Miltä se sitten tuntuu kun on tavannut jo aikoja sitten Sen Oikean? Sen ketä voisi rakastaa elämän loppuun saakka. Sen kuka voisi rakastaa minua elämäni loppuun saakka. Eikä silti ole yhdessä hänen kanssaan.
Hirveältä se tuntuu. Aivan hirveältä. Tyhjältä. Surulliselta. Valtavan surulliselta. Sitä ikävöi toista jatkuvasti, silloinkin vaikka luulee ettei enää ikävöi. Kun luulee että poissa silmistä poissa sydämestä oikeasti pätee. Että ei tunnu missään, kun perustelee kaiken järjellä. Ja lopulta joutuu myöntämään itselleen, että kyllä, yhä rakastan.
Hirveältä se tuntuu. Aivan hirveältä. Tyhjältä. Surulliselta. Valtavan surulliselta. Sitä ikävöi toista jatkuvasti, silloinkin vaikka luulee ettei enää ikävöi. Kun luulee että poissa silmistä poissa sydämestä oikeasti pätee. Että ei tunnu missään, kun perustelee kaiken järjellä. Ja lopulta joutuu myöntämään itselleen, että kyllä, yhä rakastan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei se aika tee tarpeeksi nopeasti tehtäväänsä tuossa unohtamisessa. Yhä vain.
?
oi, tiedän tunteen. silti yritän ajatella että olen kiitollinen jo hänen olemassaolostaan. haluan hänen olevan onnellinen, jos ei minun kanssa niin sitten jonkun toisen kanssa. 8 vuodessa en ole unohtanut, tuskin unohdan. tulen aina kaipaamaan, vaikka pystyn jatkamaan matkaani eteenpäin.
Kamalinta, mitä voi ajatella, että rakastettuni on on onnellinen jonkun muun kuin minun kanssa. Tuota fraasia vaan hoetaan ajattelematta, mitä se tarkoittaa.
Onpa ihme aloitus, kumpikin voisi rakastaa elämän loppuun, eikä silti. Tuo on niin keksittyä, koska jos olisi noin, niin tuskin mikään estäisi.
Vaikea uskoa muuksi kuin tarinaksi omassa päässään.
Olisin voinut sanoa jotakin tuohon suuntaan itsekin, paitsi, että yksipuolista on ollut.
Kuullostaa oman pään tarinalta, miten voi luoda toisesta tuollaisen illuusion mieleensä, vaikka tuo toinen rakastaa sitä toista. On teoillaan sen osoittanut, viettää yönsä ja päivänsä juuri sen rakkaan vierellä. Tosiaan jos olisi molemminpuolista ja yhtä voimakasta sillä kaipuun kohteellakin, olisi tilanne toinen. Minunkin olisi pitänyt ensin pitää kiinni ja sitten päästää irti tuollaisen kaipaajan vuoksi, väistämättä tulee mieleen, onko ehkä kyse jostakin mielensairaudesta tai riippuvuudesta tai jostain muusta. Taitaa olla vain palstajuttuja?
Mikset ole hänen kanssaan? onko hän varattu? Oletko kertonut sen hänelle? sillaihan ne asiat ratkeaa.Mulla vähän samanlainen tilanne.Vetovoima on niin suuri ja eroon ei pääse, rakastan jollain lailla häntä vaikkei olla kun juteltu.Jotenki en pysty itsekkään kertomaan sitä hänelle koska pelkään hänen reaktiotaan jos hän sitten ei haluakkaan enää jutella kanssani.Muutenkin mun tilanne on vaikea.Luulen että hän tietää tunteeni jollain lailla että kiinnostusta saattais olla..entäs sun tilanne? Pakoon et pääse.Mulla tilanne on jatkunut todella kauan.Mutta nautin tästä tunteesta vaikken voi olla hänen lähellään.
Se on elämän pahin tunne, kunnes tapaat sen seuraavan Oikean.
Tiedän mistä ap kirjoittaa. Tapasin hänet vuosia sitten, rakastuttiin. En halunnut luopua omasta elämästäni ja puolisostani kuitenkaan. Velvollisuudentunne oli liian voimakas. Hän meni tahollaan naimisiin mutta rakasti yhä. Uusi vaimo oli vain laastari. Nyt kaksi ihmistä on erillään ja rakastavat yhä. Yhä tapailemme mutta yritämme pitää tunteemme kurissa. Aina ei voi olla sen kanssa jota rakastaa, joskus täytyy uhrata omat tunteensa jotta ei satuttaisi kolmansia osapuolia. Aamupäivää ei ehkä tajua että on aika yleistä että vietetään yöt ja elämä jonkun kanssa jota ei rakasteta ja rakastetaan sitä jonka kanssa ei olla. Yhdessäolo ei merkitse rakkautta tai yhdessäolemattomuus ei merkitse sitä ettei olisi rakkautta. Elämä on monimutkaista.
