ottaa yhteyttä vaikka s-postilla, jos numeron olet poistanut kuten minäkin. Pakkohan se oli, kyllä minuun sattui tosi paljon se, miten asiat menivät.
Mutta on minulla vieläkin tunteita ja kiva olis jutella ja selvittää asiat..
Mutta on minulla vieläkin tunteita ja kiva olis jutella ja selvittää asiat..
Vastaukset 63
Vanhimmat
sano minne päin niin voin toimia
No Väli-Suomeen :D
jess eli et halua edes et ottaa yhteyttä kun ei voi sanoa kaupunkia
No haluan, että hän ottaa yhteyttä, mutta toisaalta en halua hänen tietävän, että täällä kirjoitan..:P Ymmärrätte varmaan.
Missä on Väli-Suomi? Tarkoitatko Keski-Suomea?
Jormaako etsit?
Minä löysin. Löytäjä saa pitää?? Tosi hyvänä pitäisin. Hellästi.
Sattui minuunkin silloin, paljon jäi sanomatta. Vähän hankala tilanne se oli kaikenkaikkiaan, ihan ennenkokematonta ainakin mulle. Hänen numero on tallella mutta s-postia ei.
Kiva olis jutella, kävi sitten miten vaan. Että molemmilla olisi ainakin parempi mieli sitten.
Eikös asialle voi sitten mitään tehdä, kun kerran numero on? Vai uskalluksestako se nyt kiinni on?
niin jutellaan. Ei tarvis sitten yksin miettiä enää, että mikä oli tarkotus...
Niin, jutella että saisi sanottua sen mitä haluaa ja olisi helpompi sitten jatkaa. Kummallinen tilannehan se oli ja olin oikeesti aika solmussa ajatusteni ja tunteideni kanssa, suustakin pääsi sellaista mitä en tarkoittanut ja muutenkin oma toiminta..hävettää. Huvittaisi, jos olisi saanut juteltua asioista.
Ei sun tartte hävetä mitään. Ei mitään niin pahaa silloin sattunut, ja sellaisessa tilanteessahan tulee sanottua hätäpäissään mitä vaan. En itsekään ollut oikein oma itseni silloin, siinä tilanteessa. Liian kovat fiilikset kai tai jotain... Helpompihan se olis sitte jutella kun ei oo niin raju jännite välillä, ja varmasti joskus jutellaankin!
En usko, että meille tulee spontaanisti tilaisuus jutella.
Niin ja olisiko juttelemisen sijaan parempi olla vain olla hiljaa..:/
Hiljaa? Miksi....?
En tiedä osaisinko edes sanoa mitä haluan..tai uskaltaisinko edes olla avoin. No voishan sitä kevyistä asioista jutella, se varmaan oliskin parasta.
Ikävä tulee, kun tällaisia ajattelee..Nyt mentävä nukkumaan, hyvää yötä hänelle, missä ja kenen kanssa onkin..:/
En odota sinulta (häneltä) mitään radikaalia, haluaisinkin jutella vaan niitä-näitä aluksi. Että edes sais jutella... ja haluaisin olla ystävällinen hänelle. Sellaisen jäljen jätti sydämeeni...
Hyvää yötä myös Sinulle. Toivon että saat hänen kanssaan asiat selviksi joskus. Ihana ja kiltti ihminen olet kirjoitustesi perusteella.
Piti vielä kysyä että meni teillä tilanne niin solmuun että sitä on hankala avata?
Itsellä ainakin nyt tilanne se että on todella hankala ottaa mitään yhteyttä naiseen, hän itse tietää syyt. Silloin aikoinaan kun olis ollut tilaisuuksia niin itse sössin ne niin hyvin kuin vaan osasin, ja harmittaa vieläkin... Hän koki minut hyvin voimakkaasti ja se sai minunkin käytökseni muuttumaan.
Avoin kannattaa olla aina, ehdottomasti. Jos Sinulla on tunteita miestä kohtaan ja tiedät että miehellä on ollut myös sinuun niin varmasti haluaa keskustella kanssasi.
