Pahuus
Me emme voi (tai emme halua) kuulua todellisuuteen, jos koemme itsemme, todellisuuden, tai molemmat pahoiksi, julmiksi, ilkeiksi, hävettäviksi, syntisiksi, tai miksi hyvänsä mikä hyvänsä on pahin tietämämme termi. Jos todellisuus on paha, minun on puolustauduttava sitä vastaan. Jos todellisuus on hyvä ja minä olen paha, todellisuuden kuuluu antaa minulle oikeudenmukaisesti kuuluva rangaistus, ja minun on pelättävä todellisuutta. Pahuudella en tarkoita tekemiämme tekoja, vaan perusolemustamme, sitä mitä me koemme olevamme syvällä sisällämme.
Pahuuden, syntisyyden tai ilkeyden tuntemus synnyttää halun erottautua, hyökätä, suojautua ja puolustautua. Se estää meitä kuulumasta. Se estää meitä kokemasta rauhaa, sillä rauhaa ei voi puolustaa. Heti kun puolustautuminen käynnistyy, kyseessä on sotatila, rauhan vastakohta. Rauha voi vain olla. Se voi syntyä vasta, kun huomaamme, että meillä ei enää ole mitään mitä vastaan puolustautua. Vasta kun me lakkaamme puolustautumasta, rauha voi virrata sisäämme. Rauhallinen ja rakastava todellisuus vain on, ja se ympäröi meitä kaikkialta.
Puolustautuminen ei suojaa meitä todellisuudelta, vaan synnyttää harhakuvan, että me emme kuulu siihen. Me olemme aivan yhtä hyvä osa todellisuutta kuin jokainen puu, kukka, kivi, aurinko, tähti, tunne, kuka tahansa ihminen, tai Jumala tai Jeesus tai Buddha tai Neitsyt Maria. Meissä ei ole mitään vikaa, eikä meissä ole koskaan ole ollutkaan mitään vikaa. Me olemme juuri niin täydellisiä ihmisiä kuin ihminen voi olla. Me olemme ehkä tehneet virheitä, mutta täydelliseen ihmisyyteen kuuluu kasvaminen, virheiden tekeminen, ja oppiminen. Me olemme täydellisiä juuri siinä vaiheessa missä olemme, ja juuri tässä omassa vaiheessamme me kuulumme koko todellisuuteen. Todellisuus on onnellinen silloin kun me omistamme oman kuulumisemme siihen, sillä silloin se on täydellinen.
Me emme voi (tai emme halua) kuulua todellisuuteen, jos koemme itsemme, todellisuuden, tai molemmat pahoiksi, julmiksi, ilkeiksi, hävettäviksi, syntisiksi, tai miksi hyvänsä mikä hyvänsä on pahin tietämämme termi. Jos todellisuus on paha, minun on puolustauduttava sitä vastaan. Jos todellisuus on hyvä ja minä olen paha, todellisuuden kuuluu antaa minulle oikeudenmukaisesti kuuluva rangaistus, ja minun on pelättävä todellisuutta. Pahuudella en tarkoita tekemiämme tekoja, vaan perusolemustamme, sitä mitä me koemme olevamme syvällä sisällämme.
Pahuuden, syntisyyden tai ilkeyden tuntemus synnyttää halun erottautua, hyökätä, suojautua ja puolustautua. Se estää meitä kuulumasta. Se estää meitä kokemasta rauhaa, sillä rauhaa ei voi puolustaa. Heti kun puolustautuminen käynnistyy, kyseessä on sotatila, rauhan vastakohta. Rauha voi vain olla. Se voi syntyä vasta, kun huomaamme, että meillä ei enää ole mitään mitä vastaan puolustautua. Vasta kun me lakkaamme puolustautumasta, rauha voi virrata sisäämme. Rauhallinen ja rakastava todellisuus vain on, ja se ympäröi meitä kaikkialta.
