Onko esikois-lestadiolaisilla myös oma kokoontumistila, mikä? Miten he eroavat vanhoillis-lestadiolaisista? Onko heillä tv:tä, käyttävätkö alkoholia, meikkaavatko, käyttävätkö korvakojuja ym. koruja? Eka kertaa kuulin et tälläinenkin suuntaus on lestadiolaisissa....
Esikois-lestadiolaisista
-minna-
175187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tervetulemast tutustumaan meihin Rukoushuoneille:
http://www.kolumbus.fi/kai.siltala/ruksat.htm
Näkyy EL naisilla joillakin olevan korvakorut, mutta pääasiassa naiset koristavat itseään taivasta varten, eikä maallista vaellustaan. Ei tuta korujen käyttöä enää niin voimakkaasti "tuomita". Itseasiassa minun näkemyksen mukaan EL-liikkeessä syntiä on se, minkä kukin synniksi tuntee. Toiselle saattaa korut tuottaa omantunnontuskia, koska on itseään maallista vaellusta varten koristellut, kun toisille taas korut ovat ikäänkuin vaatetuksen jatke.
..ihmiset, ja varsinkin EL-vanhemmat miten suurin osa EL-nuorista nykyään käyttäytyy!! Monilla kuvioihin on tullut alkoholi ja esiaviollinen seksi.mitenkään uutta ei myöskään enää ole se että naiset meikkaavat ja käyttävät koruja (korvikset ym.) mutta kyllä niitä ainakin pienillä paikkakunnilla pahala silmällä katsotaan..myös telkkari on monessa kodissa (meilläkin), riippuu tietysti mitä sieltä katsotaan,mut yleistä on..samoin on stereot ja videot ym. ei se enää ole mitenkään kummallista !!
vanhat esikoislestadiolaiset ovat tiukempia ja sukupolvi sukupolvelta "kuri" näyttää löystyvän. Mun mielestä mikään muu ei ole tärkeää kuin se, että ihminen uskoo jumalaan ja syntien anteeksiantamiseen ja iankaikkiseen elämään.
Oikeassa olet!
Syntiä me kaikki tehdään ja oleellista on se mitä kirjoitit, että uskoo elävään jumalaan ja syntien anteeksi saamiseen.
Sehän se tietysti on olennaisinta, mutta jos se usko on Jumalasta, niin kai se silloin myös automaattisesti vaikuttaa pyrkimyksen uskon mukaiseen elämään?
Minä ainakin ajattelen, niin että usko on ihmiseen asettumaan asunut Jumala eli Pyhä Henki, ja kun ihminen kantaa itsessään Jumalaa, niin se vaikuttaa automaattisesti sen, että ihmisessä syntyy pyrkimys Jumalan tahdon mukaiseen elämään kohti hyvää eli Jumalan kaltaisuutta. Mutta huomattavaa on, että se on nimenomaan 'pyrkimys', koska kukaan ei ajan rajan tällä puolella ole täydellinen. Täydellisyys alkaa vasta tuonpuoleisessa.
Esikoislestadiolaisuudessa (ja etuliite voi yhtä hyvin olla jokin muukin kuin 'esikois-') on ehkä valitettavan paljon kiinnitetty huomiota ulkoisiin asioihin, ja monilta on sitten saattanut jäädä sisäinen uskonelämä vähemmälle huomiolle pykäläviidakossa kahlatessa. Ehkä nuoret ovat huomanneet tämän enemmän kuin vanhat.
Mutta tätä ei pidä sekoittaa "eletään kuin sika pellossa, kyllä armo kestää"-asenteeseen, jota myös esiintyy. Se on vähän eri juttu, jos unohdetaan kristinuskosta kokonaan se toinen puoli, eli se mitä Jumalan armo vaikuttaa ihmisessä ja miten se muuttaa ihmisen elämää.
