Osallistu sinäkin äänelläsi parantamaan perheiden hyvinvointia!
Iltaa! Pyydän, jotta tämä kirjoitus jaetaan. Jaetaan se ihan oikeasti koko Suomelle. Lukekaa ja miettikää, että miksi niin pitäisi tehdä. Moni on jo huomannut, että kansalaisaloitetta lastensuojelulain muuttamiseksi olen alkanut mainostaa. Oikeastaan sitä sivustoa, sillä aloite julkaistaan 10.2.2014. Tämän eteen saa tehdä valtavasti töitä. On kontaktointia, sivujen ylläpitoa, kysymyksiin vastaamista, puheluita, viestejä, nettikeskusteluja, suunnittelemista ja vaikka mitä. Miksi teen tätä? Pelastaakseni poikani? Tuskin, sillä koneisto vie hänet elämästäni, mutta jos tämä aloite menee läpi, niin varmistan sen, ettei oma poikani, eikä teidänkään lapsenne, koskaan joudu kokemaan sitä mitä minä tai te nyt, koska heillä on suojanaan laki, mitä minulla ja teillä ei ole! Miettikää. Lapset. Teilläkin on niitä monella. Elämän valopilkut. Meidän omaa lihaa ja verta. Pieniä ihmisiä, jotka kasvavat meidän kuvaksemme. Katsomme, kuinka lapsemme kehittyy ja kasvaa. Rakkautemme ei voisi olla suurempaa heitä kohtaan. Aamulla ensimmäiseksi, kun oma lapsi hymyilee sinulle, niin kaikki huolet ja murheet unohtuu hetkeksi. Saat ottaa lapsesi syliin ja kertoa kuinka rakastat häntä. Hän vastaa hymyllään ja halaa sinua lujasti takaisin. Tunnet sen rakkauden, lämmön ja vilpittömyyden, joka kuvastaa lapsesi tunteiden aitoutta sinua kohtaan. Olethan sinä hänen vanhempansa. Joka päivä vietätte aikaa yhdessä. Leikitte, nauratte, hymyilette ja juttelette toisillenne. Syötte, peseydytte, ulkoilette ja käytte kaupungilla. Teillä on valtavan ihanaa aikaa oman lapsenne kanssa. Tekisitte mitä tahansa oman lapsenne eteen. Menette eräänä kauniina päivänä ulos. Lapsesi on innoissaan ja hymyilee leveästi. Otatte toisianne käsistä kiinni ja lähdette kävelemään kohti läheistä puistoa. Siellä te olette viettäneet aikaa yhdessä jokaikinen viikko. Näin on ollut jo kolmen vuoden ajan. Tulette puistoon ja lapsesi kirmaa innosta hihkuen kohti liukumäkeä. Itse istahdat puiston penkille ja jäät katselemaan onnellisena, kuinka lapsesi leikkii. Kuinka hän nauttii siitä, kun saa olla oman vanhempansa kanssa yhdessä. Rakkautta, sitä se on. Vanhemman ja lapsen välistä energiaa, jota ei mikään koskaan murtaisi. Lähdette kotiin. Oli ihana viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsesi on uupunut ja menee päiväunille. Peittelet hänet, annat suukon otsaan ja toivotat kauniita unia. Itse istahdat sohvalle ja mietit taas miten tärkeä, rakas ja korvaamaton lapsesi on sinulle. Aarre. Kyyneleet kohoaa silmiisi, sillä rakastat lastasi niin kovin. Et olisi voinut uskoa millaista se on, kun on oma lapsi. Se on sanoinkuvaamattoman upeaa. Mutta sitten soi ovikello. Ainiin, minusta oli tehty se ilmoitus, josta ei ole mitään tietoa annettu, kuin että tulevat käymään. En tiedä kuka sen on tehnyt ja miksi. Oven takana onkin kaksi poliisia ja kaksi sosiaalityöntekijää. Käy ilmi, että sinusta on tehty neljä nimetöntä lastensuojeluilmoitusta siitä, että pahoinpitelet lastasi. He tulivat ottamaan lapsesi pois, sillä sinusta on tehnyt sosiaalityöntekijä rikosilmoituksen. He herättävät lapsesi, pukevat ja vievät mukanaan. Ovi pamahtaa kiinni. Mitä sinä nyt tunnet? Tyhjyyden. Sen, mitä tuhannet suomalaiset ja heidän lapsensakin. Myös minä. Liity ja muuta asioita: Lastensuojelulaki Uusiksi- sivusto. https://www.facebook.com/lastensuojelulakiuusiksi?fref=ts
