Taannoin kuukauden mittainen juttuni päättyi miehen toimesta. En ole enää pitkään, pitkään aikaan ihastunut ensisilmäyksellä pelkän ulkonäön takia keneenkään - ja luulen etten koskaan enää tule ihastumaankaan. Nykyään "ihastumiseni" on maltillisempaa ja erilaista kuin muutama vuosi sitten.
Siispä näin ollen en ollut tässäkään tapauksessa millään tavoin sokaistunut tosiasioille; en missään vaiheessa pitänyt miehen ulkonäköä silmiä hivelevän upeana - lähinnä se oli ihan okei. Outoa? Jep...
Miehen luonteessa oli muutama todella ärsyttävä piirre. En listaa niitä tähän, ei niillä ole väliä enää. Myöskin miehen tyylissä oli pari kammottavaa vaatekappaletta joita suoraan sanottuna häpesin.
Ja kaikesta tästä huolimatta välitin, välitin niin ihmeellisen paljon. Olen yleensä itkenyt ehkä korkeintaan yhden päivän ja sitten siirtynyt seuraavaan, mutta tämä tapaus on vetänyt mieleni ihan matalaksi ja itken yhä edelleen pahaa oloani. Tätä kirjoittaessakin nousee kyyneleet silmiin.
Juttu ei päättynyt tunteiden puuttumisen takia (tai sitten mies valehteli minulle.) Isoin ongelma omasta näkökulmastani katsottuna on se, että mies on liian tottunut yksinäiseen elämään eikä osaa ottaa tarpeeksi huomioon toista osapuolta kaikilla osa-alueilla. Tosin läheisyydestä ei ollut pulaa missään vaiheessa.
En kaipaa mitään aika parantaa haavat -liibalaabaa tai ansaitset parempaa, löydät parempaa tms. Kyllä minä ymmärrän nuo ihan itsekin. Minä en vain pysty tähän. Itkettää, surettaa, masentaa.
Muutenhan olisin jo heittänyt kirveen kaivoon, mutta kun tiedän tapauksen, jossa suhde on alkanut on/off-pelleilyllä ja nykyään nämä henkilöt ovat seurustelleet jo vuosia ja ovat onnellisia. Ja tiedän, että he ovat. Tunnen ne ihmiset.
En vain halua luovuttaa, en pysty tähän. Eri asia, jos mies olisi sanonut suoraan, että painu ämmä vittuun ja jätä mut rauhaan. Mutta kun sen sijaan hän on sanonut surevansa asiaa eikä halua etsiä ketään uutta.
En vain jaksa. Haluaisin vetää kännit ja mennä miehen viereen. Hänet tuntien hän ei estelisi. Tai mistä minä tiedän, mutta uskoisin että kaikesta huolimatta hän ottaisi minut aina vastaan jos tarvitsisin tukea.
Tämä kaikki on vain liikaa minulle :´( Mitä teen? :(
Siispä näin ollen en ollut tässäkään tapauksessa millään tavoin sokaistunut tosiasioille; en missään vaiheessa pitänyt miehen ulkonäköä silmiä hivelevän upeana - lähinnä se oli ihan okei. Outoa? Jep...
Miehen luonteessa oli muutama todella ärsyttävä piirre. En listaa niitä tähän, ei niillä ole väliä enää. Myöskin miehen tyylissä oli pari kammottavaa vaatekappaletta joita suoraan sanottuna häpesin.
Ja kaikesta tästä huolimatta välitin, välitin niin ihmeellisen paljon. Olen yleensä itkenyt ehkä korkeintaan yhden päivän ja sitten siirtynyt seuraavaan, mutta tämä tapaus on vetänyt mieleni ihan matalaksi ja itken yhä edelleen pahaa oloani. Tätä kirjoittaessakin nousee kyyneleet silmiin.
Juttu ei päättynyt tunteiden puuttumisen takia (tai sitten mies valehteli minulle.) Isoin ongelma omasta näkökulmastani katsottuna on se, että mies on liian tottunut yksinäiseen elämään eikä osaa ottaa tarpeeksi huomioon toista osapuolta kaikilla osa-alueilla. Tosin läheisyydestä ei ollut pulaa missään vaiheessa.
En kaipaa mitään aika parantaa haavat -liibalaabaa tai ansaitset parempaa, löydät parempaa tms. Kyllä minä ymmärrän nuo ihan itsekin. Minä en vain pysty tähän. Itkettää, surettaa, masentaa.