Sitten hieman yksityiskohtaisempia kommentteja:
Oma kantani alkoholin suhteen on, että ei ole Raamatun ja kirkon perinteen kannalta perusteltua pitää alkoholin käyttöä yksiselitteisesti syntinä. Raamattu kehottaa olemaan juopumatta, koska juopuminen johtaa synnilliseen tekoihin (ihmisen kontrolli itsestään vähenee). Miksi sitten käyttää alkoholia, jos tarkoituksena ei ole juopuminen? Itse ymmärrän sen käytön lähinnä tietyissä seremoniallisissa tilanteissa, koska lähes kaikki maistamani alkoholijuomat ovat minun mielestäni pahanmakuisia, joten maun takia niitä ei kannata juoda. Mutta jotkut tykkääkin pahasta, eikä makuasioista saa kiistellä. Jos joku siis haluaa käyttää alkoholijuomia, niin käyttäköön, kunhan muistaa mitä juopumisesta on sanottu ja kunhan muistaa leikkivänsä vaarallisen aineen kanssa. Kannattaa joskus käydä katselemassa rappioalkoholistien asuntoloiden lähellä ja miettiä, mitä alkoholi on heidän elämässään saanut aikaan, kuinka monta unelmaa se on tuhonnut...
Seksistä Raamattu ja kirkon perinne opettavat, että se kuuluu ainoastaan yhteiskunnan edessä julkisesti toisilleen lupautuneiden väliseen elinikäiseksi tarkoitettuun liittoon.
Koruista jokainen saa itse miettiä, mikä niiden laittamisen motiivi on ja jos huomaa synnillisiä vaikutteita, niin laittakoon sitten pois, jos jaksaa, mutta jos ei tänään jaksa, niin ehkä joku toinen päivä. Jollain toisella korujen laittamisella saattaa olla synnillisiä motiiveja, kun taas jollain toisella ehkä ei. Monet asiat riippuvat aika paljon henkilöstä ja tilanteesta, ovatko ne syntiä tai eivät.
TV, videot ja stereot ovat minun mielestäni ok, mutta tietysti on turvallisempaa olla ilman niitä. On sitten joitain huonoja vaikutteita vähemmän. Aina ei ole helppo vahtia, mitä katsoo ja mitä kuuntelee. Kannattaa kuitenkin yrittää miettiä valintojaan, onko joku ohjelma tai musiikki todella hyväksi omalle sielulleen.
Taidatte siellä el-liikkeessä elää mielenkiintoisia aikoja.
Uteliaana kysyn: vieläkö el:illä on suuria perheitä esimerkiksi vanhoillisten tyyiliin? Jos ne ovat vähentymässä tai jo vähentyneet niin kuin voisi tätä palstaa seuraamalla päätellä, niin onko se johtanut siihen, että pieniperheiset naureskelevat joillekin vielä olemassaoleville suurperheisille?
On suuriakin perheitä, mutta kieltämättä keskimääräinen perhekoko on saattanut laskea viimeisten vuosikymmenien aikana. Maantieteellisesti el-perhekoot ovat nykyään suurimmat Amerikassa ja pienimmät Norjassa, Suomessa ja Ruotsissa jotain siltä väliltä. Amerikassa yli 10 lasta ei ole vieläkään mikään harvinaisuus, Suomessa ja Ruotsissa jo on. Ja Norjassa suurin tietämäni perhekoko on seitsemän lasta, ja sitäkin kaikki kauhistelevat. Mistä nämä erot ja muutokset johtuvat on vaikea sanoa varmaksi. Ehkäisyn käytön lisäksi mahdollisia syitä voivat olla ruoka- ja ympäristötekijät, sekä tietysti se, että jos Jumala ei anna lapsia niin niitä ei sitten saa vaikka kuinka haluaisia 20 lasta.
Varsinaisia pilkallisia kommentteja suurperheistä en muista kuulleeni, mutta kaikkihan on mahdollista, enkä pitäisi poissuljettuna, että sellaisiakin esiintyisi. Kritiikkiä olen kuullut lähinnä sellaisissa tapauksissa, jos vanhemmat eivät pidä lapsiaan ns. aisoissa (=huonot käytöstavat, antavat juoksennella vapaana ja tehdä tihutöitä yms.), olipa lasten määrä sitten pienempi tai suurempi.
Kuulostaa siltä, kuin el-liikkeessä kuitenkin rinnakkain eläisi kahdenlaista käsitystä monesta asiasta. Näin ulkopuolisena katsellen tässä on varmasti liikkeen yhtenäisyyteen liittyviä riskejä. Jos sisällä on ihmisiä, jotka ovat valmiita modernisoimaan käsityksiään joistakin asioista (ja saavat sillä tavalla itselleen helpomman, tai vaikkapa viihteellisemmän, elämän), mutta myös heitä, jotka omantuntonsa vuoksi haluavat kärsiä kipua ja vaivaa, niin voisi kuvitella olevan jännitteitäkin.