Iltaa! Pyydän, jotta tämä kirjoitus jaetaan. Jaetaan se ihan oikeasti koko Suomelle. Lukekaa ja miettikää, että miksi niin pitäisi tehdä. Moni on jo huomannut, että kansalaisaloitetta lastensuojelulain muuttamiseksi olen alkanut mainostaa. Oikeastaan sitä sivustoa, sillä aloite julkaistaan 10.2.2014. Tämän eteen saa tehdä valtavasti töitä. On kontaktointia, sivujen ylläpitoa, kysymyksiin vastaamista, puheluita, viestejä, nettikeskusteluja, suunnittelemista ja vaikka mitä. Miksi teen tätä? Pelastaakseni poikani? Tuskin, sillä koneisto vie hänet elämästäni, mutta jos tämä aloite menee läpi, niin varmistan sen, ettei oma poikani, eikä teidänkään lapsenne, koskaan joudu kokemaan sitä mitä minä tai te nyt, koska heillä on suojanaan laki, mitä minulla ja teillä ei ole! Miettikää. Lapset. Teilläkin on niitä monella. Elämän valopilkut. Meidän omaa lihaa ja verta. Pieniä ihmisiä, jotka kasvavat meidän kuvaksemme. Katsomme, kuinka lapsemme kehittyy ja kasvaa. Rakkautemme ei voisi olla suurempaa heitä kohtaan. Aamulla ensimmäiseksi, kun oma lapsi hymyilee sinulle, niin kaikki huolet ja murheet unohtuu hetkeksi. Saat ottaa lapsesi syliin ja kertoa kuinka rakastat häntä. Hän vastaa hymyllään ja halaa sinua lujasti takaisin. Tunnet sen rakkauden, lämmön ja vilpittömyyden, joka kuvastaa lapsesi tunteiden aitoutta sinua kohtaan. Olethan sinä hänen vanhempansa. Joka päivä vietätte aikaa yhdessä. Leikitte, nauratte, hymyilette ja juttelette toisillenne. Syötte, peseydytte, ulkoilette ja käytte kaupungilla. Teillä on valtavan ihanaa aikaa oman lapsenne kanssa. Tekisitte mitä tahansa oman lapsenne eteen. Menette eräänä kauniina päivänä ulos. Lapsesi on innoissaan ja hymyilee leveästi. Otatte toisianne käsistä kiinni ja lähdette kävelemään kohti läheistä puistoa. Siellä te olette viettäneet aikaa yhdessä jokaikinen viikko. Näin on ollut jo kolmen vuoden ajan. Tulette puistoon ja lapsesi kirmaa innosta hihkuen kohti liukumäkeä. Itse istahdat puiston penkille ja jäät katselemaan onnellisena, kuinka lapsesi leikkii. Kuinka hän nauttii siitä, kun saa olla oman vanhempansa kanssa yhdessä. Rakkautta, sitä se on. Vanhemman ja lapsen välistä energiaa, jota ei mikään koskaan murtaisi. Lähdette kotiin. Oli ihana viettää aikaa lapsen kanssa. Lapsesi on uupunut ja menee päiväunille. Peittelet hänet, annat suukon otsaan ja toivotat kauniita unia. Itse istahdat sohvalle ja mietit taas miten tärkeä, rakas ja korvaamaton lapsesi on sinulle. Aarre. Kyyneleet kohoaa silmiisi, sillä rakastat lastasi niin kovin. Et olisi voinut uskoa millaista se on, kun on oma lapsi. Se on sanoinkuvaamattoman upeaa. Mutta sitten soi ovikello. Ainiin, minusta oli tehty se ilmoitus, josta ei ole mitään tietoa annettu, kuin että tulevat käymään. En tiedä kuka sen on tehnyt ja miksi. Oven takana onkin kaksi poliisia ja kaksi sosiaalityöntekijää. Käy ilmi, että sinusta on tehty neljä nimetöntä lastensuojeluilmoitusta siitä, että pahoinpitelet lastasi. He tulivat ottamaan lapsesi pois, sillä sinusta on tehnyt sosiaalityöntekijä rikosilmoituksen. He herättävät lapsesi, pukevat ja vievät mukanaan. Ovi pamahtaa kiinni. Mitä sinä nyt tunnet? Tyhjyyden. Sen, mitä tuhannet suomalaiset ja heidän lapsensakin. Myös minä. Liity ja muuta asioita: Lastensuojelulaki Uusiksi- sivusto. https://www.facebook.com/lastensuojelulakiuusiksi?fref=ts
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tykätty! Onpa upeeta että itsekkyys ei ole ihan kaikkia ihmisiä sokaissut!
