Aluksi miehen nuorimmainen sisko sanoi olevansa raskaana, ja hänen raskauden lopulla, tulin itse raskaaksi. Päätimme miehen kanssa että me ei kerrota heidän suvulle raskaudesta, kunnes he sen itse tajuavat ja onnittelevat. koska en itse halunnut että nuorimmaisen siskon esikoisen synnytyksen lisäksi ketään minua "paapoisi" heidän sijastaan.
Miehen siskon esikoisen syntymästä ei kauaa mennyt kun heidän suku alkoi arvuuttelevan meidän ensimmäisen esikoisen odotusta, koska sen huomasi jo hyvin raskausviikolla 18. En myöskään raskauden oireista niin halua kenellekkään valittaa, jos esim kolottaa tai sattuu tai on pahaa oloa, koska en tykkää negatiivisestä asenteessa esim huutaa kesken ruokailun "alkopa oksettamaan" "aij ku mu mahaa sattuu", suoraan sanotusti olen vain kaikille sanonu että väsymystä on vain ollut..
Kunnes minulla raskaus viikolla 20 (odotan siis edelleen esikoista ja esikoisen odotus on minulle tärkeä asia) Tulee heidän vanhin siskonsa (ennestään jo kaksi lasta tyttö ja poika) ilmoittamaan lähisuvulle olevansa onnellinen koska on itse raskausviikolla 9... Totta kai itse hermostuin et miksi sen piti nyt tehdä koska ja nyt näin aikasin ilmoittaa, koska kaipaan erikois apua raskauden kanssa, koska mieheni tekee reppuhommia ja en tie raskaudesta tai tulevasta yhtään mitään ja joudun olemaan usein yksin! ja apua saan vain heidän perheeltä! mölyt mahan sisään ja asiallisesti onnettilen että heille tulee nyt kolmas lapsi.
Olen useasti kuunnellut valitusta vanhimmalta miehen siskolta "Kun hän on niin onnekas ollut kun ei mitään raskauden oireita ku mulla on tätä ja tätä ja tätä", "kyllä sulla on ollut helppoa ku mulla on tota ja tota ja tätä"
Niin no onhan mulla on ollut mutta en ole kuule jaksanu valittaa, mut positiivisesti olen hymyilly takaisin ja tokaissu että kai mua onnisti..
raskaudesta puhuttiin miehen nuorimman siskon kanssa jo että kierrätetään vanhoja tavaroita meille kun he eivät enään tarvi ja lupasi mm. vaatteita heiltä (jopa vanhimman siskon kierrätettyjä vaatteita, ja tavaroita koska emme tienneet hänen raskaudesta vielä siloin) kunhan saadaan tietää esikoisen sukupuoli, ni ruvetaan miettimään mitä me saisime heiltä... nyt ultran jälkeen kun emme saaneet tietää esikoisen sukupuolta, aloimme jo soittelemaan nuorimmalle siskolta että mitäs heillä on meille unisex tuotteita ja tuommoisia mitä meidän ei tarvisi ostaa. ON VANHIMMAINEN SISKO SOITTANUT JO ETTÄ HE OTTAA KAIKKI HEIDÄN VANHAT VAATTEET TAKAISIN (vaikka ei tie vielä että kumpi tulee mutta tytln ja pojan vaatteet he ottaa takaisin) HE ON VARANNEET JO RINTAPUMPUN JA JA HE VARAA SITTEN JO HEIDÄN OSTAMAN RISTIÄISLAHJA LEIKKIMATON HEIDÄN VAUVALLEEN KUNNES NUORIMMAN SISKON LAPSI SITÄ EI ENÄÄN TARVI! kaikki he varas jo heille istä he ovat joskus maksaneet..miten he kehtaavat pyytää lahjaksi ostettua leikki mattoa heille takaisin?