Miten itse arvelet tulevaisuudessa käyvän, pysyykö el-liike yhtenä?
Asia on kyllä todellisuudessa monimutkaisempi kuin, että olisi vain kahdenlaista...
Ensinnäkin esikoislestadiolaisuuden sisällä on erilaisia sieluntiloja ja toiseksi on erilaisia käsityksiä opillisista asioista (ja tietysti ne jossain määrin liittyvät myös toisiinsa). Koskaan ei voi tulla sellaista tilannetta, että joukossa olisi vain yhdenlaista sieluntilaa tai että olisi kaikista asioista vain yhdenlaista käsitystä, mutta olisi toivottavaa, että variaatio vähenisi, koska se nykyisellään on häiritsevää. Ja kyllä se minunkin mielestäni uhkaa liikkeen yhtenäisyyttäkin, mutta on mahdoton ennustaa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan.
Tarkoitatko sieluntiloilla sitä, onko tunnolla rauha vai ei? Vai pelastusvarmuuteen liittyviä erilaisia näkemyksiä?
Aina silloin tällöinhän lestadiolaisuuden haarat ovat jakautuneet. Vl-kristillisyydessä en näe tällä hetkellä suurta repeämää olevan tulossa. (Olettaen että olen oikeassa siinä kun ajattelen näille palstoille ajoittain ilmaantuvien ehkäisymyönteisten "vl:ien" olevan yksittäistapauksia, jotka vain täällä saavat lukumääräänsä nähden suhteettoman suuren huomion). El-liikkeessä voisi näin sivusta seuraten kuvitella tuollaisen olevan tulossa, mutta kuten sanot, niin ei ryhdytä ennustajiksi. (Tulevaisuuden ennustamisestahan on tunnettu sanontakin olemassa).
...2000-luvulle. Kyllä se kestikin...
Sieluntilalla tarkoitan sitä, miten pitkälle Jumala on ketäkin johdattanut. Karkeasti voisi jakaa kahteen ryhmään: ihmisiin joilla on elävä usko ja ihmisiin, joilla ei ole elävää uskoa, mutta niissäkin löytyy variaatiota. Esim. niiden joukossa, joilla ei ole elävää uskoa, löytyy sellaisia, jotka eivät tunne syntiä ja sitten löytyy taas sellaisia, jotka tuntevat syntinsä, mutta eivät vain jaksa uskoa jne. Joskus joku on sanonut, että sieluntiloja on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
Sitä ei tiedä onko ne kaikki kirjoittajat täällä vanh.lestaadiolaisia vaikka sanovat niin, ainakin sinun mainitsemistasi asioista niin päättelen.
Jotku saattavat chatissakin olla uskovaisen nimellä, mutta onkin entisiä uskovaisia. Ja uskallan vahvasti epäillä sitä samaa täälläkin kanavalla.
Uskovainen kun antaa puhtaan äänen se ei aiheuta kolinaa eikä kalinaa.
varoitukset esim. netin käytöstä ja tv:stä. Kyllä uskonasiat voivat tulla vähemmän tärkeiksi, jos jatkuvasti näiden laitteiden seurassa on vapaa-aikana.
Aina on korostettu kuitenkin sitä tärkeintä asiaa, että meidän uskomme olisi elävää, että me täältä taivaaseen pääsisimme ja sitä varten, olisimme valvomassa mikä on hyväksi ja mikä ei.
Me emme aina itse tiedä, mutta meille annetaan Pyhä Henki, joka varoittaa ja muistuttaa.
Mutta sellainen kokoajan kurttuotsaisena itsensä tai toistensa vahtiminen eivät olekaan sitten mitään oikeaa. Kristitty on vapautettu ja saa olla iloinen uskostaan ja varma taivaaseen pääsemisestä syntisenäkin, kunhan kulkee Jumalan tiellä, syntejään pois laittaen ja rukoillen, käy seuroissa Jumalan sanan kuulossa ja toimii rakkaudentyössä maailmassa jne.
On oma kokoustila. Joka paikkakunnalla on oma rukoushuone. Eroja on vanhoillisissa ja meissä. Ei meillä oo telkkaria, koruja yms. Eihän niitä ees tarvi. Musta osa nuista viesteistä oli jonkun omasta päästä tulleita, nimittäin itse en niitä meille tunne tutuiksi.. No, en sit tiiä joitakin perheitä....
vastaus nikille minä.
olet todennäköisesti jostain peräpohjolasta koska kyllä lännessä ja etelässä lähes jokaisella perheellä on telkkari,herranen aika sentään nyt on 2000-luku..myös meikkiä käytetään yleisesti,eihän täällä missään puskissa elellä!!avaa nyt tyttökulta silmäs ja ota asioista selvää!!
