkoisena. Jos on paha olla, niin kuoleman merkitys kasvaa ja sitä käsitellään puheissa, kirjoituksissa jne.. Kun elämä etenee ja elämän kokemus karttuu, suhtautuminen muuttuu vähemmän mustavalkoiseksi eli asioihin tulee myös
välimuodot.
Elämäntuskaa on jokaisessa ikävaiheessa, mutta jos kuoleman "ihannointi" jää päällimmäiseksi ajatukseksi tai on tilanteissa ns "elämään kuuluvana aiheena", niin kyllä sellaista ihmistä sanoisin synkäksi, jopa masentuneeksi...
Lukeminen ja kirjoittaminen ainakin minun kohdallani karkoitti yksinäisyyden tunnetta ja teki aurinkoisille ajatuksille tilaa. Myös vanhat ihmiset,se naapurin Anni sekä vanhustentalon Perttu-pappa olivat sellaisia yksinäisyyden lieventäjiä, joiden luokse olin aina tervetullut ja hauskaa oli.
Kotini sijaitsi syrjäisellä paikalla ja siksi kylän muu nuoriso ei tullut tutuksi. Mutta kun siirryin asumaan kylän pintaa opiskelija-asuntoon, alkoi myös ystäviä löytymään vaikka kenestäkään en enää siinä vaiheessa saanut sydänystävää. 1. poikaystäväni oli todellinen ystäväni ja valon tuoja... ja on sitä yhä..
diiiiiiiih voe voe voe
Must tos osottees kuolemanenkeli ei oo mitään vikaa... Tää on siis mun mielipide.Mul ei ainakaan tullu siit mitään mieleen ennen ku aloin lukee noit vastauksia.Tuli vaan mieleen semmonen yksinäinen ihminen ja en usko että hän on tolla nimellä mitään tarkottanu.