Tarina lyhyesti: tavattiin kesän alussa, rakastuttiin päätä pahkaa vaikka välimatkaa on ihan liikaa mutta päätimme ettei se haittaa. Loppusyksyyn saakka näimme säännöllisen epäsäännöllisesti kerran-kolme kertaa kuussa. Minä olin aloittanut e-pillereiden syönnin, ja ne tekivät minusta aika sekopään. Kehitin ihmeellisiä asioita, kuten että kalamies haluaisi exänsä takaisin ym. Olin todella ahdistunut, masentunut ja vihainen. Onneksi lopetin niiden syönnin ja nykyään oloni on täysin normaali taas.
Tänä loppuaikana kuitnekin omassa ahdistuksessani ahdistin myös kalan nurkkaan puhumalla, jankkaamalla yhteisestä tulevaisuudesta ym., että nyt pitäisi tietää mihin suuntaa ollaan menossa. Muistan tuon viikonlopun elävästi - sihen loppuivat "kultaseni"- viestit ja muut hellät sanat. Alkoi etääntyminen, jota on nyt kestänyt n. 2 kuukautta. Olemme nähneet viimeksi kuukausi sitten.
Mitään tästä tilanteesta mies ei suostu puhumaan. Hän menee samantien lukkoon ja lopettaa keskustelun, saattaa mennä monta päivää, ennenkuin hän kirjoittaa mitään. Olen kysynyt, että mitä hän nyt haluaa meidän tekevän, mutta hän ei kuulemma tiedä, mitä haluaa minulta, tai miltään muultakaan. SAnoo välittävänsä kuitenkin edelleen. Mitään tapaamista en ole edes uskaltanut ehdottaa, koska varmaan ahdistuisi siitä.
Tilanne oli tosiaan jouluna niin paha, ettemme olleet edes tekstiviestiväleissä. Nyt hän sentään vastaa ne hyvät yöt, jos iltaisin jotain kirjoittelemme fb:ssä, mutta ei aloita itse kirjoittamista. Kokeilin taannoin, että jos en kirjoita hänelle mitään, kirjoittaako hän minulle. No kirjoitti sitten 3 päivän jälkeen. En vaan ymmärrä tätä. Emme pysty puhumaan mistään meihin liittyvästä, koska hän ahdistuu heti. Olen antanut kultatarjottimella miljoona tapaa päästä minusta eroon jos niin haluaa, mutta e ole niin tehnyt. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Olen edelleen niin rakastunut häneen, että meinaan seota. tämä kaikki on vaikuttanut minuun todella suuresti, enkä haluaisi hänestä luopua. Kolmekymppisiä olemme molemmat. Ja olen härkä.
Tänä loppuaikana kuitnekin omassa ahdistuksessani ahdistin myös kalan nurkkaan puhumalla, jankkaamalla yhteisestä tulevaisuudesta ym., että nyt pitäisi tietää mihin suuntaa ollaan menossa. Muistan tuon viikonlopun elävästi - sihen loppuivat "kultaseni"- viestit ja muut hellät sanat. Alkoi etääntyminen, jota on nyt kestänyt n. 2 kuukautta. Olemme nähneet viimeksi kuukausi sitten.
Mitään tästä tilanteesta mies ei suostu puhumaan. Hän menee samantien lukkoon ja lopettaa keskustelun, saattaa mennä monta päivää, ennenkuin hän kirjoittaa mitään. Olen kysynyt, että mitä hän nyt haluaa meidän tekevän, mutta hän ei kuulemma tiedä, mitä haluaa minulta, tai miltään muultakaan. SAnoo välittävänsä kuitenkin edelleen. Mitään tapaamista en ole edes uskaltanut ehdottaa, koska varmaan ahdistuisi siitä.
Tilanne oli tosiaan jouluna niin paha, ettemme olleet edes tekstiviestiväleissä. Nyt hän sentään vastaa ne hyvät yöt, jos iltaisin jotain kirjoittelemme fb:ssä, mutta ei aloita itse kirjoittamista. Kokeilin taannoin, että jos en kirjoita hänelle mitään, kirjoittaako hän minulle. No kirjoitti sitten 3 päivän jälkeen. En vaan ymmärrä tätä. Emme pysty puhumaan mistään meihin liittyvästä, koska hän ahdistuu heti. Olen antanut kultatarjottimella miljoona tapaa päästä minusta eroon jos niin haluaa, mutta e ole niin tehnyt. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Olen edelleen niin rakastunut häneen, että meinaan seota. tämä kaikki on vaikuttanut minuun todella suuresti, enkä haluaisi hänestä luopua. Kolmekymppisiä olemme molemmat. Ja olen härkä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.