ei se sitä katso, että et olisi minulle kuin yksi ja ainoa ja sinä minulle.
Voin vaan toistaiseksi arvailla tätä kulkua ja todeta sen tuomia, sanoisinko arvoituksia ja tehnyt niistä päätelmiä, mitkä on saattanut muuttua matkanvarrella, osua väärin tai oikein. Enkö sitten ole jostain syystä halunnut nähdä tai sitten en tosiaan vain ole nähnyt.
En ole pystynyt unohtamaan vaikka joskus se tuntui järkevältä, mutta enpä ole myös voinut olla ruokkimattakaan sitä, tunnetta joka värisytti perustuksiani.
Mitään muuta ei kai ole tehtävissä, kuin antaa toisillemme mahdollisuus ja rakentaa yhdessä yhteinen vankka perustus, mikä ei murene heti pienten vastoinkäymisten sitä koetellessa, vaan käyttä sitä pelkästään lujitteena perutukselle, mitä kaksi sydäntä rakentaa...
Voin vaan toistaiseksi arvailla tätä kulkua ja todeta sen tuomia, sanoisinko arvoituksia ja tehnyt niistä päätelmiä, mitkä on saattanut muuttua matkanvarrella, osua väärin tai oikein. Enkö sitten ole jostain syystä halunnut nähdä tai sitten en tosiaan vain ole nähnyt.
En ole pystynyt unohtamaan vaikka joskus se tuntui järkevältä, mutta enpä ole myös voinut olla ruokkimattakaan sitä, tunnetta joka värisytti perustuksiani.
Mitään muuta ei kai ole tehtävissä, kuin antaa toisillemme mahdollisuus ja rakentaa yhdessä yhteinen vankka perustus, mikä ei murene heti pienten vastoinkäymisten sitä koetellessa, vaan käyttä sitä pelkästään lujitteena perutukselle, mitä kaksi sydäntä rakentaa...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluaako hän samaa?
Mistään en oo pystynyt täysin sitä lukemaan.
Toivoisin niin täydestä sydämestäni kuulevani erään naisen sanovan noin tai laittavan viestinä minulle.
Ehkä kuuletkin vielä? Ehkä hänkin toivoo samaa?
ja minä sanoisin jos tietäisin että hän haluaa kuulla tuollaisia asioita minulta. Kertoisin enemmänkin. Kuinka ajattelen häntä. En ole aloittaja.
En usko, että enää. Jossain vaiheessa vielä uskoin, mutta nyt on varmaan aika todistanut minun olleen väärässä. Toivo ei silti ole kadonnut.
Hyvä ap! Kauniisti ja viisaasti ilmaistu. Minun hänkin pystyisi juuri tuollaiseen ajatteluun. Toivon että saat kaivattusi. Minä toivon samoin omastani.
Teepä se. Eräs ei tehnyt vaan valitsi helpon. Nyt on kai tyytyväinen.
Enpä ole minäkään pystynyt unohtamaan, samaten vaikka joskus se tuntui järkevältä.
Aika erikoinen tarina tämä on tähän asti ainakin ollut... mitenkähän jatkuu...
Kiitos aloittajalle tästä kirjoituksesta. Kun rakastaa, silloin sen haluaisi jakaa - ihan kaiken.
Sydämelläni olisi paljonkin vastinetta, mutta tällä kertaa ei enempää.