Puolustautuminen ei suojaa meitä todellisuudelta, vaan synnyttää harhakuvan, että me emme kuulu siihen. Me olemme aivan yhtä hyvä osa todellisuutta kuin jokainen puu, kukka, kivi, aurinko, tähti, tunne, kuka tahansa ihminen, tai Jumala tai Jeesus tai Buddha tai Neitsyt Maria. Meissä ei ole mitään vikaa, eikä meissä ole koskaan ole ollutkaan mitään vikaa. Me olemme juuri niin täydellisiä ihmisiä kuin ihminen voi olla. Me olemme ehkä tehneet virheitä, mutta täydelliseen ihmisyyteen kuuluu kasvaminen, virheiden tekeminen, ja oppiminen. Me olemme täydellisiä juuri siinä vaiheessa missä olemme, ja juuri tässä omassa vaiheessamme me kuulumme koko todellisuuteen. Todellisuus on onnellinen silloin kun me omistamme oman kuulumisemme siihen, sillä silloin se on täydellinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parantaja
Kuka siis on parantaja? Parantaja on se, joka ei tee mitään, ja tällä hän tekee enemmän kuin mitkään teot voisivat saada aikaan. Parantaja on ihmiseksi tullut rakkaus, joka katsoo kaikkea täydellisen tyyneyden ja hyväksymisen vallitessa. Hänen katseensa näkee kaikkialla vain kaltaisensa. Hänen katseensa ei järkyty mistään eikä pelästy mitään. Siksi se uskaltaa katsoa naamioista läpi.
Parantaja on katsonut itse itseään, ja löytänyt jotakin. Hän lakkasi järkyttymästä siitä mitä hän näki, sillä hän ymmärsi, että hän näki vain rakkauden. Hän tuli oman katseensa kaltaiseksi. Hän katsoi itseään sillä katseella, joka ei vaadi mitään eikä muuta mitään. Hän katsoi katseella joka näkee. Hän katsoi itseään sillä katseella, joka sai hänet murtamaan itse itsensä ja riisumaan omat naamionsa. Ja hän on tunnistanut tuon katseen. Kun hän tietää, millä katseella hän katsoo, hän tietää mikä hän on. Hän on rakkaus.
Hänen oma katseensa synnytti hänet itsensä. Hänen oma katseensa paransi hänet. Aluksi hän pelkäsi omaa katsettaan, kuin aavikolla säntäilevä jänis. Siitäkin hän jo tunnisti oman katseensa. Hän näki, ja hän antoi itsensä säntäillä. Mutta nyt hän seisoo oman katseensa vierellä täydellisen tyyneyden vallitessa. Hänen matkansa on päättynyt, ja toisenlainen matka on alussa. Hän tietää olevansa hyvin rakastettu, sillä hän on itse rakkaus.
Mutta mistä tämä rakkaus tuli? Ei mistään. Se oli meissä koko ajan. Me olimme aikamme yrittäneet laittaa jotakin itsessämme vankilaan lukemattomien naamioiden taakse, koko ajan kärsien. Vihdoin se jokin murtautui esiin ja katsoi meitä. Se näki kaikkien naamioidemme taakse, sillä se katsoi meitä sisältäpäin. Sen katse sai meidät pelkäämään ja säntäilemään, mutta silti se vain katsoi. Jo silloin me tiesimme, mikä meitä katsoo. Jokin sisällämme tiesi, mikä se oli, ja se kutsui meitä tulemaan itsekseen. Se näki itsessään rakkauden katsovan itseään ja halusi murtaa kaikki naamiomme, jotta se pääsisi takaisin itsensä luokse. Me olemme rakkaus. Kun me katsomme itseämme, rakkaus katsoo itseään. Kun me katsomme muita, me katsomme itseämme. Me olemme kokonansa rakkaus. Jumala loi ihmisen kaltaisekseen, ja Jumala on Rakkaus. Kun hän oli luonut maailman, kasvit ja eläimet, ja katsoi luomistyönsä jälkiä, hän sanoi, että se oli hyvä. Kun hän katsoi maailmaa ihmisen luomisen jälkeen, hän sanoi, että se oli erittäin hyvä. Jumala tiesi mitä hän näki, ja hän näki sen läpikotaisin alusta loppuun asti, pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Jumala tiesi mitä hänen silmiensä edessä oli juuri sellaisena kuin se oli ja tuli olemaan. Hän on Rakkaus, ja hän tiesi, mitä hän katsoi. Hän katsoi itseään. Hänen rakkautensa katsoi itseään ja tunnisti itsensä. Se olemme me. Kokonansa me. Jumalan mittapuulla mitattuna täydellisiä.
