dermatillomaniasta selvinnyt, kerron miten pääsin itse eroon:

kiitos kovasti vinkeistäsi, sillä itseäni todellakin häiritsee ja stressaa jatkuva,tuntikausia kestävä pakkomielteinen repiminen ja nyppiminen päivittäin. Helppoahan tämä ei ole, taistella vastaan, pitää kovasti käyttää itsehillintää. Oon itsekin huomannut, että se auttaa, kun nyppimisen ja repimisen sijaan keskittyykin hoitamaan ihoaan, pesuilla,kuorinnalla,naamioilla ja rasvauksella. myöskin ne nivean mustapäitten poistotarralaput on hyvä laittaa niihin kohtiin joissa on mustapäitä tai finnejä. itselläni jokainen päivä jolloin en ole kertaakaan nyppinyt naamaani, ja tai selkääni ja kaulaani, on ollut hyvä päivä, kohti onnistumista ja voittoa. sitä täytyy vain hillitä, hoitaa ihoaan, eikä antaa periksi vaikka kuinka tekisi mieli nyppiä, sillä mulla se vaan on niin,että jos puristan yhdenkin näpyn,niin sitten en pysty lopettamaan vaan nypin koko naaman kaikki pienetkin epätasaisuudet läpi. lopputuloksen voikin sitten kuvitella. joten mulla ainakin se pitää olla nollatoleranssi nyppimisen suhteen. ja sitten yksi hyvä keino noitten muitten lisäksi on mennä ulos lenkille esim.-se rauhoittaa kun käy ulkona.sitten myös rukoileminen on myös todella hyvä keino,jos on uskossa. (itse oon.) oon myös huomannut että runsas kahvinjuontikin saattaa aiheuttaa pakonomaista tarvetta nyppimiseen, koska kahvi usein, paljon juotuna, hermostuttaa saattaa jo muutama kupillinen sen tehdä,olen huomannut omalla kohdallani... jos katson esm telkkaria niin herkästi pitkään paikoillani istuessani kun saattaa tulla halu näprätä ja nyppiä naamaa, niin sit se vaan on noustava ja tehtävä jotain muuta,esim siivota...

näin. keinoja kyllä löytyy. täytyy myös löytyä tahtoa,päättäväisyyttä,itsehillintää. kyllähän tuosta nyppimisestä jotain "kiksejä" saa sen hetkisessä tilanteessa, eihän me muute nypittäis.. siinä menee ikäänkuin "transsiin/tilaan", ja sit jumittuu siihen peilin eteen tai muuten vaan paikoilleen repimään, ja nyppimään, ja kun haluaisi lopettaa siihen paikkaan, niin se vaan e tosta vaan onnistu. ja jälkeenpäin sitten fiilis on entistä ahdistuneempi,lisänä morkkis, ja potutus kun naama on kirjaimellisesti riekaleina. :(

siksi siis mä, ja niin moni muukin haluaa päästä eroon tästä ikävästä ongelmasta, iso ongelma se on, kun se haittaa jo itseä,ja elämää,kenties muitakin,esim perheenjäseniä..

on tosi kiva kuulla että joku on pässyt eroon tosta inhottavasta pakonomaisesta puristelusta! se antaa mullekin toivoa, että kyllä mäkin sen pystyn lopettamaan,jos joku muukin on pystynyt :)

kun on muutaman päivän ollut puristelematta, niin iho alkaa jo näyttää terveemmältä ja kauniimmalta. finnit ne vaan lisääntyy,tulehtuu,pahenee ja korostuu kun niitä näprää ja ronkkii.. joten kyllä se palkitsee kun malttaa pitää ne näpit kurissa ja hoitaa ja hemmottelee ihoaan rääkkäämisen sijaan... :)

tsemppiä mulle, ap:lle, ja myös kaikille muillekin! Mä tosissaan aion nyt päästä eroon tästä tavasta, ja ei muuta kun keinot käyttöön ja sisua ja itsekuria peliin! :)

Olen vasta 15-vuotias tyttö ja minulla on ollut tämä dermatillomania reilun vuoden, sain vasta tietää että tälle on joku nimikekkin. Minulla ei ikinä ole finnejä ja mustapäitäkin vain vähän nenänvierustoilla, ja repiminen/nyppiminen/puristelu kohdistuu käsiini ja jalkoihini (lähinnä jalkoihin). Ei mulla ikinä ollut mitään näppyjä jaloissa vaan alan puristelemaan ihohuokosia jolloin niistä tulee näpyn näköisiä ja lopulta kun niitä tarpeeksi kauan puristellut ne ovat tulehtuneita isoja haavoja. :( En osaa lopettaa tätä millään. Jalkani ja käteni ovat täynnä liloja arpia ja myös niitä haavoja ja punaisia jälkiä ja puristelen joka päivä niitä uudestaan ja uudestaan. Itken monina iltoina kun jalkani ovat niin rumat ja kesäisin hävettää ihan hirveästi käyttää shortseja, en yleensä käytä, ja olen saanut myös ''hyi vittu'' kommentteja YSTÄVILTÄNI ja muilta koska ne ei tajua että en pysty lopettamaan sitä. Sanoin äidilleni ja äiti vaan nauroi että ei se nyt mikään häiriö ole ja että mun pitää vaan päättää että en tee sitä. Mutta ei se niin mene kun aina kun puhun ihmisille on mun puristeltava käsiä, sit taas kun oon yksin revin jalat ihan auki kunnes niihin sattuu niin paljon että pakko lopettaa, enkä pysty lopettamaan tätä tapaa. Teen sitä kokoajan. Pitäisikö minun hakea ammattiapua?

Hei,

Sama ongelma täällä. Olen 12 vuotta nyt nyppinyt ja en vielä pystynyt lopettamaan. Kukaan ei oikeastaan ota tätä oikeana ongelmana, ja itsekin en osaa ottaa sitä tosissani, mutta kun luen näitä tekstejä niin ovat aivan identtisiä omaan tilanteeni. Yksi asia joka vähän on auttanut on terapia, tai se että yrittää ratkoa niitä alla olevia ongelmia, mikä on mulla vähentänyt ahdistusta sekä nyppimistä. Olen myös alkanyt pitää nyppimispäiväkirjaa sekä ottaa kuvia naamastani jokaisen session jälkeen, muistuttaakseni että se on oikea asia, eikä se ole mihinkään muuttunut. Tunnen, että tämä on elämääni ja mielialaani vahvasti kontrolloiva asia. Outo miten en vieläkään pysty ottaa sitä tosissani?