Ihmiset ovat julmia eläimiä joskus toisilleen. Ei ajatella loppuun asti, mitä perättömät ilmoitukset aiheuttavat koko perheelle ja ennenkaikkea lapselle. Näitä tapauksia on suomessa paljon. Lastensuojelulaki perustuu kahteen sanaan, lapsen etu, mutta asioista täytyy ottaa selvää hienotunteisesti, ennen kuin voi tehdä mitään johtopäätöksiä. Aloittajan kirjoitus oli niin koskettava, että pala nousi kurkkuun. Se tunne kun joka päivä rakastut uudelleen ja uudelleen lapseesi. Sitä rakkauden tunnetta ei ole muuta olemassakaan kuin tämä ainoa ja se suojelu lasta kohtaan, jota tuntee. Kun lapsi kasvaa niin yrittää pehmeästi ohjata maailmaa kohtaamaan. Ei ajatella, että lapsi on viaton, herkkä ja tarvitsee kaiken sen tuen ja rakkauden vanhemmiltaan, että hänestä tulee joskus itsenäinen, itseensä luottava aikuinen, jolle jää hyvät muistot lapsuudesta. Ikävä kyllä näin ei ole aina. Alkoholi, huumeet pilaavat monen lapsen elämän, mutta onneksi nämä (tilastollisesti) on vähäisiä siihen nähden, mitä on oikea koti ja rakkaus, että lapsi tuntee olevansa turvassa.
Eikö teidän kannattaisi keskittyä parantamaan elämäänne, että saisitte ne lapset kotiin tuon nettikirjoittelun sijaan?
..ihmettelee vaan.
Niin me olemme tehneet mutta kun sijaisperhe kääntänyt lapsen meitä vastaan.
Miten lapsi suhtautuu, kun tapaat häntä? Entäs kun soitat? Yleensä lapset ovat onnellisia kun tapaavat vanhempiaan.
Emme tapaa ja nyt minua kaduttaa että annoin heidän vaikuttaa asiaan
Syyllinen löytyy aina jostain muualta kuin peilistä. Näinhän se menee.
Loppupelissä syyllinen on sossu kun "ei viitsitä", "en jaksa", "on liian raskasta". Niinhän se menee. Minä minä minä.........
Tehän sen tiedätte täydelliset ihmiset! Hoitajaa nyt lapseni kun olette niin hyviä! Mutta muistakaa kuka on oikeasti lapselle tärkein!
Ihana kirjoitus, mutta tuosta puuttuu kertomus, mitä tuota enen tapahtui. Ei sosiaaliviranomaiset poliisin kanssa ihan leikitellen tule lapsia hakemaan. Tuossa voi olla esim. yhden vuorokauden tapahtumat, mutta mikä aiheutti tuon tilanteen. Tekikö joku väärän ilmiannon? Tapahtuiko ennen tuota jotain pahaa? Oliko tuo kertomus siitä, miten vanhemmille viime tipassa valkeni miten sen lapsen kanssa pitäisi olla. Tuollainen tarina kaipaisi taustojen kertomista, muuten se odottaa kuulijaltaan tosi sinisilmäisyyttä.
Mitenkähän suhtautuisi tuohon? Itse olen vaimon kanssa kasvattanut yhden lapsen aikuiseksi, nyt on oman yrityksenvetäjänä! En voi muuta sanoa kuin että silloin kun lapsi syntyi niin lopetin alkuun tupakoinnin, viinan tai kaljan kanssa ei ole läträtty! Kaikessa koetettiin kasvattaa normaalisti, oli kotiintuloajat ja rajat muutenkin lapsella mitä saa tehdä ja mitä ei! Se hyväpuoli siinä oli ettei lastensuojeluviranomaiset tai poliisit käynyt kertaakaan meillä, saati ottamassa lasta huostaan! Mikähän lie ollut syynä!
