Harmitta jos hyvät ihmiset ovat yksinäisiä. Yksinäisyydestä tulee muitakin henkisiä oireita ja masennusta. Itselläni on ihan hyvä tilanne, kun on ystäviä...
Kimppakämppä voisi olla hyvä alku yksinäisyyden poistamiseen. Se avulla saisi edes hieman sosiaalista kontaktia. Ehkä jopa ystävät, jos kämppis olisi samanhenkinen.
Ellette ole jo tutustuneet, niin tässä teille linkki mistä voi kimppa-asuntoja ja kämppiksiä etsiä:
http://www.kimppakamppa.fi/
Kimppakämppä voisi olla hyvä alku yksinäisyyden poistamiseen. Se avulla saisi edes hieman sosiaalista kontaktia. Ehkä jopa ystävät, jos kämppis olisi samanhenkinen.
Ellette ole jo tutustuneet, niin tässä teille linkki mistä voi kimppa-asuntoja ja kämppiksiä etsiä:
http://www.kimppakamppa.fi/
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei tuo ihan noinkaan yksinkertaista valitettavasti ole. Asun kimppakämpässä ja kämppikseni on todella mukava, seurallinen jne, mut ei meistä ole kavereita tullut vaikka jutellaanki. Kämppis kyllä tietää että istun valtaosan ajastani yksin kotona ja tietää että olen pitkästynyt, mutta ei silti mitään... Kerran sanoi, että voin liittyä seuraan jos hän aloittelee iltaa kotona kavereidensa kanssa, mutta ei he koskaan tullut tänne.
Taas näitä kuningasideoita. Yrittäkää ymmärtää, että _yksinäisillekään ei kelpaa mikä tahansa seura_, kuten ei teille ei-yksinäisillekään. On äärimmäisen epätodennäköistä että johonkin kimppakämppään osuisi sattumalta sielunveljiä tai -siskoja.
Ei ihmisestä kyllä ihmiseksi saattaisi auttaa.
Jokainen on oman onnensa seppä. jos muiden avuliaat ehdotukset ei kelpaa, niin tehkää itse asiallenne jotakin. Valittaminen ei saa muutosta aikaiseksi, vaan ne on ne teot.
Mut onko pakko olla ystäviä , jos haluaa olla yksin????
Ja jos kuitenki pärjää tarpeeksi hyvin yksinään, niin tarviiko seuraa?.
Huomaa Pentti Linkola, joka erakko ja monet muut.
Moni ei myös hae seuraa, koska on niin ujoja ja hiljaisia sekä ERAKOITA, kuten minä.
Enpä todellakaan kaipaa kämppiäksiä varaamaan keittiötä tai vessaa, jättämään roskiaan sinne sun tänne, huudattamaan rasittavaa musaa, viemään kaiken yksityisyyden...
Yksinäisyydessä on parasta, että saa olla omassa rauhassaan. Tulla ja mennä ja elää miten itse haluaa. Itse kaipaan sosiaalisesta elämästä vain parisuhdetta, mutta senkin tulee olla vapaa suhde, jossa molemmat asuvat omissa kämpissään.
No juurikin näin!! Oma rauha ja vapaus olla kotona niin kuin lystää ovat prioriteetteja. Parisuhde jossa asutaan erikseen, on ideaali.
Älä nyt loukkaannu, jos ehdotuksesi ei saanut tuulta alleen, kimppakämppä on vain huono idea yksinäisyyden poistoon. Kimppakämppä sopii valmiiksi hyvien ystävien yhteisöasumiseen sekä myös ennenstään tuntemattomien, mutta huolella valittujen ihmisten kustannussäästöä tavoittelevaan asumiseen. Ystävien etsimiseen kimppakämppä on surkea ratkaisu, koska ennen kuin kämppikset tulevat tutuksi, ei voi tietää yhtään, onko ystävyydelle edellytyksiä, jos kemiat ei toimikaan, joutuu kärvistelemään itselle epämieluisassa seurassa samassa asunnossa (yhteistilat).