Minäkin koin voimakkaasti tämän miehen, liiankin voimakkaasti ja jälkeenpäin olen ymmärtänyt siihen vaikuttaneita syitä. Tällä miehellä oli ainakin jossain vaiheessa tunteita minua kohtaan, mutta teot puhuvat puolestaan ja nopeasti hän ne vähäiset tunteet onnistui varmasti tappamaan. Ja vaikka hän haluaisikin jostain syystä ottaa yhteyttä, niin ymmärrän hankaluuden..
Minun puoleltani kävi niin, että hän sai minut ymmärtämään mitä olen kaivannut ja mitä minulla ei ole koskaan ollut enkä usko, että tule olemaan. Sydämeni syvimmät toiveet eivät siis tule toteutumaan. En jaksa enää toivoa ja uskoakaan, koska se olisi itsepetosta. Kiltteys, ihanuus..kuinka monesti olenkaan noista kuullut, mutta ei siitä miesten kanssa ole ainakaan hyötyä. Jos jaksaisin, kovettaisin itseni ja alkaisin toteuttaa pahispuoltani, sellainenhan meillä kaikilla on. Mutta ei sekään kiinnosta.
Nevermind, en varmasti ole se nainen joka sinulla on mielessäsi.
"Tällä miehellä oli ainakin jossain vaiheessa tunteita minua kohtaan, mutta teot puhuvat puolestaan ja nopeasti hän ne vähäiset tunteet onnistui varmasti tappamaan."...
Allekirjoitan tuon, tunteita oli ja omalla käytökselläni sain naisen toisiin aatoksiin. Tiesin sen jo silloin mutta se kaikki oli minulle vaan niin hankalaa. Paineet, nolatuksi tulemisen pelko ja tietenkin se että tulee torjutuksi. Naisen silmissä olin varmasti pelkuri.
Nainen tunsi minut, tiesi sen mitä päällepäin olen, mutta en saanut hänelle koskaan sitä tuoda esille minkälainen olen sisimmiltään, se on aika lailla vastakohta sille mitä minusta päällepäin näkyy...
"Sydämeni syvimmät toiveet eivät siis tule toteutumaan. En jaksa enää toivoa ja uskoakaan, koska se olisi itsepetosta."
Vaikutat minusta liian pessimistiseltä. Aina saa toivoa ja uskoa pitää. Varmasti toiveesi toteutuvat. Kaikki lähtee pienistä onnistumisista aina. Minä olin myös aika surullinen kaiken sen jälkeen ja tajusin että itsehän pilasin koko homman. Se harmittaa vieläkin.
Olisin valmis juttelemaan hänen kanssaan, mutta tilanne on nyt se mikä on, hieman hankala ja jutella pitäisi monta kertaa ja rauhassa. En missään nimessä odota liikoja, enkä halua häntä painostaa ja kävi kuinka kävi mutta parempi mieli tulisi jos saisi jutella hänen kanssaan. Molemmille parempi mieli.
Hän (kenties sinä?) oli se nainen johon olen tuntenut eniten koskaan. Vaikka on ollut muutakin, ei nyt hirveästi naisia mutta kehenkään en koskaan ole tuntenut niin kuin Häneen.
Enkä varmaan koskaan tule tuntemaankaan...
On meidän tilanteessa varmaan ainakin se sama juttu, että ennenkokematonta se oli, puolin ja toisin. Olen vain jotenkin tosi rikki, mutta eniten siksi, että en usko merkinneeni hänelle kovinkaan paljon, sittenkään..:/ Nyt olen tilanteessa, jossa en jaksa tosiaan toivoakaan, koska pelkään pettymyksiä. Yritän elää niiden hyvien asioiden varassa, joita minulla kuitenkin on. Mutta tyhjää ja surullista oloa vastaan joudun taistelemaan.
