...että mun sydän tuntuu pysähtyvän, kun sä olet samassa tilassa. Ja kun ryhdyn keskittymään siihen pysähtyneeseen sydämeen, niin se hakkaakin niin lujasti, että luulen kaikkien huomaavan sen lyönnit. Kun kävelet ohi, en pysty hengittämään. Ryhdyn keskittymään hengittämään, ja luulen että kaikki kuulee mun hengitysharjoitukset sisään ja ulos. En pysty nostamaan katsetta, koska kuitenkin näen sun läsnäolon sivusilmällä koko ajan. Keskityn edessä olevaan esineeseen ja toivon, että menisit äkkiä pois, etten paljastuisi sydämenlyönteineni ja huokailujeni ja tyhjäntujotukseni lomasta. Ja silti oot mun päivän kohokohta.
Haluisin kertoa sulle
Hengitän
251601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ja silti olet niin tyyni ja rauhallinen ulospäin. Kertoisit minulle tuon kasvotusten, kerro ainakin itsestäsi tässä jotain?
Ei sun pitäny huomata. Yritän koko ajan olla kertomatta. Siks vuodatan ulos, että selviäisin seuraavasta päivästä olla hiljaa taas.
Nähtiinkö muuten tänään?
Ainakin sivusilmällä.
Ei sitten hätää, et ole paljastunut :)
Olenpa onnekas. :)
No minä kyllä nyt paljastan itseni, moi :)
Minäkin yritän ja löydän itseni täältä... Ensimmäistä kertaa elämässä minulla on uniongelmia....
En usko. Oon piilossa edelleen.
Minkäs ikänen oot? :)
En uskois tän perusteella itsekään, että aba kolkyt.
Ihan kuin tuo viesti olisi minulle tai kovasti toivoisin olevan... Ja noin mäkin sun lähellä käyttäydyn. Mä en nähnyt tänään eikun sori eilen (vrk jo vaihtunut) häntä.
Ymmärrän. Varmastii vaikea uskoa, ettei kaikki viestit olekaan sulle. Ehkä seuraava alotus sit taas onkin. Harmillista.
Minnepäoin tää menee? ;)
Tää sotii vastaan mun tarkoitusta olla piilossa päiväni kohokohtien kanssa, mutta mielenrauhan vuoksi suurimmalle osalle tiedoksi: pääkaupunkiseudulla ollaan.
Voitko vielä tarkentaa vähän? Itsekin samanlaisilla tunteilla erästä miestä kohtaan pääkaupunkiseudulla :)
Täällä vähän samoja tuntemuksia, kumpi uskaltaa tehdä aloitteen? :)
Älä piinaa meitä naisia vaan kerro enemmän, onko se työkaverisi vai missä näet ja kuinka usein? :) moni odottaa vastaustasi..
Miksi yrität piiloutua? Eikö olisi helpompi kertoo ihastuksensa ja jos toinen ei ole kiinnostunut, niin ainakin voit jatkaa elämääsi. Jos toinen on kiinnostunut, niin voit jatkaa elämääsi hänen kanssaan. =) Vai mietitkö mitä ystäväsi sinusta ajattelevat, jos saat myöntävän vastauksen?
No mut hei, kiitti tästä neuvosta. :)
Haluisin nähdä kaikki sen viat, ja tykätä siitä niistä huolimatta. En halua olla sen laastari. Enkä halua, että se on mun laastari. Haluisin, että ylijumalaihailu laantuisi ensin normaalimittoihin. Tai sit mä jatkan vain ihailua.
Me puhutaan. Mä en keskity asiaan. Tuijotan ja hymyilen ajatellen, miten ihana se voikaan olla. Haluisin, että se haluis olla mun päivien kohokohta joka päivä.
Jos et uskalla paljastaa itseäsi kerro millainen ihastuksen kohteesi on, tumma, vaalea, millainen? Niin pääsen miettimästä tätä juttu :)
Semmonen vaalea söpöys, jolla oli aiemmin pinkki vaatetus. Katselimme toisiamme. ;)
Vuoden olen yrittänyt etsiä sun katsetta... aina sä käännät sen pois, korjaat ryhtiä ja nostat nenua korkeemalle..... Aina mä vaan meen sitten ohi... Enkä ole huomaavinaan....Aina mun sydän ja maailma pysähtyy, jos katon sua hetkeäkään pidempään.... En taida jaksaa pitkään enään ikävöidä... tämä on kovin uuvuttavaa.. olet se maailman kaunein nainen... Vaikea kuvitella ketään muuta tähän elämään.. Mutta pian olen toisaalla ehkä etäisyys haalistaa sinut ja pääsen eteen päin.
Millaisissa töissä olette, vai koulussa? (As.pa/tuotanto/tutkimus jne?)Itsellä pientä ihastusta työpaikalla ilmassa, mutta työsuhteeni päättyy pian, niin mahtaa tämä ihastus jäädä ihastukseksi. Niin ja olen vaalea, pk-seudulla työskentelevä kolmekymppinen nainen, jolla tosiaan on ollut pinkkiä päällään...
Voisiko aloittaja kuvitella vaikkapa ruokatauolla sanovansa jotain ihastukselleen? Ihanaa, kun joku on noin kovin ihastunut. Silloin kannattaisi tehdä asialle jotain, vaikka ihan pientä edes, ettei jälkeenpäin kaduta hirveästi.
Toimistotyössä. Se oli tuo eri nimimerkki Missyoutoo, jonka silmissä on vilahdellut pinkkiä, ja jos tuota oikein tulkitsee, on se kirjoittanut sen seuraavankin.
Kyllä varmasti jotain tämän eteen teenkin, jos tunne ei kokonaan katoa, normalisoituisi vain. Onhan tämä ihana tunne, mutta aika huumaava.
Nimimerkille Kiinni jäit :) ja muillekin: oon ihmetellyt, että voiko tämä olla normaalia tai miten epänormaali olenkaan. En ole tänne aiemmin eksynyt ja tämmösen tunteenkin kokenut vain kerran teininä ensirakkauden kohdalla, mutta muistaakseni hengissä selvisin siitäkin. Äsken selatessa löysin ihan ok ketjun edellisiltä sivuilta, joissa keskustellaan enemmän ihastuksen aiheuttamasta käyttäytymisestä. Laitan siihen kommentin, niin se hyppää tohon alkuun.