Ja monilla kimppakämppään tulevilla on kuitenkin valmiiksi sosiaalinen verkostonsa, eikä välttämättä haluakaan laajentaa sitä, hyviä ystävyyssuhteita kun ei voi määrättömästi ylläpitää, toiset eivät myöskään kaipaa pinnallisia kavereita edellisten lisäksi.
Ja kuten joku tuossa totesikin, monet arvostavat kotia juuri sinä rauhan tyyssijana, jossa on vapaus olla miten haluaa, usein myös ladata akkuja yksinäisyydessä. Harva haluaa pitää kotinsa sellaisena, jossa pyörii jatkuvasti muita ihmisiä, perheenjäseniä lukuunottamatta. Sosiaaliset suhteet hoidetaan kodin ulkopuolella.
Jos kärsii yksinäisyydestä, siihen ei auta muu kuin hakea netistä seuraa, mennä ihmisten ilmoille harrastuksiin sun muuta ja vähitellen kun ihmisiä tulee tutuksi, olla itse aloitteellinen esim. kahville pyytämisessä ym. Moni harrastuksissa ja työpaikoilla oleva, jolla on ystäviä ja sosiaalinen verkosto, eivät tee aloitetta ottaakseen siihen lisää ihmisiä, koska he eivät voit tietää, onko harraste- tai työkaverilla oma sosiaalinen verkostonsa, vai kaipaako hän laajennusta siihen, eli yksinäisen tulee olla itse aloitteellinen.
Näin O viedään saunan tai liiterin taa ja lopetetaan se on hyvin yksinkertaista siten ei tarvii alkaa leikkiä kiinnostunutta muista ihmisistä, tai sekaantua muutenkaan mihinkään ihmis-suhde ongelmiin ja sen mukanaan taas tuomiin lisäongelmiin tässä muutenkin rasittavassa ja rassaavassa elämässä, jossa vain menestyjät pärjää joilla on oikean värinen puolue kirja tai joku muu helvetin todistus, jossa on jonkun professorin tms. allekirjoitus.
Olipa katkera vuodatus hyvä nimimerkki "15 15". Turhaan vihoittelet, jos ihmiset eivät innostu ehdotuksestasi, jossa osoitat ettet ymmärrä ihmisten erilaisuutta, vaan tarjoat yksinkertaisia, stereotyyppisiä ratkaisuja kaikille, jotka sopivat vain joillekin, määrätynlaisen ihmistyypin omaaville.
"ei tarvii alkaa leikkiä kiinnostunutta muista ihmisistä"
Niin ei pidä tehdäkään. Vaikka joissakin sosiaalisten taitojen oppaissa näin virheellisesti opetetaan, niin teennäinen kiinnostuksen osoitus toisen elämää kohtaan ei ole kohteliasta, päinvastoin se on epäkohteliasta ja jopa tungettelevaa. Kiinnostusta pitää osoittaa silloin, kun se on aitoa ja kun omaa tarpeeksi tunneälyä osatakseen tehdä sen oikein, niin että kiinnostuksen kohde tuntee olonsa myös mukavaksi. Toista ihmistä tulee lähestyä aina hänen ehdoillaan, ei lähestyjän omilla, koska siinähän mennään toisen henkiselle ja/tai fyysiselle reviirille.