Sinun täytyy ehdottomasti jutella hänen kanssaan. Olet ehkä haavoittuvainen ja herkkätunteinen ihminen jota on kohdeltu huonosti tai ymmärretty väärin mutta itsellesi ja mielenrauhallesi on ehdottomasti paras se että juttelisit hänen kanssaan.
Oletko ajatellut sitä että miltä siitä miehestä on tuntunut? Mitenkähän hän koki sen, jos vaikka olisitkin merkinnyt hänelle paljon. Enemmän kuin luuletkaan.
Ei ole kiva olla surullisena pitkiä aikoja, joten keskustele hänen kanssaan. Vai mitenkä teidän välit nyt on, oletteko puheyhteydessä, näettekö toisianne enää? Minä en Häntä näe kun ihan satunnaisesti ja niinkuin edellä kirjoitin, nyt ei ole enää helppoa ottaa yhteyttä...
Paljon on empaattisia, ihania miehiäkin maailmassa, jotka lisäksi ovat jänniä ja kiinnostavia, ollen samalla avoimia ja rehellisiä, osa heistä myös komeita, joten ei kannata kyynistyä ja antaa periksi...
....."että en usko merkinneeni hänelle kovinkaan paljon, sittenkään..:/ "
Hän merkitsi minulle eniten. Ja merkitsee vieläkin.
En vaan sitä koskaan näyttänyt...
Tietysti olen miettinyt hänen puoleltaan, miten hän mahtoi asiat nähdä ja kokea. Ei hän varmasti todenmukaista kuvaa minusta saanut..
Mutta en pysty juttelemaan, en näe häntä enkä ole halunnutkaan nähdä. Sattumalta jos näen niin ahdistus valtaa ja pakenen. Jutteleminen vaatisi käytännössä sen, että hän ottaisi yhteyttä, toiveet sen suhteen olen pariin kertaan jo haudannut, kaipa se toivo kohta lopullisesti kuolee. Joten on vain hyväksyttävä se, että en pääse edes juttelemaan hänen kanssaan ja unohdus tulee aikanaan, toivottavasti unohtuu myös se, mitä tunsin niin voisin taas olla onnellinen. Minun kylmä todellisuuteni on se, että hän jakanee kaiken jonkun toisen kanssa..Sen mitä minä en ole koskaan kokenut enkä saa kokea. Suoraan sanottuna se sattuu niin paljon, että mietin vain, milloin pääsen täältä pois.
Toivottavasti sinä saat rohkeutta joko ottaa yhteyttä tähän naiseen tai mennä juttelemaan. Ole iloinen, että sinulla on mahdollisuus edes nähdä häntä ja "aloittaa pienestä", pystytte vielä korjaamaan asiat. Jos tuo nainen on kokenut sinut vahvasti, tekisit hänestä varmasti tosi onnellisen, jos vielä voisitte olla yhdessä. Toisilla oikeasti on niitä onnellisia loppuja.
Uskon kyllä sen, mutta en usko, että törmäisin tällaiseen vapaaseen yksilöön, jonka kanssa saisin jakaa elämäni.
Ihan ekaks sanon sinulle että et saa luovuttaa! Vaikutat alakuloiselta ja varmasti saat asiat selviksi hänen kanssaan mutta siihen pitää laittaa sun oma panoksesi myös. Et voi laittaa kaikkea vaan sen varaan että mies ottaa yhteyttä. Voit vaikka laittaa hänelle vaan tervehdysviestin, kysellä kuulumisia tms.
Minulla on hänen kanssaan se tilanne että aika harvoin nähdään, viimeksi kun nähtiin niin tilanne oli se että silloin ei ainakaan voinut puhua. Jonkinlaisen pettymyksen hänen olemuksestaan havaitsin... itsekin sitten jälkeenpäin mietin miltähän hänestä nyt tuntuu. Kun en missään nimessä hänelle mitään ikävää tahdo koskaan.