"…miten suurin osa EL-nuorista nykyään käyttäytyy… "
- Mielestäni ei kaikissa tapauksissa sovi puhua EL-nuorista, vaan EL-kodeissa kasvaneista nuorista. Siinä on huikea ero, onko lapsuuden usko hiipunut joidenkin "sääntöjen" hokemiseksi vai onko elävä usko sydämessä.
"mitenkään uutta ei myöskään enää ole se että naiset meikkaavat ja käyttävät koruja (korvikset ym.) mutta kyllä niitä ainakin pienillä paikkakunnilla pahala silmällä katsotaan..myös telkkari on monessa kodissa (meilläkin)"
- Kristitty varmaan haluaa kiitollisena siitä, että on saanut synnit anteeksi, jättää maailman koreuden pois, niin kuin Raamattu opettaa. Jos hän sen tekee pakonomaisesti, siitä ei ole mitään hyötyä, vaikka hän niin kuvittelisi.
Mitä televisioon tulee, niin virallinen opetus yhä edelleen aivan yksiselitteisesti on, että kristityn ei pitäisi sitä kotiinsa hankkia. Niin on saarnattu ainakin meidän paikkakunnalla näinäkin aikoina, pienemmissä ja isommissa seuroissa. Vrt. myös Aaro Hartikan kirjoitus Rauhan Siteessä:
"...olemmekin varoittaneet sen (television) tuomista vaaroista ja ettei sen tulisi kuulua uskovaisen kodin kalustoon. - - - Olemme kristillisyytemme piirissä tiedostaneet sen vakavan vaaran, minkä tällainen ohjelmatarjonta toisi kristittyyn kotiin, jos me alkaisimme istua niiden ääressä ja imeä siitä synnin myrkkyä itseemme.
Valvokaamme uskossa, isät ja äidit! Puhukaamme ja opettakaamme lapsillemme, miksi meidän ei sovi katsella ja kuunnella näitä ohjelmia, jotta lapsemme ja nuoremme aivan sydämestään haluaisivat varoa niitä kaikkialla, missä joutuvatkaan television kanssa tekemisiin. Älköön tässäkään meillä olko sellaista kaksinaismoraalia, että salaa imisimme niiden saastaa sisäämme silloin, kun muut eivät meitä näe.
Lakien ja pakkokomennusten avulla meitä ei voida varjella näistä vaaroista. Vain omakohtainen sydämen usko Vapahtajaamme voi antaa meille ja lapsillemme sen voiman, että emme istu katselemassa ja kuuntelemassa saastaisia ja synnillisiä ohjelmia, tulevatpa ne minkä laitteen välityksellä tahansa.”
"Kannattaa joskus käydä katselemassa rappioalkoholistien asuntoloiden lähellä ja miettiä, mitä alkoholi on heidän elämässään saanut aikaan, kuinka monta unelmaa se on tuhonnut... "
- Oikein sanottu. Totean vaan, että ei tarvitse läheskään kaikkien hakeutua asuntoloiden läheisyyteen, riittää kun tekee tutkimusmatkan oman perheen tai lähisuvun nurkilla. Sanoo nimim. asioita kokenut…
"Syntiä me kaikki tehdään ja oleellista on se mitä kirjoitit, että uskoo elävään jumalaan ja syntien anteeksi saamiseen."
- Tämäkin oikein. Mutta Raamatun mukaan synnit annetaan anteeksi katuville. Jeesus sanoo miehelle temppelissä: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin."
Ja apostoli Paavali sanoo: "Mitä me tähän sanomme? Onko meidän jatkuvasti tehtävä syntiä, jotta armo tulisi yhä suuremmaksi? Ei tietenkään. Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?"
Kuinka nyt käy sen, joka ei kadu syntejään vaan ainoastaan luulee saavansa ne anteeksi? Laestadius puhuu armonvarkaista… onkohan niitä enää nykyään? Siinä on ajattelemista itse kullakin, myös minulla, joka toisille tässä paasaan…
Uskon, että on kysymys oikeasta mielestä, koska kukaan ei ole synnitön.