Endometrioosi&raskauden suunnittelu

Miksi olet ollut vuoden ilman pillereitä, jos ette ole kuitenkaan yrittäneet lasta? Endometrioosipotilaan kannattaa välittömästi pillereiden lopettamisen jälkeen yrittää tulla raskaaksi, jotta endo ei ehdi pahentumaan ja vaikeuttamaan raskautumista. Tietenkään kukaan ei voi päättää milloin tulee raskaaksi, mutta yritys on edullisinta aloittaa heti pillereiden lopettamisen jälkeen, vaikeampaa se sitten on kun endo on taas pahentunut.

Ystävälläni todettiin paha endometrioosi, toinen munasarja "kadonnut" sen takia ja toinen toimi puoliteholla. En tiedä kuinka aktiivisesti hän yritti tulla raskaaksi mutta siitä hetkestä kun hän sai kuulla raskautumismahdollisuuksien olevan olemattomat, kului vuosi ja hän oli raskaana, yhden keskenmenon sai ennen siis tätä nykyistä raskausta. Joten 2 kertaa raskaaksi vuoden sisällä, on ollut aika hyvin ihmiseltä, jolle sanottiin että aikas huonolta näyttää.. No LA hänellä 2 kuukauden päästä.

Siskolleni todettiin jo ainakin 5 vuotta sitten että raskaaksi ei välttämättä tule koskaan, on tosi paha endo, mutta myös hormonihäikkää ym. En ole siskoni kanssa ollut tekemisissä vuosiin, joten en tiedä kuinka kauan hän yritti raskautua, mutta kuitenkin, lopputulema oli, että lapsi syntyi pari vuotta sitten..

Mutta pillereistä.. Tosiaan, miksi lopetit pillerit jos ei raskaus ollut vielä ajankohtainen? Tuolla ystävälläni ei ollut pillereitä juurikaan käytössä, koska ne eivät sopineet alkuunkaan, hetken käytti hormonikierukkaa, mutta pari vuotta oli ilman sitäkin sopimattomuuden takia. Joten ei siis ole kiveen hakattu, että ilman pillereitä endo olisi jotenkin räjähdysmäisesti kasvanut..

Tutkimuksiin suosittelen, että menet, saatpa ainakin jonkinlaista tietoa aiheesta. Ei se ota jos ei annakkaan.

Endometrioosin selvittely vaatii yleensä kirurgisen toimenpiteen. Minulla oli karsinooma-arvot koholla ja sen takia epäiltiin karsinoomaa. Mutta onkologi tuli siihen tulokseen, että minulla on kohdun sisäinen endometrioosi. Mieheni kanssa ensimmäinen raskaus meni sitten kesken, syytä en tiedä. Toinen raskaus alkoi neljä kuukautta keskenmenon jälkeen ja nyt on viikkoja 25 ja etinen istukka. Ei endometrioosi ole este raskaudelle mutta voi altistaa keskenmenoille.

Itselläni todettu myös vuosia sitten endomerioosi, jolloin hoidettiin polttamalla. Sen jälkeen oireet pysyivät poissa e-pillereiden avulla. Lopetin noin 16 vuoden käytön jälkeen pillerit ja tärppäsi 4 kierrosta. Nyt vaan toivon että kaikki menee hyvin rv 10 1. Mutta sen aikaa kun olin syömättä pillereitä ja tuli ovis, tunsin sen kyllä hyvin voimakkaasti myös, se ei aiheuta ongelmia tulla raskaaksi. Myös raskauden aikana olen tuntenut välillä isojakin endo kipuja, mutta menevät ohi. Neuvolan mukaan ei syytä huoleen, koska tunnistan kuitenkin kipuni mistä johtuu. Minulle sanottiin että endon takia voi mennä tutkiuksiin jo puolen vuoden jälkeen jos ei ole tullut raskaaksi, koska jos tarvetta hoidolle, pääsee ajoissa jonoon ennen kuin endo leviää enemmän ja kivut pahenee. Itselläni siis ainakin kaikki toistaiseksi hyvi, onnea teille koitokseen

