Raskaus on jo loppumetreillä. Alku- ja keskivaiheessa raskautta olin hirveän tyytyväinen, yhtä hymyä, vointini on ollut "täydellinen", jne. Mutta nyt olen itkuinen, stressaantunut, saan raivareita, sanalla sanoen: olen hankala ja rasittava. Varsinkin itselleni. Välillä en "tavoita" ajatusta vauvasta, siis siitä, että sellainen on tosiaan tulossa. Ja tunnen tämän seurauksena itseni tosi huonoksi. En käsitä, miten olen voinut kadottaa aiemman hyvän oloni ja onnelliset ajatukseni vauvasta.
Toivon todella rakentavia kommentteja SELLAISILTA, JOILLA ON KOKEMUSTA tällaisesta!
Toivon todella rakentavia kommentteja SELLAISILTA, JOILLA ON KOKEMUSTA tällaisesta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, loppumetreillä tämä olo on muutenkin suoraan sanottuna ihan kamala ja perseestä revitty. Koko ajan on fyysisiä vaivoja, maha on liian iso ja tiellä, kenkien laitosta ei selviydy itse, väsyttää ja nukuttua ei saa supistusten ja liitoskipujen vuoksi ja niin edelleen... Kuulostaako tutulta?
Onko se sitten kummakaan, että olo on välillä psyykkisestikin ihan kamala. Kyllä minusta ainakin on viime viikkoina tullut paljon kärttyisämpi, aggressiviisempi, äkkipikaisempi ja itkuisempi. Ihan mitätön pikkuasiakin saa itkemään, ja tuntuu että koko maailma kaatuu päälle.
Totta kai mahassa olevaa vauvaa rakastaa ja odottaa, mutta välillä ajatukset on todella synkkiä ja epätoivioisia, ja sitä toivoo jopa ettei raskaana olisikaan. Tai ainakin vannoo ettei seuraavaa kertaa koskaan tule, vaikka tietääkin ettei tämä ainoaksi jää! ;)
Mä vähän luulen että sun tunteet on ihan normaaleja, ja niitä on muillakin kuin sulla!
En mä voi väittää että mun olo olisi henkisesti kovin hyvä tällä hetkellä, mutta vielä toistaiseksi jokaiseen päivään löytyy jotain pientä piristystä. Vaikka ajatus vauvasta välillä jopa ahdistaa, niin kyllä se silti sykähdyttää kun pääsee ultraan laskemaan sormia ja varpaita. Mä olen nyt muutaman päivän ollut ihan onnessani kun kävin ultrassa, oli mukava lääkäri jolla ei ollut kiire. Tuntui taas niin todelliselta ja mukavalta vauvan tulo, kun pikkuinen siellä heilutteli käsiään!
Sama täällä... ja olen itsekseni syyllistänyt täällä itseäni, että miten voinkin olla näin "onneton" vaikka on vauva tulossa! Se on karseeta... on ÄÄRETTÖMÄN helpootavaa kuulla että muilla on samat!
kantsii varmaan käydä lukemassa ja kysymässä neuvoa tuolta väsymys ja masennus-palstalta. Sieltä varmaan löytyy paljonkin kohtalotovereita. Jaksamista sulle, yritä keskittyä sellaisiin asioihin jotka tuntuu mukavilta. Eikä todellakaan tarvitse syyllistää itseään jos ei kokoajan säteile aurinkoisia ajatuksia vielä syntymättömästä vauvasta. Ei se susta susta yhtään huonompaa äitiä tee!