Eniten mua tässä loukkaa että kun minulta kysytään raskauden etenimistä hän tulee isoon äänee kailottamaan hänen oireistaan. jos syömme jossain ravintolassa ja ei tie saako hän sitä syödä menee hän tarjoilialta kysymään ja selittää isoon ääneen kun minä olen raskaana ja minä en tie saanko syödä sitä kalaa jne. ja se et kun ne ei tie kumpi sieltä tulee ja ottaa nyt jo kummatkin tytön ja pojan vaatteet takaisin ilman meille tarjoamati yhtään mitään on tosi loukkavaa.. ja vielä kun jos he ois köyhiä ni ymmärtäisin mutta kun heidän kk tulot on jo yli 8tonttua kuukaudessa..
Oon niin turhautu jo siihen että he pomppaavat aina mun yli :(
Miehen siskon esikoisen syntymästä ei kauaa mennyt kun heidän suku alkoi arvuuttelevan meidän ensimmäisen esikoisen odotusta, koska sen huomasi jo hyvin raskausviikolla 18. En myöskään raskauden oireista niin halua kenellekkään valittaa, jos esim kolottaa tai sattuu tai on pahaa oloa, koska en tykkää negatiivisestä asenteessa esim huutaa kesken ruokailun "alkopa oksettamaan" "aij ku mu mahaa sattuu", suoraan sanotusti olen vain kaikille sanonu että väsymystä on vain ollut..
Kunnes minulla raskaus viikolla 20 (odotan siis edelleen esikoista ja esikoisen odotus on minulle tärkeä asia) Tulee heidän vanhin siskonsa (ennestään jo kaksi lasta tyttö ja poika) ilmoittamaan lähisuvulle olevansa onnellinen koska on itse raskausviikolla 9... Totta kai itse hermostuin et miksi sen piti nyt tehdä koska ja nyt näin aikasin ilmoittaa, koska kaipaan erikois apua raskauden kanssa, koska mieheni tekee reppuhommia ja en tie raskaudesta tai tulevasta yhtään mitään ja joudun olemaan usein yksin! ja apua saan vain heidän perheeltä! mölyt mahan sisään ja asiallisesti onnettilen että heille tulee nyt kolmas lapsi.
Olen useasti kuunnellut valitusta vanhimmalta miehen siskolta "Kun hän on niin onnekas ollut kun ei mitään raskauden oireita ku mulla on tätä ja tätä ja tätä", "kyllä sulla on ollut helppoa ku mulla on tota ja tota ja tätä"
Niin no onhan mulla on ollut mutta en ole kuule jaksanu valittaa, mut positiivisesti olen hymyilly takaisin ja tokaissu että kai mua onnisti..
raskaudesta puhuttiin miehen nuorimman siskon kanssa jo että kierrätetään vanhoja tavaroita meille kun he eivät enään tarvi ja lupasi mm. vaatteita heiltä (jopa vanhimman siskon kierrätettyjä vaatteita, ja tavaroita koska emme tienneet hänen raskaudesta vielä siloin) kunhan saadaan tietää esikoisen sukupuoli, ni ruvetaan miettimään mitä me saisime heiltä... nyt ultran jälkeen kun emme saaneet tietää esikoisen sukupuolta, aloimme jo soittelemaan nuorimmalle siskolta että mitäs heillä on meille unisex tuotteita ja tuommoisia mitä meidän ei tarvisi ostaa. ON VANHIMMAINEN SISKO SOITTANUT JO ETTÄ HE OTTAA KAIKKI HEIDÄN VANHAT VAATTEET TAKAISIN (vaikka ei tie vielä että kumpi tulee mutta tytln ja pojan vaatteet he ottaa takaisin) HE ON VARANNEET JO RINTAPUMPUN JA JA HE VARAA SITTEN JO HEIDÄN OSTAMAN RISTIÄISLAHJA LEIKKIMATON HEIDÄN VAUVALLEEN KUNNES NUORIMMAN SISKON LAPSI SITÄ EI ENÄÄN TARVI! kaikki he varas jo heille istä he ovat joskus maksaneet..miten he kehtaavat pyytää lahjaksi ostettua leikki mattoa heille takaisin?