Itse ihastuin silloin häneen ihan kertalaakista, ja niin kovaa etten pysynyt oikein mukanakaan. Keneenkään en ole koskaan niin tuntenut ja sen vuoksi en pystynyt toimimaan niinkuin olisi pitänyt. Ja aluksi olin melko varma että hänkin tuntee minua kohtaan jotain kaunista... sitten kaikki jumittui. Usein hän pakenikin ja se sai minut pettyneeksi. Olen itsekin hieman pessimistinen luonne mutta silti uskon aina tulevaan, uskon että aina joskus on parempi, epätoivoon en ole vajonnut vaikka silloin aikoinaan tuntui välillä tosi pahalta. Ajattelin ettei hän välitä. Se tuntui oikein jopa fyysisestikin. Mutta silti uskon että hänen kanssaa joskus kohdataan, oli tilanne molemmilla sitten mikä vaan, mutta jutellaan ja ollaan paremmilla mielin molemmat.
Tykkään hänestä vieläkin niin paljon että haluaisin jutella, tai nyt edes nähdä hänet. Tunnen sydämessäni että kyllä me kohdataan vielä...
..."Aina jossitella voi
mut ylpeys minut tähän toi"...
...sopii minun ja hänen tilanteeseen, olisi joskus aikoinaan pitänyt toimia toisin. Vaikka yhdessä ei olla koskaan oltu mutta joskus siihen alkuun olisi ollut hyvä mahdollisuus.
Kertoisitko minkälaiset on ajatukset sinulla nyt? Mitä haluat ja miten kaiken pitäisi alkaa?
Sinun kuvauksesi kuulostaa vähän samalta kuin mitä minä koin. Ihastuin häneen nopeasti ja voimakkaasti. Ylitin jo rohkeuteni pari kertaa "jutussamme" ja enää en ota yhteyttä.
Itse olin enemmänkin optimisti, nyt realistinen pessimisti. :) Vaikka kuinka erityiseltä joku juttu tuntuu, ei se toinen välttämättä tunne ollenkaan samoin ja vaikka kuinka toivoo, koskaan ei välttämättä tule tilaisuutta jutella. Mutta tosiaan, jos näet häntä niin mene juttelemaan, mutta parempi olisi, jos uskaltaisit ensin ottaa yhteyttä, vähän kuin "särkeä jään" niin olisi sitten rennompaa jutella livenäkin.
Jep, alakuloinen olen ollut, lievästi sanottuna. Olen elänyt tulehtuneen oloisen sydämen kanssa ja olo on ollut sumuinen ja raskas. Välillä pelottaa, että loppuuko tämä ikinä.
Harmi kun et ole Hän, sillä Hän ei ole minuun koskaan yhteyttä ottanut. Minä sen sijaan sen tein muutaman kerran, ja aina vastauksenkin sain.
Sanoit olevasi Väli-Suomesta. Itä vai länsi?
Toivottavasti uskallat sitten vielä kerran. :)
Ei sillä väliä mistä olen..Mutta oli ihan kiva vähän reflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan. Kyllä tämä tästä taas, eteenpäin. Onnea matkaan sinulle. :)
Tää tilanne niin samanlainen mulla että olis ihan kiva kirjoitella lisääkin. Saa ainakin jossakin avautua kun miehenä näistä jutuista ei oikein kenellekään viitsi puhella.
Suuria tunteita kun on niin ei sopisi niin heti helpolla luovuttaa, sen kun kokee vain kerran-pari elämänsä aikana.
Sopiiko iästäsi kysyä sen verran ootko yli vai alle 30v?
Tämänlaisia ajatuksia toivoisin olevan yhdellä naisella, joka asuu Oulussa :)
on.
Mulla on kylläkin edelleen hänen numero tallessa. Tunteetkaan ei ole muuttunu. Tietäisinpä vain mitä hän ajattelee minusta
No minä olen kyllä onneksi laittanut viestiä ja tehnyt selväksi tunteeni ja haluni.
Mulla on Oulussa juttu kesken erään HLK-kaunottaren kanssa. Tässä nyt on toki ilmaantunut uusiakin vaihtoehtoja, mutta se joka toisille treffeille mut ottaa niin ei varmaan pois päästä. Niin siinä yleensä minulle on käynyt. Nyt vain on ottanut vähän hietaan noi toiset treffit,,,
Tunteet eivät kadonneet. En haluaisi turhaan kaivaa niitä aivan pintaan enää, minulle ei ole mikään epäselvää enää.
