olen, joo. Mutta Hänelle, edes hänelle en voisi kertoa siitä kaikesta, mitä sisälläni on. Ja millainen oikeesti olen. Luulen, että hänen kiinnostuksensa häipyisi yhtä äkkiä kuin lootti gomorrasta, jos tietäisi musta kaiken..siksi tyydyn edelleenkin vain katselemaan ja juttelemaan mukavia
ulkokuori kunnollinen ja puoleensavetävä
raskas taakka
15323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mulla sama juttu eli raskas luuranko kaapissa enkä usko että hyväksyisi erästä asiaa.
No, onhan meitä....mullakin eräs viehättävä nainen kiikarissa, mutta ikävä kyllä, meistä ei voi koskaan tulla mitään. Ei mulla ole naisjuttuja, ei alko-ongelmaa..mut jotain, voi elämä
olla sellaista ettei nainen sitä hyväksyisi? Kaikilla meillä on omat ongelmamme mutta puhumalla niistä ne selviää. Kannattaako sen takia jättää mahdollinen onni taakseen?
Kyllä joku fiksu nainen varmasti ymmärtäisi ja pitäisi sinusta kaikesta huolimatta, haluaisi olla sun kanssa. Eihän kaikki naiset ole samanlaisia unelmoijia kuin nämä tän sivun prinssistä haaveilevat tyttöset.
Olen tilanteessa, jossa ero tuli sen takia, että nainen ei uskaltanut avautua avoimesti ongelmistaan. Kerettiin kuitenkin tutustua aika hyvin ja keskusteltiin paljon. Näin jälkeen päin ymmärrän, että yritti kautta rantain koko ajan pohjustaa avautumista omista ongelmistaan kokonaisuudessaan. Tietyt tapahtumat (suhteen ulkopuoliset) saivat kumminkin naisen stressaantumaan, sulkeutumaan ja vetäytymään.
Olen todella ottanut selvää asioista, eikä mikään mitä hän kertoisi tulisi shokkina. Olen elämää nähnyt ja paljon lukenut henkilö, itsekkin olen erittäin herkkä ja pystyn kyllä asettumaan toisen asemaan, ehkä jopa liiallisella herkkyydellä, omaa hyvinvointiani ajatellen.
Uskon, että nainen on selvillä näistä asioista (ainakin ilmaisi näin), sillä kerroin itsestäni ja muutenkin puhuin avoimesti koko suhteen ajan. Naista olen muutaman kerran lähestynyt kirjeellä, jossa olen tunteeni ja ymmärryksen asian tilaan selittänyt perusteellisesti, mutta aina ei mikään riitä. Liikaa stressitekijöitä, liikaa paineita, liikaa tunteita, liikaa kaikkea.
Ei voi tietää etukäteen. Ehkä aliarviot hänet ?
Ja luuletko ettei myös näillä kiinnostuksen kohteillanne ole historiaa?
n?m?
Mä ainakin hyväksyisin miehessä kaken muun, jos mä olisin sen ainoa rakasa, eikä ikinä pettäis mua. Jos meidän välinen rakkaus olisi aitoa ja hän ei himoitsisis muita tai jotain satuttamista, niin mulle kelpais.
mutta tavallaan petät, luottamuksen petät antaen itsestäsi kuvan mikä et edes ole ja sisimmässäsi olet aivan toinen, jonka luulet karkoittavan hänet luotasi. Itsekästä.
Kaikki muu menee, mutta murhaamiseen, kiduttamiseen ja insestiin ymmärrykseni ei riitä.
Ei insestissä ole mitään pahaa, kun ei esimerkiksi nuori lapsi tai teini ole välttämättä pystynyt mitenkään vaikuttamaan asiaan! Niin ei se ole mitään hävettävää. Varmasti kipeä kokemus mistä on vaikea puhua.
On tosi julmaa verrata sellaista johonkin murhaamiseen, kun toinen ei oo välttämättä edes pystynyt mitenkään vaikuttamaan ja se ei ole edes satuttanut kuin sitä henkilöä itseään. Niin ei todellakaan pidä verrata johonkin murhaamiseen sitä. Kukaan järkevä ihminen ei ajattele pahasti siitä, että toiseen on sattunut ja sitä on satutettu, vaan halaa hellästi ja haluaa pitää turvassa. Silittää hellästi ja kietoo kädet tiukasti ympärille ja näyttää että välittää lujasti.
Insestillä en tarkoittanut sen kohteeksi joutumista, vaan sen harjoittamista. Siinä on paljon pahaa.
Mä en menisi rakasta ihmistä tuomitsemaan liian herkästi siitä, koska se voi olla haava, joka on tullut siitä että itselle on tehty pahaa. Ja jos sitä ihmistä rakastaa, niin tietenkin se rakkaus kantaa aina, koska se on todellista että rakastaa.
Jos sitä on tapahtunut aikuisten ihmisten välillä, niin ei siinä ole mitään mistä pitäisi toista ripittää ihan älyttömästi. Ihan varmasti jokaikisen ihmisen geeneissä on tuhansien vuosien aikana jotain sukulaisuuksia ja aika läheisiäkin, koska se on ollut joskus yleistä. Niin turha alkaa heitellä toista kivillä.
Jos asia kohdistuu lapsiin, niin siinä kohti tulee kyllä korville ja huolella, mutta ei se sitä rakkautta poista, kun toista todella rakastaa. Vaan toista tahtoo auttaa mutta tekee samalla erittäin selväksi sen, että niin ei tule enää tapahtumaan kertaakaan ja jos tapahtuu pienikin rike, niin hakkaa ihan surutta ensiapukuntoon pesäpallomailalla ja armoa ei tule. Eli ei saa ketään viatonta yhtään satuttaa. Ajatuksista ei toista rankaise, vaan niistä voi ihan läheisesti jutella aina ja kun rakastaa, niin ymmärtää ja auttaa käsittelemään niitä tunteita.
Ajatuksissahan ei sinällään ole mitään pahaa kun ne ei ketään satuta. Niin niitä voi aina yhdessä käsitellä. Kun toista rakastaa niin ei sitä hylkää ikinä. Ja jos toisesta tuntuu siltä, että se on turvallista niin ja ne ajatukset pääsee ulos jottei ne toteudu muihin, niin toki itse voi sen rakkaansa kanssa kahdestaan kaikenlaisia roolileikkejä tehdä. Niin ne ajatukset pääsee purkautumaan ihan turvallisesti ja tulee parempi olo kun ei patoudu. Sillä tavalla rakkaista huolehditaan.
Koko ajanko mun pitää tarkentaa ;). Tarkoitin nimenomaan lapsiin kohdistuvaa.
En ollut varsinaisesti kiviäkään heittelemässä - kirjoitin, että siihen ei ymmärrykseni riitä.