Eniten mua tässä loukkaa että kun minulta kysytään raskauden etenimistä hän tulee isoon äänee kailottamaan hänen oireistaan. jos syömme jossain ravintolassa ja ei tie saako hän sitä syödä menee hän tarjoilialta kysymään ja selittää isoon ääneen kun minä olen raskaana ja minä en tie saanko syödä sitä kalaa jne. ja se et kun ne ei tie kumpi sieltä tulee ja ottaa nyt jo kummatkin tytön ja pojan vaatteet takaisin ilman meille tarjoamati yhtään mitään on tosi loukkavaa.. ja vielä kun jos he ois köyhiä ni ymmärtäisin mutta kun heidän kk tulot on jo yli 8tonttua kuukaudessa..
Oon niin turhautu jo siihen että he pomppaavat aina mun yli :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Voiiiiiii eiiiiiiii......kamalaa kilpailua kuka on tärkeimmässä roolissa ja kuka saa eniten huomioo ja kuka saa sitä ja tätä!
En voi uskoa silmiäni kun luin tuon tekstin.
Ap.lle sanon, että jokainen toimiii omalla tavalla, niinhän sinäkin olet toiminut. Se on ihan jokaisen oma asia milloinka kertoa raskaudesta ja miten, eikä siten kuinka itse on toiminut.
Ja sit toi, että nyt vanhempi sisko on varannut kaikki ""omat ostamat tarvikkeet ja vaatteet"" omalta siskoltaan....TOki on varannut, onhan ne hänen ostamia ja onhan hän ne omalle siskolleen antanut. Minuakin olisi ottanut päähän alkaa ostaa TAAS kaikki uutena, vaikka kertaalleen jo on tarvikkeet vauvoilleen ostanut. Mieti vähän!
Noh, nuorempi sisko oli jo luvannut sinulle, mutta on kyseessä nyt oma sisko ja kuka tarvikkeet on hankkinut, niin kyllä minä teksisin samoin. Käy sinä taas ostamassa omalle vauvallesi uudet tarvikkeet kaupasta tai vaikka kirpparilta. Tori.fi saa kans erittäin hyvää tavaraa, sieltä saa rintapumppua ym priimaa...Äläkä narise kuin joku pentu.
Turhaa narinaa, vaikka sanoit olevasi positiivinen ajattelija....PAH, kirjoituksesi oli valitusta ja pelkkää negaa...
Niin justiinsa. Nauti omasta raskaudestasi ja älä ole noin kovin kateellinen.
Olet niiin kateellinen. Ja kovin sekava tekstikin, ei mitään tolkkua. Hohhoijaa. Kasvaisit isoksi ja antaisit muiden olla.
Ja ap:vastaa
ja sit musta tulis samallainen ihminen ku muut facettaja ÄiTyLiT on vai?
Ei se oo kateellisuudesta puhe vaan siittä et minkä takia hänen tarvii aina tulla mun yli esim jos joku kysyy multa raskauteen kuuluvia kysymyksi tulee tämä "hän on nyt niin helpolla päässyt kun mulla on tätä jä tätä"
tarkoitin sitä et jos minulta kysytään miksi hän tulee väliin vastailemaan mulle tarkoitettuja kyselyitä?
Miksi hän ei voi itse kertoa tarjoilialle että HÄN on raskaana, miksi hän ei voi nolata itseään tilanteessa jossa ei tie saako hän syödä kyseistä kalaa? onko minusta pakko tehdä "vaativa" asiakas koska mulla on isompi ja selkeempi maha?
Jos mun mies ostaa mulle kaulakorun ja kun me erotaan ja sille tulee uusi muija ni ei se multa vaadi takaisin korua jonka on lahjaksi ostanut?