Yleistä tosiaan on viettää salasuhteillen eläen kaksoiselämää kuvitellen, ettei kukaan tiedä tai kukaan huomaa. Melkoista valehtelua se on itselleen ja melkoista valehteluun kykenevyyttä se osoittaa myös siltä, joka noin toimii. Elämä on kovaa ja ihmiset tuntuvat olevan toisilleen susia.
Onko sekään aivan tervettä että lasten takia pysytään väkisin yhdessä? Asiat eivät loppujen lopuksi ole monimutkaisia vaan ihmiset pelkäävät muutoksia
ja pysyvät huonoissa suhteissa koska eivät halua ryhtä purkamaan sitä turvallista ansaa johon ovat itsensä ajaneet.
Miksi et sitten toimi niin että sinä ja hän tulisitte yhteen? Hän voi parhaillaan ajatella aivan samoin.
Mistä sen tiedätte rakastaisitteko toista elämänne loppuun asti. Jos eläisi sen rakkautensa kanssa arkipäivää voi tilanne olla toinen vastoinkäymisineen ja rakkaus kadota. Todellinen rakkaus koetellaan vasta teoissa ei haaveissa. Ei haaveilu ole realismia, se on vaan omissa rakkauden tunteissa kuvittelua.
Mistä kukaan tietää voiko rakastaa toista iäti ja arkenakin. Tuolla ajattelutavalla ei koskaan voisi mennä naimisiinkaan kun joutuisi pelkäämään rakkauden loppumista. Minä uskon että tosirakkaus ei lopu.
Tuntuu turhauttavalta ja surulliselta. Hän varattu mies, minä vapaa nainen. Joka päivä ajatuksissani. Yritän kerätä voimia alkaa tapailemaan muita mutta ei ole vielä motivaatiota.
Etkö voi tehdä mitään? Ehkä se toinen tuntee samoin kuin sinä. Tiedän mistä puhut, mutta itse olen umpikujassa.
Missä umpikujassa? Varmasti osaat ottaa yhteyttä häneen jos oikeasti haluat.
On otettu. Helvettiäkö te minua kiusaatte?
Mitä itse teet palstalla? Oletko ottanut yhteyttä kaivattuusi? Noudatatko kaikkia omia neuvojasi?
Väittää olevansa umpikujassa! Ei ole umpikujia, on vain risteyskohtia. Pitää itse päättää miten asiat ratkaisee. Elämä on valintoja! Valinnat vaatii joskus luopumista, hyppyä tyhjän päälle...
Turha itkeä, jos ei uskalla!
On uskallettu, ei johtanut mihinkään. Turha syytellä.
Tästä olen muuten samaa mieltä. Mutta kaikkea ei voi tehdä yksin eikä ratkaista asioita toisen puolesta. Olen kuitenkin yrittänyt, voitko sanoa samaa itsestäsi?
no miten olet toiminut risteyskohdissasi?
Ei kukaan tässä ketjussa voi sanoa, että toinen tekee väärin tai oikein. Elämä on tosi monimutkaista. Ja se eletty elämä, uudet tunteet, toisen tilanteet, ikäerot, eronneet ja varatut, ikävä vaan jotakin, kaikki se on vaan elämää... tunteen tasolla meitä pyörittää miten tahtoo. Jos voisimme muuttaa ajatustapaa ja tunteita, niin olisi helpompaa, nyt joudumme luovimaan ja tasapainoilemaan, jotta tunteet eivät kävisi kovin hallitseviksi. Jos on kaksi sinkkua, voi antaa palaa..vai onko sekään helppoa, en tiedä siitä.
Ja lopuksi hyvää huomenta vaan kaikille, tästä onkin jo taas aikaa.
Tämä M nainen kirjoittaa täällä palkan edessä. Sellaisia ei mitään ei mistään kirjoituksia.. ketä ne kiinnostaa????
Olen 100 % varma, että monet jotka väittävät "otin yhteyttä", "ilmaisin tunteeni" tai "kyllä hän tietää" tarkoittavat oikeasti: "katsoin häneen anovasti", "hipaisin häntä ohi kävellessäni" tai "vihjailin selkeästi".
Senkin nynneröt.
Jos ette oikeasti ota yhteyttä, ja ette oikeasti sano suoraan, ja ette oikeasti tule torjutuiksi, teillä on toivoa. Mutta toivoa ette osaa käsitellä. Helpompaa on nynneröidä.
Sitten on näitä, jotka saavat yhteydenoton, mutta vastaavat hiljaisuudella, eivät osaa käsitellä tunteita. Pistävät päänsä pusikkoon ja uskottelevat itselleen, ettei tuota ei-toivotun ihmisen viestiä tullutkaan ja jatkavat elämäänsä toisen tunteista kylmästi piittaamatta. Mahtaa olla hyvä mieli?
Sitten on niitä jotka tajuavat ettei tuu mitään