Kahvikuppeja kuivauskaapissa

Kiitos. Olo on kuin olisi jonkun suuren äärellä, eikä oikein tiedä miten sitä käsitellä. Asia muuttuu vain entistäkin kummallisemmaksi edetessään. Käsikirjoitukseksi, jota ei pitänyt olla olemassakaan.

Mä en edes yritä taistella vastaan. Olen menetetty. Antautunut jo aikoja sitten. Ajattelin ettei elämällä ole enää mitään mun varalle, mutta sillä olikin melkoinen jokeri hihassaan. Parempi antaa aivosolujen sulaa lammikoksi kuin jäätiköt konsanaan ja lillua tässä tunteen valtameressä.

En, koska en tiedä kuka sinäkään olet?

"Olisit nähnyt sinne toisellekin puolelle,kuin vaan pintaan."

Niin, no elämässä täytyy ottaa riskejä ja rakastuessaan varsinkin. Eihän kukaan ole täydellinen eikä kukaan halua pelkkään pintaan tutustuakaan.

Mitkähän asiat sotii vastaan? Pelko ainakin rivien välistä paistaa selvästi.

Tuo on aika jännä ajatus. Tuo että jos näkee toisen nurjankin puolen niin on valmis heittämään hanskat nurkkaan ja etsimään uuden ihastuksen, ja niinhän siinä usein käy jos ollaan vaan vähän ihastuneita ja tykästyneitä, mutta rakkaudessa ei luovuteta siksi että toisella mörköjä kaapin nurkassaan tai tykkää kaivaa nenää tai pallejaan telkkaria katsoessaan.

Oletat että aloittajan tilanne on sellainen kaukainen rakkaus, joka on jäänyt kesken? Peilaatko häneen omaa tilannettasi, etkä ota huomioon, että tilannehan saattaa yhä kehittyä ja aloittajan tunteet ovat kasvaneet ja juurikin heränneet sen vuoksi, että hän on saanut nähdä tuon kaivattunsa pinnan taakse?

Kolmiapila kirjoitti:

Tuo on aika jännä ajatus. Tuo että jos näkee toisen nurjankin puolen niin on valmis heittämään hanskat nurkkaan ja etsimään uuden ihastuksen, ja niinhän siinä usein käy jos ollaan vaan vähän ihastuneita ja tykästyneitä, mutta rakkaudessa ei luovuteta siksi että toisella mörköjä kaapin nurkassaan tai tykkää kaivaa nenää tai pallejaan telkkaria katsoessaan.

Oletat että aloittajan tilanne on sellainen kaukainen rakkaus, joka on jäänyt kesken? Peilaatko häneen omaa tilannettasi, etkä ota huomioon, että tilannehan saattaa yhä kehittyä ja aloittajan tunteet ovat kasvaneet ja juurikin heränneet sen vuoksi, että hän on saanut nähdä tuon kaivattunsa pinnan taakse?

"Olisit nähnyt sinne toisellekin puolelle,kuin vaan pintaan."
Se kun suhde etenee tapamistasolle ja odotukset ei sitten kohtaisikaa.
Särmää pitää ollakin ,ja vasta kun toinen hioo toisensa kulmat, voi sanoa tuntevansa ja rakastavansa.


Ehkä se kiteytyy tähän.
"Se ihminen on sun silmissä täydellinen, etkä nää siinä mitään vikoja kun rakastat"

four-leaf clover kirjoitti:

"Olisit nähnyt sinne toisellekin puolelle,kuin vaan pintaan."
Se kun suhde etenee tapamistasolle ja odotukset ei sitten kohtaisikaa.
Särmää pitää ollakin ,ja vasta kun toinen hioo toisensa kulmat, voi sanoa tuntevansa ja rakastavansa.


Ehkä se kiteytyy tähän.
"Se ihminen on sun silmissä täydellinen, etkä nää siinä mitään vikoja kun rakastat"

Ymmärrän tuon ajatuksen, mitä ajat tässä takaa, mutta tunne-elämä harvoin noudattaa mitään kaavaa. Epäilet että tämän toisen tunteet eivät olisikaan kehittyneet niin vahvoiksi, jos olisitte vain deittailleet kuten niin moni muukin ja kulkenut sitä perinteistä polkua treffeistä suhteeseen ja niin edespäin, mutta ihmiset ovat yksilöllisiä ja niin on heidän tunteensakin. Ei voi tietää rakastaisiko joku toinen sinua vähemmän tai enemmän siksi, että jotkin asiat olisi tehty toisin.

Se mitä kirjoitit minulle tuossa kuin minä olisin tämä toinen paljastaa sen, ettet vielä itsekään tunne häntä pintaa paremmin. Millaisissa suhteissa hän on elänyt, millaisia rakkauksia, millaisia sydänsuruja? Kaikki aiemmin koettu tuodaan aina välttämättä mukaan uuteen suhteeseen niin hyvässä kuin pahassakin ja mitä enemmän ihminen on antanut itselleen aikaa ja ollut myös omillaan, niin sitä paremmin hän tuntee itsensä ja tietää miksi tuntee siten kuin tuntee.