Itsen vihaaminen - ja hyväksyminen
Jos en halua sitä mitä sinä haluat, yritä olla kertomatta minulle, että minun haluni on väärä.
Tai jos uskon toisin kuin sinä, odota edes hetki ennen kuin korjaat näkemyksiäni.
Tai jos minun tunteeni on pienempi kuin sinun, tai suurempi, kun olosuhteet ovat samat, yritä olla pyytämättä, että kokisin vahvemmin tai heikommin.
Tai jos toimin niin kuin sinä itse suunnittelisit oman toimintasi, tai jos toimin toisin, anna minun olla.
Edes pieneksi hetkeksi en pyydä sinua ymmärtämään minua. Sen aika on vasta sitten, kun lakkaat yrittämästä muuttaa minua itsesi kopioksi.
Saatan olla ystäväsi tai työtoverisi. Jos sinä sallit minulle yhdenkin haluni, tunteeni, uskomukseni, tai tekoni, sinä avaudut itsellesi, niin että jonakin päivänä nämä minun kummallisuuteni eivät näytäkään niin vääriltä. Ne saattaisivat lopulta näyttää sinusta oikeilta - minulle. Minun sietämiseni on ensimmäinen askel minun ymmärtämisessäni. Ei niin, että pitäisit minun teitäni oikeina sinulle, vaan että et enää ärsyynny etkä pety minuun minun näennäisen merkillisyyteni tähden. Ja ymmärtäessäsi minua, sinä saattaisit päätyä arvostamaan minun erilaisuuttani, ja sen sijaan että yrittäisit muuttaa minua, haluaisitkin säilyttää erilaisuudet ja jopa hoitaa niitä."
Vihaiset ihmiset yrittävät pakottaa sitä, mitä heidän ei pitäisi eivätkä hillitse sitä, mitä heidän pitäisi..
Toiminnan taso. Oikea paikka itsekurin tai itsehillinnän harjoittamiseen on toiminnan taso. Kun olet täysin selvillä siitä, mitä sisäinen tutkasi sinulle kertoo, voit kontrolloida sitä, kuinka käsittelet tilanteen. Tässä on sinun valintasi. Tässä kohtaa sinulla on tilaisuus ohjata elämääsi sen sijaan, että antaisit raakojen tunteiden (tuulen) ja pakotettujen "sääntöjen ja järkisyiden" hallita elämääsi.
Valintoja. Sanokaamme, että olet hyväksynyt sen aistimuksen, että taivas on sininen. Olet hyväksynyt myös sen, että mikään ei mielestäsi ole niin vihattavaa kuin sininen! Nyt voit tutkia omat toimintavaihtoehtosi ja valita sen mitä teet.
Esimerkkejä:
Tee taivas vihreäksi. Ei toimiva vaihtoehto. Voit kuitenkin uskotella itsellesi, että taivas on vihreä, mutta teet sen sillä hinnalla, että todellisuutesi vääristyy. Tee niin jos tahdot, mutta luonto vaatii vääristymistä kovan hinnan. Kokeile niin huomaat!
Huuda tappotuomiota taivaalle siitä, että se on väärän värinen. Tämä vaihtoehto vie sinut todennäköisesti lähimmälle hullujenhuoneelle.
Vaikeroi sinisen taivaan kurjuutta. Tämä vaihtoehto vie sinut todennäköisesti masennukseen - eikä muuta taivasta toisen väriseksi.