Muutenhan olisin jo heittänyt kirveen kaivoon, mutta kun tiedän tapauksen, jossa suhde on alkanut on/off-pelleilyllä ja nykyään nämä henkilöt ovat seurustelleet jo vuosia ja ovat onnellisia. Ja tiedän, että he ovat. Tunnen ne ihmiset.
En vain halua luovuttaa, en pysty tähän. Eri asia, jos mies olisi sanonut suoraan, että painu ämmä vittuun ja jätä mut rauhaan. Mutta kun sen sijaan hän on sanonut surevansa asiaa eikä halua etsiä ketään uutta.
En vain jaksa. Haluaisin vetää kännit ja mennä miehen viereen. Hänet tuntien hän ei estelisi. Tai mistä minä tiedän, mutta uskoisin että kaikesta huolimatta hän ottaisi minut aina vastaan jos tarvitsisin tukea.
Tämä kaikki on vain liikaa minulle :´( Mitä teen? :(
Vastaukset 45
Vanhimmat
Voi sua , semmosta se on kun sydäntä viedään. Ei siinä auta kuukaudet ei vuodet, tiedän sen.
Kaikesta tekee pahimman se, kun näkee, ei voi koskea, ei voi halia, ei voi mitään, ei niin mitään..toinen on kuin pelle hermanni..ei ota selvää ja pelleilee lisää tai on kuin seipään niellyt.
Kaikista pahinta lienee se, kun itsekin olen ominut samat keinot.. :( muuri on kiinankin muuria pitempi ja korkeampi, lienee yhtä vanhakin kohta. Sehän siinä onkin kumma, on kuin tuntematon ja niin sieluni kaltainen. Joo höpinöitä nää, eletään vain tätä elämää.
:( Pahinta tässä on ehkä se, että voin oikeasti kuvitella meneväni kännissä hänen oven taakseen. Ei tästä ole edes pitkä matka... Tai että soitan ja ilmoitan, että tulen nyt sun viereen ja ei auta estelyt. Huoh... sitä odotellessa kun toteutan tuon.
Sun on soitettava, kerrottava hetinmiten tuntosi, selvin päin olet uskottavampi. :) Sitähän et voi tietää, mitä siitä seuraa, ehken et enää tarvii huokailla ikävääsi palstoilla enää sen koommin.
Kerroit että suhteenne päättyi miehen toimesta, mitä tapahtui ?
Legendaariset sanat: olemme liian erilaisia.
Tiedostan senKIN, että meillä oli eroavaisuuksia. Mutta omasta mielestäni ei liikaa. Mielestäni meillä oli myös paljon yhteistä. Vaikka eipä kai minun mielipiteeni paina tässä enää ollenkaan :(
Kirjoitit, että suurin ongelma on, että mies on tottunut yksin elämiseen, eikä osaa ottaa tarpeeksi huomioon toista oasapuolta eli sinua, miten tämä käytännssä ilmenee ?
Kerrot miehelle tunteesi. Sinulle ei minun käsittääkseni ole mitään hävittävää, pelkästään voitettavaa. Sinulle ei ole nyt miestä. Jos kerrot hänelle kuinka tunnet, nii parhaassa tapauksessa saat miehen, huonoimmassa skenaariossa sinulle ei ole edelleenkään miestä.
Jos on ollut pitkään yksin, niin aluksi voi olla hankalaa jakaa "arkea" toisen kanssa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Jos miehelle oma tyyli on tärkeää, niin sitten on vain elettävä niiden vaatekappaleiden kanssa, jos taas mies ei, niin välitä mitä päälleen pistää, niin voithan hienotunteisesti vihjailla niistä ja ehdottaa jotain tilalle, sitten kun aika kypsä sellaiselle.
Pitäisi kertoakin. Ja voi olla, että kerronkin. On vain niin heikko olo, jos täytyy tunnustaa toiselle ettei pärjääkään, vaikka "ero"tilanteessa oli olevinaan niin vahvaa, niin vahvaa.