Kiitos vastauksista kaikille. Niin siis pillerit lopetin siksi, että teini-ikäisestä asti käyttämääni Femodenia ei minulle enää suostuttu reseptille laittamaan. Vetosivat ikääni ( 30). Koitin asiasta väitellä koska muutoin olen täysin perusterve, normaalipainoinen, savuton yms. mutta ei vaan ei... Kokeilin siinä sitten pariakin muuta merkkiä vuoden sisään, mutta eivät minulle sopineet alkuunkaan ja sivuoireina puhkesi mm. aikuisiän akne. Ehdottivat sitten hormonikierukkaa, mutta sekin sitten jäi puolitiehen kun ei lääkäristä koskaan kuulunut mitään ja itse kyllästyin soittelemaan perään.

Keinotekoinen hormoniehkäisy siis jäi vain pois kuviosta itsestään, ja itse endo ja sen oireet yllättävää kyllä oireettomina pelkän ruokavalion kautta. Kiertokin pysyi yhtä kellontarkkana mitä pillereidenkin kanssa, niin ajattelin sitten asian olevan ok. Tässä vaiheessa olin jo muutenkin luopunut jo koko ajatuksesta, että minusta koskaan kenenkään biologista äitiä tulisi ylipäätään. Herra "oikea" antoi odotuttaa itseään melkein 10-vuotta, joten en asiaa ajatellut sen enempää.

Tietysti sitten kävi niin kliseinen juonenkäänne kun olla ja voi: juuri kun olin jo luopunut toivosta ylipäätään löytää itselleni sopivaa elämänkumppania (lapsista puhumattakaan), niin sehän perhana melkein kirjaimellisesti tupsahti oven taakse parissa viikossa. Oikeastaan se oli jopa koomista, koska olin kirjaimellisesti jo tehnyt sen surutyön sen osalta ettei minusta koskaan tule äitiä. Minulle oli myös itsestäänselvää se, etten lähde edes yrittämään jollei ole sopivaa miestä rinnalla haluamassa lasta yhtä paljon kuin minäkin. Heti alusta asti tein siis miehelle selväksi taustani ja sen, etten käytä hormonaalista ehkäisyä.

Omat sanani taisikin olla jotta mahdollinen raskaus saattaa saada alkunsa kertalaakista tai sitten ei ollenkaan kovastakaan yrityksestä huolimatta. Tämä samahan nyt pätee kenelle tahansa täysin terveellekin pariskunnalle... Mies siihen tuumasi jotta asia on hänen puolelta ok ja mahdollinen lapsonen on enemmän kuin tervetullut, mutta tosiaan ei siis aktiivisesti olla vielä edes yritetty näitä vauvantekopuuhia. Ja koska oma ovulaatio niin selkeä ja kellontarkka, niin on ollut helppoa hyväksikäyttää myös näitä ns. "varmojen päivien" laskemista.

Mutta joo, alkuperäiseen kysymykseeni siis palatakseni. Taidan itsekin kallistua siihen vaihtoehtoon, että tulee jos on tullakseen ilman sen kummempia lisätutkimuksia. Omat sisukalut on kertaalleen jo tähystetty, joten lähtökohta on mitä on. Tiedossa kuitenkin on miehen kyky lisääntyä josta todisteena kaksi ihmisenalkua. Joten jos meillä ei ota kuuluakseen, niin "vika" on sitten minussa. Itsellä kun ei kuitenkaan ole mitään pakottavaa tarvetta tai halua biologiseksi äidiksi, niin en myöskään itse kuulu heihin jotka ovat valmiita kävelemään vaikka läpi helvetin saadakseen oman lapsen. Kuitenkin jos nyt luonto ottaa ohjat oman päänsä mukaan, niin lapsi olisi enemmän kuin tervetullut ja toivottu elämäämme.

Jäämme siis odottelemaan miten käy. Parastahan tässä kuitenkin on se, että onneksi on myös mukavaa vain "harjoitella" noita vauvantekohommia... Pakko kuitenkin myöntää, että seksin aikana edes ajatus siitä mahdollisesta uuden elämän alkamisesta tuo hommaan ihan uudenlaisia tuntemuksia.