Jos hän tietää noin 10vk päästä rakenne ultrassa että hänelle tulee tyttö
ja jos mulle syntyy noin 15vk päästä poika... mihin hän tarvii pojan vaatteita?
Ja niinkuin mä sanoin, ehkä sen takia mä vaadin nyt apua, koska olen aika helkutin usein yksin ja tää on mun ensimmäinen raskaus. ehkä mua pelottaa kun en tie mitä tulevan pitää ja se et joudunko esim synnyttämäänkin yksin kun mies on töissä? jos mä en saisi apua, kenellä mä soitan jos mies ei oo kotona ja synnytys alkaa? ensiraskauden pelot mitkä on ihan normaaleita
Mitenköhän minä pärjäsin oman esikoisraskaus ajan kun olin oikeasti yksin? Ei oikeesti noita sun ongelmia!! En muutenkaan ymmärrä että kun ensimmäistä lasta odotetaan niin miksi sille ei voi ostaa uusia juttuja ja sitten vaikka niitä kierrättää seuraavilla, miksi pitää olla kärkkymässä jo ainakin kahteen kertaan käytettyjä (jos kerran isolla siskolla eka käytössä ja sitten pikkusiskolla) minä ainakin ostin uutena enkä olettanut että kukaan mulle tänne olisi mitään raahannut! Ja jos ei ole varaa, niin kannattaa sitten jättää se lapsikin tekemättä.
Olin ainakin itse niin innoissani raskaudesta ja tulevasta vauvasta, että mikään ei ollut kivempaa kun ostella tavaroita ja vaatteita uudelle tulokkaalle.
Neuvolasta saat neuvoja, keskustelupalstoilta ja vaikka jostain tukiryhmästä jos siltä tuntuu. On erittäinkin kurjaa että sulla on tuollainen asenne. Miksi kenenkään pitäisi osata lukea sinun ajatuksia, sääliä sinun raskausoireita tms jos et niitä ääneen saa sanottua??!!! Käsittämätöntä.
Käytät sanaa että "vaadit apua" ethän sinä ilmeisesti ole edes pyytänyt sitä apua, niin miten kukaan sinua voi auttaa.
Nyt otat iteäsi niskasta kiinni! Sulla on kuitenkin se tukiverkosto siellä, puhu jos apua haluat! ihme touhua oikeesti!
Jos mietin omaa tilannetta, niin kyllä minäkin mielummin antaisin tämän lapsen tavaroita/vaatteita sisarellenni/ystävälleni kuin mieheni sisarrukselle joka olisi vieläpä aivan käsittämätön kitisiä! vai luuletko että tuo sinun asenteesi ei paista läpi? luuletko että ihmiset ovat niin tyhmiä että he eivät nää? Ehkä siksi se puhuvat päällesi yms, koska eivät hekään viitsi enää arvostaa sinua.
Normaalejahan nuo pelot on, mut etkö oo tullut ajatelleeksi, että voisit kysyä tältä kolmattaan odottavalta jo neuvoja ja tukea asioihin? Kai hän nyt luulee että sinulla on mennyt kaikki hyvin, jos et kerro tunteistasi MITÄÄN kenellekään?
Miksi joillekin ihmisille on niin vaikea PUHUA asioista? Ja sitten valitetaan suut ja silmät täyteen selän takana kun nämä ihmiset eivät osaa lukea sun herkkiä ajatuksia. Asioista voi puhua valittamatta ja sopivilla hetkillä (esim. ei niitä vatsanpuruja ole pakko juuri ruokapöydässä mainostaa, on muitakin hetkiä!) ja sillä tavalla niitä ihmisiä saa siihen ympärille eikä ole yksin!