Ei ne pari kamalaa vaatekappaletta merkinneet mitään, olisin voinut suhteen edetessä mainita niistä hienovaraisesti. Ja ne muut vaatteet olivat ihan okei, ei mitään vikaa. Tylsiä ehkä, mutta ei sen enempää.
on ihmeellistä asiaa, kuten se, ettei kukaan nainen koskaan ole roikkunut minussa
Olisiko aika hiljentyä, tutkia itseään ja käydä vaikka matkalla. Kamala teksti. Olet eksynyt ja epävarma..itsesi suhteen.
Ei minulla ole varaa mihinkään matkaan, korkeintaan pieneen risteilyyn jos siihenkään. Mikä tekstistäni tekee kamalan? Sekö että minulla on tunteet ja tuon ne julki?
Hei Scully, dumppaa jo se hipsteri! :D No ei kai. Hyväksy totuus tai keskustelkaa. Kännipaneskelu tuskin muuttaa tilannetta parempaan.
En tarkoittanut välttämättä paneskelua...
anna aikaa miehelle....jos on tarkotettu,ootte viel yhdessä. Ja et oo ainut joka on rakastunut yksipuolisesti,jos näin on. Tunne pitää hyväksyä ja sen kans on opittava elämään. Tosirakkaus on pysyvää.
Matka itseen ei tarvi rahaa. Halpa ja antoisa pitkä matka. Kamala teksti, toiseenkin kertaan luettuna. Luen rivien välistä "ikävän rakastavaan ja turvalliseen vanhempaan". Etsi itsestäsi se pieni tyttö, ja jatka elämääsi vasta sitten.
Mutta, vaikka se teistä olikin kamala teksti, tuon ilmoittaminen tuskin tuntuu hyvälle aloittajasta.
Hän pyysi apua. Annoin rehellistä tulkintaa hänestä itsestään. Oikea peili on kamala. On kamalaa nähdä totuus missä mennään. Elämä on realistinen. Ja joskus kupla puhkeaa. Hyvä niin. Silittely ei aina auta, kun pintaa syvemmällä on halkeama.
Mutta kuplan voi puhkaista myös lempeästi, se vaatii vain kykyä. Parasta olisi, jos ihmisen voisi lempeästi " johdatella" puhkaisemaan kuplan itse. Silloin voi olla tukena, kun se puhkeaa. Minulla ei ole tuota kykyä.
Aina se vaan sattuu. Ja se on sen tarkoitus, ei ihminen muuten ymmärrä. Miten sä puhkaset saippuakuplan lempeästi? Ai nii, annat sen nousta tarpeeksi ylös ja aurinko tekee sen lempeästi. Lopputulos sama. Menee rikki silti.
tuohan on ihan normitapaus, siksihän sitä tutustutaan, jotta näkee, tuleeko jutusta mitään, ehkä sä et ollut miehen mieleen, huomasi sut nenän nyrpistelijäksi...toithan esille tuon vaateasiankin..olet pikkusieluinen piipero.
Nimenomaan. Jokaisella on oikeus päättää suhde jos se ei tunnu hyvältä tai oikealta. Ja kun kyseessä oli vain kuukauden mittainen "kokeilu", niin neuvo aloittajalle: MOVE ON äläkä täällä ruikuta.
Miestä ei kiinnosta ja se siitä!
Ehkä nipotit liikaa, olit kylmä lahna, liian päällekäyvä, liian sitova... syitä on miljoonia. Ei vaan aina natsaa.
Nolaat itses totaalisesti jos noin lyhyen "suhteen" jälkimainingeissa alat vielä kerjuulle.
Ryhdistäydy!
Olettepa kylmiä ihmisiä mielipiteiltänne, ei voi muuta sanoa. Inhimillisyys ja ymmärrys ovat kaukana tuosta. KASVAKAA AIKUISEKSI ja suorasukaisuus, loukkaavuus pois! Mielellään netistäkin pois aikomasta päätä.
Rakkaus on aina lahja. Olkoonkin ettei toinen tajua sellaisesta nyt, tai ole samoilla taajuuksilla tällä hetkellä. Toivottavasti tulevaisuudessa asiat menevät parempaan suuntaan aloittajalla. Kautta aikojen raivostujia on ollut, jotka toisten rakastumista vihaavat... Mitä se teille kuuluu ketä aloittaja rakastaa tai mitä tuntee! Ei rakkaus välttämättä lopu koskaan, toisissa tapauksissa taas loppuu ajan myötä. Zemppiä.
Voi kiitos, ihmettelevä :)
Kyllä hermoja koetellaan tämän paskanetin kanssa.