Ootko varma että hänellä on sähköpostiosoitteesi?
Otitko etäisyyttä mieheen vai jopa pakenit tilanteista joissa kohtasitte? Voimakkaat tunteet kun tulee niin voi kokea ne ahdistaviksi ja pelottaviksi.
ikäeroa?
Voisitko kertoa mikä tilanne teillä on nyt ja oliko tää kaipaamasi mies varattu nyt?
Toivon todellakin että kohtaatte, minä omassa tilanteessani toivoisin kohtaavani hänet että sais asiat selviksi. Kun niin ikävä olo siitä kaikesta jäi... Niinkuin sinullakin, huomaa kirjoituksistasi että aika surumielinen olet ollut.
Onko teillä edes mahdollisuutta tavata koskaan?
Kyllä mä uskaltaisin, ei se siitä ole kiinni ollut koskaan. Mutta siitä se saattaa olla kiinni että onko sillä mitään tarkoitusta, miten reagoit siihen, heitätkö vaan "romukoppaan" koko viestin? Kun vaikea tietää naisen juuri sen hetkisiä ajatuksia, tykkääkö, kaipaako, haluuko unohtaa, onko paha päivä jne.
No joo, kieltämättä kaikenlaisia tunteita tulee. Välillä kyllä v.tuttaa rankasti ja tekis mieli "muutama juttu" huutaa hänelle. :))) En oikeesti kuitenkaan tekisi niin. Mutta prkl minkä teki. :)))
No kyllä huutoo maailmaan mahtuu. Mutta voi toisellakin tapaa asiat hoitaa, esim kylmästi härkää sarvista ja keskustelette.
Prkl minkä teki....siis mitä hän teki?? Loukkasko, satuttiko vai mitä? Ettei vaan olis vanha kunnon "kaikki on väärinkäsitystä" ootte ymmärtäneet toisenne hieman väärin.
Mietin sitä yhteydenottoa.
Satutti tosi pahasti, kylmästi häippäsi elämästäni ja käytännössä vei mahdollisuuden edes keskustella asioista ja nyt en halua edes nähdä, kun en tiedä miten pitäis suhtautua.. Kyllä minä syyn hänen "lähtöön" ymmärrän, mutta se tuntui tosi pahalta, et hän lopussa oli kylmä ja tylyn oloinen minua kohtaan, vaikka aiemmin oli lämmin ja kohtelias, mukamas välittikin. Ei hän varmaan tajunnut miten satutti, muta pakosti kyllä suuttumuskin herää.
Lopettiko hän yhteydenpidon kertalaakista vai miten häippäsi ja millainen suhde teillä oli? Mulla meni naisen kanssa sillai että otin kyllä yhteyttä muutaman kerran, ja aina vastauksenkin sain mutta se ei silti edennyt. Nainen ehkä koki mut kylmäksi, johtui siitä että en itseäni tuonut lähemmäs tietyistä syistä. Aiemmin olin kiltti hänelle kuten hänkin minulle, mutta molempien kiltteys sitten loppuikin. Nainen loukkasi sanoillaan minua, minä teoillani häntä, tiedän sen kyllä. En ole mikään tunteeton paskiainen.
Mitä jos kohtaat hänet, mitä sanot vai sanotko mitään?
Ja kertoisitko siitä miehestä jotain, millainen ihminen hän on ja olitko tosissasi kiinnostunut hänestä? Hän sinusta?
Tossa aiemmin kirjoitit
"Mutta en pysty juttelemaan, en näe häntä enkä ole halunnutkaan nähdä. Sattumalta jos näen niin ahdistus valtaa ja pakenen."