"sekaantua muutenkaan mihinkään ihmis-suhde ongelmiin ja sen mukanaan taas tuomiin lisäongelmii"
Ihmissuhdeongelmia syntyy toki vaikeiden elämäntilanteiden ja selvitystä vaativien ristiriitojen vuoksi, mutta ne ovat kuitenkin vain pieni osa hyvää ja toimivaa ihmissuhdetta, jollaisessa ne myös kyetään ratkomaan sivistyneesti. Itsessään ongelmaisia ihmissuhteita taas syntyy esim. siitä, että identiteetistään vielä epävarma introvertti uskoo elämänviisautta vailla olevan ekstrovertin antamia neuvoja, miten sosiaalisissa tilanteissa tulisi käyttäytyä ja miten saada muodostettua ihmissuhteita. Tämä tulee esiin esim. (usein amerikkalaisissa) "sosiaalisia taitoja" opettavissa oppaissa, joissa opetetaan kaavamaisesti kuulustelemaan uutta kohtaamaansa ihmistä, jotta tähän voisi "tutustua". Tuollainen kaavamainen lähestyminen "mitä teet työksesi", "oletko kauan ollut naimisissa" yms. on sekä naurettavaa että monesti myös tungettelevaa. Toiselle ihmiselle tulee aina antaa tilaa puhua mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa, tai olla hiljaa. Monet, varsinkin suomalaiset lähestyvät luontevasti toista ihmistä puhumalla itseään kiinnostavista tai ihan yleisistä asioista ja puhuvat itsestään ja elämästään vasta sitten, jos tullaan tutummaksi, henkilökemia tuntuu toimivan ja alkaa muodostua luottamus toiseen henkilöön. Toiset toki tykkäävät puhua itsestään ja elämästään tuntemattomillekin, suorastaan kaipaavat saada kertoa koko ajan itsestään, toiset eivät halua puhua juurikaan itsestään ja elämästään koskaan, kuin ehkä jollekin yhdelle-kahdelle luottoystävälle, vaan keskustelevat mieluummin esim. intohimonsta kohteista. Itseki kuulun tähän ryhmään, en välitä myöskään kuulla kovi paljon juttuja ystävieni elämästä, vaan koen paljon kiinnostavammaksi kun he puhuvat itselleen kiinnostavista asioista ja intohimoista, olipa kyse sitten matkailukohteista, harrastuksista tms. Olipa toinen ihminen millainen tahansa, niin tunneälyltään kehittynyt ihminen ei jorise liikoja sellaista, mistä huomaa ettei kuulija ole oikein kiinnostunut. Se, jos läheisellä ystävällä on murheita ja huolia, joita hän haluaa jakaa ja saada tukea, on aivan eri asia, sellaisesta hyvä, luotettu ystävä on tietenkin aina kiinnostunut, koska ystävää halutaan tukea ja auttaa.
Hyviä ihmissuhteita syntyy, kun ymmärtää, kuinka erilaisia persoonia meissä ihmisissä on, kuinka koskaan ei voi toimia minkään kaavan mukaan, vaan täytyy viestiä ymmärrettävästi ja sanoa mitä tarkoittaa, mutta ei läheskään aina sanoa mitä ajattelee. Pinnalliset, turhat kohteliaisuudet pois hyviä, luottamuksellisia ihmissuhteita luodessa, niille on toki paikkansa pinnalliset ihmisten keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ihmisten jotka eivät usein edes tarvitse kovin syviä ystävyyssuhteita, riittää että saavat kertoilla elämästään, mielellään mahdollisimman monelle ja mahdollisimman paljon, siihen tarjoaa esim. FB mainion työkalun.
Hyvä 15 15, Ihmissuhteiden ei tarvitse olla ongelmaisia ja lisäongelmaisia, kun ne rakennetaan toisilleen soveltuvien ihmisten välilleä, toisten fyysistä ja henkistä reviiriä kunnioittaen, ilman turhaa yrittämistä, luottaen enemmän rationaaliseen ymmärrykseen, vaistoon ja tunneälyyn.
Mikä sua oikein vaivaa neiti/mies????? 0=
sähän oot yllättävän tyly loppujen lopuksi, tai no en tunne sua, eikä mun pitäisi kirjoittaa mitään kritiikkiä, koska aina tuutte sitte huutamaan mulle, että taas se MrJuha82 harhaluuloineen jne,mut väistämättä sun kirjoituksista saa oudon kuvan ihmisenä annat itestäsi, kuten myös tuo toinen kirjoittaja/tyyppi kritisoi sun kirjoituksiasi.
Kaikille ei sovi se malli mitä ehdotat.
Ihminen on yksilö.
Ei kollektiivin kautta, vaan individualismin, yksilöllisyyden kautta.
Ei koskaan ole toiminut mikään hiton kollektiivi-määräämismenettelytapa.
Ei se ainakaan toimi kaikille.
viedään saunan tai liiterin taa =0
tiesitkö että kaikki ei oo kiinnostuneita ihmisistä, vaan aika moni voi olla erakko, kuten mä?????
Tuo toinen sanoi täydellisen hyvin;
Et ymmärrä ihmisten erilaisuutta!
Jos on ihminen, jolla ei ystäviä, niin syrjit tai et ymmärrä niitä.