No pääsethän sinä nyt neuvolassa puhumaan raskaudesta, ja siitä askarruttavista kysymyksistä. Ihme asenne sulla. Nauti raskaudestasi, ja älä turhaan ole kateellinen tuollaisesta. Rintapumppukaan paljoa maksa, vai tuleekohan peräti äitiyspakkauksessa. Tuskin nyt olitte vauvatarpeita muutenkaan laittaneet toisten varaan, ettehän? Lue itse tietoa raskaudesta yms, jos koet tarvitsevasi sen suhteen apuja. Niinhän muutkin tekevät. Äitiys on hyvä paikka opetella itsenäisyyttä, jos sellainen kehitysvaihe on elämässä jäänyt käymättä läpi.
Ne miehen siskot... Nehän on siskoja, tottakai ne jakelee keskenään tavaroitansa ja tietysti se kolmen lapsen äiti toivoo itselleen vaateet yms. Sikäli se nuorempi kyllä on pöllö, jos on vaatteet jo jollekin toiselle luvannut.
Toiset vain on raskautensa kanssa semmoisia MINÄ; MINÄ tyyppejä, ehkä ihan muutenkin elämässään. Sinä selvästikin olet semmoinen hiljaisempi, hieman alistuvampi... Ehkä kannattaa opetella nostamaan se oma pää ylös ja pitämään meteliä, jos meinaa jotain saada. Se on tyhmyyden huippu, ettei pidä puoliaan ja sitten katkeroituu muita kohtaan. Kysele niiltä sisaruksilta raskaudesta, pyydä heiltä/muilta sukulaisilta/ystäviltä apua jo raskausaikana. Mieti joku tukihenkilö, jonka otat synnytykseen mukaan,jos mies ei pääse jne. Äläkä nyhjää nurkassa hissukseen katkeroitumassa.
Sympatiat meni ihan miehen siskojen puolelle. Pyydä sinä avaaja niitä kierrätettyjä lastenvaatteita ja tavaroita omilta sisaruksiltasi.
Miksi kirjoitat noin? Tekstiäsi oli todella vaikea lukea. Lauserakenteet olivat ihan omituisia. Edes lukihäiriöiset eivät yleensä kirjoita tuolla tavalla.
Minunkin mielestäni asenteesi on kummallinen: Jos koet olevasi niin paljon miehen perheen ja tuen varassa, miksi et ottanut heitä alun alkaen mukaan projektiin, esim. kertonut ajoissa raskaudesta ja avun ja tuen tarpeestasi? Miksi et ole jutellut kahden siskoksen kanssa vauvantarvikkeiden jaosta kolmistaan? Ymmärrän kyllä vanhempaa siskoa, joka haluaa käyttöönsä tavaroita, jotka hän on itse ostanut. Vaikka siskolla perheineen olisi isommat tulot kuin teillä, heillä on varmasti monen lapsen kanssa myös isommat menot.
Jos ja kun raskaus on sinulle iso ja tärkeä juttu, miksi et ole hehkuttanut sitä yhtään? Nyt sitten valitat seurauksia, kun olet itse tiesi valinnut. Tuntuu esimerkiksi omituiselta, miksi et kertonut raskaudesta, vaan kaikkien piti arvuutella sitä.
Raskaana oleva sisko kuulostaa vähän höppänältä raviintolaesimerkkisi perusteella, mutta eiköhän sellaistakin luonteenpiirrettä voi sietää.
Olen itsekin jonkin verran riippuvainen mieheni perheestä (tai siis pärjäisin ilman heitäkin, mutta olen kiitollinen avusta ja otan sen vastaan), mieheni on reissutöissä, oma perheeni asuu kaukana. Meillä on yksi lapsi ja odotan toista. Aion kertoa raskaudesta heti niin lähipiirissä kuin työpaikalla, kunhan vauva suunnilleen turvallisilla viikoilla (11-12), jotta saan ymmärrystä ja tukea, kun olen väsynyt ja hajamielinen ja, jotta tärkeät ihmiset tietävät asiasta. Olen myös raskaudesta niin innoissaan, että haluan myös siksi kertoa "kaikille".