Olen erakko ja käyn vain pakosta kaupassa ja joskus lääkärissä/hammaslääkärissä. Saan kaupoissa yllättäen pakokauhureaktioita, jos satun näkemään vilaukseltakaan jonkun tietyn ihmisen, jonka tiedän olevan kiinnostunut "katoamisestani" (olen muuttunut tapetiksi omalla seinälläni eikä minua näe koskaan kukaan missään, missä ennen liikuin).
Lähden välittömästi kaupasta pois, jätän tavarat koriin taikka ostoskärryyn ja syöksyn kassojen läpi ulos. Menen sitten toiseen ruokakauppaan. Uusia vaatteitahan minä en enää tarvitse.
En tervehdi ketään, en hymyile, olen varmaan hirveän vihaisen näköinen. Koen ihmisten tuijottavan minua ja se häiritsee aivan valtavasti. Tekis mieli irvistää.
Kun pääsen kotiluukkuuni, käperryn kasaan kylpytakkini sisään ja elän minimaailmassani hiljaa.
En vastaa useinkaan puhelimeen, jos se soi. Jos joku ylipäänsä yrittää soittaa. Ei ole puheenaiheita enkä viitsi enää valittaa asioitani. Olen saanut niin paljon noottia kitisemisestäni, että nyt pidän jo turpani kiinni. Masennus voi olla tarttuvaa laatua, sen olen huomannut. Joten parempi vaieta. Terapiat olen kolunnut läpi eikä mikään auta (yht. 15v??).
Masislääkkeet lopetin äskettäin, koska nekään ei auta. Kokeilin 3kk. Yleensä ottaen en ole niitä edes syönyt. Mulle riittää unilääkkeen murunen. Valvon, jos en saa unta. Sama kait tuo on, kun en ole masennuksen takia töissäkään.
Pelkään ihmisten arvostelua, mielipiteitä, kuittailua, naurua, juoruamista, pahanpuhumista jne.
Minua on elämän varrella niin karvaasti petetty ja pieksetty, että tässä on lopputulos.
Lähden välittömästi kaupasta pois, jätän tavarat koriin taikka ostoskärryyn ja syöksyn kassojen läpi ulos. Menen sitten toiseen ruokakauppaan. Uusia vaatteitahan minä en enää tarvitse.
En tervehdi ketään, en hymyile, olen varmaan hirveän vihaisen näköinen. Koen ihmisten tuijottavan minua ja se häiritsee aivan valtavasti. Tekis mieli irvistää.
Kun pääsen kotiluukkuuni, käperryn kasaan kylpytakkini sisään ja elän minimaailmassani hiljaa.
En vastaa useinkaan puhelimeen, jos se soi. Jos joku ylipäänsä yrittää soittaa. Ei ole puheenaiheita enkä viitsi enää valittaa asioitani. Olen saanut niin paljon noottia kitisemisestäni, että nyt pidän jo turpani kiinni. Masennus voi olla tarttuvaa laatua, sen olen huomannut. Joten parempi vaieta. Terapiat olen kolunnut läpi eikä mikään auta (yht. 15v??).
Masislääkkeet lopetin äskettäin, koska nekään ei auta. Kokeilin 3kk. Yleensä ottaen en ole niitä edes syönyt. Mulle riittää unilääkkeen murunen. Valvon, jos en saa unta. Sama kait tuo on, kun en ole masennuksen takia töissäkään.
Pelkään ihmisten arvostelua, mielipiteitä, kuittailua, naurua, juoruamista, pahanpuhumista jne.
Minua on elämän varrella niin karvaasti petetty ja pieksetty, että tässä on lopputulos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Masislääkkeet lopetin äskettäin, koska nekään ei auta. Kokeilin 3kk. Yleensä ottaen en ole niitä edes syönyt. "
No eivät varmasti auta jos et niitä edes syö, siinä olet ihan oikeassa.
Söin aikoinaan joitakuita lääkkeitä max 3kk esim. Remeron (veti pöntön täysin sekaisin, olin aamulla zombi), Seronil (lihoin 15kg 2kk:ssa), Miaxan (ei mitään hyötyä), Triptyl (ehkä nukutti paremmin). Eli kokeiltu on, mutta ne saakelin pillerit lihotti minut tällaiseksi läskiksi lyhyessä ajassa, joten ei lääkkeet auta. Viimeisin kokeilu oli Aurorix, josta ei ollut mitään vastetta.
"Minua on elämän varrella niin karvaasti petetty ja pieksetty, että tässä on lopputulos."
Sitä se on. Paska kasvaa korkoa korolle.
"Olen saanut niin paljon noottia kitisemisestäni, että nyt pidän jo turpani kiinni."
Tuossa on hjuva alku. Seuraavat siirrot odottavat vuoroansa :)