Pidätä hengitystäsi kunnes taivaan väri muuttuu. Vain pääsi putoaa.
Hyväksy, että taivas on sininen, hyväksy että vihaat sinistä, myönnä, että et voi tehdä tälle yhtään mitään, ja siirry seuraavaan asiaan, ja sitten seuraavaan. Kun sinulla ei ole valtaa johonkin asiaan, ainoa terve vaihtoehto on hyväksyä se mikä on ja mennä seuraavaan asiaan. Tämä vaihtoehto vaatii käyttäytymisen kontrollointia ja itsen pysähtymistä omien signaalien äärelle. Vain tämä vaihtoehto toimii.
Vihaiset ihmiset yrittävät harjoittaa itsekontrollia väärässä kohtaa - havaintojen ja tuntemusten tasolla eikä toiminnan tasolla. Tämä on epätervettä ja se täytyy kääntää toisinpäin. Passiivinen hyväksyntä on tarpeen aistimusten ja tuntemusten suhteen. Itsehillintä tulee kyseeseen toiminnan tasolla.
Karman luku on 4
Oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden luku. Nelonen asettaa rajat asioille ja tapahtumille. Tämä luku liitetään arkiseen aherrukseen ja askeettiseen elämään. Nelonen edustaa kovaa työtä sen eteen, mitä tavoittelee. Nelosihminen on luonteeltaan, materialistinen, keräilijä, jolle arvot ja rajat ovat tärkeitä. Vaikka raha on nelosihmiselle tärkeää, hän ei tuhlaa, häntä voidaan pitää jopa pihinä. Ajanajaksona nelonen tuo pysähtyvyyttä ja pidättyvyyttä tilanteisiin. Asiat eivät liiku, vaikka miten paljon niiden eteen tekisi töitä. Tämä on harkinnalle hyvä aika. On aika tarkistaa suunta ja vaihtaa sitä tarvittaessa. Nelosen kielteiset puolet, itsepäisyys, pessimismi, sekä pidättyväinen tunteiden ilmaisu.
Antisosiaalinen persoonallisuus
Antisosiaalinen tai psykopaattisen persoonallisuushäiriön jatkumo ulottuu äärimmäisen hajanaisesta, psykoottisesta, impulsiivisesta ja sadistisesta tyypistä viileään ja pintapuolisesti viehättävään tyyppiin. Psykopatia on määritelmällisesti vaikea persoonallisuuden häiriö, eli sitä esiintyy pääsääntöisesti rajatilaisissa ja psykoottisissa rakenteissa. Myös paremmin toimivissa persoonallisuusrakenteissa voi kuitenkin ilmetä ns. korkeatasoista psykopatiaa. Tällöin nojataan psykopatian määritelmään pysyvänä pyrkimyksenä hallita ja manipuloida toisia. Esimerkiksi hyvin toimivilla narsistisilla persoonallisuuksilla voi olla antisosiaalisia piirteitä. Jotkin teoreetikot ovat myös kuvanneet antisosiaalisen persoonallisuushäiriön narsistisen persoonallisuushäiriön äärimuodoksi.
TURVATON JA RAKKAUDETON SISÄINEN MAAILMA
Antisosiaaliset henkilöt käsittävät moraaliset vaatimukset pelkkänä varoitussysteeminä, jota he voivat käyttää hyväkseen hyväuskoisten ihmisten kustannuksella. He eivät ole sisäistäneet moraalijärjestelmää kuten toiset. He valehtelevat ja pettävät toisia ymmärtäen ainoastaan sen, että saattavat jäädä kiinni, mutta eivät sitä, että pettäminen vahingoittaa heidän ihmissuhteitaan. Koska he eivät kykene kokemaan rakkautta toisia kohtaan, he eivät myöskään voi arvostaa tällaisia tunteita toisilla. Heidän maailmassaan ihmissuhteet ovat hyväksikäyttöä ja manipulaatiota varten.