Vaikealta tilanteelta vaikuttaa, et halua nähdä etkä pysty juttelemaan mutta toi että pakenet häntä ei ainakaan auta yhtään. Älä hyvä likka pakene sitä miestä, jos se yrittäis joskus jutella!
Kertalaakista joo, ei edes kasvotusten voinut jutella. Seuraavan kerran näinkin hänet toisen kanssa, jipii. Millainen suhde? No erikoinen, mutta kuului siihen läheisyyttä ja lämpöä kyllä niin, että ehdin rakastua. Sitten tulikin muutama isku sydämeen ja ei tod. ihme, että en halua häntä nähdä. Pelkäsinkin pitkään hänen näkemistään (ja varmaan toisen kanssa) ja pidin huolen etten nää. Muistan taas realiteetit ja sen, että ei hän oikeasti välitä minusta pätkääkään, ei mieti eikä enää varmaan edes kunnioita ihmisenä. Hän vaikuttaa sellaiselta, että on ystävällinen ja kohtelias niille joita arvostaa, mutta muille kylmä ja tyly. En itse asiassa halua edes sellaisen ihmisen kanssa olla, mutta minkäs sille voi jos rakastuu.
Eikös rakastuminen mene kahdessa vuodessa ohi? Vuosi olisi vielä lusittavaa.
Hei oletko sinä aloittaja vai joku muu jolla on samanlaisia kokemuksia? Paljoko teillä oli ikäeroa?
Nelisen vuotta.
ok. Ja oot siis toi ketjun aloittaja?
E-heeen, tietenkään. Mä mitään oo mihinkään kirjoittanut.
Ota tuosta selvää...
No tuo ikäero ei sovi hänee ja minuu mutta ootko vai et toi ketjun alottaja?;)
samankaltaisia tapahtumia ihmisillä meneillään..itekin tarponut aika pitkään ihan suruisten sumujen vuorilla..ja erakoitunut tyylillä, kunnen jaksa vastata kyselyihin alakuloisuudesta..kai tää tästä. taidan mennä takas nukkuun, se on mun uusi harrastus..herään sitte joskus kesällä, ehkä. s
Aina saa olla miehet lähettelemässä
Joku kysyi ikää ja viesti sopisi minuun eli 33v olen...
Oletko AP vielä samoissa ajatuksissa, haluatko miehen ottavan yhteyttä?
t: "yks mies jonka sydämmneen eräs nainen jäljen jätti"
Aloittaja, otitko toisen miehen kun meni juttu piloilleen sen kanssa jota halusit? Haluaisin kuulla lisää.
Sanoit olevasi Väli-Suomesta? Voisitko pikkaisen tarkentaa...
Oli toinen mies ja nyt olen ihastunut, jee. Jospa pääsisin lopullisesti yli tästä aloituksen miehestä. Oli kuitenkin niin, että "suhteestamme" aiheutui minulle lähinnä kipua.
Mutta jos aloitus tuntui sopivan muille, niin kannustan silti ottamaan yhteyttä. Kyllä minäkin arvostaisin edelleen yhteydenottoa häneltä, ihan kaverimielessä vaikka, mutta en ollut hänelle senkään arvoinen.
Koskaan ei voi tietää...mitä jos se mies siltikin välittää/rakastaa sua? Kirjoituksiasi kun luin niin sain sen kuvan että ette päätyneet suhteeseen asti. On varmasti sitä miestäkin jäänyt harmittamaan, olisko silti nyt sun siirtos paikka, ottaa yhteyttä....?
Tarkenna nyt hieman edes tota Väli-Suomea ;D
Saattaahan hän välittää, mutta olen oppinut arvostamaan itseäni sen verran, että mies saa nyt tavoitella minua ja kun kerran ei tavoittele, menen eteenpäin. Niin ja itseasiassa haluankin aloitteellisen, päämäärätietoisen miehen joka kokee juuri minut sopivaksi.
Kaupunki Väli-Suomessa. ;)
Onnea sulle elämääs, seuraavalla kerralla varmaan osaat jo. Et lähe karkuun kun mies lähestyy!
Miten tää tarina jatkui ?