Käyn ammattikorkeaa, jossa päivien pituus on vakio kahdeksasta neljään, vain kerran viikossa saattaa päästä jo kahdelta.
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Käyn myös töissä, jossa on ongelmia työvuorojen kanssa, sillä työpaikallani sairaslomat ovat todella yleisiä, ja koska porukkaa on niin paljon kipeänä, tarvitaan kaikki mahdolliset tuuraajat paikalle.
Käyn töissä neljänä, joskus viitenä iltana viikossa. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni, ja silloin tavallisesti puolikuolleena nukun pois univelkojani.
Työvuoro alkaa yleensä puoli tuntia koulun loppumisen jälkeen, mikä aiheuttaa ongelmia. Bussillakin kun töihin matka kestää yhteen suuntaan reippaasti yli 30 minuuttia, ja pysäkillä pitäisi olla ennen kuin bussi tulee. Välillä joudun lähtemään koulusta etuajassa, välillä soitan töihin että myöhästyn, mistä taas seuraa että edellistä vuoroa tekevä joutuu venyttämään päiväänsä siihen asti että minä tulen päästämään hänet pois.
Laskin, että koulu, työt ja matkat vievät keskimäärin 14 tuntia vuorokaudestani.
24tuntia - 14 tuntia, jää 10 tuntia. "vapaata".
Pitäisi mahdollisesti syödä jotain, jopa useasti päivässä. Käydä kaupassa ostamassa sitä ruokaa, valmistaa se, syödä ja korjata jäljet. Pestä hampaat kaksi kertaa päivässä, suihkuunkin olisi kiva jaksaa joskus. Muun "elämän" olen jo joutunut karsimaan.
En edes muista milloin olisin katsonut televisiota tai päässyt käymään kotona tervehtimässä vanhempiani, kavereista tai muista sukulaisista puhumattakaan.
Vuorokaudessa jää tavallisesti kuudesta kahdeksaan tuntia jotka pitäisi jotenkin jakaa koulutehtäville ja yöunille. Tenttejä pukkaa, koulussa on mielenkiintoisia aiheita, mutta illalla niitä pitäisi kerrata ja opiskella lisää jotta pysyisi kärryillä. Mutta kun töistä kotiutuu vähän ennen yhtätoista väsyneenä ja nälkäisenä, ei jaksa.
Minulla on jatkuvasti pää kipeä, kuulen pulssini pään sisälläni, silmiäni särkee unenpuute, etenkin jos ne sulkee pitemmäksi ajaksi kuin mitä räpäyttämiseen kuluu.
Mitä pitäisi tehdä? Onko kellään mitään hyvää ideaa? Työpaikkaani en halua menettää kieltäytymällä töistä, olen vielä koeajalla. Ilman töitäkään eivät rahat riittäisi.
Kouluakaan en haluaisi lopettaa, minulla ei ole minkäänlaista ammattia. Lääkäri ei suostu antamaan sairaslomaa pelkän uupumuksen perusteella, koska minusta ei löydy lääketieteellistä vikaa.
Olen miettinyt monesti itsemurhaa, vielä useammin tahallaan sairastumista (mennä paljain jaloin ulos 4'C..) mutta en uskalla sairastua liikaa, sillä sitten en kouluunkaan jaksaisi.
Kelle pitäisi mennä itkemään vai onko tälläisestä tilanteesta minkäänlaista poispääsyä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Keskity opintoihisi ja hae opintolainaa mikäli rahat ovat tiukassa. Kyllä niitä töitä ehtii sittenkin tehdä, kun on päästötodistus takataskussa. Terveys kannattaa pitää etusijalla tai seuraukset voivat olla katastrofaaliset, sillä lopulta kusee sekä työt että opiskelu.
Itse syyllistyin juuri hyvin lyhytnäköiseen ajatteluun opiskellessani.
- muuta vanhempien luokse tai asu kimpassa (halvempaa ja ruokaa kaapissa)
- sovi että joku toisi ruokaa ja muita tarvikkeita kotiisi (säästää paljon vaivaa ja aikaa)
- älä käytä merkkivaatteita ja tavaroita toistaiseksi (kyllä kakkoslaatukin ainakin muutaman vuoden kestää)
- pyydä vanhemmilta tai ystäviltä lainaa (tarkottais sitä että vähentäisit työaikaasi...ei ehkä sovi sulle kun oot koeajallakin?)
- kysele tunneilla jos on epäselvää, ettei tarvitse kotona kerrata
- tehosta vielä ajankäyttöäsi!
- viimeiseksi: lintsaa koulusta turhimmat tunnit vaikka numerot hieman kärsisi (jää nukkumis ja asioiden hoitamisaikaa)
Jos jäi kysyttävää, niin mielellään vastailen ja autan, sillä itse olen pitkällä sairaslomalla ja aikaa on. JAKSELE!
Ps.Pahimmassa tapauksessa muutat mun luokse (2h / 56 m2) ja mä hoitelen sun asioita sit...heh...hmmm...enkä tosiaan oo mikään pedofiilipervo!
hyviä vinkkejä. Olisimmepa sosiaaalisia niinkuin ennen. Tuolla kulutuspuolella se pelaa, mutta kun kaappiin pitäisi jotakin tuoda niin solidaarisuudesta ei tietoakaan.
saisit nimmarin heti jos nähtäis.
jätän tähän pienen kysymysmerkin ? miksei joku läheinen auttaisi suloista opiskelija(tyttöä) tuomalla ruokaa kaappiin?? Mutta totta on, että ennenvanhaan asui 1 huoneessa 10 ihmistä mkl. opiskelijavuokralaiset...nykyään ei olla niin sosiaalisia.
Sun on PAKKO relata jostain paasta...muuten kay huonosti loppupelissa eli olet aivan puhki ja loppuunkulunut!
Kuten itsekin listasit, tuo on LIIKAA!
Eiko sielta koulusta voi vahan "luistaa"/"joustaa"....jos vaikka tekisit itsenaisia juttuja kotona etka kuluttaisi niin paljon "koulun penkilla"? Onko se mahdollista?
Kysy edes joidenkin kurssien kohdalla...
Tai sitten vaihdat duunia....tai unohdat koko duunin.
niin.
Itse olet halunnnut opiskelujen lisäksi työn. Tuskin kukaan on tullut ja kurkusta kuristaen sua sinne työpaikalle raahannut. Sun täytyis varmaan päättää kumpaa nyt haluat; opiskella vai tehdä töitä? Molempiin et pysty, se on tullut selväksi tämän tunteisiin vetoavan kirjoitelman myötä.
Toinen vaihtoehto tietysti on nyt keskittyä luomaan työuraa ja kerätä samalla säästöjä. Ja kun säästöjä on mukava summa, jatkaa opiskeluja ja valmistua.
Itse kirjoitat ettet voi/halua kummastakaan luopua. Ilmeisesti et kuitenkaan voi molemmissa jatkaakaan, jos olet noin väsynyt. Joskus ihmisen elämässä koittaa sellainen hetki että on tehtävä valintoja, vaikka ne olisivat kipeitäkin.Nyt istut alas, vedät syvään henkeä ja mietit mikä sinulle elämässä on tärkeää. Ja voit myös miettiä haluatko nyt tehdä työtä vai opiskella.