Täälä kirjottelee nyt 41v nainen. Ekaa kertaa täälä itse kirjottelen.
Minun tytär (16v) on kärsinyt jo monta vuotta masennuksesta, joka alkoi hänen jouduttua koulukiusatuksi ala-asteella.
Kiusaaminen jatkui monta vuotta, ja jätti tyttäreeni bahvat arvet.
Hän ei ole vieläkään päässyt kiusaamisesta eroon ja pitää itseään huonona, arvottomana, pahana ihmisenä.
Ollaan oltu parhaamme mukana tukena, ja puhunut hänen kanssaan ja hän käy myös terapeutilla.
Mutta asiat ei tunnu auttavan millään tasolla.
Hän yritti itsemurhaa viime vuonna lääkkeiden yliannostuksella, mutta ei onnistunut.
Sen jälkeen menossa oli vähän parempi vaihe ja alkoi taas näkymään iloa ja hymyä kasvoilla.
Yhtäkkiä se kaikki taas musertui, ja hän vajosi taas omaan maailmaansa,
Löysin itsemurha viestin vähänaika sitten hänen huoneestaan, jossa hän paljasti kuinka pahaolla hänellä sisimissään oikeasti on ja kuinka hän vaan haluaa luovuttaa, ja pyysi anteeksi.
Siitä kysyin häneltä ihan rauhallisesti, ja keskusteltiin asiasta, ja hän myönsi, että hän oli sen kirjoittanut ja, että hän haluaa vain kuolla ja kuinka maailma olisi parempi paikka ilman häntä.
Tämä sai mut todella miettimään, että mitä mä voin enään tehdä?
Oonko ollut huono äiti?
Minun tytär (16v) on kärsinyt jo monta vuotta masennuksesta, joka alkoi hänen jouduttua koulukiusatuksi ala-asteella.
Kiusaaminen jatkui monta vuotta, ja jätti tyttäreeni bahvat arvet.
Hän ei ole vieläkään päässyt kiusaamisesta eroon ja pitää itseään huonona, arvottomana, pahana ihmisenä.
Ollaan oltu parhaamme mukana tukena, ja puhunut hänen kanssaan ja hän käy myös terapeutilla.
Mutta asiat ei tunnu auttavan millään tasolla.
Hän yritti itsemurhaa viime vuonna lääkkeiden yliannostuksella, mutta ei onnistunut.
Sen jälkeen menossa oli vähän parempi vaihe ja alkoi taas näkymään iloa ja hymyä kasvoilla.
Yhtäkkiä se kaikki taas musertui, ja hän vajosi taas omaan maailmaansa,
Löysin itsemurha viestin vähänaika sitten hänen huoneestaan, jossa hän paljasti kuinka pahaolla hänellä sisimissään oikeasti on ja kuinka hän vaan haluaa luovuttaa, ja pyysi anteeksi.
Siitä kysyin häneltä ihan rauhallisesti, ja keskusteltiin asiasta, ja hän myönsi, että hän oli sen kirjoittanut ja, että hän haluaa vain kuolla ja kuinka maailma olisi parempi paikka ilman häntä.
Tämä sai mut todella miettimään, että mitä mä voin enään tehdä?
Oonko ollut huono äiti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hae tyttärellesi pikaisesti apua, ennen kuin jotain tapahtuu. Et ole syyllinen tyttäresi masennukseen.
Turha kotona yrittää enää mitään. Toki kiva että voitte keskustella, mutta..nyt ensin hankit hänet osastohoitoon "kunnes on parantunut" eli ehkä muutama kuukausi asiantuntevassa hoidossa voisi auttaa. Taistele kuin naarasleijona tyttäresi terveydestä, hän tarvitsee ensin nuorisopsykiatrian osastohoitoa useita viikkoja, ja sitten hän tarvitsee huolellista hoitoa voidakseen asteittain palata takaisin yhteiskuntaan. On olemassa kuntoutujille tarkoitettuja kodinomaisia laitoksia, tai sitten sijoitus johonkin pätevään sijaisperheeseen kunnes on täysi-ikäinen auttaisi.
En sano että olette masennuksen aiheuttanut, mutta jokin kotiympäristössä tai kaveripiirissä on joka laukaisee masennuksen uudestaan. Toivon, että tytär löytää ihan uudet ympyrät, vaikka paikan maalla missä voi löytää kadonnutta elämäniloa tekemällä ruumiillista työtä ja hoivaamalla eläimiä. Sinun täytyy nyt pontevasti, apinan raivolla vaatia että terveydenhuolto ja lastensuojelu auttavat teitä tarpeeksi.