"Mutta sitten soi ovikello. Ainiin, minusta oli tehty se ilmoitus, josta ei ole mitään tietoa annettu, kuin että tulevat käymään. En tiedä kuka sen on tehnyt ja miksi. Oven takana onkin kaksi poliisia ja kaksi sosiaalityöntekijää. Käy ilmi, että sinusta on tehty neljä nimetöntä lastensuojeluilmoitusta siitä, että pahoinpitelet lastasi."
Onhan tässä ihan selvästi kerrottu!
Kukaan ei tiedä mitä kaikkea näissä laitoksissa tapahtuu. Samanlaisia mielivaltaisia hulluja kuin narsistisossutkin, jotka kilpailee kuka huostaa eniten.
Mutta, niinkuin aina, vanhemmat on syypäitä kaikkeen.. tarjoilijat ja parturit on kaikki huoria.. muusikot on kaikki juoppoja.. yrittäjät on kaikki huijareita.. jne..
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014012117955703_uu.shtml?fb_action_ids=10200468848882246&fb_action_types=og.recommends&fb_ref=flb_y&fb_source=other_multiline&action_object_map=[284350655047206]&action_type_map=["og.recommends"]&action_ref_map=["flb_y"]
Teille pöljille vaikka kuorman paskaa kaatais niskaan, uskoisitte sen olevan kultaa kun viranomainen vain sanoisi niin! Selvää on, miksai lieksassakin voi viran omaiset tehdä mitä lystää! Eihän lieksalaisilla ole omaa älliä ollenkaan!!!!!
No, hyvä kun sinulla sitä tuntuu löytyvän. On varmaan puheistas päätellen asiat hyvin kotona?
On, minun asiani ovat erittäin hyvin. Mutta monen ihmisen, joita avustan, asiat eivät näin ole.
Vaikka kommenttini on provosoiva, tarkoitus onkin herättää ajatuksia! Lieksassa se vaan on turhaa, siellä omien aivojen käyttö on ihan vieras asia.
"Taustaa pukkaa" Ei lastensuojelu ilmoita etukäteen että ovat tulossa. He myös ottavat turvallisuuden nimissä poliisit mukaan. Et voi koskaan tietää mitä oven takana on. Rauhallinen siisti kunnossa oleva koti tai sitten päinvastainen.
faktaa2: Kun kyseessä on nimettömiä ilmoituksia, suhtautuisin niihin hieman toisin. Kyllä ihmisellä on oikeus puolustautua esitettyihin väitteisiin ja oikeus asioiden tutkintaan, ennen kuin noin järeisiin toimenpiteisiin ryhdytään.
Mitään näyttöä kun ei vieläkään ole ilmoitusten pohjaksi! Kuka hyvänsä voi näitä nimettömiä ilmoituksia tehdä. Aika monet käyttävätkin niitä kostona erotilanteessa, naapuririidoissa, kateudesta.. yms.
Nytkin on ihan kunnollinen työssäkäyvä puhtaan rikosrekisterin omaava mies, yh-isä, joutunut tämänkaltaisen terrorismin kohteeksi!
Sitte löytyy selittäjiä, jotka puolustavat automaattisesti viranomaisten mielivaltaista toimintaa tuntematta asioita ja taustoja ollenkaan.
Näin suomessa. Ja etenkin lieksassa. Siksi siellä onkin kunnan asiat sekaisin, voivat tehdä mitä lystää, ainahan ne on oikeessa..
Onneksi on hyvin lasten kanssa tämä elämä. Iloista arkea elämme ja nautimme pienistä elämän iloista. Harrastamme, matkustelemme ja teemme jotain mukavaa arjen rutiineista poikkeavaa silloin tällöin. Ei se vaadi hirveitä summiakaan kun emme kanna rahaa kauppaan tupakanostoon ja kapakassa käyntiin. Joutuuhan sitä jostain aina tinkimään että pystyy sitten toteuttamaan näitä unelmiaan ja autollakin ei turhaan meidän perheessä rallata. Tärkein on lasten hyvinvointi ja perheen onni. Niitä emme millään hinnalla riskeeraisi.