Ei se ole kuules oikein tuo sun käyttäytyminen meitä kohtaan.
Hyi hyi.
sä sanoit jossain kerran että älkää valittako ja tehkää asioille jotain, mutta ei se kuule niin yksinkertaista oo.
Ja tuolla huutamisella/neuvolla annat vain ymmärtää, että et hyväksy nurkassa lojuvia ihmisiä vailla ystäviä, vaikka iteki oot tietääkseni sairas ihminen(kiusattu).
Kun kuules jokainen ihminen on erilainen, oma yksilö.
No niin tässä tämä "Toista ihmistä tulee lähestyä aina hänen ehdoillaan, ei lähestyjän omilla, koska siinähän mennään toisen henkiselle ja/tai fyysiselle reviirille."
Tuo on todella hyvä pointti " toiset eivät halua puhua juurikaan itsestään ja elämästään koskaan" mitä vähemmän kerrot itsestäsi ihmisille joiden kanssa olet tekemisissä sen vapaampaa on olla, mutta koita hallita tätä saatanan turpavärkkiä joka on joka paikassa levällään, ja niin saatanan mielenkiintoista juttua täynnä olevinaan.
FB.tä en omaa enkä muutakaan some hömppää, enkä todellakaan tee edes itselleni sellaista sekin loppu joka on edes vähän elämän rippeistä kuosissaan, ei sen jälkeen enää varmasti koskaan olisi, mun someni on tää s24 ja se riittää sitten jos tulee kirjautumispakko ei tavii tätäkään.
En jaksa mitään henkistä kanssa käymistä siitä ei stressiä ja psoriasista.
Ne ihmis-suhteet ovat pääsääntöisesti ongelmaisia tai sitten niistä tulee niitä, niin kuin jo aikaisemminkin olen todennut en helvetti ole tänne itseäni synnyttänyt ja kuitenkin joudun täällä olemaan, tietysti se on helvetin katkeraa myönnetään moni asia tässä maailmassa on katkeraa esim. juurikin syntymäni tänne on todella katkeraa vaikka huonomminkin voisi tietysti olla.
En ole tänne itse halunnut, en siis näin ollen ole itse itseäni tänne kyennyt runkkaamaan, minkäs mä sille mahdan jos tekijällä on lirahtanut muutakin sekaan kuin siemen-nestettä sekä taidettu ajaa paskaakin sekaan, olen vaan sen verran saatanan ääliö ja muutenkin täys saatanan tollo, ei mitään virkaa koko vitun tyypillä itseäni tarkoitan, ei yhtään mitään järkeä täällä vaan ääliönä muiden huvina on siinä elämisellä tarkoitusta alkaa usein vittuttaa jo kun näkee itsensä jossakin peilissä, vielä kun joutuu muuten seuraamaan itseään ja omia tekemisiään on se jukolauta senlaista ääliön toimintaa monessa suhteessa että oksat pois, ja sitten vielä ihmisten ilmoille pöljäilemään jo on jukolata monasti se kaikki liikaa, että kyllä on kusta pää aivan täys siellä joukossa taitaa paska kokkareet kellua, olen mä niin saatana ääliö en kaipaa tähän mitään selittelyjä homma on näin ja tulee olemaan.
Muut on suunnilleen kaiketi hyviä ihmisiä ja toimivat kai oikein ym. en ole muiden tuomari, vaikka tässä joitain tuleekin esille jälkeenpäin.
Sitten pitäisi olla jotain ihmis-suhteita ja kuunnella minkä laiseen muottiin pitäisi asettua, nostaa kulissit pystyyn pitää niitä pystyssä hampaat irvessä vaikka todellisuudessa ei ole mitään ja vielä näytellä päälle naama korvissa että hyvin menee mutta menkööt, vaikka todellisuudessa usein ja useat asiat, taitaa toisinaan mennä lähes kaikki asiat menee päin helvettiä, eikä täällä oleminen huvita pätkääkään, kunpa saikin jonkun aggressiivisen syövän en yhtään säde tai muuta erikoishoitoa ottaisi, voisin todeta en helvetissä anna teidän pilata suurinta unelmaani, särkylääkkeet tänne ja homma on siinä toivoen mielessäni että elin aikaa ei ole korkeintaan kuin viikko loppuu siihen piste.