En tiedä, miten tuo vaatejuttu nyt liittyi, kun toin sen esiin vain täällä netissä anonyyminä?
Joku kysyi, että miten se ilmeni että mies oli liian tottunut yksin olemiseen, tai jotain. Hän tarvitsi siis kamalasti omaa aikaa ja vaikka teimme sulassa sovussa kompromissin siitä, kuinka usein vietetään yhdessä aikaa, niin sekään ei sitten kuitenkaan käynyt, en minä tajua.
Spekuloinnit syistä ovat turhia, kun olen jo kertonut syyn. Olemme "liian erilaisia." Vaikka hyvin suuri osa tätä kaikkea on se, että mies on vain yksinkertaisesti ollut liikaa yksin ja on liian tottunut siihen.
Olen katkera, koska tapasimme treffisivustolla ja miehen profiilista kävi ilmi, että hän haki _nimenomaan_ parisuhdetta. Hän sekoitti minut ja tunteeni tähän hommaan ja lopulta jätti kuin nallin kalliolle, hieman lempeämmin tosin.
Minusta on todella törkeää, miten ihmiset, jotka eivät edes halua astua ulos yksinäisyyskuplastaan menevät varta vasten tekemään profiilin nettiin ja sekoittavat toisen ihmisen tunteita aivan turhaan. Missä lie tilanteessa itsekin olisin, jos en olisi joutunut tämän mylläkän keskelle. Voisin olla oikein onnellisessa tilanteessa, mistä sitä tietää.
Silti en osaa ajatella meitä erikseen. Ei tämä voi mennä näin. :(
ymmärrä nyt jo, ettei hän ollut sinusta kiinnostunut, eihän siitä mitään tuu, jos vain toinen on ihastunut..hän ei nähtävästi ollut. -unohda se mies
Se on tekosyy toi "haluan omaa aikaa"-fraasi.
"Olemme erilaisia" tarkoittaa sitä että sä et vastannut hänen toiveitaan naisesta jonka kanssa haluaa parisuhteen.
Mies varmaan edelleen jatkaa treffailujaan toisten kanssa etsien sitä sopivaa.
Ei se siitä tarkoita et jos profiilissa lukee et etsin parisuhdetta, että siihen kävis kuka vaan.
En ole ihastunut ja kyllä hän on ihan suoraan sanonut asioita mitkä mättää. Mutta kuulemma silti välittää.
Ja hänet tuntien en usko, että hän treffailee ketään pitkään, pitkään aikaan. Hän on tähän mennessäkin elänyt elämäänsä yksin jo ties kuinka kauan.
En elä missään kuplassa missä kuvittelen kaikenlaista, kyllä me olemme puhuneet miehen kanssa asioista.
aloittaja keksinyt koko hölynpölyn...ei muka ihastunut ...."ihastuin ensi-silmäyksellä" lukee aloituksessa..sä oot joku haihatteleva, yksinäinen teinipiruparka, jolla ei ole muuta elämää ku tää kuppanen sivu.
Tuota... luepa aloitus uudestaan.
"En ole enää pitkään, pitkään aikaan ihastunut ensisilmäyksellä pelkän ulkonäön takia keneenkään - ja luulen etten koskaan enää tule ihastumaankaan. Nykyään "ihastumiseni" on maltillisempaa ja erilaista kuin muutama vuosi sitten."
Missä tuossa lukee, että ihastuin mieheen?
no mitä sitte vingut, jos et ole ihastunut, haluutko vaan huomiota
Voi vittu, en voi paremmin sanoa. Jos ymmärrät niin ihmisiä on erilaisia ja minä satun olemaan nykyään sellainen, etten koe enää niitä "teini-ihastumisia", en, vaikka tapasin ulkonäöllisesti upean miehen johon joskus vuosia sitten olisin nyt aivan lääpälläni. Minä en yksinkertaisesti ihastu nykyään, minä joko kiinnostun vahvasti, kiinnostun hieman tai en kiinnostu ollenkaan.
Sinä olet vajaa ja voit poistua tästä keskustelusta kun et tajua maailman menosta ja ihmisten erilaisuudesta tuon taivaallista. Ikää on varmaan 15 vuotta jos sitäkään.
heh heh, sä oot yksinäinen vanha muija.
Jee jee.