Mutta mitkä ovat nuo asiat, jotka sotivat tilanteessasi vastaan?

Nimimerkissäsi jokin täsmää omaan elämääni juuri nyt, joten vastaan mitkä asiat sotii vastaan omassa tilanteessa.. Ne toiset ihmiset, jotka pitää ottaa huomioon. Sitäkö sinä tarkoitat? Ajoitus onkin hulluin mahdollinen, ja olen ihan yhtä ymmälläni kuin ketjun aloittajakin tästä omasta tunnevyörystä. Jos jotain haluaisin kysyä niin se että onko se kaikki vain omassa päässäni vai tunnetko samoin?

Ja jos tilanne on solmussa tai on jotain asioita, jotka sotivat mielestäsi vastaan, tulisi sinun kertoa siitä hänelle, ei minulle, olet siinä aivan oikeassa.

Ehkä askeleen lähempänä. On tapahtunut kaikki ja ei mitään. On tapahtunut tunteen ja ajatuksen tasolla, mutta ei toiminnan. Kumpikin piirtää edelleen omaa erillistä kuviotaan elämään kuin harpit, joiden kaaret leikkaavat toisensa toisinaan.

Perspektiivi on samassa kaupungissa, mutta eri maisemalla. Minun maisemassani näkyy vanhoja tiilisiä rakennuksia ja öisin kuulen joskus pitkien pikajunien kohinan raiteilla.

Ymmälläni kirjoitti:

Ehkä askeleen lähempänä. On tapahtunut kaikki ja ei mitään. On tapahtunut tunteen ja ajatuksen tasolla, mutta ei toiminnan. Kumpikin piirtää edelleen omaa erillistä kuviotaan elämään kuin harpit, joiden kaaret leikkaavat toisensa toisinaan.

Perspektiivi on samassa kaupungissa, mutta eri maisemalla. Minun maisemassani näkyy vanhoja tiilisiä rakennuksia ja öisin kuulen joskus pitkien pikajunien kohinan raiteilla.

..me taidamme olla eri kaupungeissa.

Eli.. kirjoitti:

..me taidamme olla eri kaupungeissa.

Ja aivan ventovieraita toisillemme, kyllä. Mutta ei lopeteta sitä lottoamista.

Ymmälläni kirjoitti:

Ehkä askeleen lähempänä. On tapahtunut kaikki ja ei mitään. On tapahtunut tunteen ja ajatuksen tasolla, mutta ei toiminnan. Kumpikin piirtää edelleen omaa erillistä kuviotaan elämään kuin harpit, joiden kaaret leikkaavat toisensa toisinaan.

Perspektiivi on samassa kaupungissa, mutta eri maisemalla. Minun maisemassani näkyy vanhoja tiilisiä rakennuksia ja öisin kuulen joskus pitkien pikajunien kohinan raiteilla.

..maisemassa nipistelee pakkanen poskia. Luonto on kaunis. Täällä harvemmin kuulee pikajunien ääniä.

..joskus tuntuu kuin löytäisi sen tutun ihmisen rivien välistä.

minun... kirjoitti:

..maisemassa nipistelee pakkanen poskia. Luonto on kaunis. Täällä harvemmin kuulee pikajunien ääniä.

..joskus tuntuu kuin löytäisi sen tutun ihmisen rivien välistä.

Ehkä tänne eksyneissä ihmisissä on jotain samaa? Tämä kaupunki on kaunis juurikin sen luonnon vuoksi, joka sitä ympäröi, ei niinkään minkään ihmisen rakentaman.

Eläisin. Kunnostaisin lapsuudenkotini ja vaalisin sitä hellästi. Opiskelisin mielin määrin. Auttaisin heitä, joilla on unelmia mutta ei keinoja tai mahdollisuuksia. Matkustaisin ja tuijottaisin Tokiossa vanhan majatalon terassilta sateeseen miettien miksi yhä matkustan yksin ja miten olen jo unohtanut miltä ihmisen kosketus ja läheisyys tuntuu. Minulla olisi kaikki, eikä siltikään sitä mitä haluan ja kaipaan kaikkein eniten, sillä rakkautta ei voi ostaa.

Mitä itse tekisit?

Ymmälläni kirjoitti:

Eläisin. Kunnostaisin lapsuudenkotini ja vaalisin sitä hellästi. Opiskelisin mielin määrin. Auttaisin heitä, joilla on unelmia mutta ei keinoja tai mahdollisuuksia. Matkustaisin ja tuijottaisin Tokiossa vanhan majatalon terassilta sateeseen miettien miksi yhä matkustan yksin ja miten olen jo unohtanut miltä ihmisen kosketus ja läheisyys tuntuu. Minulla olisi kaikki, eikä siltikään sitä mitä haluan ja kaipaan kaikkein eniten, sillä rakkautta ei voi ostaa.

Mitä itse tekisit?

..ymmälläni.

Oletko mies vai nainen?

kysymys.. kirjoitti:

..ymmälläni.

Oletko mies vai nainen?

Vastaus: Olen nainen.