Toteaisin vain jos et tajua hommaa katso ja kuuntele uutisia kuinka hienoa täällä on olla tavallisena olla, kansan päättäjät haluaa olla elää tehdä asioita joita muutkin kansat tekevät kaikki nostetaan pilviin tai leikataan seuraavaksi sitten poistetaan duunaria kiristetään työttömiä tehdään lisää, eikä tajuta sitä jos kansaa on Suomessa n. 6 000 000 ja osa vielä työttömänä, ei täällä voida olla elää samalla tavalla kuin maissa joissa kansaa on 20 000 000 tai yli kansan tulot on suhteessa vähän eriluokkaa pelkästään jo monissa maissa pelkässä yhdessä suurkaupungissa on enemmän kansaa kuin täällä koko maassa ja silti täällä pohjan perukoilla päättäjillä ja monilla muilla on samanlaiset tulot ja etuudet kuin noilla suurkansa mailla, kaiken lisäksi kaikki maksaa täällä vielä täällä enemmän, ja sitten täältä vielä tuetaan heitä se EU on varsinainen kansallinen syöpä joka tehtiin aivan itse, toivottavasti hajoaa koko EU tai Suomi ainakin lähtee sieltä pois.
Tosin vaikka asiat olisivat paremmin tai hyvin ei se saa elämisen halua takaisin se meni kauan sitten jo, jotkut sitä ovat koittaneet takaisin konsteilla millä milloinkin saada, ei onnistu en huoli kuolema on minulle parempi kuin elämä maan päällä.
Hienoa MrJuha82.
Äärimmäisen introvertit voi todellakin olla erakko, jolloin hän ei kärsi lainkaan yksinäisyydestä, vaan nauttii siitä.
Äärimmäisen ekstrovertti eii kestä yksinäisyyttä juuri lainkaan.
Suurin osa on siltä väliltä,jompaa kumpaa enempi ja lisäksi on lukemattomat muut persoonallisuuden variaatiot, jotka määrittelevät sitä, millainen sosiaalinen toiminta ja millaiset persoonat ihmiskontakteissa ovat toimivia.
On olemassa kuitenkin yleisiä käyttäytymissääntöjä, joiden hallitsemisesta on hyötyä, eivätkä ne liity intro/ekstroversioon. Esim. se, että toisen ihmisen henkistä reviiriä ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa samalla tavoin kuin fyysistäkin koskemattomuuta. Eli toista lähestytään lähestyttävän ehdoilla, mikä vaatii sekä jonkinasteista sivistystä, vaistojen kuuntelua ja tunneälyä. Toki ne ovat meillä kaikilla vajavaiset, mutta niitä voi kehittää.
Empatian alkeellisimpia asioita on ymmärtää, että ihmiset tuntevat samoja tunteita eri asioiden ja tilanteiden parissa ja pitävät eri asioista. Se, joka kaavamaisesti tarjoaa toimintatapaa, joka toimii itsellä esim. yksinäisyyden poistamiseksi, ei omaa empatiaa juurikaan. Usein tällainen neuvoja vielä loukkaantuu, kun hänen neuvojaan ei ymmärretä, koska hän kokee että muut ovat väärässä, onhan hän itse kokenut että ehdottamallaan tavalla löytää ystäviä. Empaattinen ihminen käsittää, että se mikä toimii itsellä, ei toimi kaikilla muilla. Hän ymmärtää, että ihmiset ovat hyvin erilaisia ja pääsevät samaan päämäärään, samoihin tunnetiloihin aivan eri keinoin. Jotta voi neuvoa toista esim. siinä, miten poistaa yksinäisyyttä, tulee olla kykenevä ymmärtämään hänen persoonaansa, yksilöllisiä ominaisuuksiaan. Yleisellä tasollakin neuvoja voi antaa, mutta valikoima on silloin laaja ja huomioi erilaisia persoonallisuustyyppejä, jotta moni löytää sieltä itselleen luontevan tavan.
Hienoa lukea asiantuntijoiden kommentteja, kuten sinä.