Paljonko surullisella on ikää? Olisiko itsellään tarpeeksi sitten, mene ja tiedä.
Mitä tarkoitat tuolla että olisiko itsellään tarpeeksi sitten? Pelkään että joku tunnistaa (hyvin todennäköistä, not) joten sanon että olen päälle 20 mutta alle 24.
Tapasin tässä hetki sitten (siis ihan sovittu tapaaminen) yhden todella, todella hyvännäköisen miehen, ihan tämän toisen miehen vastakohdan. Silti en ihastunut häneen. Olen kyllä edelleen kiinnostunut, mutta koska kiinnostunut mies ottaa yhteyttä, ja tämä mies ei pahemmin yhteyksiä pitele, niin tiedän kyllä missä mennään.
Harmittaa, koska haluaisin että tämä kuumis olisi kiinnostunut, mutta eipä oikein vaikuta siltä.
Pointti on se, että en oleta että kolmeakymppiä lähestyvät ihmiset kokevat sellaisen teini-ihastumisen, jos minäkään en ole enää aikoihin kokenut. Otan taas tuon kuumiksen esimerkiksi; jos hän pyytäisi minua taas ulos, olisin innoissani, koska olen kiinnostunut hänestä. En paljon pitele itsekään yhteyksiä häneen, koska "kiinnostunut mies ottaa yhteyttä" soi päässäni. En siis itsekään käyttäydy kauhean kiinnostuneen oloisesti, vaikka olen.
Tarkoitus ei ole selitellä, mutta kerroinpahan vaan. Meillä tuon miehen kanssa josta tässä keskustelussa olen puhunut on kommunikaatio sillä tavoin pelannut, että aika rehellisesti on vaihdeltu mietteitä eikä minulle ole yhtään epäselvää, mitkä ovat syyt tähän välirikkoon.
Minulle ei myöskään ole epäselvää, että mies välittää minusta silti (ellei hän valehdellut, kun sanoi niin.)
En siis ole ihan tyhmä kuitenkaan.
Tein itse vastaavassa tilanteessa,että pakotin itseni menemään raflaan yksin, selvin päin. Sieltä nyt olisi saanut jotain seuraa. Kuitenkin Se auttoi siihen, että huomasin, etten ole ihan näkymätön. Se mies, jota kaipasin, menetti pikkuhiljaa merkityksensä. Todellisuudessa olin ihastunut mieheen.jota ei ollut olemassakaan. Vain mun mielikuvituksessa. Myöhemmin selvisi vielä, että mies sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kiitin hiljaa itsekseni, että mies halusi eron.
En edisty tässä "suruprosessissa" mitenkään. Tiedostan miehen huonot puolet, mutta silti kaipaan. En ole varmaan koskaan ollut samanlaisessa tilanteessa. Aina olen vain porskuttanut eteenpäin kohti uusia pettymyksiä, mutta nyt en voi. Kaikki oli niin tuttua ja turvallista tämän miehen kanssa. Kuukaudessa ehti tottua yllättävän paljon.
Pahimman tuskani keskellä, kun hän rakkain ei minua tukenut.. enkä minä häntä..
jostain mieleeni nousi taikasanat "anna rakkaudelle aikaa toipua..".
Olen naimisisissa kuten hänkim. Suhde meillä on vieläkin. Avioelämä tuntuu paskalta kulissilta suurissa määrin ja hän on ainoa, jota koskaan olen rakastanut.
kuunnelkaa ihmiset sydäntänne..
ei ole tervettä, jos kaikki aika kuluu netissä, tai vain tuota asiaa mielessä pyöritellen ja vatvoen , lopeta ainakin mielikuvitusleikit sinusta ja hänestä
"Kaikki aika", joo just... Ajattelin tässä kyllä alkaa kohta siivoilemaan.
Enkä lopeta "mielikuvitusleikkejäni" koska tiedän, että mies välittää. Tai sitten hän valehteli minulle. Mutta tiedän syyn tähän tilanteeseen eikä se syy ole että tunteita puuttuisi.
Minulla on koko ajan haku päällä, mutta ei tunteita noin vain sivuuteta. Enkä aiokaan. Jatkan "mielikuvitusleikkejäni", ihan vaikka sinun kiusaksesi.
Taas tänään olen itkenyt. Mikään ei edisty mitenkään, tässä surun suossa vaan olla möllötän eikä mikään auta.